Nyt sammui sitten se viimeinenkin valo

Nyt Paksumahaköörillä on sumentunut aivan totaalisesti.
Syysiltojen ratoksi, kun suunnittelimme ensi kesän ja syksyn kisakalenteria niin listoilla pyöri jostain syystä entuudestaan tuttuja juttuja: Rokua Challenge, Tukholman marathon, Tunturisuunnistus, Karhunkierros juosten, Pallas-Hetta-Pallas juosten, Jungfraun marathon, Davosin ultramarathon, jne. Jotain uutta ja erilaista pitäisi keksiä!
Maijalta saimme ensimmäisen kerran syttöjä TAR'iin, mutta se kuulosti ensi alkuun liian kovalta ja kalliilta syysretkeltä. PM business-mies Timo O otti kuitenkin ohjat käsiinsä ja pisti ison rattaan pyörimään. Vellu rupesi hommaamaan yhteistyökumppaneita Timon kanssa. Into oli kova ja suhteet kunnossa.
Niinhän siinä sitten kävi, että heti ilmoittautumisen avautuessa 1.12. raha vaihtoi omistajaa, kun kahden PM-joukkueen ilmot napsahtivat sisään.
Tässä vähän statistiikkaa niille, jotka eivät tiedä mistä tässä on kyse (vaikka eipä taideta tietää vielä mekään):
- 8 etappia peräkkäisinä päivinä
- Yhteenä 320km:ia (siis keskiarvona n. maraton kahdeksan päivää putkeen)
- kokonaisnousua ja -laskua 15,000m (keskiarvona jokaisella maratonilla 2k vertikaalista nousua ja saman verran laskua
- Kolme maata, Saksa, Itävalta ja Italia.

Kun mikään ei riitä.

http://www.transalpine-run.com/

MACAU 4.12.2011

Töööööt!!

Torvi soittaa lähdön merkiksi Sunnuntaiaamuna tasan kello 6:00.

Macaun saarelle pakkautuneet, kasinoista juuri nyt vähät välittävät miehet ja naiset trikoissaan säntäävät matkaan. Kaikilla on taas aivan tolokuton kiire.

Juoksun kannalta sää on tähän aikaan aamusta vielä ihan OK. Aurinko ei ole vielä vetänyt pimennysverhojaan auki, joten matkaa lähdetään taivaltamaan katuvalojen loisteessa. Niin lähtee matkaan myös J.Oksa tuolta pohjoisesta Oulun kaupungista. Tämä maraton ei ole ensimmäinen, jne…. (vähän joulun tunnelmaa väliin, heh)

Juoksu tuntuu yllättävänkin hyvältä viime aikaiseen taaperrukseen verrattuna. Oiskohan reilut kaksi viikko tien päällä tehnyt tehtävänsä. Ulkoilu on jäänyt väkisinkin todellä vähälle, mutta toimistossa, autossa ja koneessa on istuttu senkin edestä. Edellisviikolla Intiassa kokonaista 7km’iä ja kuluneella viikollakin Shanghaissa vain 15km. Hän, joka on noissa paikoissa käynyt, ei ihmettele lainkaan vähäisiä mattokilometrejä ja ulkoliikunnan totaalista puuttumista.

So nou, ensimmäiset 5km taittuvat 21 minuuttiin ja päätän löysätä vauhtia tietoisena siitä ettei tässä kuitenkaan ennätyskunnossa olla vaikka hyvältä tuntuukin. Otan matkavauhdiksi mukavuusalueelle kivasti sopivan n. 4:25-4:30/km. Nyt on kiva. Näin taivalletaan pimeitä maisemia ja kaupungin heräämistä katsellen.

Sillalle noustaan toisen kerran noin 15km’n kohdalla. Puolivälissä nousua takaa kuuluu yllättäen ”Everything OK Jouko?”. Italialainen yli sadan maratoonin bussikuskihan se sieltä tulee kuin hirvi ja painaa samantien ohi jäämättä kuulemaan onko kaikki OK. Perkeles sinne meni……mutta ei tana, mun tarttee juosta Boschin bossi kiinni niin saan samalla juttukaverin. Ferdi on nyt kuitenkin niin tosissaan, että saan jutella lähinnä itsekseni. Vauhti kasvaa kuitenkin muutamalla sekunnilla per kilometri, mutta kimpassa juostuna se ei tunnu vaikka auringon jo porottaessa hieman arveluttaakin, että kummalla meistä alkaa vauhti hiipua ensin.  Aika monta rinkiä ollaan Ferdinkin kanssa ehditty yhdessä kaunista JinJi-järveä kiertää. Näin jatketaan aina 28km’n tolpalle, josta alkaa kolmas nousu sillalle. Tämä on siis ihan kunnon silta, josta menee laivat ali. Tasamaan tallaajan mielestä nousua ja sille pituutta kertyy siten ihan kivasti (kovasti). Ferdi karkaa taas nousussa, mutta minä ajattelinkin pitää sykkeen tasaisena ja juosta taas alamäessä kiinni. Päällä eroa about 25 sekkaa. Onko jo liika, mietin. No hätä, kiristän laskuun, jota kestää reilun kilometrin. Tarkkailen eroa koko ajan. Jokaisella väliaikapisteellä olen aina saavuttanut muutaman sekunnin. Laskua jäljellä pari sataa metriä ja eroa 9 sekunttia. Ero on siis kiinni ajettavissa vaikka kiire tuleekin. Napsu lisää vauhtia ja sitten se iskee………vanha välilevyn kiusaama vasen takareiteni toteaa sanattomasti, mutta erittäin vakuuttavasti, notta ”tasainen vauhti olisi nyt kivempi”. Tätä kaveria on toteltava. Ei auta, tana. Ferdin selkä alkaa kaikota pikku hiljaa, mutta vääjäämättömästi. Niillä eväillä mennään mitkä on annettu.

36km’n tolpalta lähdetään nousemaan sillan yli viimeistä kertaa. Tämä menee jo ihan kävelyvauhdilla. Tämän maran hitain kilometri kellotetaan aikaan 5:34. Lakipistettä seuraavassa alamäessä on turha edes haaveilla painovoiman vaikutusta suuremmasta vauhdin nostosta. Pikku kramppeja tikkuilee nyt myös pohkeissa ja säärissä. Täytyy muistella Tykinkuulan lääkkeitä tällaisen varalle. ”Geeliä Joksa, geeliä, muista juoda, muista juoda” sanat kaikuvat korvissa. Niinpä vedän 3 geeliä kilometrin matkalla ja juon lennosta puolenkymmentä pikkumukia sukkalämmintä elämän eliksiiriä. Näillä on pakko pärjätä.

Maaliin 4km’iä ja polvikulma on tasan nolla. Suoraan meno onnistuu, mutta jokaisessa kaarteessa sekä takareisi, että sääret kramppaavat. Mutkat täytyy siis juosta juuri niin kuin Garmin ne piirtääkin. Aina tangentin suuntaisesti muuutama metri ja sitten tiukka kurssinmuutos, kunnes edessä on taas suora rata. Stadionille tullessa lappaa samanikäistä kaveria ohi, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Pahalta ei tunnu, va jalat ei anna juosta. Alle 3:15 olen kuitenkin päättänyt nylkyttää vaikka mikä olisi. Maali armahtaa ajassa 3:14:51. Ikäsarjassa sijoitukseksi saadaan 12. Vajaat puoli minuuttia yhdeksänteen sijaan, jolla olisi päässyt pokkaamaan pytyn. Samassa sarjassa Roni oli 5. 3:03:23 ajalla ja Ferdi 7. 3:10:40 ajalla. Naisten puolikkalla Mari veti hienosti toiseksi ajalla 1:32 ja Sarikin kelpo maratoajalla 2:17 sijalle 55. Hyvä setti siis meikäläisiltä. Nyt voidaankin siirtyä hyvillä mielin uimaan hotellin 32. kerroksessa olevalle näköala-altaalle tai vaihtoehtoisesti ottaa vauhtia katolle rakennetulta hiekkarannalta (jooo'o), jossa lisävarusteena mm. maailman suurin aaltokone.

http://www.macaumarathon.com/en

mitä tämä on?

Käyttäjä A: Ojentajat kippeenä. Hanuri ihan jumissa. Pohkeet ja akillekset tiukilla.

B: ei oo vuosiin ollu roppa näin kippeenä. Ei palautunu lauantaiksikaan jalat...

C: mulla hyyty jalat täysin. ei meinannu loppuverkkaa jaksaa mukana. sykkeet heti kynnyksellä!

D: olokapäät ja hauberit hyyty...

Monenlaisia tunteita, vihaa, inhoa, maitohappoa ja puuskutusta sekä änkyröintiäkin herättelevä sauvarinnehän se kuikistelee kommenttien takana.

Huomenna sitä herkkua on taas tarjolla PM-köörille klo 17.00 Heinäpään nyppylässä. Reeninä 10min verkka ja viime kerran setti + loppuverkka 10-15min. Alle on tarjolla korttelisuunnistusverkkaa "omilla virtuaalipisteillä" 30min, jota ainakin Kaken ja Arskana kans suunniteltiin tehtävän. Tämä siis lähtee jalalle 16.30 kentän kulumalta.

Ja klo 17.00 sauvat käteen ja monttu auki mäkeen.

t. Tykinkuula

Timppa 50km. Paksumahat onnittelee nuorta ja vetreää.

Lauantaiaamuna herätys puoli kuudelta, aamupuuroa naamariin, juoksukamppeet niskaan ja juomareppu selkään.
Kuudelta ovesta ulos ja paanalle. Pikkasen on vilposta vielä tähän aikaan aamusta. Ja pimeää - huomaan kun tulen pururadan päähän Herukassa. Unohtui tietenkin se ottalamppu toisen repun taskuun. No, silmä tottuu nopeasti ja onneksi pururata on just kunnostettu, taitaa olla peräti kivituhkapinnalla ja tasainen niin ei tossu töki hämärässä.
Muutaman kilsan hölkyttelyn jälkeen puitten välistä näkyy valonvälähdyksiä, serkkupoika sieltä pyöräilee kirittäjäksi matkaan. Mukava saada porinaseuraa matkalle.
Auranmaja, n 10 km takana ja riisun pitkät juoksuhousut jalasta ja jatkan polvipitkissä trikoissa, vähän viileeltä tuntuu. Tunti takana, aika verkkaista vauhtia on tullut pidettyä.
Heikinharjun kohdalla, GPS mukaan n 16 km takana ja velipoika lähtee mukaan juoksemaan. Jatketaan Hiukkavaaran suuntaan. Haapalehdossa vilkaisu matkamittariin, n 22 km ja päässälaskun tuloksena jätetään Hiukkavaara väliin ja oikaistaan kohti Erkkolansiltaa.
Velipoika kompastuu lenkkarin nauhoihinsa ja vetää pahan näköiset lipat. Kämmenpohjat asfaltti-ihottumalla.
Koivurannassa saadaan vahvistusta pyöräpartioon. Mukava hölkkäillä Oulujoen rantaa alaspäin näin aamusella. Torilla kirjaston kohdalla GPS näyttää 29 km - täydellistä, nyt enää yks kiekka Terwamaran reittiä ympäri, niin saadaan viis kymppiä kasaan.
Mutta askel alkaa painamaan. Ja edellisiltainen lasagne painamaan mahassa. Edenissä tekninen tauko. Kyllä on vaikeeta saada askelta viritettyä riittävään tahtiin. Ai niin, olihan näitä geelejäkin mukana.
Vähän ennen Oulujoen kirkkoa saadaan naisseuraa juoksulenkkille, n 10 km jäljellä. Alkaa painaa jaloissa. Erkkolansillalla kuopus liittyy juoksuporukkaan sparraamaan iskää loppumatkalle. Enää vitonen jäljellä ja piristyn. Hupisaarilla seurataan tarkasti Terwan sinistä reittiviivaa. Ei kehtaa eikä jaksa tehdä loppukiriä. Torilla vastaanottikomitea kannustamassa ja 50 km aamulenkki takana ! Aikaa kului pikkutaukoineen 5:26. Ihan mukava päivänavaus. Munkkikahvit aitassa maistui makealta!
Mistä tämä sitten oikein sai alkunsa? Alkukesästä PM korkean paikan leirillä Äkäslompolossa (mm Hetta-Pallas hölkkäily), tuli tokaistua että juoksempa viiskymppiä syksyllä synttäriaamuna. Tuli kyllä jossain vaiheessa lenkkiä mieleen, että kaikkea sitä tulee ääneen sanottua!
Kiitokset Paksumahoille muistamisesta - geeli-, juomahuolto ja vetoapukupongeille tulee olemaan käyttöä seuraavassa yhteisessä koitoksessa, mitä se sitten lieneekin! Samoin tulen hyödyntämään lenkkiseura ja suksenvoitelusetelit! Timo O sivisti illalla ansiokkaasti juhlaporukkaa Auranmajalla PM filosofiasta.

Korir puristuksessa Huippukympillä...

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Ei se Korir taida PM talkkia ymmärtää, ei naurattanu meijän jutut yhtään liki puolta kevyempää nyt myös Lidingö-loppetin ylivoimaista voittajaa...Kuiskuteltiin sille muutama resepti, jotta ei tarvis rimaa ruveta järjestäjillä nostamaan - takaamme että paino nousee, kaikilla ohjelmaamme osallistuneilla on saatu yli kymmenen kiloa keskivartalovoimaa kehitettyä. No, sporttiin. Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuvalla Huippukympillä Koillismaan raikasta ilmaa Syötteen nousun rikastamana haukkoivat Tykinkuula, EräJorma ja Kake. Verryttelyyn satsattiin, alla ei ollut kaminan kihautusta aiempaan tapaan, mutta reiskat oli aamulla kuitenkin tönkkönä, kun lipsahettiin Kaken kans ti ja ke rasteille... ja tulihan siinä alle parituntinen + yölaukka 50 min sen minkä taito ja kone anto myöden...
No Syötteellä eka 2km oli työlästä, aattelin että via dolorosa on taasen tää kymppi. Viime vuonnahan juoksu oli yhtä tervan juontia (ei jeegerin, sehän menee liukkaasti), tänä vuonna hiukan laimeampaa... Syke ei kiertänyt ja juoksu jotenni hankalaa. Ainahan se on. P50 ja P60 sarjan kaverit näytteli alkumatkasta kantapäitä... no, alussa on jontoa nousua varmaan kilsan luokkaa ni tuntuuhan se panssaivaunun mallisella miehellä. Kake kuiteski kannusti eessä heittoetäisyydellä.

3n (n.12.07) jälkeen tuli alamäkeä ja annoin painovoiman tehä töitä. saavutin edellä meneviä... Perkale, viilis paranee. Sykeki lämpenee, keuhkot tuulettuu raikkaalla syshapella eli limitillä kuulostaisin menevän, antaa rampan paukutella. äijiä painaa isolle tielle tullessa jo minuuttien päässä. Kääntö eka kerran huipun nousuun ja hengitys puuskutusta mutta sounot, antaa mennä ku jalat tekee työtä eikä leikkaa jumpparii. Pääsen muiden peesiin ja sarvet kasvaa. Stana, nyt pitää sempata! Nousupätkällä panssarivaunu jää jäntevien miesten kyydistä. No, teho on oltava sopivana ettei reiska piimi. taas tasasella tempoa ylös ja alamäesä saan taas porukkaa kinni. Ah! Loppunousu alkaa kohta, limitillä mennään mutta kuulostaa muutki puuskuttavan. Ei tosin kaikki, Kakehan menee pintakaasulla kuulen ja arvaan sen polkasevan nousuun ja ei näy ku katoavat kantapäät. 7km kohta 27.37... hyvin on menny. 7,5 kääntyminen suolta kohti huippua nousuun ja kun on limitillä, joutuu passaamaan. Laiat karkaa... 8 km , n 31.52 ja lopputaistelu alkaa. nyt ei oo niin pyörryksissä ku viime vuonna joten antaa jalan tampata ja pykältää pitää jyrkänteihin. taustalla vaanii viime vuojen voittajaki, jani huohottaa peesissä. mäki nousee, ei se oo sen kummempaa ku juosta anakynnyksellä tasasellakaan. Ei oo heleppoa mutta tämä paha on hyvää pahaa. tehonsäätö toimii mukavasti ja jalat ei iske umpijumuraan, kilsa maaliin, "Nousee, nousee...", Maija huutelee. joo joo, parrua toisen eteen! viimene mutka ja loppujyrkkä, kadenssia ja ylöspäin, viimenen minsa tiukasti! maalissa n 43.15 ja aika parani viime vuoteen verrattuna reilusti! hyvä fiilis ja jälkipelit käynnistyy sutjakkaasti, hieno keli ja tapahtuma ja koko PM kööri juoksi ylös - mahtavaa!

Vellu voittoon Kiimingissä

No niin, Iin testijuoksujen tahti lupaili Vellulle kovaa tahtia Kiiminkiin ja tuloksena pojat40-sarjan ykköspokaali! Onnea Vellu! Vellun kommentit Kiimingin sprintistä:
"Pamausta odotellessa huomasin jännitystä olevan ilmassa, kun syke huiteli seisoskellessa peekoolla. Pamauksen jälkeen ihmetellen keulaan, ensinmäisellä kilsalla 3'38''/km eli jalat tikkas tahtia puolta lyhyemmälle matkalle, ei puolikkaalle....No, sata metriä juostuani kun huomasin olevani piikkipaikalla, mietin että eikö täällä olekkaan kovempia juoksijoita. No olihan niitä, pian pölähti kolme heinäsirkkaa heittämällä ohi ja ei niitä sen jälkeen näkynytkään. Eka kilsan jälkeen vauhti tasaantui 3'50''/km +-3''. Tätä vauhtia pystyin jatkamaan aina 18km:iin asti, kunnes pohkeet alkoi mennä tiiliskiveksi ja vauhti hiipui 20km:iin asti 4'/km. Viimeinen kilsa ja viimeiset sadat metrit mentiikiin sitten 4'15''/km vauhtia ja ilmeestä päätellen kaikki oli pelissä ja tunne oli sen mukainen. Kaikesta huolimatta paransin omaa ennätystäni 3'40''. Edellinen ennätys oli tehty Kempeleessä kymmenen vuotta ja 10 kiloa sitten. Kiimingin reitti oli tasainen mutta ehdottomasti aivan liian mutkainen, joka oli jo oikeastaan epämiellyttävä juosta."

Muddy-X 23/9

Perjantai-ilta ja mikäs sen parempaa kuin mutaa reisille Sepen sekoittamana! Lähtö tapahtui tällä kertaa Merantin tiloista, jossa EräJorma tarjosi kisatoimistolle luksustilat, sekä kisailijoille saunan ja lohisoppaa rapareissun päälle! Reitille oli luvassa sadetta ja pimeyttä... Hienot ainekset kasassa suoraan luonnon antimina ilman lisäaineita! Ja kisarealismin ratkasut playbackinä gps-seurannan avulla - kerrassaan hienoa! Ja onlinena muutamille wannabe rogainareille, joilla ei ollu onneksi hot lainia kilpailijoille... ois menny säätämiseksi!

Ja tutuilla eväillä oli taas valmistauduttu kuten myös aiottu hoitaa palautuminen... taattua Tuomenkukan laatua eli kaupungin parasta munkkia tuulen suojaan! Kun tähtäätte sinne lämpimäisille, niin pistkää hanuri penkkiin, taju voi lähteä voimakkaan kuolan erityksen tukkiessa hengitystä... on ne HYVIÄ!
Niin, takas sporttiin. Edessä oli urbaania pyörittelyä mukavine rastipisteineen ja kisan ratkasevia mutapähkinöitä Kempeleen suunnalla. Aikaa suunnitteluun ei jäänyt paljoa, joten reittisuunnitelma oli quick and dirty - kaikki rastit merkattuna mutta reittiä ei piirrettynä... Toki rastien kiertojärjestys oli mietittynä, mutta se muuttui lennosta kun urbaanit rastit kolahti reppuun kohtuu vikkelästi vaikka reisi oli raskas - taustalla lähes kuukauden kunnon MTB-lenkkien paussi Jatulin tangon yli köpsähdyksen ja soiron olkapään takia.
Alkumatkasta ei löytyny oikein "sarvia päähän" - tervaa oli tällä kertaa punteissa. Jalka ei pyöriny ja syke ei hakannu. Huono yhistelmä, moottori on karstassa tai treeniä uupuu... Ei auta, kaasuvaijeri sopivalle ja reittiä kierrettiin useamman kaverin kera - välillä äijää peesissä, välillä äijiä eellä, kunnes Köykkyriiin mukana jengaili enää vakiolenkkiseura, aina-valmis-lenkille-tm-Kake. Alkumatkasta menoa tarkkaili mukana pari tuntia RaakaArska ja komentoi että millä retkellä täsä ollaan, päällä retkikamat sajetakkkia myöten ja ajosta uupuu torvien soittelu. Ei ollu höyryveturia ei, ku ei pystyny. Sajekamat päällä olikin huono siirto, kohta oli sisältä märempi ku ulkoa jotta sepä veenpitävien ilosta. Veenpitävä sopii oleiluun nuotiolla makkara ja tötsä kourassa ... mutta muta-veekoolla kortsutakit ei toimi, vaikka kuin lukis Goretex mutta ei mun hikimolekyyli mahu niistä ulos. Molekyylitki on siis PM:mää.
Sepen rastipisteet oli reiluja ja löyty helposti ku tuli paikalle. Tosin ekaa rastia en äkänny eikä moni muukaan heti vaikka konttasin "rastikivenkin" ympärillä! siinähä se ois ollu puussa vieressä. silmä etsi rastilippua... ei hokannu puusilimä geopark-lämyskää ja leimasinta vieressä! Tuossa pörrättiin 4min! Lisäksi alussa tuli pari pientä Jussia huonompaa reitinvalintaa ja matkaa tehtiin rapia 2min Jussia perässä. No, "vielä on matkaa jäljellä" ja ratkasutunti on yleensä vasta se viimenen...
Alkumatkasta Laanaojan varressa jänskäytti jotta kummallahan puolella rasti lie... no, ympyrä näytti olevan hiukka enemmän eteläpuolella ja sinne... naps, leima kisakorttiin (Sepe oli laminoinu ne, todella luksusta!)
Mottoritien penkalla pysähys ja tsekkaus - 41:sen löytämistä jeesas piste rastiympyrässä ja vilkasu kisakorttiin vihjeineen. ihmettelin mennessä että mikäs opastaulu siellä polulla on, mutta hei, moottoritien opastaulussahan se jallu luuras.
Äimäraution poonusympyrässä meniki sitte "kontrolli" sekasi... heti ku alettiin ettiä kuvan mukasia tönöjä näky nimittäin kymppi ja se oli keltasessa mökissä! kuvassa kymppi oli punasessa mökissä! tä??? mitä #@:a. tietä eteenpäin numerot pieneni 9, 7 ja sitte tuli vastaan jotain muuta. No hö. tää on jotain ihan mitä sattuu tämä numerointi. No, pohjoisreunassa löyty taas 1,2,3.. mutta sitte laskuoppi loppu 8:iin ja ja seuraavaksi tuli 12 ja 14! Aijai, Sepen jekkua ja aivosolu hapoille. Toinen poonusmökki jäi siis mystreeriksi ja en löytäny sitä la aamuna selevinpäinkään urbaanirasteja talteen kerätessä. Joku logiikka siellä kuulemma oli, muttei tuon "punasen kympin" osalta auennu. Kyselin yheltä aboriginaaliltakin la tuota mysteeristä punakymppiä ja sen varttitunnin selitys ei auttanu yhtään, päinvastoin. No tuli myöskin puutarha-alueen vesijohtohommat, postinjakelu, pelastussuunnitelmat ynnä muutkin selväksi mutta ei tuo punanen kymppi. Leuka rintaan ja kohti Iinattia, jossa yksi rasti oli makiasti jätemaitten huipulla.
Suunnitelman syntyessä osin matkan varrella otin Köykkyrin mukaan Metsokankaalla kruisaillessa ku aikaa näytti olevan. Metsokankaalla siis uudelleennavigointia ja ei onneksi ihan höpsistä kulku mennyt vaikka aiempi muutos lentosuunnitelmaan olisi säästänyt aikaa ja reittäkin. No, "näillä mennään" rahka ja rapa roiskuen Linnakankaan kelkkauralla. Ouluntullista Köykkyriin ajaessa pimeys lisäsi aromia sateiseen iltaan...
Köykkyristä takasin ajellessa aattelin että voe paska, aika tulee menemään hilikulle ja niinhän lopulta se menikin, matkala oli vielä tosin pari muuttujaa. 93:lle tultiin sutjakasti ja nähtiin pitkästä aikaa joku muukin tetsaamassa. Karihan se siellä hakkuulla loikki ja yritti tehä vielä hämäysliikkeitä. Methän emmä semmosia jengoihin mene vaan rastille kiltisti hakkuun reunaa kiertäen. 53 - hieno rauniorasti talteen vauhilla ja morjestukset Mikolleki. Edellisellä välillä kävin Jaakopin painia, mitä tehä 73:n hakemiseksi - hakeako vai ei ja mitä kautta: no a) hakea tietenki, ei tämä muuten jännäksi mee. Tarjosin Kakelle seikkailullista reittiä pikku riskeineen tai varmaa tiekiertoa - arvatkaa kumman se nielas... kohta kelattiin pellon reunaa paksussa usvassa pimeyden keskellä suunnitelmana tuikata sieltä umpisen läpi sähkölinjalle ja luovia sitten kohti rastimökkiä. No tetsaus onnistui vaikka matkalle mahtui kunnon rääseikkö, tiheää kuusikkoa ja iso hakkuu jota ei ollut kartalla. Arveltiin, ettei näistä kuusikoista kovin moni oo ellä menny...
Tovosen tetsauksen jälkeen sähkölinja napsahti tutkaan ja edessä JUURUSOJA! Ruskeaa virtaa ja leveyttä n 5m, penkat pajuviidakkoa. Ah! mistä yli? piru ei oikein kivalta näyttänyt ja parin minuutin turhan ylityspaikan etsintä ratkesi nopeasti - tipahin pyörä olalla ojaan ja siellähän sitä mutapaskassa oltiin rinnuksia myöten. Huikkasin Kakelle, että ylityspaikka löyty ja Kakehan peesas. Ojan jälkeen sitte homma rupeski kulkemaan, fiilikset oli saatu seikkailutasolle! mökkirasti talteen ja kohti viimesiä kiusauksia. Karttaa oli käännettävä, jotta näkis kolme viimestä rastia, MUTTA...
märkää karttaa oikoessa telineeseen kartta meni "paskaksi" ja kartta oli soirona 62:n kohilta. Stana. Siinäpä sitte rastin haku perustu enemmän haju- ja kuuloasitiin kuin kartanlukuun. tai kaverin kuunteluun. Rastimääritteen perusteella ojan suu pitäs löytyä ja lopulta onneksi Kake rauhotteli että katotaan nyt se toinen suunta ja sieltähän se lippu sitten löytyi... ja sitte olikin kiire! Hetki lyö, viime hetki lyö... Usvaa putkeen ja suunnitelmana loput rastit talteen vaikka Kake ehti ehotella suoraan maaliin ajoa. Ehei, 31 lähti plakkariin joutusasti, mutta 21 ei - rastiympyrän alue tuli intervalllitettua pitkällä loikalla ja sen jäkeen oli pakko lähteä survoman maaliin. Maalissa paljastui että tämä lippu oli hiukan puolessa joten eipä ihme että ei napsahtanut leimasin. Maaliin kerettiin reilusti ennen 4h täyttymistä ja mieltä lämmittävästi ratametsurin ihannereitti rastijärjestyksenä oli löytynyt intuitiolla.
Tällä kertaa kävi niin, että lopussa vauhti koveni. Vaikka seuraava yö meni mutaa ulos hikoillessa ja sykkeen pompotellessa päätä tyynyllä, kas kummaa, la aamuna tossu oli kevyt puolta rataa uudelleen jengaillessa!? Onkohan Muta-X sittenki se oikea aukasutreeni? vois mailailla Roposelle, mitähän se tuumais?
Hyvin meni siis tällä kertaa, ehjänä ja märkänä maaliin ennen kaikkea. EräJormaa kiittelin vielä tänään currywursteilla ja olusilla - lohisoppa ja lämmin sauna oli taivaalllista 4h märkyyden jälkeen.
Ja erityisiitokset taas Sepelle erinomaisesta treenistä! Samoin EräJormalle ja muille Muddy-kisakavereille! Hauskaa oli ja se jatkukoon...

Yantai 烟台, Shandong, China

http://mls.shm.com.cn/node_24822.htm

Hups, ensimmäistä kertaa elämässäni myöhästyn kansanvälisen maratonin lähdöstä. Lähtöpaikalla oltiin kyllä hyvissä ajoin, reilu puolituntia ennen starttia. Jostain syystä lähettäjä ei vaan malttanut odottaa vaan pisti porukan matkaan 10 minuuttia etuajassa. Ei muuta kuin pikkuveli rasvattuun punttiin ja menoksi. Onneksi oltiin keventämässä oloa ihan lähtöpaikan kupeessa, eikä siten myöhästytty juurikaan startista. Kisassa kun otettiin vain bruttoajat, niin isolla asialla tuohon aikaan olisi voinut olla isokin vaikutus loppuaikaan.

Lämpötila oli ajankohtaan nähden suhteellisen otollinen, mutta tuuli oli suorastaan henkeä salpaava. Kun koko matka mentiin meren rannassa ja lisäksi vielä noin 10km saaressa niin tuulen vaikutuksen kyllä huomasi.

Hetki paukusta matkaan. Alussa oli melkoista pujottelua pienestä myöhästymisestä johtuen, mutta oma matkavauhti löytyi suhteellisen nopeasti. Ja baanaa muuten sitten riitti sekä pituus- että leveyssuunnassa. Joskus kun saisi hiihtokisaankin samanlaisen nelikaistaisen baanan. Ismokin haaveili, että tuo olis kiva maraton mitata. Kiikareilla vain katsois seuraavan kurvin ja koittais pitää pyörän suunnassa.

Garmin rupesi nakuttamaan 4:25 kilometrejä, joilla oli tarkoitus mennä alle 3:10. Jostain syystä jalat eivät tuntuneet kovin herkiltä ja jopa tuo vauhti tuntui lihaksistolle olevan hieman liikaa. Syke tosin nakutti vain n. 150 - 155 bpm lukemia, joten ainakaan pumpulle vauhti ei ollut liian kova. Kuuden kilsan kohdalla olevassa nousussa himmasin hieman, koska tarkoitus oli pitää syke tasaisena. Alamäessä sitten vastaavasti hieman nopeampaa, jotta keskivauhti pysyy samana. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä kiinalaisten logiikkaa. Joka kerta kun sain tasaisella vauhdillani paikallisen kiinni niin poikkeuksetta kaveri ottaa pienen kiristyksen jättääkseen minut kyydistä. Hetken päästä olen taas perässä, jolloin kaveri ottaa uuden nykyn. Tämä toistuu niin usein kuin kaveri vain jaksaa. Yleensä seuraavalle juomapaikalle saakka, jossa on hyväksyttävä syy huudella juomaa ja jäädä rauhassa nauttimaan siitä.

Toisilla taas oli muuten vaan aikaa istuskella ja ottaa lunkisti.

Ensimmäinen kymppi ohitetaan ajassa 44:14. Ihan tavoitevauhtia siis vaikka meno ei ole lainkaan sellaista kuin sen tässä vaiheessa pitäisi olla. Lihaksisto tuntuu jäykältä, eikä jalka hermota niin kuin pitäisi. Kroppaa joutuu käskyttämään kohtuuttomasti, että saisi pidettyä sykkeen kohdallaan (siis ylhäällä!!). Vauhti lähtee väkisin hidastumaan n. 4:30/km vauhtiin. Saaren vievällä sillalla 16-17km’n kohdalla tuuli puhaltaa suoraan vastaan ja kun nousuakin kertyy ihan kohtuullisesti niin vauhti tipahtaa yli 5:00/km. Tässä vaiheessa vasen etureisi antaa ensimmäiset merkit tulevasta kivusta ja joudun säätämään askelta matalammaksi ja lyhemmäksi, jolloin vauhti putoaa jo 4:35/km:iin ja päätän vaihtaa Garminin näytöksi syke/matka-näkymän aiemman Virtual Partner-näkymän sijaan.

Puolimatka ohitetaan sijalla 21 ajan ollessa 1:34:25. Vauhdin puolesta oltiin siis hyvinkin tavoitteessa 3.0X. Tiedostin kyllä, että siihen ei tänään päästä vaikka meno tuntuu erittäin helpolta, mutta nyt myös oikea reisi rupeaa kipuilemaan ja vasen antaa merkkejä krampeista. Nyt pitää juoda ja vetää geelejä, jotta reisien tilanne ei ainakaan pahene energian puutteesta johtuen. Saarelta takaisin mantereelle laskeuduttaessa huomaan ettei kovemmasta juoksusta tule enää mitään. Alamäessä pitää jarruttaa, jotteivät reidet kramppaisi kokonaan. Sillan jälkeen nokka käännetään takaisin kohden lähtöpaikkaa ja tuuli rupeaa puhaltamaan etuoikealta niin että paita meinaa nousta silmille. Tämä on toisaalta minun onneni, sillä askel lyhenee ja frekvenssi hidastuu niin paljon, että se tuntuu sopivan minun tukkireisilleni paljon paremmin kuin vauhtijuoksu. Ajattelen, että kohta rupeaa takaa lappamaan porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta, mutta jostain syystä näin ei käykään vaan ohittelen tasaiseen tahtiin kavereita. Suurin osa heistä näyttää siltä, että hyytyminen johtuu enemmänkin vastatuulen aiheuttamasta mielipahasta, kuin varsinaisesta hyytymisestä. Itse joudun taiteilemaan koko ajan sen kanssa, että edes kohtuullinen vauhti pysyy päällä ja lihakset lämpiminä. Jalat tuntuvat tosi huonoilta. Mieleen hiipii myös pelko siitä, että matka loppuu kokonaan. Täytyy vaan sovittaa askelta ja ruveta hiipimään niin että kengänpohjat raapivat maata. Vauhti putoaa jo 5:15 – 5:25’een, mutta minkäs teet. Pari kilsaa ennen maalia edessäni näkyy vielä yksi kaveri, joka vilkuilee jatkuvasti taakseen. Tuon voisi vielä ohittaa, mutta v#¤@, ei pysty! Reiskat kramppaa heti kun edes yrittää juosta. Ei auta, kun jatkaa hiipivällä tyylillä. Mieleen hiipii väkisin maailman nopeimman hiipijän kuulema kommentti HCM'n katsomosta: "Katso isi, nyt tulee ensimmäinen kävelijä". Mikko tosin pisteli silloinkin 2.XX ajan pöytään. Nyt tämä Paksumaha hiipii viimeistä suoraa paljon hiljempaa.

Maalissa saan raikuvat aplodit kiinalaisilta. Tarvittiinhan sentään 13 kiinalaista voittamaan yksi ulkomaalainen. Maalissa olen siis 14. ajalla 3:19. Siihen on tänään tyydyttävä. Kymmenet kiinalaiset haluavat ottaa valokuvan kanssani, joten ensimmäiset 10 minuuttia menevät kuin suurellakin julkkiksella.

Vettä tihkuttaa vaakassa, tuuli riehuu ympäriinsä ja kylmä iskee. Täytyy "kiiruhtaa" takasin hotellille lämpimään kylpyyn. Jalat ovat siinä kunnossa, että joudun jo nyt käyttämään erään presidentin lanseeraamaa ankkakävelyä. Onneksi kenkäni ovat paremmat ja selviän hotellille ilman laastaria otsassani. Portaat täytyy mennä käsillä kaiteesta roikkuen. Yleensähän tämä vaihe seuraa vasta seuraavan päivänä. Va näillä mennään tänään.

Kaiken kruunaa ja mielen virkistää lämmin kylpy, sauna ja pulahdus uima-altaassa. Sitten buffet-ruokailu. Jostain syystä ei edes v’ta, eihän tästä leipä ole kiinni. Elämä jatkuu huomenna samalla kaavalla maratonajasta riippumatta.

Illan kruunaa Zapataksen "Free flow of draft beer" illanvietto. ROK!

maastolenkki hölkäten su 4/9 klo 8.30

startti 8.30.00 Haapalehdon Shelliltä. Peekoota. Reitti polkuja yms kohti Sankivaaraa ja sieltä jotenkin takaisin. Kesto 3h, voi tulla hiukan plussaa.
Tervetuloa!

sporttinen elokuu

Päivityksissä ollut laiskuutta... no, lyhyt yhteenveto kuluneesta kuusta:
- tunturisuunnistus: Wellu ja Mika komeasti toisena P40-sarjassa! meno vahvaa, varmaa ja fiksua. Sepe ja jojo-Kaitsu 6:tena, reitille saatiin sisällytettyä uusi etenemismuoto suouinti, jossa Koolla meinas olla rimakauhua. no kun Sepe alkoi kauhoa, niin eihän siinä auttanu ku hypätä sekaan. pohjatonta mutaa ja mäskiä riitti pariksi minuutiksi ja "rantautuessa" kartta suussa syke oli huipusssaan, happi vähissä ja boonuksena loppumatkalle kramppeja sinne sun tänne! mutta maalissa oli tunturiuskottavan näkönen - rahkan ja ravan kuorruttamana, jota järjestäjät kiitteli ja ihmetteli. Kimmo ja Vesku samassa sarjassa top tenissä ja Kimmoke ja Pasi varmalla kierrolla myös taasen tunturit vallottaneena.
Keli oli loistava ja tällä kertaa näin ensimmäistä kertaa Vuontiskeron hienoja maisemia! Aiemmin silmiin on sattunu kun räntä on hakannut silmiin...








Tuntirisuunnistuksesta jatkettiin Sepen kans Kilpisjärvelle samana iltana ja hyppäsimme vesitasoon, joka kiidätti meidät hetkessä karun kauniille Porojärvelle. Siitä alkoi kalastusmelontaextreme,
josta pidempiä herkkupaloja jaossa tötsän kera saunan lauteilla. Mahtava reissu, runsaasti superhauskaa melontaa huippujoilla, välillä hiukka fyysisempiäkin siirtymiä, isoja harreja, välillä vähä vettä kenkään ja kaikkea kivaa! Poroeno ja Lätäseno tarjosivat makean setin joka kesytettiin Sepen mainiolla Zodiac Jumbolla. Tuonne mennään vielä uudestaan...

Lapista etelään palatessa ehdin juuri ja juuri toppatakkimieheksi Kempele-maralle. Siellähän olikin kovaa suorittamista ja urheilun dramatiikkaa:
- Heikki puolikkaalla loistavasti taasen 1.24
- Masa alle 3.30, kannoilla Mikko ja Jykä rapiat 3.30 ajoilla. Dramaattisesti Jarilla loppu pensa 200m ennen maalia joutuen parin päivän letkutukseen.

Treenejä ja muuta karttarallia jatkettiin tunturista toivuttua. Pakaraprojektia startattiin Sepen ja Yrtsin kans tamppaamalla suu auki Rusko-tunturia. Runtelirallia Kimmon ja Wellun kans 4h, Jani veti alle referenssit ja kiitteli auliisti hirvilavarastia. Hege tarjosi Jatulista lähtien haastavan MTB-rogainen, jossa kävimme PM-triolla Tykinkuula, Phil Collins ja Erä-Jorma ratkomassa Heikin ongelmalautaa, jhon tuntui olevan hankala löytää meno- ja ulostuloreittiä. Pläni oli voittoipläni, mutta matka tökkäs 2.15 kohilla harmittavan vahinkoon Philin tökätessä mun perään ja takavaihtajaan, jossa korvakko sanoi poks ja homma oli game over. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että alkumatkan tangon yli lento oli se joka vituttas koko seuraavan viikon. Ja taas Ismo Alangon (http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU) hittibiisi on rallataellut koko viikon päässä. No Wellu oli lopulta hienosti kolmas, Ana veti huippupitkän lenkin tetsaten rämettä pyöräniskassa 5km ja loppubanketti meni perinteisesti höpsistä makkaroiden, jägerteen ja oluen nuollessa haavoja. Onneksi Eksperttien diagnoosi oli, että puukkoa ei tarvi olkapäähän, ainakaan heti... nyt vedellään kuminauhoja tovi ja laitetaan käsi takas kuntoon.

Illissä Wellu ja Mika ehti vetästä jo aiemmin loistovauhtia, jota Wellu vielä parsi vetäsemällä viime perjantaina alle 17 min ja piikkipaikan! Aivan mahtavaa!!!

PM-Timppa ja Swiss Alpine Maraton 30.7.2011 Davos

Kello on lauantaiaamuna 7.00 kun noin 1400 juoksijaa aloittaa Swiss Alpinen päämatkan K78 lyhenteellä tunnetun 79 km reitin valloittamisen Davosin Sportcentrumista. Samalla lähtevät lyhyemmät alamäkeen juostavat matkat 30 km ja 42 km liikkeelle, heitä on yhteensä noin 800 juoksijaa. K42 ja K78 reittien loppuosaa on tänä vuonna muutettu siten, että ne menevät Sertigpassin kautta aikaisemman Scalettapassin sijaan. Reitti käy siis hieman korkeammalla ja tulee eri laaksoa pitkin maaliin.

K42 reitin startti on Bergünissä, kaksi starttiryhmää tunnin välein ja yhteensä n 1200 juoksijaa. Bergüniin on Davosista kolmen vartin junamatka Filisurin kautta. Mutta miten jouduin tähän junaan? Tammikuussa 2010 olin hiihtolomalla Davosissa jolloin hiihdellessäni puron ja junaradan vartta alaspäin vastaani tuli hiihtäjä jolla oli OHS:n asu. Sanoin huolettomasti ”Terve!”, kaveri myös tervehtii ja kääntyy ympäri; Kaitsuhan se täällä hiihtelee. Käymme yhdessä vajaan tunnin lenkin. Kuulen ensi kertaa jostain Paksumahoista jotka osallistuvat pitkiin seikkailukisoihin ja syövät salmiakkia lenkillä. Nyt istun junassa joka menee tämän hiihtoladun ohi ja vie minut toiselle alppimaratonilleni.

Bergün on pieni unelias alppikylä, aurinko paistaa monen sateisen ja kolean päivän jälkeen. K78-sarjan kärki tulee sopivasti ennen meidän starttia, ruotsalainen Jonas Budiin on menossa viidenteen voittoonsa. Lähtöpaikka on pieni tienpätkä pellon reunassa, korkeus 1365 m ja pian ollaan samalla reitillä K78-sarjalaisten kanssa. Reitin profiilia tarkastellessa voi pohtia taktiikkaa, miten nousta vuorelle siten että jaksaa pudotella puolimaratonin alamäkeen ja sitä ennen hölkätä 14 km yli 2000 metrissä? Nousua luvassa 1810 metriä vertikaalia ja laskua 1630 metriä.
Lähtö tapahtuu täsmällisesti klo 10.30 ja noin 600 juoksijaa säntää liikkeelle. Otan alun rennosti sykettä ja vauhtia tarkkailen. Loivan laskun jälkeen alkaa ylämäki jota piisaakin 15 km. Kympin kohdalla on noustu lähes 500 metriä ja aikaa mennyt melkein tunti. Mäki jyrkkenee ja vauhti putoaa kävelyksi. 12. kilometri on kova, nousua 200 metriä ja aikaa menee yli 13 minuuttia. Taivas on mennyt pilveen ja lämpötila laskee. 16 km kohdalla saavutaan Keschhüttelle, 2632 metriä ja aikaa mennyt 1.51. Lääkäri katsoo silmiin ja kysyy onko kaikki kunnossa? Vakuutan olevani ok ja pääsen jatkamaan matkaa. Alkaa jyrkkä alamäki, paikalliset loikkivat louhikossa molemmilta puolin ohi. Joudun jarruttelemaan, jalat eivät tuommoista kestä ja viimeinen järjenhiven sanoo, ettei tarvitse edes yrittää. 300 metrin laskun jälkeen lähdetään nousemaan ja ohitetaan kaksi kaunista alppijärveä 2500 metrissä. Mäki jyrkkenee samalla kun alkaa vesisade. Seuraavaksi tullaan korkeimmalle kohdalle Sertigpassiin, 2739 metriä. Edeltäneellä 5,4 km pätkällä meni aikaa melkein 50 minuuttia! Maassa on lumilaikkuja ja maisemat varmaan hienot. Taivas on tummunut, ei ehdi ihailemaan näkymiä. Taas henkilökunta kyselee vointia, saan jatkaa matkaa. Huipun jälkeen alkaa pitkä jyrkkä alamäki. Kylmä pohjoistuuli lyö hyytävästi vastaan, lämpötila ei ole montaa astetta plussan puolella. Nyt on oltava tarkkana, mäki on jyrkkä ja polku kapea, harha-askel olisi kohtalokas. Mietin että hakisivatko helikopterilla vai polkisivatko raadon kivien väliin? Tämän kepeän pohdinnan myötä vauhti kiihtyy ja laakso lähestyy. Sade yltyy, nyt päästään onneksi leveämmälle polulle. Kädet ovat kylmästä täysin turtana. Reitti loivenee ja nyt parhaat kilometrit menevät lähelle neljää minuuttia. Loppu pitäisi olla loivaa alamäkeä ja erehdyn jo ajattelemaan että tämä olikin helppo reitti. Vaan ei, polulta pois pellolle, joka on märkä ja liejuinen. Pari kilometriä lehmänpaskassa ja palataan tielle. Taas ylämäki, Sankivaaran tai Virpiniemen kokoiset nousut ovat paikallisten mielestä ilmeisesti tasamaata. Sitten tulee se vahinko mitä ylempänä pelkäsin, 20 metriä ennen juottoasemaa loivassa alamäessä kompastun ja syleilen alppimaan kamaraa. Polvet ja kämmen auki, juottoasemalla huuhtelen haavat urheilujuomalla.

Saan laastarin käteen, verta tulee niin paljon että se irtoaa saman tien. Matka jatkuu, vielä 9 km maaliin. Reitti siirtyy metsäpoluille jotka kiemurtelevat vuoren rinnettä ylös ja alas. Vauhti hidastuu ja ihmettelen mielessäni miksi reitin loppuosa on pitänyt tehdä näin vaikeaksi. Davosin kaupunki häämöttää puiden välistä, enää ei ole montaa kilometriä. Jakobshornin kabiinilinjan alituksen jälkeen päästään asfaltille, reilu kilometri enää. Paras suomalainen K78-reitin juoksija Juha Jumisko saa minut kiinni ja ohittaa. Päätän puristaa viimeisetkin ulos ja pääsen kaverin peesiin. Landwasser-puron ylityksen jälkeen urheilukenttä näkyy, ohitan vielä itävaltalaisen miehen joka on samassa sarjassa, rytmi säilyy maaliin saakka. Helpotus, se on ohi.
Maalissa aina jostain syystä naurattaa?

Jälkimmäisen puoliskon aika 1.51 ja loppuaika 4.31, sija 105. kaikista ja Pojat45-sarjassa 16. Garminin mukaan nousua tuli 1890 metriä ja laskua 1710 metriä, keskisyke on 152. Saan mitalin ja kävelen ensiapuun. Tomera täti komentaa käymään suihkussa ja sitten pääsee paikattavaksi. On muitakin komuroita, K78-voittajalla on maaliintulokuvassa komiasti polvet ja käsi auki. Kaatumisen jälkeen paras puhti oli kieltämättä poissa, tavoite oli päästä enää maaliin.

Sää ei tapahtumaa suosinut, Sertigpassissa oli satanut räntää. Aiempien päivien sade oli muuttanut polut liejuisiksi ja kivet liukkaiksi. Loppupään juoksijat - varsinkin K78 - olivat varmasti lujilla. Pitkän matkan voittoaika oli huonoin kymmeneen vuoteen. Huolto pelasi hyvin ja pisteitä oli riittävästi. Edellisen syksyn Jungfrau maratoniin verrattuna reitti tuntui kovasti haastavammalta. Sää oli nyt paljon huonompi, mikä luonnollisesti vaikuttaa fiilikseen. Jungfraussa oli Paksumahojen ryhmä tukemassa suoritusta ja nyt joutui pärjäämään omillaan, siinä se ero tuli.

@PM-Timppa
www.swissalpine.ch

Hikeä Rokua Geoparkissa

FreeAdventure Sepen johdolla oli keitellyt hienot systeemit Rokualle! Rokua Geopark challenge tarjosi huikeita pätkiä ja fysiikan raastoa. Ja rapautuhan se roppa palvaavassa helteessä jäkäläkankaalla lopulta ja n 6 tunnin kohilla alko paksumahan reiskat oikiasti ramppaamaan... sitä ennen tapahtunutta PM1-duon osalta:
- pe iltana kohti Rokuaa. matkalla kisasarjan etenemisen kattelua, ihastelua, vaihtopaikalla pyöräviritysten ihmettelyä ja ilta venähti puoleen yöhön ennenkä paksumahapesä laskeutui unen tuhinaan. Korvatulpat on kova sana sanon minä.
- viivalle saatiin neljä paksumahakaksikkoa - mahtavaa! reserviin jäi vielä kovia PM-pareja, joiden hikeä kaivataan kostuttamaan ensi vuonna challenge-kankaita!
- aamupuuron jälkeen tikkana materiaalin jakoon. tiukkaa suunnittelua, kiirettä pitää, pientä epävarmuutta trekkauspätkän varustelusta, joka selvesi Sepeltä kysyttäessä. rullaluistimet ja kypärä pakollisia ja reppuun koko jalottelun ajaksi... lisää löylyä siis, mutta meille tuo lisäpaino on lähinnä pyöristysvirhe, joten antaa saksalaismallisen reiden vaan laulaa.
- 2 tuntia hurahti valmisteluissa heittämällä, hikeä pinnassa niinku normi peekoolla jo ratkasuja miettiessä




-

startti - tosissaan mennään...
- prologi - uinti ok, joksa kiertää ilmakartalla kuntokeskusta. yks rasteista on hukassa. en kerkiä perään, joksa katoaa sisälle, käy kosmetologilla, häipyy minne lie. PM2 ja Mika ja Vellu ettii samaa rastia. karttaa ei oo, talon pään tietämillä kuulemma. Joksaa ei näy ei kuulu. No, kiipeän katolle ja seuraavalle katolle - eipähän sieltä löytyny muuta ku tukiasema-antennit. lopulta josain huuvetaan kaitsua ja siirrytään kohti vaihtoa
- prologilta MTB:lle. Oltiin kuulemma perässä kärkeä palijo. 1 MTB rasti ja nähdään useita tiimejä. heti seuranneessa ylämäesä saadaan rakoa noihin ja jatketaan vauhilla sujuvasti 2:lle, kiireesti kohti kolmosta. Hiekka ylämäessä saadaan joku tiimi kiinni (paljastuu NikoT:n persaukseksi), nuorisohiihtäjät kaahaa vastaan, ollaan ehkä 4min heitä perässä... kiihkeetä, matka jatkuu kohti Ahmasta pikku reittimuutoksen kera, mitä ei pitäisi tehdä. 4:lle pikku töppi ja NikoT:n parivaljakko ja kas, hiihtäjänuoret samaan läjään.
- Nyt kohti melontaa ja kuullaan olevamme reilusti keulaparia perässä. Siellä ne järven toisella puolen jo työntää sinisellä sukkulallaan ja me lähetään hankoamaan helevitillisellä yrityksellä kohti M1:stä. No, paatti ei tunnu liikkuvan ja kanootin pohjan pullistessa 10 senttiä keskeltä sisäänpäin saadaan vettä vasten mukava vastus. ei auta, paskan valitsin ja näillä mennään... NikoT ja kaveri lipluttelee verkkasella melonnalla samaa vauhtia hajuraon päässä ku ite kauhotaan hullun lailla anakynnyksellä! PM2 eli Wellu ja Mikaki vetää ihan tosissaan, jopa strippaavat välillä Kalevalakylässä etsien kisakorttia, mutta se on gone-Wellu-gone... no, vaatteet tais keretä takas päälle ennen kirjainrallia.
- Kalevalakylä: etsi viis kirjainta rakennuksista ja sitte vastaus Maijalle... pikku sekoilun jälkeen kirjaimia talteen ja matka jatkuu. Mutta NikoT ja keulapari painaa n 5-6 min eellä. vielä ehtii...
- päästään paatista eroon ja MTB:lle - kierretään pidemmän kautta järvi ku näyttää lyhyempi reitti menevän talojen piha-alueiden läpi. Tehdään hyvä reittivalinta ja leimataan ihan kärjen tuntumassa CP8, josta noustaan Joksan löylyttäessä kohti vaihtoa keulilla. tunnen kuinka rampit jo kuikkii takareiskoissa...
- vaihto ja sukellustehtävä - "se joka ui menee liivit päällä" tulee ohje. lammessa kolme vedenalaista rastia eri syvyyksillä joista pitää käydä kuikkaamassa kuva. matalimmalla oleva rasti kohteeksi 2 muun tiimin kanssa ja rasti löytyy, mutta sukeltaminen liivin kans on HANKALAA! kuva selveää ja kiireellä kohti vaihtoa joka sujuu sutjakasti ja painetaan rullilla keulassa kohti rokuan taloa. nestehukka painaa, kädet meinaa rampata. Mutta harmi ku luistelupätkä oli lyhyt, tämä kulkee kuitenkin! Supalla oikasen pikitieltä täydestä vauhista polulle, mutta luistoa ei ole, rullat tökkää ja vedän päälleen pesäpallosyöksyn jäkälikköön 30:n vauhista. J.Oksa väistää - kiire, kiire. Q&A läpi ja suunnistaan.
- suunnistus hienosti, Hiiltomiehet painostaa, nuorisopari kiertää toisin päin. Ja vaihdossa kolme duoa läjässä, pojat on ollu pikkasen nopiampia ja lähtee n 1min kaulalla yskimään Rokuan jäkälikköön. Reppuun luistimet, kypärä päässä, 2 litraa mehua repussa jne - tossu on raskas, mutta on se muillaki. hiotaan kisamaku suussa kohti pookia...
- Pookilla hieno palotornikiipeily. ollaan 3 min nuorisoa jäljessä. peli on vielä pelattavissa! Jumari ei oo tuttu, mutta sehän selkiää Hannun oppiminuuttien jälkeen. makeaa kiipeilyä ristikkoa pitkin ja lopulta tikkaita rastille.
- matka jatkuu köpötellen kamat niskassa pakollista reittiä hiiltomiesten hiillostaessa koko ajan peräpeilissä. Perkeleen kuuma! Luistellaan lammen laavulle jäkälärinnettä ja nautitaan spagaateista, joilla napsautetaan vuorotellen molemmat takareiskat ramppiin. Oon filtteröiny cp13 jälkeen kaikki valmistellut 6 litraa juomaa paksun nahan läpi Rokuan jäkälikköön. No, Joksan repusta toivottavasti löytyy lisää limua.
- cp14 koituu meidän kohtaloksi, tekastaan hiiltomiesten kanssa 10 minuutin pummi... nyt kyllä vittu ku vituttaa
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
lisää paskaa niskaa tulee kun oikastaan tielle. reiskat ramppaa ja nyt ei saa ramppia ylitettyä liikkuessa, vaan pakko ravistaa, syön joksan eväät ja juon kaverin limut.
- matka jatkuu, ollaan hiiltomiehistä rullien vaihon verran perässä... sekunnit on minuutteja, kiire jo ois..
- lähetään painaa luistelua, vedän hetken innolla kunnes reiskat leikkailee kiinni. J.Oksa sirklaamaan eteen, kansipojaksi ramppailevilla jaloilla... roikun repussa, kikkailen imussa. vedetään kohti viimestä rastia ja survotaan soratietä tasurilla. se ja sama, vaihto vie aikaa ja käsissä on vielä jotain. rastisuo näkyy, ulostaudun luistimilta ja syöksyn sukkasillaan supaan... Hiiltomiehet vilahtaa, juma - ne on nyt ihan heittoetäisyydellä. ryntään takas luistimille, maha ramppaa, kyljet ramppaa, vedän nauhat umppariiin ja survotaan täysillä tasuria. loppulasku armahtaa vaikka tiukka 90 astetta oikealle meinaa mennä töyssyjen ja soran takia leviäksi... maalissa alle min hiillostajien perässä, kolmantena.

Ja taas KRAMPPAA! Juoksija-lehden mukaan tähän paras lääke on lenkkeily eli poluilla tavataan ja törmäillään...
Näin tällä kertaa, kova setti ja hieno systeemi - kiitoksia Sepe ja kumppanit kuin myös kilpakumpanit ja PM:t ja kannustajat ja kaikki makkaranpaistajat!

Sankivaara la 16.7. klo 10.00

huomenna la klo 10 sankivaarassa parkkipaikalta
- mtb n 1h, värikartta 1:30000
- juoksu n 1,5h, värikartta 1:32000
- päälle kevyt 0,5h rulla, verkka, ei karttaa
- munkkikahvit

värikartat "tuopilla", 10:lle ekalle kartta ;) lopuille kansipoikapaikkoja...
jos kysytäävää, soitelkaa...
tK
*******
Ratalla sokeriton PM-viisikko sateesta nauttimassa... tossuhan tulee kastumaan joka tapauksessa. Pyöräosuudella ajeltiin hissukseen vertaillen erilaisia reitinvalintoja. Eroja löytyy! Eka pummikin koettiin, kun Erä-Jorma paineli innolla alamäkeen ja kartalta ulos. Medipolarin rinteessä oleva viime syksynen Sepen jekkurasti aiheutti koko köörille taas pään vaivaa. Polku oli kivasti piilossa ja löydettiin kiertämällä nöyrästi takakautta.
ratamestarin ihanne aika ylittyi 40minuutilla, joten juoksuosuudelle siirryttiin kellon näyttäessä 1.45 nautiskellen yltyvästä sateesta. 2-jalkarastilta edessä oli valinta: kiertoa 3km tiellä tai suoraan koluten kosken pohjia. Ja tietenkin suoraan puskettiin napavesissä jatkaen parilla otolla kohti Pilpasuon laavua. Seuraava pätkä tarjosi Myllylän herkkua tai nöyrän kierron. Kimmo lähti loikkimaan kohti pitkoksia ja matalan painopisteen miehet päättivät jättää suossa konttaamisen toiseen kertaan. Uusia polkuja ja kankaita koluten päädyttiin jälleen koskiseikkailuun ja löytyihän se taas sopiva kahlaamo - myös kahlaus alkaa sujua tottumattomilla PM:illä jo vikkelämmin vaikka tais yksi mies ottaa konttausasentoa keskellä syvintä nielua koskessa. Hienoahienoa...
Lenkin kruunasi höyrymakkara ja munkkikahvit (tietenkin)! kiitoksia lenkkiseuralle!
tK

rastirännin välipäätös

Tänään tuli kurjuutta taivaalta kaatamalla… Keli ei sinänsä ollu huono, kun liikkeelle pääsi ja varsinkin juoksussa viileys oli mukavaa helteiden jälkeen. Pyöräretkellä jäkälä oli ku pesusientä, hiekkaurat mutavelliä, hyväkulkuiset tiet liejukunnossa, polviin asti rapakoita, kuraa, mutaa paskaa ja kaikkea pärskyi naamalle, kartalle, reisille, suuhun, silimiin. Kaikkea paitsi hikeä, joka on ollut aiemmilla MTB-o-reeneillä melkeinpä suurin haaste.
Ankarissa keleissä ne timantit hioutuu? Ei tuntunu siltä. No takas ajellessa pohdiskellessa kalenterin olis pitäny näyttää tähän väliin palautteluviikkoa. Hiihtoliiton rytmityksessäkin oltas himmailun kohilla. Yks maalimanmestarin valmentaja muuten kauhisteli Wellun reenejä, ite oli sillon pehmittämässä 2 tunnin kohilla Mexicon soutähteä, joka oli yltänyt parraimmillann world top teniin. Niin, reenikirja ois tarpeen. tällä hetkellä aina lenkille lähtiessä tyhjennän mittarissa tilaa uudelle setille poistamalla vanhimman login... Päiväkirja on outo sana. Polarin mittarissa on pylväitä ja niihin pitäs saada sopiva trendi, ei Kiinan muuri ;)

Luonto kertoi aika pian, että menomonot ei ollu sattunu jalkaan. Siinä se harjotuksen seuranta aukes koko aukeamalle ihan itekseen. Roppa on tilassa jossa tossu tökkii, syke ei nouse, kampi ei pyöri ja päässä soi ujelluksen lisäksi säkkijärvenpolokka. 3 viikon reenirastiränni ja mäkitreenit on syöny mehut ja aivoissa jodlaa ulaääni. Suunnassakuluku on ku päissänsä hoipertelis. Lippuja ei nää - Ei vaikka vieressä seisos. Tossu tökkii jäkäläkankaallakin – joka rastivälille mahtuu konttausottoja. Pyöräki mennee minne sattuu ja katse hortoilee muualla kuin kartassa. Kartan heikot polut viuhahtelee ohi kuin luotijunasta kattelis, ei ällyy vaikka kartta sannoo että pian pitäs kääntyä. tai että suoraan pitäs jatkaa. Ja pyörän kans juoksemalla on varmasti nopeampaa ku ajaa vieressä kulkevaa tietä - oikominen on pop.

Heitän MTB:n orrelle (huoltoon), tossut kuivumaan ja luen viikko jotakin ihan muuta ku karttaa. Jään Joksalle kipinämikoksi 1,5 viikoksi ja toivon että hiillos on kunnossa leimahtamaan anakynnykselle la 23/7 klo 8.55.
t KipinäKoo

Tour de Syöte

Yhä ylös yrittää, huipulle hän kiipe-ääääää...

Viikko on vedetty nyt teemalla mäen tamppaus. Silloin kun on ollut saumaa ja mäkeä tarjolla. JatuliTourin krampit liuoteltua eka setti onnistui Rukalla loistavassa säässä ja tästä innostuneena homma jatkui pari kertaa jalan Vuokatissa helevetin lämpimissä keleissä. Jopa vieraileva Mexicon tähti suli vaaran poluille. Ei oo ihme jos Suomen hevonen kuplii.

Lauantaina mäkiralliin tarjoutui optio Syötteellä ja tuumasta toimeen. Juustolassa aamupala ja kohti Erä-Jorman pesää. Ilma on mukava - ukkostava +25 takaa täyttä palvausnautintoa Syötteen kuusikoissa ja rinteillä. E-J ja Ajokoira aiko lähtä jo aamutuimaan vetämään trekkiä Romevaaran kautta Pytkyyn ja sieltä Huuhkaseen... sitte jotenki KeloSyötteelle, Pikkusyötteen huippua kumartaen takas. Kovaa settiä siis ja ajatuksena kovottaa mieli ja sitko Rokualle. Kyllä, kyllä... varmasti kovoo. Päälle MTB ja ehkä rulla.

Ite myöhästyin reilusti startista, mutta mulla olikin tarkotuksena rullailla aluksi. Vetelin 900m nousumetriä plakkariin ja vaihdoin hitaahkolla 3min vaiholla MTB:lle - nauhat auki, liike jatkuu.

Kihnuttelin seuraavaksi 3x Isosyötteen huipulle paarmojen purressa persettä. Aijaijai, kumpi tekee kipeämpää - sorauran jyrkänteet reidessä vai paarmat perseessä? Kokeilkaa ite. Nyt plakkarissa maili nousua.... 3:nnen nousun jälkeen aattelin hakea lisää vettä ja soittaa Erä-jormalle, mutta kas, ajotukset nappiin ja pojat saapuu juuri vaihtoon. Juoksua takana 4,5h. Ramppaa kuulemma. Hyvä! Se pitää kokea ja oppia. Ei tunnu kivalta - tänä vuonna on jo vedetty ramppi-intervallia ja tuntuma etureidessä on tuolloin räjähtävä. Lipsahdan mukaan PM3:n MTB:lle kartturiksi vaikka tarkotus oli lähteä kalalle. No, tulvaahan siellä joella oli ja harvoin ehtii ajelemaan mukaviin maastoihin. Keula kohti Pytkyä. E-J ja ajokoira taiteilee pitkoksilla. Käväsen mutkan omineen Pytkyssä, vedän vähän aikaa omaa laatuaikaa harjulla, uukkari ja palailen PM3:ta vastaan. Mitäs on tapahtunut - Ajokoira on ottanut mutakylpyä, kunnon rimpisuossa Riihisuon pahimmassa vellissä.

Ei ollu pyörä kääntyny ku ekakertalainen jännitti pitkoksilla enemmän ku pikkupoikana Hitchkokin vilmejä kattoessa. Ja keikkas sitten pää eellä rimpeen. Aijai, no huuhdellaan ne jalat vielä ajattelin, mutten paljastanu paria tulevaa shortcuttia. Nautiskeltiin Pytkynharjun maisemat ja siirryttiin kohti eka oikoa, harjannenokkaa kohti Pärjänjokea... Hups, ei tämä unelmapohjaa ollukkaa. Naamasta näkee, että Erä-Jorma ei tykkää. Ei auta. Luonnetta pitää kovottaa. Pyörä selässä painetaan. Joelle tultua suvantokohta ei näytä kahlaamolta. Oho. Voiko pyörän kans uida? Tetsaan tiedustelijana ja alavirrasta löytyy sopiva kohta joka takaa vilvooitusnautinnot. Poonuksena Erä-Jorma vetää koskitehtävässä kosken ylävirtaan uiden - on reiskassa potkua! mutta tämä kostautuu kohta megakrampeilla....

Nyt on kiire, miljoona sääskeä, kärpästä ja paarmaa iskee apajille. Mutta Erä-Jormaksen kramppaavilla jaloilla ei päästä pakoon. Kartturikin on hiukka hakoteillä, mutta seiftaan jyrkän harjun päälle ja oikasen hiukan suunnitellulta reitiltä. Pitkän paarmahelevetin jälkeen päästään takas Sarakylän tielle ja pikkusen helepottaa. Mutta E-J:n krampit ei... Kiroan samalla superrei'itetyn kypärän. Joka rako oli täynnä paarmoja, sääskiä ja kärpäsiä ja pää on saanu semmosen luonnon akupunktion että hohhoijaa. Erä-Jormalla kramppaa taas. No, survotaan 200gr geeliä ukkoon juoman kera ja matka jatkuu. Edessä vielä kurjuutta Pärjänjokivarressa jossakin Vannekosken yläosalla. Ura päättyy liian aikasin ja joudutaan jalkautumaan ja vetämään shortseissa pyörä niskassa läpi nokkosten ja mudan kohti koskea. Pyörä niskaan, ukot koskeen ja yli ja takas jäkäläkankaille. erä-jormalla ramppaa, mutta apua se ei enää huoli...

Pesälle saaaavuttua pojilla on kasassa 7,5h valmistavaa jalottelua ja kyllä ne Rokuan klaaraa!

Jatulitour 23.6.

kohti Rokua Geoparkkia ja tarkoituksena tehdä pitkä hyvä reeni - "mentäskö hyvä peekoo", juttelin J.Oksalle menomatkalla.

Lämmin keli - Heikillä natsaa taas! Radat kouraan ja miettimään. Selkeää menoa - lajit rullaluistelu, juoksu, mtb, uinti ja jotain hauskaa kellarissa pimeässä.

Hegen suosituksesta suurin osa lähtee rullilla. Joksa tuumaa, notta mulla kuulemma sumenee, katse terävöityy ja huikkaan J.Oksalle: ehottomasti Sepen peesiin ainaki aluksi (Seppki suunnitteli rentoa lenkkiä). No, paukku ja pikku kiihyttelyä, suoralle päästyä Sepe antaa formulaluistimilleen hyvää käskyä. Perässä tullaan, J.Oksa kannoilla aattelen. Hyvä. 1,5km kohilla Sepe kysyy, "repeskö porukka?", vilkaisen ja jep, joukkio on reilusti perässä. Hyvä! Kolmas imumies ihan kannoilla. Nyt mennään eikä meinata! Kohta kommenttia imuttavalle J.Oksalle, mutta... vtu: eihä se ookkaa J.Oksa - Hane painaa imussa tappituntumalla. Ei auta, taisteluparia on ootettava ja Spen startti yli 30km/h tahilla oli turhan sähäkkä PM-turpotiisseliille. J.oksa sirklaa tulemaan 27km/h tahtia jota porukassa jatketaan nätisti seuraavat 30km. Haukiputtaan keskustassa kartturi sitte mokaa. Jumalauta, ei oo tosi, mutta parin minuutin pummi. Karttaaki pitäs muistaa katella. Leuka rintaan ja matka jatkuu eelle kerinneitä kiinni kirien. Kiriminen ja Sepen alkutyrmäys takasi sitten sykkeet tähän peekoohon kohilleen, enarit uusiksi ja kone tappisykkeillä lämpimäksi ekalla tunnilla! Molemmat kellotti enarisyketasoja! Hyvä, hyvä - enää 4 h jäljellä. Oikea vauhdinjako aloittaa 5h setti....

Pimeän tunnelin jälkeen valitsemme juoksun. Sepe ja Ounasvaaran pojat painaa MTB-osuudelle. Kilpailullisen fiiliksen takia ois pitäny tehä sama, mutta nyt lähetään tamppaamaan. Jo eka rastilla tehään pikku pummi. Ei pitäs porista. 2:lle seuraava pummi. ei suju. eikä kuule eikä ällyy vänkärin vinkkejä... 3:lle heikko reitin valinta ja pataan tulee rajusti lisää. sininen joukkue taisi vilahtaa juuri ohi! ei stana. loput rastit ok, mutta suunnistus heikoin suoritus aikoihin ja tossussakin oli lyijyä. Toisaalta mitenpä näillä reisillä gasellimaisesti Suokkosessa pomppiskaan.

Vaihto mtb:lle ja vanhalla rivakalla "nauhat auki matkaan" vaihdolla pääsemme tielle pikkusen ennen sinistä tiimiä. Alku rauhallisesti, antaapa jalkojen pyöriä. Samalla evästä naamaan. Kakkoselle ois persottanu painaa joen yli, mutta ei saatu paikalliselta palolaitokselta lupaa, joten seikkailullinen ratkaisu jää kokematta. Kierretään kiltisti. 2:lle tullaan eri reittejä Hantan kans ja seuraavaksi päätetään tehään oiko Hantta mukana. Pyörä niskaan ja pohjosta kohti. Kärpäs- ja paarmapilvien läpi muutama minuutti tietenki pikkusen suunnasta puoltaen, mutta vanha tien pohja tule lopulta vastaan ja matka jatkuu polkien. Onneksi ei ollu pitempi jotos, pörriäiset veis järjen mutta MTB-vauhissa ne ei pysy ku Syötteen tapponousussa, jossa niiden peukalonmittasten paarmojen erikoisherkkua on hikinen gluteus maximus. No, parit krampit ylittäen matka sujuu moitteetta - mikäs se kesäillassa ajellessa, linnun laulua, hiki tippasee vaakaputkelle kronographin tapaan taaten hyvän biitin 100:n kadenssille. Takas Jatuliin ja kärsimykset alkakoon!

Kilometrin uinti! Ei.

"tahtoisin mennä, mä haluan pois, eikö lenkkini täynnä jo ois..."

Ei - Hege heittää altaaseen! Vttu ko on raskasta. Lyijyjalat imee altaan pohjaan, mutta ei auta. Jo ekalla kolmanneksella kramppailee. "Kramppi on vaan ajatus päässä, Heikki huutelee. Pahinta on käännös. Puolivälissä ei pysty enää potkasemaan vauhtia seinästä käännöksessä. Siinä meni pikku mahollisuus saaha pari halpaa metriä. Kramppikärsimystä loppuun saakka, J.Oksan perässä sitkutellen. Etureiden krampin saa pois ku tärisyttelee vaan jalkoja vaparissa. takareiden ramppi helpottaa vetelemällä hiukan samppia. nivusen krampista pääsee vaihtamalla takas vapariin. J:oksa vaan jauhaa. Jätkä jauhaa ku pattereistaan väsyny vatkain altaassa, paljo poretta, mutta lähes huomaamattomasti kuitenki eteenpäin se menee omalaatuisella tekniikallaan. Tämän huomais selvemmin luontokuvaajien käyttämällä tekniikalla, jossa saadaan taltioitua hyvinkin hitaat muutokset nauhalle. Mutta etenemme, se on pääasia, ei oo heleppoa Ounasvaaaran tiimilläkään ja Hantta yrittää purjehtia selällään, mutta kö ei oo tuulta eikä purjetta... Joksalla on muuten semmonen longlife-tekniikka, että pitkällä lenkilläkään kone ei tarvi ku pikkusen mehua. Mehut se kantaa kiltisti mukana ja niinpä litkua riittää sitten mukana kuplivalle pullukalle tuplamäärät ja kaikki maistuu, virman piikkiin. Yritän imitoida eessä menevää vatkainta ja roikkua vaan. Lopulta aukenee viimenen altaanmitta - hai faiv ja se on juhannus!

Makia Juhannussetti takana - kiitoksia Hegelle hienosta multisporttisysteemistä!!

Ja Sepelle kuuman kiukaan taanneesta alkubiitistä. Ja kaikille muillekin hyvästä fiiviksestä!

Hetta-Pallas juosten yms.

TH: Perjantai aamu kahdeksalta bemmu lastattu ja kolme paksumahaa aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti pohjoista. Neljäs jäi vielä hoitamaan pisneksiään ja ajeli myöhemmin iltapäivällä perässä.
Kun reissuun oli lähdetty verkkarit päällä niin pysähdyttiin oikein ulkomaille shoppailemaan ja katselemaan kulmahousuja; tavoitteena selvitä lauantain reissusta paremmissa ruumiin ja sielun voimissa kuin aiempina vuosina, jolloin kovasta uhosta huolimatta oli nukahdettu puolikas oluttölkki kourassa nojatuoliin kesken jalkapallon MM-kisojen semifinaalin ensimmäistä erää. Joka jampalle pussillinen haaklööfsiä mukaan ja bemmun nokka taas pohjoista kohti.

Reissun ensimmäinen pummi – Ruottin puolen tienpito on näköjään jäänyt vielä kotimaatakin huonommalle tolalle ja palasimme Övertorneån kohdalta takaisin sivistyksen pariin.
Äkäslompolossa asetuimme taloksi, täytimme jääkaapin ja valmistautuminen viikonlopun ensimmäiseen treeniin. Vellu pukki tasuria muutaman kerran Äkäslompolosta maisematien nousuun, a 10min. Välilevy-Oksa toimi Vellulle kuskina mäestä alas ja TimppaH hölkkäili vajaan tunteroisen.

Sitten puolen tunnin yhteislenkki päälle. TimppaO liittyi joukkoon tummaan ja säntäsi välittömästi iltalenkille uudenkarheat Terinitit pihkassa.
Saunan jälkeen MasterChef JOksa kokkaili 5 tähden gourmeeannokset pelkästä pastasta ja jauhelihasta. Saatiin paksumahoihin sitä oikeeta profiilia. Kyllä kannatti, saatiin nimittäin jäsen TO'n trikoon lahkeet soimaan. Tiukkaan rajaan oli siten auringon seuraavana päivänä hyvä piirtää Belgian lippu.

Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kohti Hettaa, Raattaman kylän kautta. Paavon majataloon auto parkkiin ja venekyytillä Ounasjärven yli. Oli kuulemma Paavo kuskannut 1984 Mietaan samalle lähtöpaikalle ja pyytänyt soittamaan kun on perillä Pallaksella. 4:50 oli mennyt - aika kova. PM ainesta.
Ei ku paanalle. Muutaman nousun jälkeen täytyi todeta että muutamalla Paksumahalla menohaluja enemmän kuin järki sallisi (toimituksen huomio: tämä ei ole järkilaji)– porukan nestorin sykkeet ampui nousuissa sen verran korkeiksi että pakko pistää kävelyksi. Pyhäkeron päällä otettiin perhepotretteja. Keli oli täydellinen – aurinkoa ja lämmöt 10-15 C. Tunturissa tuuli sopivasti, eikä sääskistäkään minkäänlaista haittaa.
Suastunturin jälkeen todettiin, että porukassa on selvästi eri menohaluja ja –kykyjä. J.Oksa ja Timppa.O lähivät reippaammalla tahdilla ja Vellu ja TimppaH jatkoivat suunniteltua vauhtia, eli peekoota. Suaskurussa molemmat porukat erehtyivät pikkasen reitistä ja tuli muutaman minuutin pummit.
Melkoista pirunpeltoa oli polut välillä ja nousut raskaita.
JOksa puristi Pallashotellin pihaan karvan alle 6h. TimppaO ajassa 6:17 ja Vellu & TimppaH 6:46, eli selvästi alle 2 tuntia Mietaan ajan päälle. Alkuperäinen tavoitehan oli alle 7h.
Garminit näyttivät kokonaisnousuksi reitillä 1500 m tuolla merkatulla 55 km reitillä.
Palautumisen varmistaminen aloitettiin Pallas-hotellin terassilla, jonka jälkeen Oloksen Kammariin pihville.
Mökillä pidimme hiljaisen hetken Jukka Toivolan muistolle – tinkimätön harjoittelija ja Suomen kaikkien aikojen paras maratoonari oli siirtynyt rauhallisemmille lenkkipoluille.
Saunottiin pitkän kaavan mukaan ja pidettiin debriefinkiä päivän koitoksesta. Jungfrausta asti säilynyt vuosikertakimppaleka saatiin lopulta tyhjäksi. Tällä kertaa eivät päät kopsahtaneet pöytään turhan aikaisin, mutta osa ei ehtinyt Jukolan viestistä havaita juuri lähtörytinää enempää ennen Nukku-Matin tuloa.

JH: Sunnuntaiaamuna aamuntimot pakkasivat kamansa ja painuivat rouviensa kainaloon. Vellu ja J.Oksa hyppäsivät sateesta huolimatta MTB'n selkään. Koitettiin koluta maastoa mahdollisimman laajasti, siis mäkeä, suota, mäkeä, kivikkoa, mäkeä, hiekkaa sekä tietenkin soista mäkeä & kivistä mäkeä. Reilun kahden tunnin "verkan" jälkeen päätettiin katsoa totuutta silmiin; paukku Isomettän nousun juurelta ja suuntana Ylläksen huippu. Vertikaalia siis 500m. ja avot, nousihase. Täytyy kyllä todeta, että myös tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, jolloin reiskasta loppui vääntö Jokerihissin jyrkällä. Va nyt meni.

Iltapalana pisteltiin vielä tunti tasuria hyvällä rytmillä. Päivän setti siis about 5h.Maanantaiaamuna oltiin ratalla jo heti kahdeksan jälkeen. Pienen arpomisen jälkeen harjoitussuunnitelma sai kaksimielisen jyryn yksimielisen päätöksen (vai kumminpäin se nyt sitten olikaan?). Sounot sano vissiin kojonkoski ja pisti pojat maisematielle pukkaan kymmentäkäskyä, siis 10*1min/2min. Tavoitteena nousta aina vähintään sama matka ja viimeisellä kaikki peliin. Näin se meni. Hieno treeni ja jalkojen lisäksi nyt myös ojentatkin keitettyä makaroonia. Punaposkiset ja hyväntuuliset paksumahat innostuivat vielä loppuverkkaan 40 minsaa.

Kamat kassiin, kämppä puhtaaksi ja bemmun nokka kotia kohden. pe-ma välillä hyvissä maastoissa 13-15 tuntia kovaa settiä. Nyt on aikaslailla piesty olo. IHANAA PAKSUMAHAT IHANAA!

http://connect.garmin.com/activity/94455983

multisporttia alotellen

No niin, alotettiin challenge-juttuihin toteuttelu rullilla. Kävästiin morjestamassa lautturia ja munkkikahvi löysi osoitteeseensa. Rullilla 30km/h tason pitäminen on kova juttu ja ihmetellä pitää kisamiesten kykyä vetää yli 30km/h maran verran! ei onnista ei, kilsa oli sitä herkkua tarpeeksi ja loput kaketettiin... toki tuo J.Oksan potku suuntautuu heikohkosti, joten jos se nyt ennen heinäkuuta saatas oikealle uralle. 63 km sopi vallan hyvin alustukseksi tähän lajiin.




No aamuksi kehittelin rastirallia Pikkaralan suuntaan ja matkalta koukkuun tarttu Erä-Jorma ja Sangin kioskilta lonkeroista höpöttelevä J.Oksa. Oli ollu kuulemma hyvvää. Niinpä niin. Tarjosin 4-5h settiä.. reppu oli puolillaan karttoja, lopun tilan vei kengät ja toinen juomapullo. E-Jorma aiko vetää pari rataa, syödä eväsleivät aurinkoisen kannon nokassa ja ajaa takas. Me kierrettäs "kaikki"... No lepposat ajelut Pikkaralaan ja karttojen jako. E-jorma rupes ajamaan ku ajokoira rinteellä. Irti yrittää. Kateltiin taustalta ylös-alas sukkuloivaa E-J:tä pari väliä, mutta sitte kadotettiin visual. Parin pyöräradan ja analhyysien jälkeen tossut jalakaan ja mehua hörppy: kouraan kisarata Pohjantähdeltä a la yhteislähtö ja ettimään pisteitä - olipas hauskaa kun nauhamerkit todistivat oikealla pisteellä käynnin! Pikkaralan etelärinteellä saatiin mukavat oppitunnit "käyristä" ja hauskat hiet pintaan. Hauskuutta jatkettiin Oulurasti-radoilla. Kerrassaan hauskaa! Lopulta kengät tursuten hiekkaa takas pyörille, pikku siivut mehua, perse penkkiin ja yhen pyöräradan hiekkauria nauttien tomaatin syöntiä kohti. Vilkkaan jutustelun siivittämänä takas Knuutikankankaan kulumille (aurinkokannelta ei kuulunu puoleen tuntii sanaakaan), josa J.Oksa tarjos mulle uutta polkua ja teknistä rysyä ja poonuksena rapaa vielä reisille. Hyvä juttu, hieno setti ja lounas, päivällinen, aamupala ja iltapala kerralla kompostiin - kyllä maistu makialle kotio päästyä. Kyllä se routa porsan kotia ajaa. Matka-aikaa kertyi n 6,5h... tästä on hyvä rakentaa hiussuonistoa eteenpäin.

Rastiralli ja ramppi-intervalli...

Ensin a-rata hölkkää/kävelyä, ka syke 124, silti. (alla ke-to yö kalalla ja nuotiolla - makkaraa ja muuan törppö)… takareistä kyllä jyyti hiukka, mutta niinhän se aina mulla biisonimarssilla. Pari mukia mehua ja hölköttelemään b-rataa. Muuten ok, mutta yks paha pummaus montturastista, montut ei oo mun juttu. Ei kaasuttelua yhtään, mutta keskisyke jo 150. Juoksukunto on lasu. “Pitäsköhän kiertää C-rataki vielä”, mietin… “ehtis kyllä” ja ku HKaikkonen yllytti että “kierräppä kaikki ratat”, johon kerkesin vähä uhotakin. No, Pari mukia mehua, päätös maitoilusta eli kamojen vaihtoon. Joku kerta se C:kin sitten. Geeli ja palautusjuoma naamariin. Ilmat kummeihin alhaselle tasolle ja 15min verkkapyörittely jaloille. Kakkospyörässä sentään toimii vaihteet, mutta joku tuossa kamelissa “ei maita”.

Sitte ratalle ja kaasua. Alkuhan oli mukavaa uraa, mutta sitte vittu mikä hiekkaura ykköselle. Tosin hiekka se on namia, hiki tulee ja kiuas lämpenee. Pohkeita tikkuilee?! Sou not. Kakkoselle väärän kautta valinta, mutta sitä sattuu kun polkukuvaus ei kerro ajettavuutta. Seuraavaksi “hanavälille”. Päästyäni tielle “ei saatana”, takareisi rupiaa ramppaamaan. Ei kestä lyödä kaasua tiellä, paska homma! Hiimataan hiukan, ei auta - se on parempi ku huutaa kurkkusuorana ja maata ojanpientareella räjähtäneet jalat suorana. Helpottaa ja kohti rastin ottoa sujuvasti kevyemmällä kammella. Sitte jalkautuminen kun nämä ei ollu oikiat pysu-rastit - ei viitti ajaa takavaihtajaa/korvakkoa paskaksi. 50m juoksua ja Jumalauta! nyt pohkeet ramppaa!! Kävelyksi. koietan venytyttää pohetta. Pyörän päällä lisää pohkeiden venytystä. Ei voi kunnolla polokia ku pohkeet leikkaa kiinni. Himmausta hiukan ja menoa jatkettava painamatta “voimalla” kampea. Pyörältä nouseminen rastin leimaamiseen tuskaa, jalat ramppailee. Kohti kutosta, risu vaihtajaan – se äkkiä pois ja hanaa! Alkupätkä vauhilla mutta kohta tuttua tutinaa jaloissa ja tielle päästyä etureidet ramppaa, tämä on paha pyörällä. Hetki hiimausta, vähän rullaten ja taas helepottaa, etenen pysähtymättä ja huutamatta. Kutone talteen ja seiskalle. Rastilta lähtiessä etureidet ramppaa. Nyt pikku tönkyrä on tuskaa. Ajelua pelonsekaisin tuntein “kohta se tulee se jytkyramppi” 8:lle ja supan jälkeen pyörän päälle noustessa nivuset ramppaa. Jumalauta!! Tien kautta kohti maalia ja homma helepottaa. Pari mukia mehua ja verkkaamaan jödeä pois. 20 min jengailua, jonka aikana 3 krt kävelypätkä ku reidet ramppaa. Ka syke 165, max 174. sykkeellisesti kova pätkä, tunne ”ei paha”.

Vain gluteus maximus jäi ramppaamatta. Illalla jalat jatkoi omaa eloaan nytkytellen siellä sun täällä.

Heja Bror Mats Heja!!

Männä viikonloppuna Wellun kanssa jo kolmatta kertaa Tukholman maralla. Edellisten kertojen virheistä oppineina tavoitteeksi otettiin varsin miehekkäästi se, että laivan buffetissa pitää ruuan maistua. Ensimmäinen reissu 2007 kun meni tutustuessa laivan ohi tiputusvälineisiin ja seuraavan vuonna käytiin nokkimassa kaks ranskalaista, yks nakki ja puoli lasia olutta.....ja öljynvaihtoon. Ja kaikki tämä vain 35€/PM. Hip hip hurray!
Vaikka ollaan paksumahoja eikä kansipoikia niin päätettiin kuitenkin kisaaamuna pitää taktiikkapalaveri aurinkokannella. Tulipahan nähtyä sekin. Päätettiin, että täytyyhän se ruoka kuitenkin ansaita, joten joku tolokku, siis vauhti, se olla pitää. "Miten olis 3:10?" "Onko liian kova?" "No miten ois 3:15?" . Kättä päälle ja numerot koneeseen; 4:35/km. Sillä mennään alle 3:15 sano garmin.
Lähtöpaikat katsottiin niin, ettei tarvitsisi jäädä heti alussa vellovan massan jalkoihin. Otettiin about peräkkäiset paikat, minä B-ryhmän perältä ja Wellu C-ryhmän keulasta. Ja kappas jo ensimmäisessä mutkassa kuului tuttu puuskutus ja rykäisy; moro! Wellu rinnalla. Hienoa!
Vaikka ollaan jo ikämiehiä niin intoa oli kuitenkin niin paljon, että garminilla oli työ ja tuska pitää meidät sovitussa vauhdissa. Eka vitosella 1min hyvää. Tähän on pakko rauhoittaa. Pidetään tämä. Näinpä me pojjat jatkettiin kilsa kilsan perään niitä näitä poristessa ja ihmetellessä kuinka osa puuskuttaa reilusti yli ana-kynnyksen jo tässä vaiheessa. Wellulla tuntui olevan kulku kohdallaan. Itsellä sykkeet tapissa. Jäiköhän sittenkin joku vuoden 2007 opetuksista huomioimatta, tä?
Puolivälissä kello näytti 1:36:16. Oltiin siis vallan mainiosti tavoitevauhdissa vaikka tuosta sen alun minuutin toisella puolikkaalla jättäisiki juosematta. Loppuaikaennuste siis noin 3:13 - 3:14, jolla mentäisiin kirkkaasti alle tavoitteen.
32km'n tolpalla kilsa ennen Vesterbron siltaa kaikki kunnossa. Vauhti edelleen sama, kulku kevyttä, mutta syke hiipii kohden Kaikkosen maksimia. Ilmeisesti jetlag kuitenkin painaa. Wellu menee 5metriä edellä. Vesterbron sillalla mittari ottaa mattomaksimit ja päätän, että pysytään edelleen tavoitteessa: buffetin pitää maistua ja alle 3:15 mennään. Wellu tikkaa enarit silmissä karkuu. Hienoa! Wellu jos kuka on tuon ansainnut. Toivotaan, että kaverin kyydistä jääminen ja selkien ohittámiset antavat paksumahalle siivet loppun saakka. Harvoin, jos koskaan, olen tuntenut näin suurta mielihyvää, kun kaverin selkä katoaa pikku hiljaa horisonttiin. "Iske Wellu iske" höpisen itsekseni.
Maalivaate armahtaa minut ajassa 3:14:14. Wellu pisteli uudeksi ennätykseksi 3:12:30, elikkä potentiaalinen sub 3:00 mies ilmiselvästi. Nopeampi reitti, syksyinen tapahtuma ja numerolappu 2 numeroa löysemmälle ja se on siinä. Uusi sub 3:00 mies on syntynyt. Se ei ole kuin tahdosta kiinni. Ensimmäisenä valmistavana toimenpiteenä Wellu vaihtaa L-koon kisapaidan M'ään. Matka on siis alkanut ;-)
Kiitokset vielä matkaseurueelle, Huitan Mikalle ja Antilan Petrille, jotka molemmat vetivät maran hienosti ja ennen kaikkea kestivät kuin miehet välillä sakeaksikin käyneen ilman, jos tiedätte mitä tarkoitan.