Paksumahat

Aurongon paistetta...

2012-01-29T15:26:00.002+02:00

Kelit vaan paranee... Eilisten Outin ja Arskan tarjoamien uunituoreiden korvapuustikahvien siivittämänä aamulla koukattiin Auran kautta ja matkalla saatiin nauttia auringon säteiden hyväilystä. Auralla mittari oli 27 tasolla ja siitä Kalimenojan varteen tullessa keli vaan parani, varmaan 30 lasissa mutta AURINKOISTA oli! Menossa mukana Raaka-Arska, Kake ja Tykinkuula.

SM-hisuissa treenimaisteri Sepe jatkoi Jarin kanssa viesteissä ja tuloksena KULTAA! onnittelut! Hyvin pyyhkii...

Aurinko paistaa!

2012-01-28T15:06:00.004+02:00

Kausi on aluillaan ja hyvalta nayttaa. Muttei tunnu... Tykinkuulan olkapaa estaa tositasurin, mutta keikutellaan luikkaria painottaen tama vuosi.

Reeniremmin talvikausi on lahtenyt lappu rinnassakin mallikkaasti:

Yrtsi... Hienoja hiihtoja, nousukunnossa. Tama vahattelyn mestari ei porise lappu rinnassa ja luikka kulkee. Puhutaan sitte kahvilla mita puhutaan kuhan mogren kulukee ja kulukeehan se!

Wellu, tama kuihtunut paksumaha: uuden vuoden juoksussa voitto! Sisaltaen paanahkoja Juoksijoilta! Ja kun wellu on paassy Virppaan lappu rinnassa, tulokset on olleet jaatavia. Maakuntaviestissa huimaa menoa ja kansallisten kylmapainen voitto jattaen taakse kaikki alueen hurjat koukkupolvet. Kaikki siis. Kylla Phililla kulkee!

Kake taas on kaahannut nuorten koukkisten podiumeja loikkien. Kehittyy ne persaukset ku tihiaan nousee palkintopallille. Kaikissa kisoissa ei kuiteskaa tarvis ehka olla viivalla?

JA juuri saapuneiden tulosten mukaan Treenimaisteri Sepe itse tanaan radalla ja kaulaan SM-kultaa! Onnittelut Sepe! Juhlistetaan mestaruutta harrisopalla hatsingin tullen... Parjanjoessa odottaa yllatykset ens kesana.

Tykinkuulalla talla hetkella ei kulje ku alamakeen, joten kimppamaukkaa kehaan jojona letkassa ja josko se sielta viela loyty.

Tanaan Arskan ja Markun kans nautittiin 20 asteen auringon paisteesta Auralla. Munkin huumassahan sinne hiihetttiin, mutta hopsista, pojat ei paastaneet munkille... No,

Seuraavalla kertaa en ohi hiiha, varautukaa siihen. Se o sitte tuplamunkkia kohti...

Nyt sammui sitten se viimeinenkin valo

2011-12-11T10:42:00.001+02:00

Nyt Paksumahaköörillä on sumentunut aivan totaalisesti.
Syysiltojen ratoksi, kun suunnittelimme ensi kesän ja syksyn kisakalenteria niin listoilla pyöri jostain syystä entuudestaan tuttuja juttuja: Rokua Challenge, Tukholman marathon, Tunturisuunnistus, Karhunkierros juosten, Pallas-Hetta-Pallas juosten, Jungfraun marathon, Davosin ultramarathon, jne. Jotain uutta ja erilaista pitäisi keksiä!
Maijalta saimme ensimmäisen kerran syttöjä TAR'iin, mutta se kuulosti ensi alkuun liian kovalta ja kalliilta syysretkeltä. PM business-mies Timo O otti kuitenkin ohjat käsiinsä ja pisti ison rattaan pyörimään. Vellu rupesi hommaamaan yhteistyökumppaneita Timon kanssa. Into oli kova ja suhteet kunnossa.
Niinhän siinä sitten kävi, että heti ilmoittautumisen avautuessa 1.12. raha vaihtoi omistajaa, kun kahden PM-joukkueen ilmot napsahtivat sisään.
Tässä vähän statistiikkaa niille, jotka eivät tiedä mistä tässä on kyse (vaikka eipä taideta tietää vielä mekään):
- 8 etappia peräkkäisinä päivinä
- Yhteenä 320km:ia (siis keskiarvona n. maraton kahdeksan päivää putkeen)
- kokonaisnousua ja -laskua 15,000m (keskiarvona jokaisella maratonilla 2k vertikaalista nousua ja saman verran laskua
- Kolme maata, Saksa, Itävalta ja Italia.

Kun mikään ei riitä.

http://www.transalpine-run.com/

MACAU 4.12.2011

2011-12-10T03:05:00.001+02:00

Töööööt!!

Torvi soittaa lähdön merkiksi Sunnuntaiaamuna tasan kello 6:00.

Macaun saarelle pakkautuneet, kasinoista juuri nyt vähät välittävät miehet ja naiset trikoissaan säntäävät matkaan. Kaikilla on taas aivan tolokuton kiire.

Juoksun kannalta sää on tähän aikaan aamusta vielä ihan OK. Aurinko ei ole vielä vetänyt pimennysverhojaan auki, joten matkaa lähdetään taivaltamaan katuvalojen loisteessa. Niin lähtee matkaan myös J.Oksa tuolta pohjoisesta Oulun kaupungista. Tämä maraton ei ole ensimmäinen, jne…. (vähän joulun tunnelmaa väliin, heh)

Juoksu tuntuu yllättävänkin hyvältä viime aikaiseen taaperrukseen verrattuna. Oiskohan reilut kaksi viikko tien päällä tehnyt tehtävänsä. Ulkoilu on jäänyt väkisinkin todellä vähälle, mutta toimistossa, autossa ja koneessa on istuttu senkin edestä. Edellisviikolla Intiassa kokonaista 7km’iä ja kuluneella viikollakin Shanghaissa vain 15km. Hän, joka on noissa paikoissa käynyt, ei ihmettele lainkaan vähäisiä mattokilometrejä ja ulkoliikunnan totaalista puuttumista.

So nou, ensimmäiset 5km taittuvat 21 minuuttiin ja päätän löysätä vauhtia tietoisena siitä ettei tässä kuitenkaan ennätyskunnossa olla vaikka hyvältä tuntuukin. Otan matkavauhdiksi mukavuusalueelle kivasti sopivan n. 4:25-4:30/km. Nyt on kiva. Näin taivalletaan pimeitä maisemia ja kaupungin heräämistä katsellen.

Sillalle noustaan toisen kerran noin 15km’n kohdalla. Puolivälissä nousua takaa kuuluu yllättäen ”Everything OK Jouko?”. Italialainen yli sadan maratoonin bussikuskihan se sieltä tulee kuin hirvi ja painaa samantien ohi jäämättä kuulemaan onko kaikki OK. Perkeles sinne meni……mutta ei tana, mun tarttee juosta Boschin bossi kiinni niin saan samalla juttukaverin. Ferdi on nyt kuitenkin niin tosissaan, että saan jutella lähinnä itsekseni. Vauhti kasvaa kuitenkin muutamalla sekunnilla per kilometri, mutta kimpassa juostuna se ei tunnu vaikka auringon jo porottaessa hieman arveluttaakin, että kummalla meistä alkaa vauhti hiipua ensin. Aika monta rinkiä ollaan Ferdinkin kanssa ehditty yhdessä kaunista JinJi-järveä kiertää. Näin jatketaan aina 28km’n tolpalle, josta alkaa kolmas nousu sillalle. Tämä on siis ihan kunnon silta, josta menee laivat ali. Tasamaan tallaajan mielestä nousua ja sille pituutta kertyy siten ihan kivasti (kovasti). Ferdi karkaa taas nousussa, mutta minä ajattelinkin pitää sykkeen tasaisena ja juosta taas alamäessä kiinni. Päällä eroa about 25 sekkaa. Onko jo liika, mietin. No hätä, kiristän laskuun, jota kestää reilun kilometrin. Tarkkailen eroa koko ajan. Jokaisella väliaikapisteellä olen aina saavuttanut muutaman sekunnin. Laskua jäljellä pari sataa metriä ja eroa 9 sekunttia. Ero on siis kiinni ajettavissa vaikka kiire tuleekin. Napsu lisää vauhtia ja sitten se iskee………vanha välilevyn kiusaama vasen takareiteni toteaa sanattomasti, mutta erittäin vakuuttavasti, notta ”tasainen vauhti olisi nyt kivempi”. Tätä kaveria on toteltava. Ei auta, tana. Ferdin selkä alkaa kaikota pikku hiljaa, mutta vääjäämättömästi. Niillä eväillä mennään mitkä on annettu.

36km’n tolpalta lähdetään nousemaan sillan yli viimeistä kertaa. Tämä menee jo ihan kävelyvauhdilla. Tämän maran hitain kilometri kellotetaan aikaan 5:34. Lakipistettä seuraavassa alamäessä on turha edes haaveilla painovoiman vaikutusta suuremmasta vauhdin nostosta. Pikku kramppeja tikkuilee nyt myös pohkeissa ja säärissä. Täytyy muistella Tykinkuulan lääkkeitä tällaisen varalle. ”Geeliä Joksa, geeliä, muista juoda, muista juoda” sanat kaikuvat korvissa. Niinpä vedän 3 geeliä kilometrin matkalla ja juon lennosta puolenkymmentä pikkumukia sukkalämmintä elämän eliksiiriä. Näillä on pakko pärjätä.

Maaliin 4km’iä ja polvikulma on tasan nolla. Suoraan meno onnistuu, mutta jokaisessa kaarteessa sekä takareisi, että sääret kramppaavat. Mutkat täytyy siis juosta juuri niin kuin Garmin ne piirtääkin. Aina tangentin suuntaisesti muuutama metri ja sitten tiukka kurssinmuutos, kunnes edessä on taas suora rata. Stadionille tullessa lappaa samanikäistä kaveria ohi, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Pahalta ei tunnu, va jalat ei anna juosta. Alle 3:15 olen kuitenkin päättänyt nylkyttää vaikka mikä olisi. Maali armahtaa ajassa 3:14:51. Ikäsarjassa sijoitukseksi saadaan 12. Vajaat puoli minuuttia yhdeksänteen sijaan, jolla olisi päässyt pokkaamaan pytyn. Samassa sarjassa Roni oli 5. 3:03:23 ajalla ja Ferdi 7. 3:10:40 ajalla. Naisten puolikkalla Mari veti hienosti toiseksi ajalla 1:32 ja Sarikin kelpo maratoajalla 2:17 sijalle 55. Hyvä setti siis meikäläisiltä. Nyt voidaankin siirtyä hyvillä mielin uimaan hotellin 32. kerroksessa olevalle näköala-altaalle tai vaihtoehtoisesti ottaa vauhtia katolle rakennetulta hiekkarannalta (jooo'o), jossa lisävarusteena mm. maailman suurin aaltokone.

http://www.macaumarathon.com/en

mitä tämä on?

2011-11-01T17:53:00.003+02:00

Käyttäjä A: Ojentajat kippeenä. Hanuri ihan jumissa. Pohkeet ja akillekset tiukilla.

B: ei oo vuosiin ollu roppa näin kippeenä. Ei palautunu lauantaiksikaan jalat...

C: mulla hyyty jalat täysin. ei meinannu loppuverkkaa jaksaa mukana. sykkeet heti kynnyksellä!

D: olokapäät ja hauberit hyyty...

Monenlaisia tunteita, vihaa, inhoa, maitohappoa ja puuskutusta sekä änkyröintiäkin herättelevä sauvarinnehän se kuikistelee kommenttien takana.

Huomenna sitä herkkua on taas tarjolla PM-köörille klo 17.00 Heinäpään nyppylässä. Reeninä 10min verkka ja viime kerran setti + loppuverkka 10-15min. Alle on tarjolla korttelisuunnistusverkkaa "omilla virtuaalipisteillä" 30min, jota ainakin Kaken ja Arskana kans suunniteltiin tehtävän. Tämä siis lähtee jalalle 16.30 kentän kulumalta.

Ja klo 17.00 sauvat käteen ja monttu auki mäkeen.

t. Tykinkuula

Timppa 50km. Paksumahat onnittelee nuorta ja vetreää.

2011-10-17T12:32:00.000+03:00

Lauantaiaamuna herätys puoli kuudelta, aamupuuroa naamariin, juoksukamppeet niskaan ja juomareppu selkään.
Kuudelta ovesta ulos ja paanalle. Pikkasen on vilposta vielä tähän aikaan aamusta. Ja pimeää - huomaan kun tulen pururadan päähän Herukassa. Unohtui tietenkin se ottalamppu toisen repun taskuun. No, silmä tottuu nopeasti ja onneksi pururata on just kunnostettu, taitaa olla peräti kivituhkapinnalla ja tasainen niin ei tossu töki hämärässä.
Muutaman kilsan hölkyttelyn jälkeen puitten välistä näkyy valonvälähdyksiä, serkkupoika sieltä pyöräilee kirittäjäksi matkaan. Mukava saada porinaseuraa matkalle.
Auranmaja, n 10 km takana ja riisun pitkät juoksuhousut jalasta ja jatkan polvipitkissä trikoissa, vähän viileeltä tuntuu. Tunti takana, aika verkkaista vauhtia on tullut pidettyä.
Heikinharjun kohdalla, GPS mukaan n 16 km takana ja velipoika lähtee mukaan juoksemaan. Jatketaan Hiukkavaaran suuntaan. Haapalehdossa vilkaisu matkamittariin, n 22 km ja päässälaskun tuloksena jätetään Hiukkavaara väliin ja oikaistaan kohti Erkkolansiltaa.
Velipoika kompastuu lenkkarin nauhoihinsa ja vetää pahan näköiset lipat. Kämmenpohjat asfaltti-ihottumalla.
Koivurannassa saadaan vahvistusta pyöräpartioon. Mukava hölkkäillä Oulujoen rantaa alaspäin näin aamusella. Torilla kirjaston kohdalla GPS näyttää 29 km - täydellistä, nyt enää yks kiekka Terwamaran reittiä ympäri, niin saadaan viis kymppiä kasaan.
Mutta askel alkaa painamaan. Ja edellisiltainen lasagne painamaan mahassa. Edenissä tekninen tauko. Kyllä on vaikeeta saada askelta viritettyä riittävään tahtiin. Ai niin, olihan näitä geelejäkin mukana.
Vähän ennen Oulujoen kirkkoa saadaan naisseuraa juoksulenkkille, n 10 km jäljellä. Alkaa painaa jaloissa. Erkkolansillalla kuopus liittyy juoksuporukkaan sparraamaan iskää loppumatkalle. Enää vitonen jäljellä ja piristyn. Hupisaarilla seurataan tarkasti Terwan sinistä reittiviivaa. Ei kehtaa eikä jaksa tehdä loppukiriä. Torilla vastaanottikomitea kannustamassa ja 50 km aamulenkki takana ! Aikaa kului pikkutaukoineen 5:26. Ihan mukava päivänavaus. Munkkikahvit aitassa maistui makealta!
Mistä tämä sitten oikein sai alkunsa? Alkukesästä PM korkean paikan leirillä Äkäslompolossa (mm Hetta-Pallas hölkkäily), tuli tokaistua että juoksempa viiskymppiä syksyllä synttäriaamuna. Tuli kyllä jossain vaiheessa lenkkiä mieleen, että kaikkea sitä tulee ääneen sanottua!
Kiitokset Paksumahoille muistamisesta - geeli-, juomahuolto ja vetoapukupongeille tulee olemaan käyttöä seuraavassa yhteisessä koitoksessa, mitä se sitten lieneekin! Samoin tulen hyödyntämään lenkkiseura ja suksenvoitelusetelit! Timo O sivisti illalla ansiokkaasti juhlaporukkaa Auranmajalla PM filosofiasta.

Korir puristuksessa Huippukympillä...

2011-09-27T23:30:00.006+03:00

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Ei se Korir taida PM talkkia ymmärtää, ei naurattanu meijän jutut yhtään liki puolta kevyempää nyt myös Lidingö-loppetin ylivoimaista voittajaa...Kuiskuteltiin sille muutama resepti, jotta ei tarvis rimaa ruveta järjestäjillä nostamaan - takaamme että paino nousee, kaikilla ohjelmaamme osallistuneilla on saatu yli kymmenen kiloa keskivartalovoimaa kehitettyä. No, sporttiin. Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuvalla Huippukympillä Koillismaan raikasta ilmaa Syötteen nousun rikastamana haukkoivat Tykinkuula, EräJorma ja Kake. Verryttelyyn satsattiin, alla ei ollut kaminan kihautusta aiempaan tapaan, mutta reiskat oli aamulla kuitenkin tönkkönä, kun lipsahettiin Kaken kans ti ja ke rasteille... ja tulihan siinä alle parituntinen + yölaukka 50 min sen minkä taito ja kone anto myöden...
No Syötteellä eka 2km oli työlästä, aattelin että via dolorosa on taasen tää kymppi. Viime vuonnahan juoksu oli yhtä tervan juontia (ei jeegerin, sehän menee liukkaasti), tänä vuonna hiukan laimeampaa... Syke ei kiertänyt ja juoksu jotenni hankalaa. Ainahan se on. P50 ja P60 sarjan kaverit näytteli alkumatkasta kantapäitä... no, alussa on jontoa nousua varmaan kilsan luokkaa ni tuntuuhan se panssaivaunun mallisella miehellä. Kake kuiteski kannusti eessä heittoetäisyydellä.

3n (n.12.07) jälkeen tuli alamäkeä ja annoin painovoiman tehä töitä. saavutin edellä meneviä... Perkale, viilis paranee. Sykeki lämpenee, keuhkot tuulettuu raikkaalla syshapella eli limitillä kuulostaisin menevän, antaa rampan paukutella. äijiä painaa isolle tielle tullessa jo minuuttien päässä. Kääntö eka kerran huipun nousuun ja hengitys puuskutusta mutta sounot, antaa mennä ku jalat tekee työtä eikä leikkaa jumpparii. Pääsen muiden peesiin ja sarvet kasvaa. Stana, nyt pitää sempata! Nousupätkällä panssarivaunu jää jäntevien miesten kyydistä. No, teho on oltava sopivana ettei reiska piimi. taas tasasella tempoa ylös ja alamäesä saan taas porukkaa kinni. Ah! Loppunousu alkaa kohta, limitillä mennään mutta kuulostaa muutki puuskuttavan. Ei tosin kaikki, Kakehan menee pintakaasulla kuulen ja arvaan sen polkasevan nousuun ja ei näy ku katoavat kantapäät. 7km kohta 27.37... hyvin on menny. 7,5 kääntyminen suolta kohti huippua nousuun ja kun on limitillä, joutuu passaamaan. Laiat karkaa... 8 km , n 31.52 ja lopputaistelu alkaa. nyt ei oo niin pyörryksissä ku viime vuonna joten antaa jalan tampata ja pykältää pitää jyrkänteihin. taustalla vaanii viime vuojen voittajaki, jani huohottaa peesissä. mäki nousee, ei se oo sen kummempaa ku juosta anakynnyksellä tasasellakaan. Ei oo heleppoa mutta tämä paha on hyvää pahaa. tehonsäätö toimii mukavasti ja jalat ei iske umpijumuraan, kilsa maaliin, "Nousee, nousee...", Maija huutelee. joo joo, parrua toisen eteen! viimene mutka ja loppujyrkkä, kadenssia ja ylöspäin, viimenen minsa tiukasti! maalissa n 43.15 ja aika parani viime vuoteen verrattuna reilusti! hyvä fiilis ja jälkipelit käynnistyy sutjakkaasti, hieno keli ja tapahtuma ja koko PM kööri juoksi ylös - mahtavaa!

Vellu voittoon Kiimingissä

2011-09-27T22:45:00.003+03:00

No niin, Iin testijuoksujen tahti lupaili Vellulle kovaa tahtia Kiiminkiin ja tuloksena pojat40-sarjan ykköspokaali! Onnea Vellu! Vellun kommentit Kiimingin sprintistä:
"Pamausta odotellessa huomasin jännitystä olevan ilmassa, kun syke huiteli seisoskellessa peekoolla. Pamauksen jälkeen ihmetellen keulaan, ensinmäisellä kilsalla 3'38''/km eli jalat tikkas tahtia puolta lyhyemmälle matkalle, ei puolikkaalle....No, sata metriä juostuani kun huomasin olevani piikkipaikalla, mietin että eikö täällä olekkaan kovempia juoksijoita. No olihan niitä, pian pölähti kolme heinäsirkkaa heittämällä ohi ja ei niitä sen jälkeen näkynytkään. Eka kilsan jälkeen vauhti tasaantui 3'50''/km +-3''. Tätä vauhtia pystyin jatkamaan aina 18km:iin asti, kunnes pohkeet alkoi mennä tiiliskiveksi ja vauhti hiipui 20km:iin asti 4'/km. Viimeinen kilsa ja viimeiset sadat metrit mentiikiin sitten 4'15''/km vauhtia ja ilmeestä päätellen kaikki oli pelissä ja tunne oli sen mukainen. Kaikesta huolimatta paransin omaa ennätystäni 3'40''. Edellinen ennätys oli tehty Kempeleessä kymmenen vuotta ja 10 kiloa sitten. Kiimingin reitti oli tasainen mutta ehdottomasti aivan liian mutkainen, joka oli jo oikeastaan epämiellyttävä juosta."

Muddy-X 23/9

2011-09-25T20:39:00.006+03:00

Perjantai-ilta ja mikäs sen parempaa kuin mutaa reisille Sepen sekoittamana! Lähtö tapahtui tällä kertaa Merantin tiloista, jossa EräJorma tarjosi kisatoimistolle luksustilat, sekä kisailijoille saunan ja lohisoppaa rapareissun päälle! Reitille oli luvassa sadetta ja pimeyttä... Hienot ainekset kasassa suoraan luonnon antimina ilman lisäaineita! Ja kisarealismin ratkasut playbackinä gps-seurannan avulla - kerrassaan hienoa! Ja onlinena muutamille wannabe rogainareille, joilla ei ollu onneksi hot lainia kilpailijoille... ois menny säätämiseksi!

Ja tutuilla eväillä oli taas valmistauduttu kuten myös aiottu hoitaa palautuminen... taattua Tuomenkukan laatua eli kaupungin parasta munkkia tuulen suojaan! Kun tähtäätte sinne lämpimäisille, niin pistkää hanuri penkkiin, taju voi lähteä voimakkaan kuolan erityksen tukkiessa hengitystä... on ne HYVIÄ!
Niin, takas sporttiin. Edessä oli urbaania pyörittelyä mukavine rastipisteineen ja kisan ratkasevia mutapähkinöitä Kempeleen suunnalla. Aikaa suunnitteluun ei jäänyt paljoa, joten reittisuunnitelma oli quick and dirty - kaikki rastit merkattuna mutta reittiä ei piirrettynä... Toki rastien kiertojärjestys oli mietittynä, mutta se muuttui lennosta kun urbaanit rastit kolahti reppuun kohtuu vikkelästi vaikka reisi oli raskas - taustalla lähes kuukauden kunnon MTB-lenkkien paussi Jatulin tangon yli köpsähdyksen ja soiron olkapään takia.
Alkumatkasta ei löytyny oikein "sarvia päähän" - tervaa oli tällä kertaa punteissa. Jalka ei pyöriny ja syke ei hakannu. Huono yhistelmä, moottori on karstassa tai treeniä uupuu... Ei auta, kaasuvaijeri sopivalle ja reittiä kierrettiin useamman kaverin kera - välillä äijää peesissä, välillä äijiä eellä, kunnes Köykkyriiin mukana jengaili enää vakiolenkkiseura, aina-valmis-lenkille-tm-Kake. Alkumatkasta menoa tarkkaili mukana pari tuntia RaakaArska ja komentoi että millä retkellä täsä ollaan, päällä retkikamat sajetakkkia myöten ja ajosta uupuu torvien soittelu. Ei ollu höyryveturia ei, ku ei pystyny. Sajekamat päällä olikin huono siirto, kohta oli sisältä märempi ku ulkoa jotta sepä veenpitävien ilosta. Veenpitävä sopii oleiluun nuotiolla makkara ja tötsä kourassa ... mutta muta-veekoolla kortsutakit ei toimi, vaikka kuin lukis Goretex mutta ei mun hikimolekyyli mahu niistä ulos. Molekyylitki on siis PM:mää.
Sepen rastipisteet oli reiluja ja löyty helposti ku tuli paikalle. Tosin ekaa rastia en äkänny eikä moni muukaan heti vaikka konttasin "rastikivenkin" ympärillä! siinähä se ois ollu puussa vieressä. silmä etsi rastilippua... ei hokannu puusilimä geopark-lämyskää ja leimasinta vieressä! Tuossa pörrättiin 4min! Lisäksi alussa tuli pari pientä Jussia huonompaa reitinvalintaa ja matkaa tehtiin rapia 2min Jussia perässä. No, "vielä on matkaa jäljellä" ja ratkasutunti on yleensä vasta se viimenen...
Alkumatkasta Laanaojan varressa jänskäytti jotta kummallahan puolella rasti lie... no, ympyrä näytti olevan hiukka enemmän eteläpuolella ja sinne... naps, leima kisakorttiin (Sepe oli laminoinu ne, todella luksusta!)
Mottoritien penkalla pysähys ja tsekkaus - 41:sen löytämistä jeesas piste rastiympyrässä ja vilkasu kisakorttiin vihjeineen. ihmettelin mennessä että mikäs opastaulu siellä polulla on, mutta hei, moottoritien opastaulussahan se jallu luuras.
Äimäraution poonusympyrässä meniki sitte "kontrolli" sekasi... heti ku alettiin ettiä kuvan mukasia tönöjä näky nimittäin kymppi ja se oli keltasessa mökissä! kuvassa kymppi oli punasessa mökissä! tä??? mitä #@:a. tietä eteenpäin numerot pieneni 9, 7 ja sitte tuli vastaan jotain muuta. No hö. tää on jotain ihan mitä sattuu tämä numerointi. No, pohjoisreunassa löyty taas 1,2,3.. mutta sitte laskuoppi loppu 8:iin ja ja seuraavaksi tuli 12 ja 14! Aijai, Sepen jekkua ja aivosolu hapoille. Toinen poonusmökki jäi siis mystreeriksi ja en löytäny sitä la aamuna selevinpäinkään urbaanirasteja talteen kerätessä. Joku logiikka siellä kuulemma oli, muttei tuon "punasen kympin" osalta auennu. Kyselin yheltä aboriginaaliltakin la tuota mysteeristä punakymppiä ja sen varttitunnin selitys ei auttanu yhtään, päinvastoin. No tuli myöskin puutarha-alueen vesijohtohommat, postinjakelu, pelastussuunnitelmat ynnä muutkin selväksi mutta ei tuo punanen kymppi. Leuka rintaan ja kohti Iinattia, jossa yksi rasti oli makiasti jätemaitten huipulla.
Suunnitelman syntyessä osin matkan varrella otin Köykkyrin mukaan Metsokankaalla kruisaillessa ku aikaa näytti olevan. Metsokankaalla siis uudelleennavigointia ja ei onneksi ihan höpsistä kulku mennyt vaikka aiempi muutos lentosuunnitelmaan olisi säästänyt aikaa ja reittäkin. No, "näillä mennään" rahka ja rapa roiskuen Linnakankaan kelkkauralla. Ouluntullista Köykkyriin ajaessa pimeys lisäsi aromia sateiseen iltaan...
Köykkyristä takasin ajellessa aattelin että voe paska, aika tulee menemään hilikulle ja niinhän lopulta se menikin, matkala oli vielä tosin pari muuttujaa. 93:lle tultiin sutjakasti ja nähtiin pitkästä aikaa joku muukin tetsaamassa. Karihan se siellä hakkuulla loikki ja yritti tehä vielä hämäysliikkeitä. Methän emmä semmosia jengoihin mene vaan rastille kiltisti hakkuun reunaa kiertäen. 53 - hieno rauniorasti talteen vauhilla ja morjestukset Mikolleki. Edellisellä välillä kävin Jaakopin painia, mitä tehä 73:n hakemiseksi - hakeako vai ei ja mitä kautta: no a) hakea tietenki, ei tämä muuten jännäksi mee. Tarjosin Kakelle seikkailullista reittiä pikku riskeineen tai varmaa tiekiertoa - arvatkaa kumman se nielas... kohta kelattiin pellon reunaa paksussa usvassa pimeyden keskellä suunnitelmana tuikata sieltä umpisen läpi sähkölinjalle ja luovia sitten kohti rastimökkiä. No tetsaus onnistui vaikka matkalle mahtui kunnon rääseikkö, tiheää kuusikkoa ja iso hakkuu jota ei ollut kartalla. Arveltiin, ettei näistä kuusikoista kovin moni oo ellä menny...
Tovosen tetsauksen jälkeen sähkölinja napsahti tutkaan ja edessä JUURUSOJA! Ruskeaa virtaa ja leveyttä n 5m, penkat pajuviidakkoa. Ah! mistä yli? piru ei oikein kivalta näyttänyt ja parin minuutin turhan ylityspaikan etsintä ratkesi nopeasti - tipahin pyörä olalla ojaan ja siellähän sitä mutapaskassa oltiin rinnuksia myöten. Huikkasin Kakelle, että ylityspaikka löyty ja Kakehan peesas. Ojan jälkeen sitte homma rupeski kulkemaan, fiilikset oli saatu seikkailutasolle! mökkirasti talteen ja kohti viimesiä kiusauksia. Karttaa oli käännettävä, jotta näkis kolme viimestä rastia, MUTTA...
märkää karttaa oikoessa telineeseen kartta meni "paskaksi" ja kartta oli soirona 62:n kohilta. Stana. Siinäpä sitte rastin haku perustu enemmän haju- ja kuuloasitiin kuin kartanlukuun. tai kaverin kuunteluun. Rastimääritteen perusteella ojan suu pitäs löytyä ja lopulta onneksi Kake rauhotteli että katotaan nyt se toinen suunta ja sieltähän se lippu sitten löytyi... ja sitte olikin kiire! Hetki lyö, viime hetki lyö... Usvaa putkeen ja suunnitelmana loput rastit talteen vaikka Kake ehti ehotella suoraan maaliin ajoa. Ehei, 31 lähti plakkariin joutusasti, mutta 21 ei - rastiympyrän alue tuli intervalllitettua pitkällä loikalla ja sen jäkeen oli pakko lähteä survoman maaliin. Maalissa paljastui että tämä lippu oli hiukan puolessa joten eipä ihme että ei napsahtanut leimasin. Maaliin kerettiin reilusti ennen 4h täyttymistä ja mieltä lämmittävästi ratametsurin ihannereitti rastijärjestyksenä oli löytynyt intuitiolla.
Tällä kertaa kävi niin, että lopussa vauhti koveni. Vaikka seuraava yö meni mutaa ulos hikoillessa ja sykkeen pompotellessa päätä tyynyllä, kas kummaa, la aamuna tossu oli kevyt puolta rataa uudelleen jengaillessa!? Onkohan Muta-X sittenki se oikea aukasutreeni? vois mailailla Roposelle, mitähän se tuumais?
Hyvin meni siis tällä kertaa, ehjänä ja märkänä maaliin ennen kaikkea. EräJormaa kiittelin vielä tänään currywursteilla ja olusilla - lohisoppa ja lämmin sauna oli taivaalllista 4h märkyyden jälkeen.
Ja erityisiitokset taas Sepelle erinomaisesta treenistä! Samoin EräJormalle ja muille Muddy-kisakavereille! Hauskaa oli ja se jatkukoon...

Yantai 烟台, Shandong, China

2011-09-19T13:48:00.001+03:00

http://mls.shm.com.cn/node_24822.htm

Hups, ensimmäistä kertaa elämässäni myöhästyn kansanvälisen maratonin lähdöstä. Lähtöpaikalla oltiin kyllä hyvissä ajoin, reilu puolituntia ennen starttia. Jostain syystä lähettäjä ei vaan malttanut odottaa vaan pisti porukan matkaan 10 minuuttia etuajassa. Ei muuta kuin pikkuveli rasvattuun punttiin ja menoksi. Onneksi oltiin keventämässä oloa ihan lähtöpaikan kupeessa, eikä siten myöhästytty juurikaan startista. Kisassa kun otettiin vain bruttoajat, niin isolla asialla tuohon aikaan olisi voinut olla isokin vaikutus loppuaikaan.

Lämpötila oli ajankohtaan nähden suhteellisen otollinen, mutta tuuli oli suorastaan henkeä salpaava. Kun koko matka mentiin meren rannassa ja lisäksi vielä noin 10km saaressa niin tuulen vaikutuksen kyllä huomasi.

Hetki paukusta matkaan. Alussa oli melkoista pujottelua pienestä myöhästymisestä johtuen, mutta oma matkavauhti löytyi suhteellisen nopeasti. Ja baanaa muuten sitten riitti sekä pituus- että leveyssuunnassa. Joskus kun saisi hiihtokisaankin samanlaisen nelikaistaisen baanan. Ismokin haaveili, että tuo olis kiva maraton mitata. Kiikareilla vain katsois seuraavan kurvin ja koittais pitää pyörän suunnassa.

Garmin rupesi nakuttamaan 4:25 kilometrejä, joilla oli tarkoitus mennä alle 3:10. Jostain syystä jalat eivät tuntuneet kovin herkiltä ja jopa tuo vauhti tuntui lihaksistolle olevan hieman liikaa. Syke tosin nakutti vain n. 150 - 155 bpm lukemia, joten ainakaan pumpulle vauhti ei ollut liian kova. Kuuden kilsan kohdalla olevassa nousussa himmasin hieman, koska tarkoitus oli pitää syke tasaisena. Alamäessä sitten vastaavasti hieman nopeampaa, jotta keskivauhti pysyy samana. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä kiinalaisten logiikkaa. Joka kerta kun sain tasaisella vauhdillani paikallisen kiinni niin poikkeuksetta kaveri ottaa pienen kiristyksen jättääkseen minut kyydistä. Hetken päästä olen taas perässä, jolloin kaveri ottaa uuden nykyn. Tämä toistuu niin usein kuin kaveri vain jaksaa. Yleensä seuraavalle juomapaikalle saakka, jossa on hyväksyttävä syy huudella juomaa ja jäädä rauhassa nauttimaan siitä.

Toisilla taas oli muuten vaan aikaa istuskella ja ottaa lunkisti.

Ensimmäinen kymppi ohitetaan ajassa 44:14. Ihan tavoitevauhtia siis vaikka meno ei ole lainkaan sellaista kuin sen tässä vaiheessa pitäisi olla. Lihaksisto tuntuu jäykältä, eikä jalka hermota niin kuin pitäisi. Kroppaa joutuu käskyttämään kohtuuttomasti, että saisi pidettyä sykkeen kohdallaan (siis ylhäällä!!). Vauhti lähtee väkisin hidastumaan n. 4:30/km vauhtiin. Saaren vievällä sillalla 16-17km’n kohdalla tuuli puhaltaa suoraan vastaan ja kun nousuakin kertyy ihan kohtuullisesti niin vauhti tipahtaa yli 5:00/km. Tässä vaiheessa vasen etureisi antaa ensimmäiset merkit tulevasta kivusta ja joudun säätämään askelta matalammaksi ja lyhemmäksi, jolloin vauhti putoaa jo 4:35/km:iin ja päätän vaihtaa Garminin näytöksi syke/matka-näkymän aiemman Virtual Partner-näkymän sijaan.

Puolimatka ohitetaan sijalla 21 ajan ollessa 1:34:25. Vauhdin puolesta oltiin siis hyvinkin tavoitteessa 3.0X. Tiedostin kyllä, että siihen ei tänään päästä vaikka meno tuntuu erittäin helpolta, mutta nyt myös oikea reisi rupeaa kipuilemaan ja vasen antaa merkkejä krampeista. Nyt pitää juoda ja vetää geelejä, jotta reisien tilanne ei ainakaan pahene energian puutteesta johtuen. Saarelta takaisin mantereelle laskeuduttaessa huomaan ettei kovemmasta juoksusta tule enää mitään. Alamäessä pitää jarruttaa, jotteivät reidet kramppaisi kokonaan. Sillan jälkeen nokka käännetään takaisin kohden lähtöpaikkaa ja tuuli rupeaa puhaltamaan etuoikealta niin että paita meinaa nousta silmille. Tämä on toisaalta minun onneni, sillä askel lyhenee ja frekvenssi hidastuu niin paljon, että se tuntuu sopivan minun tukkireisilleni paljon paremmin kuin vauhtijuoksu. Ajattelen, että kohta rupeaa takaa lappamaan porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta, mutta jostain syystä näin ei käykään vaan ohittelen tasaiseen tahtiin kavereita. Suurin osa heistä näyttää siltä, että hyytyminen johtuu enemmänkin vastatuulen aiheuttamasta mielipahasta, kuin varsinaisesta hyytymisestä. Itse joudun taiteilemaan koko ajan sen kanssa, että edes kohtuullinen vauhti pysyy päällä ja lihakset lämpiminä. Jalat tuntuvat tosi huonoilta. Mieleen hiipii myös pelko siitä, että matka loppuu kokonaan. Täytyy vaan sovittaa askelta ja ruveta hiipimään niin että kengänpohjat raapivat maata. Vauhti putoaa jo 5:15 – 5:25’een, mutta minkäs teet. Pari kilsaa ennen maalia edessäni näkyy vielä yksi kaveri, joka vilkuilee jatkuvasti taakseen. Tuon voisi vielä ohittaa, mutta v#¤@, ei pysty! Reiskat kramppaa heti kun edes yrittää juosta. Ei auta, kun jatkaa hiipivällä tyylillä. Mieleen hiipii väkisin maailman nopeimman hiipijän kuulema kommentti HCM'n katsomosta: "Katso isi, nyt tulee ensimmäinen kävelijä". Mikko tosin pisteli silloinkin 2.XX ajan pöytään. Nyt tämä Paksumaha hiipii viimeistä suoraa paljon hiljempaa.

Maalissa saan raikuvat aplodit kiinalaisilta. Tarvittiinhan sentään 13 kiinalaista voittamaan yksi ulkomaalainen. Maalissa olen siis 14. ajalla 3:19. Siihen on tänään tyydyttävä. Kymmenet kiinalaiset haluavat ottaa valokuvan kanssani, joten ensimmäiset 10 minuuttia menevät kuin suurellakin julkkiksella.

Vettä tihkuttaa vaakassa, tuuli riehuu ympäriinsä ja kylmä iskee. Täytyy "kiiruhtaa" takasin hotellille lämpimään kylpyyn. Jalat ovat siinä kunnossa, että joudun jo nyt käyttämään erään presidentin lanseeraamaa ankkakävelyä. Onneksi kenkäni ovat paremmat ja selviän hotellille ilman laastaria otsassani. Portaat täytyy mennä käsillä kaiteesta roikkuen. Yleensähän tämä vaihe seuraa vasta seuraavan päivänä. Va näillä mennään tänään.

Kaiken kruunaa ja mielen virkistää lämmin kylpy, sauna ja pulahdus uima-altaassa. Sitten buffet-ruokailu. Jostain syystä ei edes v’ta, eihän tästä leipä ole kiinni. Elämä jatkuu huomenna samalla kaavalla maratonajasta riippumatta.

Illan kruunaa Zapataksen "Free flow of draft beer" illanvietto. ROK!

maastolenkki hölkäten su 4/9 klo 8.30

2011-09-03T10:44:00.002+03:00

startti 8.30.00 Haapalehdon Shelliltä. Peekoota. Reitti polkuja yms kohti Sankivaaraa ja sieltä jotenkin takaisin. Kesto 3h, voi tulla hiukan plussaa.
Tervetuloa!

sporttinen elokuu

2011-09-03T09:53:00.008+03:00

Päivityksissä ollut laiskuutta... no, lyhyt yhteenveto kuluneesta kuusta:
- tunturisuunnistus: Wellu ja Mika komeasti toisena P40-sarjassa! meno vahvaa, varmaa ja fiksua. Sepe ja jojo-Kaitsu 6:tena, reitille saatiin sisällytettyä uusi etenemismuoto suouinti, jossa Koolla meinas olla rimakauhua. no kun Sepe alkoi kauhoa, niin eihän siinä auttanu ku hypätä sekaan. pohjatonta mutaa ja mäskiä riitti pariksi minuutiksi ja "rantautuessa" kartta suussa syke oli huipusssaan, happi vähissä ja boonuksena loppumatkalle kramppeja sinne sun tänne! mutta maalissa oli tunturiuskottavan näkönen - rahkan ja ravan kuorruttamana, jota järjestäjät kiitteli ja ihmetteli. Kimmo ja Vesku samassa sarjassa top tenissä ja Kimmoke ja Pasi varmalla kierrolla myös taasen tunturit vallottaneena.
Keli oli loistava ja tällä kertaa näin ensimmäistä kertaa Vuontiskeron hienoja maisemia! Aiemmin silmiin on sattunu kun räntä on hakannut silmiin...

Tuntirisuunnistuksesta jatkettiin Sepen kans Kilpisjärvelle samana iltana ja hyppäsimme vesitasoon, joka kiidätti meidät hetkessä karun kauniille Porojärvelle. Siitä alkoi kalastusmelontaextreme,
josta pidempiä herkkupaloja jaossa tötsän kera saunan lauteilla. Mahtava reissu, runsaasti superhauskaa melontaa huippujoilla, välillä hiukka fyysisempiäkin siirtymiä, isoja harreja, välillä vähä vettä kenkään ja kaikkea kivaa! Poroeno ja Lätäseno tarjosivat makean setin joka kesytettiin Sepen mainiolla Zodiac Jumbolla. Tuonne mennään vielä uudestaan...

Lapista etelään palatessa ehdin juuri ja juuri toppatakkimieheksi Kempele-maralle. Siellähän olikin kovaa suorittamista ja urheilun dramatiikkaa:
- Heikki puolikkaalla loistavasti taasen 1.24
- Masa alle 3.30, kannoilla Mikko ja Jykä rapiat 3.30 ajoilla. Dramaattisesti Jarilla loppu pensa 200m ennen maalia joutuen parin päivän letkutukseen.

Treenejä ja muuta karttarallia jatkettiin tunturista toivuttua. Pakaraprojektia startattiin Sepen ja Yrtsin kans tamppaamalla suu auki Rusko-tunturia. Runtelirallia Kimmon ja Wellun kans 4h, Jani veti alle referenssit ja kiitteli auliisti hirvilavarastia. Hege tarjosi Jatulista lähtien haastavan MTB-rogainen, jossa kävimme PM-triolla Tykinkuula, Phil Collins ja Erä-Jorma ratkomassa Heikin ongelmalautaa, jhon tuntui olevan hankala löytää meno- ja ulostuloreittiä. Pläni oli voittoipläni, mutta matka tökkäs 2.15 kohilla harmittavan vahinkoon Philin tökätessä mun perään ja takavaihtajaan, jossa korvakko sanoi poks ja homma oli game over. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että alkumatkan tangon yli lento oli se joka vituttas koko seuraavan viikon. Ja taas Ismo Alangon (http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU) hittibiisi on rallataellut koko viikon päässä. No Wellu oli lopulta hienosti kolmas, Ana veti huippupitkän lenkin tetsaten rämettä pyöräniskassa 5km ja loppubanketti meni perinteisesti höpsistä makkaroiden, jägerteen ja oluen nuollessa haavoja. Onneksi Eksperttien diagnoosi oli, että puukkoa ei tarvi olkapäähän, ainakaan heti... nyt vedellään kuminauhoja tovi ja laitetaan käsi takas kuntoon.

Illissä Wellu ja Mika ehti vetästä jo aiemmin loistovauhtia, jota Wellu vielä parsi vetäsemällä viime perjantaina alle 17 min ja piikkipaikan! Aivan mahtavaa!!!

PM-Timppa ja Swiss Alpine Maraton 30.7.2011 Davos

2011-08-05T10:22:00.004+03:00

Kello on lauantaiaamuna 7.00 kun noin 1400 juoksijaa aloittaa Swiss Alpinen päämatkan K78 lyhenteellä tunnetun 79 km reitin valloittamisen Davosin Sportcentrumista. Samalla lähtevät lyhyemmät alamäkeen juostavat matkat 30 km ja 42 km liikkeelle, heitä on yhteensä noin 800 juoksijaa. K42 ja K78 reittien loppuosaa on tänä vuonna muutettu siten, että ne menevät Sertigpassin kautta aikaisemman Scalettapassin sijaan. Reitti käy siis hieman korkeammalla ja tulee eri laaksoa pitkin maaliin.

K42 reitin startti on Bergünissä, kaksi starttiryhmää tunnin välein ja yhteensä n 1200 juoksijaa. Bergüniin on Davosista kolmen vartin junamatka Filisurin kautta. Mutta miten jouduin tähän junaan? Tammikuussa 2010 olin hiihtolomalla Davosissa jolloin hiihdellessäni puron ja junaradan vartta alaspäin vastaani tuli hiihtäjä jolla oli OHS:n asu. Sanoin huolettomasti ”Terve!”, kaveri myös tervehtii ja kääntyy ympäri; Kaitsuhan se täällä hiihtelee. Käymme yhdessä vajaan tunnin lenkin. Kuulen ensi kertaa jostain Paksumahoista jotka osallistuvat pitkiin seikkailukisoihin ja syövät salmiakkia lenkillä. Nyt istun junassa joka menee tämän hiihtoladun ohi ja vie minut toiselle alppimaratonilleni.

Bergün on pieni unelias alppikylä, aurinko paistaa monen sateisen ja kolean päivän jälkeen. K78-sarjan kärki tulee sopivasti ennen meidän starttia, ruotsalainen Jonas Budiin on menossa viidenteen voittoonsa. Lähtöpaikka on pieni tienpätkä pellon reunassa, korkeus 1365 m ja pian ollaan samalla reitillä K78-sarjalaisten kanssa. Reitin profiilia tarkastellessa voi pohtia taktiikkaa, miten nousta vuorelle siten että jaksaa pudotella puolimaratonin alamäkeen ja sitä ennen hölkätä 14 km yli 2000 metrissä? Nousua luvassa 1810 metriä vertikaalia ja laskua 1630 metriä.
Lähtö tapahtuu täsmällisesti klo 10.30 ja noin 600 juoksijaa säntää liikkeelle. Otan alun rennosti sykettä ja vauhtia tarkkailen. Loivan laskun jälkeen alkaa ylämäki jota piisaakin 15 km. Kympin kohdalla on noustu lähes 500 metriä ja aikaa mennyt melkein tunti. Mäki jyrkkenee ja vauhti putoaa kävelyksi. 12. kilometri on kova, nousua 200 metriä ja aikaa menee yli 13 minuuttia. Taivas on mennyt pilveen ja lämpötila laskee. 16 km kohdalla saavutaan Keschhüttelle, 2632 metriä ja aikaa mennyt 1.51. Lääkäri katsoo silmiin ja kysyy onko kaikki kunnossa? Vakuutan olevani ok ja pääsen jatkamaan matkaa. Alkaa jyrkkä alamäki, paikalliset loikkivat louhikossa molemmilta puolin ohi. Joudun jarruttelemaan, jalat eivät tuommoista kestä ja viimeinen järjenhiven sanoo, ettei tarvitse edes yrittää. 300 metrin laskun jälkeen lähdetään nousemaan ja ohitetaan kaksi kaunista alppijärveä 2500 metrissä. Mäki jyrkkenee samalla kun alkaa vesisade. Seuraavaksi tullaan korkeimmalle kohdalle Sertigpassiin, 2739 metriä. Edeltäneellä 5,4 km pätkällä meni aikaa melkein 50 minuuttia! Maassa on lumilaikkuja ja maisemat varmaan hienot. Taivas on tummunut, ei ehdi ihailemaan näkymiä. Taas henkilökunta kyselee vointia, saan jatkaa matkaa. Huipun jälkeen alkaa pitkä jyrkkä alamäki. Kylmä pohjoistuuli lyö hyytävästi vastaan, lämpötila ei ole montaa astetta plussan puolella. Nyt on oltava tarkkana, mäki on jyrkkä ja polku kapea, harha-askel olisi kohtalokas. Mietin että hakisivatko helikopterilla vai polkisivatko raadon kivien väliin? Tämän kepeän pohdinnan myötä vauhti kiihtyy ja laakso lähestyy. Sade yltyy, nyt päästään onneksi leveämmälle polulle. Kädet ovat kylmästä täysin turtana. Reitti loivenee ja nyt parhaat kilometrit menevät lähelle neljää minuuttia. Loppu pitäisi olla loivaa alamäkeä ja erehdyn jo ajattelemaan että tämä olikin helppo reitti. Vaan ei, polulta pois pellolle, joka on märkä ja liejuinen. Pari kilometriä lehmänpaskassa ja palataan tielle. Taas ylämäki, Sankivaaran tai Virpiniemen kokoiset nousut ovat paikallisten mielestä ilmeisesti tasamaata. Sitten tulee se vahinko mitä ylempänä pelkäsin, 20 metriä ennen juottoasemaa loivassa alamäessä kompastun ja syleilen alppimaan kamaraa. Polvet ja kämmen auki, juottoasemalla huuhtelen haavat urheilujuomalla.

Saan laastarin käteen, verta tulee niin paljon että se irtoaa saman tien. Matka jatkuu, vielä 9 km maaliin. Reitti siirtyy metsäpoluille jotka kiemurtelevat vuoren rinnettä ylös ja alas. Vauhti hidastuu ja ihmettelen mielessäni miksi reitin loppuosa on pitänyt tehdä näin vaikeaksi. Davosin kaupunki häämöttää puiden välistä, enää ei ole montaa kilometriä. Jakobshornin kabiinilinjan alituksen jälkeen päästään asfaltille, reilu kilometri enää. Paras suomalainen K78-reitin juoksija Juha Jumisko saa minut kiinni ja ohittaa. Päätän puristaa viimeisetkin ulos ja pääsen kaverin peesiin. Landwasser-puron ylityksen jälkeen urheilukenttä näkyy, ohitan vielä itävaltalaisen miehen joka on samassa sarjassa, rytmi säilyy maaliin saakka. Helpotus, se on ohi.
Maalissa aina jostain syystä naurattaa?

Jälkimmäisen puoliskon aika 1.51 ja loppuaika 4.31, sija 105. kaikista ja Pojat45-sarjassa 16. Garminin mukaan nousua tuli 1890 metriä ja laskua 1710 metriä, keskisyke on 152. Saan mitalin ja kävelen ensiapuun. Tomera täti komentaa käymään suihkussa ja sitten pääsee paikattavaksi. On muitakin komuroita, K78-voittajalla on maaliintulokuvassa komiasti polvet ja käsi auki. Kaatumisen jälkeen paras puhti oli kieltämättä poissa, tavoite oli päästä enää maaliin.

Sää ei tapahtumaa suosinut, Sertigpassissa oli satanut räntää. Aiempien päivien sade oli muuttanut polut liejuisiksi ja kivet liukkaiksi. Loppupään juoksijat - varsinkin K78 - olivat varmasti lujilla. Pitkän matkan voittoaika oli huonoin kymmeneen vuoteen. Huolto pelasi hyvin ja pisteitä oli riittävästi. Edellisen syksyn Jungfrau maratoniin verrattuna reitti tuntui kovasti haastavammalta. Sää oli nyt paljon huonompi, mikä luonnollisesti vaikuttaa fiilikseen. Jungfraussa oli Paksumahojen ryhmä tukemassa suoritusta ja nyt joutui pärjäämään omillaan, siinä se ero tuli.

@PM-Timppa
www.swissalpine.ch

Hikeä Rokua Geoparkissa

2011-07-25T00:05:00.014+03:00

FreeAdventure Sepen johdolla oli keitellyt hienot systeemit Rokualle! Rokua Geopark challenge tarjosi huikeita pätkiä ja fysiikan raastoa. Ja rapautuhan se roppa palvaavassa helteessä jäkäläkankaalla lopulta ja n 6 tunnin kohilla alko paksumahan reiskat oikiasti ramppaamaan... sitä ennen tapahtunutta PM1-duon osalta:
- pe iltana kohti Rokuaa. matkalla kisasarjan etenemisen kattelua, ihastelua, vaihtopaikalla pyöräviritysten ihmettelyä ja ilta venähti puoleen yöhön ennenkä paksumahapesä laskeutui unen tuhinaan. Korvatulpat on kova sana sanon minä.
- viivalle saatiin neljä paksumahakaksikkoa - mahtavaa! reserviin jäi vielä kovia PM-pareja, joiden hikeä kaivataan kostuttamaan ensi vuonna challenge-kankaita!
- aamupuuron jälkeen tikkana materiaalin jakoon. tiukkaa suunnittelua, kiirettä pitää, pientä epävarmuutta trekkauspätkän varustelusta, joka selvesi Sepeltä kysyttäessä. rullaluistimet ja kypärä pakollisia ja reppuun koko jalottelun ajaksi... lisää löylyä siis, mutta meille tuo lisäpaino on lähinnä pyöristysvirhe, joten antaa saksalaismallisen reiden vaan laulaa.
- 2 tuntia hurahti valmisteluissa heittämällä, hikeä pinnassa niinku normi peekoolla jo ratkasuja miettiessä

-

startti - tosissaan mennään...
- prologi - uinti ok, joksa kiertää ilmakartalla kuntokeskusta. yks rasteista on hukassa. en kerkiä perään, joksa katoaa sisälle, käy kosmetologilla, häipyy minne lie. PM2 ja Mika ja Vellu ettii samaa rastia. karttaa ei oo, talon pään tietämillä kuulemma. Joksaa ei näy ei kuulu. No, kiipeän katolle ja seuraavalle katolle - eipähän sieltä löytyny muuta ku tukiasema-antennit. lopulta josain huuvetaan kaitsua ja siirrytään kohti vaihtoa
- prologilta MTB:lle. Oltiin kuulemma perässä kärkeä palijo. 1 MTB rasti ja nähdään useita tiimejä. heti seuranneessa ylämäesä saadaan rakoa noihin ja jatketaan vauhilla sujuvasti 2:lle, kiireesti kohti kolmosta. Hiekka ylämäessä saadaan joku tiimi kiinni (paljastuu NikoT:n persaukseksi), nuorisohiihtäjät kaahaa vastaan, ollaan ehkä 4min heitä perässä... kiihkeetä, matka jatkuu kohti Ahmasta pikku reittimuutoksen kera, mitä ei pitäisi tehdä. 4:lle pikku töppi ja NikoT:n parivaljakko ja kas, hiihtäjänuoret samaan läjään.
- Nyt kohti melontaa ja kuullaan olevamme reilusti keulaparia perässä. Siellä ne järven toisella puolen jo työntää sinisellä sukkulallaan ja me lähetään hankoamaan helevitillisellä yrityksellä kohti M1:stä. No, paatti ei tunnu liikkuvan ja kanootin pohjan pullistessa 10 senttiä keskeltä sisäänpäin saadaan vettä vasten mukava vastus. ei auta, paskan valitsin ja näillä mennään... NikoT ja kaveri lipluttelee verkkasella melonnalla samaa vauhtia hajuraon päässä ku ite kauhotaan hullun lailla anakynnyksellä! PM2 eli Wellu ja Mikaki vetää ihan tosissaan, jopa strippaavat välillä Kalevalakylässä etsien kisakorttia, mutta se on gone-Wellu-gone... no, vaatteet tais keretä takas päälle ennen kirjainrallia.
- Kalevalakylä: etsi viis kirjainta rakennuksista ja sitte vastaus Maijalle... pikku sekoilun jälkeen kirjaimia talteen ja matka jatkuu. Mutta NikoT ja keulapari painaa n 5-6 min eellä. vielä ehtii...
- päästään paatista eroon ja MTB:lle - kierretään pidemmän kautta järvi ku näyttää lyhyempi reitti menevän talojen piha-alueiden läpi. Tehdään hyvä reittivalinta ja leimataan ihan kärjen tuntumassa CP8, josta noustaan Joksan löylyttäessä kohti vaihtoa keulilla. tunnen kuinka rampit jo kuikkii takareiskoissa...
- vaihto ja sukellustehtävä - "se joka ui menee liivit päällä" tulee ohje. lammessa kolme vedenalaista rastia eri syvyyksillä joista pitää käydä kuikkaamassa kuva. matalimmalla oleva rasti kohteeksi 2 muun tiimin kanssa ja rasti löytyy, mutta sukeltaminen liivin kans on HANKALAA! kuva selveää ja kiireellä kohti vaihtoa joka sujuu sutjakasti ja painetaan rullilla keulassa kohti rokuan taloa. nestehukka painaa, kädet meinaa rampata. Mutta harmi ku luistelupätkä oli lyhyt, tämä kulkee kuitenkin! Supalla oikasen pikitieltä täydestä vauhista polulle, mutta luistoa ei ole, rullat tökkää ja vedän päälleen pesäpallosyöksyn jäkälikköön 30:n vauhista. J.Oksa väistää - kiire, kiire. Q&A läpi ja suunnistaan.
- suunnistus hienosti, Hiiltomiehet painostaa, nuorisopari kiertää toisin päin. Ja vaihdossa kolme duoa läjässä, pojat on ollu pikkasen nopiampia ja lähtee n 1min kaulalla yskimään Rokuan jäkälikköön. Reppuun luistimet, kypärä päässä, 2 litraa mehua repussa jne - tossu on raskas, mutta on se muillaki. hiotaan kisamaku suussa kohti pookia...
- Pookilla hieno palotornikiipeily. ollaan 3 min nuorisoa jäljessä. peli on vielä pelattavissa! Jumari ei oo tuttu, mutta sehän selkiää Hannun oppiminuuttien jälkeen. makeaa kiipeilyä ristikkoa pitkin ja lopulta tikkaita rastille.
- matka jatkuu köpötellen kamat niskassa pakollista reittiä hiiltomiesten hiillostaessa koko ajan peräpeilissä. Perkeleen kuuma! Luistellaan lammen laavulle jäkälärinnettä ja nautitaan spagaateista, joilla napsautetaan vuorotellen molemmat takareiskat ramppiin. Oon filtteröiny cp13 jälkeen kaikki valmistellut 6 litraa juomaa paksun nahan läpi Rokuan jäkälikköön. No, Joksan repusta toivottavasti löytyy lisää limua.
- cp14 koituu meidän kohtaloksi, tekastaan hiiltomiesten kanssa 10 minuutin pummi... nyt kyllä vittu ku vituttaa
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
lisää paskaa niskaa tulee kun oikastaan tielle. reiskat ramppaa ja nyt ei saa ramppia ylitettyä liikkuessa, vaan pakko ravistaa, syön joksan eväät ja juon kaverin limut.
- matka jatkuu, ollaan hiiltomiehistä rullien vaihon verran perässä... sekunnit on minuutteja, kiire jo ois..
- lähetään painaa luistelua, vedän hetken innolla kunnes reiskat leikkailee kiinni. J.Oksa sirklaamaan eteen, kansipojaksi ramppailevilla jaloilla... roikun repussa, kikkailen imussa. vedetään kohti viimestä rastia ja survotaan soratietä tasurilla. se ja sama, vaihto vie aikaa ja käsissä on vielä jotain. rastisuo näkyy, ulostaudun luistimilta ja syöksyn sukkasillaan supaan... Hiiltomiehet vilahtaa, juma - ne on nyt ihan heittoetäisyydellä. ryntään takas luistimille, maha ramppaa, kyljet ramppaa, vedän nauhat umppariiin ja survotaan täysillä tasuria. loppulasku armahtaa vaikka tiukka 90 astetta oikealle meinaa mennä töyssyjen ja soran takia leviäksi... maalissa alle min hiillostajien perässä, kolmantena.

Ja taas KRAMPPAA! Juoksija-lehden mukaan tähän paras lääke on lenkkeily eli poluilla tavataan ja törmäillään...
Näin tällä kertaa, kova setti ja hieno systeemi - kiitoksia Sepe ja kumppanit kuin myös kilpakumpanit ja PM:t ja kannustajat ja kaikki makkaranpaistajat!

Sankivaara la 16.7. klo 10.00

2011-07-15T13:12:00.003+03:00

huomenna la klo 10 sankivaarassa parkkipaikalta
- mtb n 1h, värikartta 1:30000
- juoksu n 1,5h, värikartta 1:32000
- päälle kevyt 0,5h rulla, verkka, ei karttaa
- munkkikahvit

värikartat "tuopilla", 10:lle ekalle kartta ;) lopuille kansipoikapaikkoja...
jos kysytäävää, soitelkaa...
tK
*******
Ratalla sokeriton PM-viisikko sateesta nauttimassa... tossuhan tulee kastumaan joka tapauksessa. Pyöräosuudella ajeltiin hissukseen vertaillen erilaisia reitinvalintoja. Eroja löytyy! Eka pummikin koettiin, kun Erä-Jorma paineli innolla alamäkeen ja kartalta ulos. Medipolarin rinteessä oleva viime syksynen Sepen jekkurasti aiheutti koko köörille taas pään vaivaa. Polku oli kivasti piilossa ja löydettiin kiertämällä nöyrästi takakautta.
ratamestarin ihanne aika ylittyi 40minuutilla, joten juoksuosuudelle siirryttiin kellon näyttäessä 1.45 nautiskellen yltyvästä sateesta. 2-jalkarastilta edessä oli valinta: kiertoa 3km tiellä tai suoraan koluten kosken pohjia. Ja tietenkin suoraan puskettiin napavesissä jatkaen parilla otolla kohti Pilpasuon laavua. Seuraava pätkä tarjosi Myllylän herkkua tai nöyrän kierron. Kimmo lähti loikkimaan kohti pitkoksia ja matalan painopisteen miehet päättivät jättää suossa konttaamisen toiseen kertaan. Uusia polkuja ja kankaita koluten päädyttiin jälleen koskiseikkailuun ja löytyihän se taas sopiva kahlaamo - myös kahlaus alkaa sujua tottumattomilla PM:illä jo vikkelämmin vaikka tais yksi mies ottaa konttausasentoa keskellä syvintä nielua koskessa. Hienoahienoa...
Lenkin kruunasi höyrymakkara ja munkkikahvit (tietenkin)! kiitoksia lenkkiseuralle!
tK

rastirännin välipäätös

2011-07-12T22:55:00.002+03:00

Tänään tuli kurjuutta taivaalta kaatamalla… Keli ei sinänsä ollu huono, kun liikkeelle pääsi ja varsinkin juoksussa viileys oli mukavaa helteiden jälkeen. Pyöräretkellä jäkälä oli ku pesusientä, hiekkaurat mutavelliä, hyväkulkuiset tiet liejukunnossa, polviin asti rapakoita, kuraa, mutaa paskaa ja kaikkea pärskyi naamalle, kartalle, reisille, suuhun, silimiin. Kaikkea paitsi hikeä, joka on ollut aiemmilla MTB-o-reeneillä melkeinpä suurin haaste.
Ankarissa keleissä ne timantit hioutuu? Ei tuntunu siltä. No takas ajellessa pohdiskellessa kalenterin olis pitäny näyttää tähän väliin palautteluviikkoa. Hiihtoliiton rytmityksessäkin oltas himmailun kohilla. Yks maalimanmestarin valmentaja muuten kauhisteli Wellun reenejä, ite oli sillon pehmittämässä 2 tunnin kohilla Mexicon soutähteä, joka oli yltänyt parraimmillann world top teniin. Niin, reenikirja ois tarpeen. tällä hetkellä aina lenkille lähtiessä tyhjennän mittarissa tilaa uudelle setille poistamalla vanhimman login... Päiväkirja on outo sana. Polarin mittarissa on pylväitä ja niihin pitäs saada sopiva trendi, ei Kiinan muuri ;)

Luonto kertoi aika pian, että menomonot ei ollu sattunu jalkaan. Siinä se harjotuksen seuranta aukes koko aukeamalle ihan itekseen. Roppa on tilassa jossa tossu tökkii, syke ei nouse, kampi ei pyöri ja päässä soi ujelluksen lisäksi säkkijärvenpolokka. 3 viikon reenirastiränni ja mäkitreenit on syöny mehut ja aivoissa jodlaa ulaääni. Suunnassakuluku on ku päissänsä hoipertelis. Lippuja ei nää - Ei vaikka vieressä seisos. Tossu tökkii jäkäläkankaallakin – joka rastivälille mahtuu konttausottoja. Pyöräki mennee minne sattuu ja katse hortoilee muualla kuin kartassa. Kartan heikot polut viuhahtelee ohi kuin luotijunasta kattelis, ei ällyy vaikka kartta sannoo että pian pitäs kääntyä. tai että suoraan pitäs jatkaa. Ja pyörän kans juoksemalla on varmasti nopeampaa ku ajaa vieressä kulkevaa tietä - oikominen on pop.

Heitän MTB:n orrelle (huoltoon), tossut kuivumaan ja luen viikko jotakin ihan muuta ku karttaa. Jään Joksalle kipinämikoksi 1,5 viikoksi ja toivon että hiillos on kunnossa leimahtamaan anakynnykselle la 23/7 klo 8.55.
t KipinäKoo

Tour de Syöte

2011-07-03T11:43:00.006+03:00

Yhä ylös yrittää, huipulle hän kiipe-ääääää...

Viikko on vedetty nyt teemalla mäen tamppaus. Silloin kun on ollut saumaa ja mäkeä tarjolla. JatuliTourin krampit liuoteltua eka setti onnistui Rukalla loistavassa säässä ja tästä innostuneena homma jatkui pari kertaa jalan Vuokatissa helevetin lämpimissä keleissä. Jopa vieraileva Mexicon tähti suli vaaran poluille. Ei oo ihme jos Suomen hevonen kuplii.

Lauantaina mäkiralliin tarjoutui optio Syötteellä ja tuumasta toimeen. Juustolassa aamupala ja kohti Erä-Jorman pesää. Ilma on mukava - ukkostava +25 takaa täyttä palvausnautintoa Syötteen kuusikoissa ja rinteillä. E-J ja Ajokoira aiko lähtä jo aamutuimaan vetämään trekkiä Romevaaran kautta Pytkyyn ja sieltä Huuhkaseen... sitte jotenki KeloSyötteelle, Pikkusyötteen huippua kumartaen takas. Kovaa settiä siis ja ajatuksena kovottaa mieli ja sitko Rokualle. Kyllä, kyllä... varmasti kovoo. Päälle MTB ja ehkä rulla.

Ite myöhästyin reilusti startista, mutta mulla olikin tarkotuksena rullailla aluksi. Vetelin 900m nousumetriä plakkariin ja vaihdoin hitaahkolla 3min vaiholla MTB:lle - nauhat auki, liike jatkuu.

Kihnuttelin seuraavaksi 3x Isosyötteen huipulle paarmojen purressa persettä. Aijaijai, kumpi tekee kipeämpää - sorauran jyrkänteet reidessä vai paarmat perseessä? Kokeilkaa ite. Nyt plakkarissa maili nousua.... 3:nnen nousun jälkeen aattelin hakea lisää vettä ja soittaa Erä-jormalle, mutta kas, ajotukset nappiin ja pojat saapuu juuri vaihtoon. Juoksua takana 4,5h. Ramppaa kuulemma. Hyvä! Se pitää kokea ja oppia. Ei tunnu kivalta - tänä vuonna on jo vedetty ramppi-intervallia ja tuntuma etureidessä on tuolloin räjähtävä. Lipsahdan mukaan PM3:n MTB:lle kartturiksi vaikka tarkotus oli lähteä kalalle. No, tulvaahan siellä joella oli ja harvoin ehtii ajelemaan mukaviin maastoihin. Keula kohti Pytkyä. E-J ja ajokoira taiteilee pitkoksilla. Käväsen mutkan omineen Pytkyssä, vedän vähän aikaa omaa laatuaikaa harjulla, uukkari ja palailen PM3:ta vastaan. Mitäs on tapahtunut - Ajokoira on ottanut mutakylpyä, kunnon rimpisuossa Riihisuon pahimmassa vellissä.

Ei ollu pyörä kääntyny ku ekakertalainen jännitti pitkoksilla enemmän ku pikkupoikana Hitchkokin vilmejä kattoessa. Ja keikkas sitten pää eellä rimpeen. Aijai, no huuhdellaan ne jalat vielä ajattelin, mutten paljastanu paria tulevaa shortcuttia. Nautiskeltiin Pytkynharjun maisemat ja siirryttiin kohti eka oikoa, harjannenokkaa kohti Pärjänjokea... Hups, ei tämä unelmapohjaa ollukkaa. Naamasta näkee, että Erä-Jorma ei tykkää. Ei auta. Luonnetta pitää kovottaa. Pyörä selässä painetaan. Joelle tultua suvantokohta ei näytä kahlaamolta. Oho. Voiko pyörän kans uida? Tetsaan tiedustelijana ja alavirrasta löytyy sopiva kohta joka takaa vilvooitusnautinnot. Poonuksena Erä-Jorma vetää koskitehtävässä kosken ylävirtaan uiden - on reiskassa potkua! mutta tämä kostautuu kohta megakrampeilla....

Nyt on kiire, miljoona sääskeä, kärpästä ja paarmaa iskee apajille. Mutta Erä-Jormaksen kramppaavilla jaloilla ei päästä pakoon. Kartturikin on hiukka hakoteillä, mutta seiftaan jyrkän harjun päälle ja oikasen hiukan suunnitellulta reitiltä. Pitkän paarmahelevetin jälkeen päästään takas Sarakylän tielle ja pikkusen helepottaa. Mutta E-J:n krampit ei... Kiroan samalla superrei'itetyn kypärän. Joka rako oli täynnä paarmoja, sääskiä ja kärpäsiä ja pää on saanu semmosen luonnon akupunktion että hohhoijaa. Erä-Jormalla kramppaa taas. No, survotaan 200gr geeliä ukkoon juoman kera ja matka jatkuu. Edessä vielä kurjuutta Pärjänjokivarressa jossakin Vannekosken yläosalla. Ura päättyy liian aikasin ja joudutaan jalkautumaan ja vetämään shortseissa pyörä niskassa läpi nokkosten ja mudan kohti koskea. Pyörä niskaan, ukot koskeen ja yli ja takas jäkäläkankaille. erä-jormalla ramppaa, mutta apua se ei enää huoli...

Pesälle saaaavuttua pojilla on kasassa 7,5h valmistavaa jalottelua ja kyllä ne Rokuan klaaraa!

Jatulitour 23.6.

2011-07-03T09:56:00.011+03:00

kohti Rokua Geoparkkia ja tarkoituksena tehdä pitkä hyvä reeni - "mentäskö hyvä peekoo", juttelin J.Oksalle menomatkalla.

Lämmin keli - Heikillä natsaa taas! Radat kouraan ja miettimään. Selkeää menoa - lajit rullaluistelu, juoksu, mtb, uinti ja jotain hauskaa kellarissa pimeässä.

Hegen suosituksesta suurin osa lähtee rullilla. Joksa tuumaa, notta mulla kuulemma sumenee, katse terävöityy ja huikkaan J.Oksalle: ehottomasti Sepen peesiin ainaki aluksi (Seppki suunnitteli rentoa lenkkiä). No, paukku ja pikku kiihyttelyä, suoralle päästyä Sepe antaa formulaluistimilleen hyvää käskyä. Perässä tullaan, J.Oksa kannoilla aattelen. Hyvä. 1,5km kohilla Sepe kysyy, "repeskö porukka?", vilkaisen ja jep, joukkio on reilusti perässä. Hyvä! Kolmas imumies ihan kannoilla. Nyt mennään eikä meinata! Kohta kommenttia imuttavalle J.Oksalle, mutta... vtu: eihä se ookkaa J.Oksa - Hane painaa imussa tappituntumalla. Ei auta, taisteluparia on ootettava ja Spen startti yli 30km/h tahilla oli turhan sähäkkä PM-turpotiisseliille. J.oksa sirklaa tulemaan 27km/h tahtia jota porukassa jatketaan nätisti seuraavat 30km. Haukiputtaan keskustassa kartturi sitte mokaa. Jumalauta, ei oo tosi, mutta parin minuutin pummi. Karttaaki pitäs muistaa katella. Leuka rintaan ja matka jatkuu eelle kerinneitä kiinni kirien. Kiriminen ja Sepen alkutyrmäys takasi sitten sykkeet tähän peekoohon kohilleen, enarit uusiksi ja kone tappisykkeillä lämpimäksi ekalla tunnilla! Molemmat kellotti enarisyketasoja! Hyvä, hyvä - enää 4 h jäljellä. Oikea vauhdinjako aloittaa 5h setti....

Pimeän tunnelin jälkeen valitsemme juoksun. Sepe ja Ounasvaaran pojat painaa MTB-osuudelle. Kilpailullisen fiiliksen takia ois pitäny tehä sama, mutta nyt lähetään tamppaamaan. Jo eka rastilla tehään pikku pummi. Ei pitäs porista. 2:lle seuraava pummi. ei suju. eikä kuule eikä ällyy vänkärin vinkkejä... 3:lle heikko reitin valinta ja pataan tulee rajusti lisää. sininen joukkue taisi vilahtaa juuri ohi! ei stana. loput rastit ok, mutta suunnistus heikoin suoritus aikoihin ja tossussakin oli lyijyä. Toisaalta mitenpä näillä reisillä gasellimaisesti Suokkosessa pomppiskaan.

Vaihto mtb:lle ja vanhalla rivakalla "nauhat auki matkaan" vaihdolla pääsemme tielle pikkusen ennen sinistä tiimiä. Alku rauhallisesti, antaapa jalkojen pyöriä. Samalla evästä naamaan. Kakkoselle ois persottanu painaa joen yli, mutta ei saatu paikalliselta palolaitokselta lupaa, joten seikkailullinen ratkaisu jää kokematta. Kierretään kiltisti. 2:lle tullaan eri reittejä Hantan kans ja seuraavaksi päätetään tehään oiko Hantta mukana. Pyörä niskaan ja pohjosta kohti. Kärpäs- ja paarmapilvien läpi muutama minuutti tietenki pikkusen suunnasta puoltaen, mutta vanha tien pohja tule lopulta vastaan ja matka jatkuu polkien. Onneksi ei ollu pitempi jotos, pörriäiset veis järjen mutta MTB-vauhissa ne ei pysy ku Syötteen tapponousussa, jossa niiden peukalonmittasten paarmojen erikoisherkkua on hikinen gluteus maximus. No, parit krampit ylittäen matka sujuu moitteetta - mikäs se kesäillassa ajellessa, linnun laulua, hiki tippasee vaakaputkelle kronographin tapaan taaten hyvän biitin 100:n kadenssille. Takas Jatuliin ja kärsimykset alkakoon!

Kilometrin uinti! Ei.

"tahtoisin mennä, mä haluan pois, eikö lenkkini täynnä jo ois..."

Ei - Hege heittää altaaseen! Vttu ko on raskasta. Lyijyjalat imee altaan pohjaan, mutta ei auta. Jo ekalla kolmanneksella kramppailee. "Kramppi on vaan ajatus päässä, Heikki huutelee. Pahinta on käännös. Puolivälissä ei pysty enää potkasemaan vauhtia seinästä käännöksessä. Siinä meni pikku mahollisuus saaha pari halpaa metriä. Kramppikärsimystä loppuun saakka, J.Oksan perässä sitkutellen. Etureiden krampin saa pois ku tärisyttelee vaan jalkoja vaparissa. takareiden ramppi helpottaa vetelemällä hiukan samppia. nivusen krampista pääsee vaihtamalla takas vapariin. J:oksa vaan jauhaa. Jätkä jauhaa ku pattereistaan väsyny vatkain altaassa, paljo poretta, mutta lähes huomaamattomasti kuitenki eteenpäin se menee omalaatuisella tekniikallaan. Tämän huomais selvemmin luontokuvaajien käyttämällä tekniikalla, jossa saadaan taltioitua hyvinkin hitaat muutokset nauhalle. Mutta etenemme, se on pääasia, ei oo heleppoa Ounasvaaaran tiimilläkään ja Hantta yrittää purjehtia selällään, mutta kö ei oo tuulta eikä purjetta... Joksalla on muuten semmonen longlife-tekniikka, että pitkällä lenkilläkään kone ei tarvi ku pikkusen mehua. Mehut se kantaa kiltisti mukana ja niinpä litkua riittää sitten mukana kuplivalle pullukalle tuplamäärät ja kaikki maistuu, virman piikkiin. Yritän imitoida eessä menevää vatkainta ja roikkua vaan. Lopulta aukenee viimenen altaanmitta - hai faiv ja se on juhannus!

Makia Juhannussetti takana - kiitoksia Hegelle hienosta multisporttisysteemistä!!

Ja Sepelle kuuman kiukaan taanneesta alkubiitistä. Ja kaikille muillekin hyvästä fiiviksestä!

Hetta-Pallas juosten yms.

2011-06-21T06:25:00.010+03:00

TH: Perjantai aamu kahdeksalta bemmu lastattu ja kolme paksumahaa aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti pohjoista. Neljäs jäi vielä hoitamaan pisneksiään ja ajeli myöhemmin iltapäivällä perässä.
Kun reissuun oli lähdetty verkkarit päällä niin pysähdyttiin oikein ulkomaille shoppailemaan ja katselemaan kulmahousuja; tavoitteena selvitä lauantain reissusta paremmissa ruumiin ja sielun voimissa kuin aiempina vuosina, jolloin kovasta uhosta huolimatta oli nukahdettu puolikas oluttölkki kourassa nojatuoliin kesken jalkapallon MM-kisojen semifinaalin ensimmäistä erää. Joka jampalle pussillinen haaklööfsiä mukaan ja bemmun nokka taas pohjoista kohti.

Reissun ensimmäinen pummi – Ruottin puolen tienpito on näköjään jäänyt vielä kotimaatakin huonommalle tolalle ja palasimme Övertorneån kohdalta takaisin sivistyksen pariin.
Äkäslompolossa asetuimme taloksi, täytimme jääkaapin ja valmistautuminen viikonlopun ensimmäiseen treeniin. Vellu pukki tasuria muutaman kerran Äkäslompolosta maisematien nousuun, a 10min. Välilevy-Oksa toimi Vellulle kuskina mäestä alas ja TimppaH hölkkäili vajaan tunteroisen.

Sitten puolen tunnin yhteislenkki päälle. TimppaO liittyi joukkoon tummaan ja säntäsi välittömästi iltalenkille uudenkarheat Terinitit pihkassa.
Saunan jälkeen MasterChef JOksa kokkaili 5 tähden gourmeeannokset pelkästä pastasta ja jauhelihasta. Saatiin paksumahoihin sitä oikeeta profiilia. Kyllä kannatti, saatiin nimittäin jäsen TO'n trikoon lahkeet soimaan. Tiukkaan rajaan oli siten auringon seuraavana päivänä hyvä piirtää Belgian lippu.

Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kohti Hettaa, Raattaman kylän kautta. Paavon majataloon auto parkkiin ja venekyytillä Ounasjärven yli. Oli kuulemma Paavo kuskannut 1984 Mietaan samalle lähtöpaikalle ja pyytänyt soittamaan kun on perillä Pallaksella. 4:50 oli mennyt - aika kova. PM ainesta.
Ei ku paanalle. Muutaman nousun jälkeen täytyi todeta että muutamalla Paksumahalla menohaluja enemmän kuin järki sallisi (toimituksen huomio: tämä ei ole järkilaji)– porukan nestorin sykkeet ampui nousuissa sen verran korkeiksi että pakko pistää kävelyksi. Pyhäkeron päällä otettiin perhepotretteja. Keli oli täydellinen – aurinkoa ja lämmöt 10-15 C. Tunturissa tuuli sopivasti, eikä sääskistäkään minkäänlaista haittaa.
Suastunturin jälkeen todettiin, että porukassa on selvästi eri menohaluja ja –kykyjä. J.Oksa ja Timppa.O lähivät reippaammalla tahdilla ja Vellu ja TimppaH jatkoivat suunniteltua vauhtia, eli peekoota. Suaskurussa molemmat porukat erehtyivät pikkasen reitistä ja tuli muutaman minuutin pummit.
Melkoista pirunpeltoa oli polut välillä ja nousut raskaita.
JOksa puristi Pallashotellin pihaan karvan alle 6h. TimppaO ajassa 6:17 ja Vellu & TimppaH 6:46, eli selvästi alle 2 tuntia Mietaan ajan päälle. Alkuperäinen tavoitehan oli alle 7h.
Garminit näyttivät kokonaisnousuksi reitillä 1500 m tuolla merkatulla 55 km reitillä.
Palautumisen varmistaminen aloitettiin Pallas-hotellin terassilla, jonka jälkeen Oloksen Kammariin pihville.
Mökillä pidimme hiljaisen hetken Jukka Toivolan muistolle – tinkimätön harjoittelija ja Suomen kaikkien aikojen paras maratoonari oli siirtynyt rauhallisemmille lenkkipoluille.
Saunottiin pitkän kaavan mukaan ja pidettiin debriefinkiä päivän koitoksesta. Jungfrausta asti säilynyt vuosikertakimppaleka saatiin lopulta tyhjäksi. Tällä kertaa eivät päät kopsahtaneet pöytään turhan aikaisin, mutta osa ei ehtinyt Jukolan viestistä havaita juuri lähtörytinää enempää ennen Nukku-Matin tuloa.

JH: Sunnuntaiaamuna aamuntimot pakkasivat kamansa ja painuivat rouviensa kainaloon. Vellu ja J.Oksa hyppäsivät sateesta huolimatta MTB'n selkään. Koitettiin koluta maastoa mahdollisimman laajasti, siis mäkeä, suota, mäkeä, kivikkoa, mäkeä, hiekkaa sekä tietenkin soista mäkeä & kivistä mäkeä. Reilun kahden tunnin "verkan" jälkeen päätettiin katsoa totuutta silmiin; paukku Isomettän nousun juurelta ja suuntana Ylläksen huippu. Vertikaalia siis 500m. ja avot, nousihase. Täytyy kyllä todeta, että myös tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, jolloin reiskasta loppui vääntö Jokerihissin jyrkällä. Va nyt meni.

Iltapalana pisteltiin vielä tunti tasuria hyvällä rytmillä. Päivän setti siis about 5h.Maanantaiaamuna oltiin ratalla jo heti kahdeksan jälkeen. Pienen arpomisen jälkeen harjoitussuunnitelma sai kaksimielisen jyryn yksimielisen päätöksen (vai kumminpäin se nyt sitten olikaan?). Sounot sano vissiin kojonkoski ja pisti pojat maisematielle pukkaan kymmentäkäskyä, siis 10*1min/2min. Tavoitteena nousta aina vähintään sama matka ja viimeisellä kaikki peliin. Näin se meni. Hieno treeni ja jalkojen lisäksi nyt myös ojentatkin keitettyä makaroonia. Punaposkiset ja hyväntuuliset paksumahat innostuivat vielä loppuverkkaan 40 minsaa.

Kamat kassiin, kämppä puhtaaksi ja bemmun nokka kotia kohden. pe-ma välillä hyvissä maastoissa 13-15 tuntia kovaa settiä. Nyt on aikaslailla piesty olo. IHANAA PAKSUMAHAT IHANAA!

http://connect.garmin.com/activity/94455983

multisporttia alotellen

2011-06-05T19:04:00.009+03:00

No niin, alotettiin challenge-juttuihin toteuttelu rullilla. Kävästiin morjestamassa lautturia ja munkkikahvi löysi osoitteeseensa. Rullilla 30km/h tason pitäminen on kova juttu ja ihmetellä pitää kisamiesten kykyä vetää yli 30km/h maran verran! ei onnista ei, kilsa oli sitä herkkua tarpeeksi ja loput kaketettiin... toki tuo J.Oksan potku suuntautuu heikohkosti, joten jos se nyt ennen heinäkuuta saatas oikealle uralle. 63 km sopi vallan hyvin alustukseksi tähän lajiin.

No aamuksi kehittelin rastirallia Pikkaralan suuntaan ja matkalta koukkuun tarttu Erä-Jorma ja Sangin kioskilta lonkeroista höpöttelevä J.Oksa. Oli ollu kuulemma hyvvää. Niinpä niin. Tarjosin 4-5h settiä.. reppu oli puolillaan karttoja, lopun tilan vei kengät ja toinen juomapullo. E-Jorma aiko vetää pari rataa, syödä eväsleivät aurinkoisen kannon nokassa ja ajaa takas. Me kierrettäs "kaikki"... No lepposat ajelut Pikkaralaan ja karttojen jako. E-jorma rupes ajamaan ku ajokoira rinteellä. Irti yrittää. Kateltiin taustalta ylös-alas sukkuloivaa E-J:tä pari väliä, mutta sitte kadotettiin visual. Parin pyöräradan ja analhyysien jälkeen tossut jalakaan ja mehua hörppy: kouraan kisarata Pohjantähdeltä a la yhteislähtö ja ettimään pisteitä - olipas hauskaa kun nauhamerkit todistivat oikealla pisteellä käynnin! Pikkaralan etelärinteellä saatiin mukavat oppitunnit "käyristä" ja hauskat hiet pintaan. Hauskuutta jatkettiin Oulurasti-radoilla. Kerrassaan hauskaa! Lopulta kengät tursuten hiekkaa takas pyörille, pikku siivut mehua, perse penkkiin ja yhen pyöräradan hiekkauria nauttien tomaatin syöntiä kohti. Vilkkaan jutustelun siivittämänä takas Knuutikankankaan kulumille (aurinkokannelta ei kuulunu puoleen tuntii sanaakaan), josa J.Oksa tarjos mulle uutta polkua ja teknistä rysyä ja poonuksena rapaa vielä reisille. Hyvä juttu, hieno setti ja lounas, päivällinen, aamupala ja iltapala kerralla kompostiin - kyllä maistu makialle kotio päästyä. Kyllä se routa porsan kotia ajaa. Matka-aikaa kertyi n 6,5h... tästä on hyvä rakentaa hiussuonistoa eteenpäin.

Rastiralli ja ramppi-intervalli...

2011-06-03T10:07:00.000+03:00

Ensin a-rata hölkkää/kävelyä, ka syke 124, silti. (alla ke-to yö kalalla ja nuotiolla - makkaraa ja muuan törppö)… takareistä kyllä jyyti hiukka, mutta niinhän se aina mulla biisonimarssilla. Pari mukia mehua ja hölköttelemään b-rataa. Muuten ok, mutta yks paha pummaus montturastista, montut ei oo mun juttu. Ei kaasuttelua yhtään, mutta keskisyke jo 150. Juoksukunto on lasu. “Pitäsköhän kiertää C-rataki vielä”, mietin… “ehtis kyllä” ja ku HKaikkonen yllytti että “kierräppä kaikki ratat”, johon kerkesin vähä uhotakin. No, Pari mukia mehua, päätös maitoilusta eli kamojen vaihtoon. Joku kerta se C:kin sitten. Geeli ja palautusjuoma naamariin. Ilmat kummeihin alhaselle tasolle ja 15min verkkapyörittely jaloille. Kakkospyörässä sentään toimii vaihteet, mutta joku tuossa kamelissa “ei maita”.

Sitte ratalle ja kaasua. Alkuhan oli mukavaa uraa, mutta sitte vittu mikä hiekkaura ykköselle. Tosin hiekka se on namia, hiki tulee ja kiuas lämpenee. Pohkeita tikkuilee?! Sou not. Kakkoselle väärän kautta valinta, mutta sitä sattuu kun polkukuvaus ei kerro ajettavuutta. Seuraavaksi “hanavälille”. Päästyäni tielle “ei saatana”, takareisi rupiaa ramppaamaan. Ei kestä lyödä kaasua tiellä, paska homma! Hiimataan hiukan, ei auta - se on parempi ku huutaa kurkkusuorana ja maata ojanpientareella räjähtäneet jalat suorana. Helpottaa ja kohti rastin ottoa sujuvasti kevyemmällä kammella. Sitte jalkautuminen kun nämä ei ollu oikiat pysu-rastit - ei viitti ajaa takavaihtajaa/korvakkoa paskaksi. 50m juoksua ja Jumalauta! nyt pohkeet ramppaa!! Kävelyksi. koietan venytyttää pohetta. Pyörän päällä lisää pohkeiden venytystä. Ei voi kunnolla polokia ku pohkeet leikkaa kiinni. Himmausta hiukan ja menoa jatkettava painamatta “voimalla” kampea. Pyörältä nouseminen rastin leimaamiseen tuskaa, jalat ramppailee. Kohti kutosta, risu vaihtajaan – se äkkiä pois ja hanaa! Alkupätkä vauhilla mutta kohta tuttua tutinaa jaloissa ja tielle päästyä etureidet ramppaa, tämä on paha pyörällä. Hetki hiimausta, vähän rullaten ja taas helepottaa, etenen pysähtymättä ja huutamatta. Kutone talteen ja seiskalle. Rastilta lähtiessä etureidet ramppaa. Nyt pikku tönkyrä on tuskaa. Ajelua pelonsekaisin tuntein “kohta se tulee se jytkyramppi” 8:lle ja supan jälkeen pyörän päälle noustessa nivuset ramppaa. Jumalauta!! Tien kautta kohti maalia ja homma helepottaa. Pari mukia mehua ja verkkaamaan jödeä pois. 20 min jengailua, jonka aikana 3 krt kävelypätkä ku reidet ramppaa. Ka syke 165, max 174. sykkeellisesti kova pätkä, tunne ”ei paha”.

Vain gluteus maximus jäi ramppaamatta. Illalla jalat jatkoi omaa eloaan nytkytellen siellä sun täällä.

Heja Bror Mats Heja!!

2011-05-31T19:01:00.009+03:00

Männä viikonloppuna Wellun kanssa jo kolmatta kertaa Tukholman maralla. Edellisten kertojen virheistä oppineina tavoitteeksi otettiin varsin miehekkäästi se, että laivan buffetissa pitää ruuan maistua. Ensimmäinen reissu 2007 kun meni tutustuessa laivan ohi tiputusvälineisiin ja seuraavan vuonna käytiin nokkimassa kaks ranskalaista, yks nakki ja puoli lasia olutta.....ja öljynvaihtoon. Ja kaikki tämä vain 35€/PM. Hip hip hurray!
Vaikka ollaan paksumahoja eikä kansipoikia niin päätettiin kuitenkin kisaaamuna pitää taktiikkapalaveri aurinkokannella. Tulipahan nähtyä sekin. Päätettiin, että täytyyhän se ruoka kuitenkin ansaita, joten joku tolokku, siis vauhti, se olla pitää. "Miten olis 3:10?" "Onko liian kova?" "No miten ois 3:15?" . Kättä päälle ja numerot koneeseen; 4:35/km. Sillä mennään alle 3:15 sano garmin.
Lähtöpaikat katsottiin niin, ettei tarvitsisi jäädä heti alussa vellovan massan jalkoihin. Otettiin about peräkkäiset paikat, minä B-ryhmän perältä ja Wellu C-ryhmän keulasta. Ja kappas jo ensimmäisessä mutkassa kuului tuttu puuskutus ja rykäisy; moro! Wellu rinnalla. Hienoa!
Vaikka ollaan jo ikämiehiä niin intoa oli kuitenkin niin paljon, että garminilla oli työ ja tuska pitää meidät sovitussa vauhdissa. Eka vitosella 1min hyvää. Tähän on pakko rauhoittaa. Pidetään tämä. Näinpä me pojjat jatkettiin kilsa kilsan perään niitä näitä poristessa ja ihmetellessä kuinka osa puuskuttaa reilusti yli ana-kynnyksen jo tässä vaiheessa. Wellulla tuntui olevan kulku kohdallaan. Itsellä sykkeet tapissa. Jäiköhän sittenkin joku vuoden 2007 opetuksista huomioimatta, tä?
Puolivälissä kello näytti 1:36:16. Oltiin siis vallan mainiosti tavoitevauhdissa vaikka tuosta sen alun minuutin toisella puolikkaalla jättäisiki juosematta. Loppuaikaennuste siis noin 3:13 - 3:14, jolla mentäisiin kirkkaasti alle tavoitteen.
32km'n tolpalla kilsa ennen Vesterbron siltaa kaikki kunnossa. Vauhti edelleen sama, kulku kevyttä, mutta syke hiipii kohden Kaikkosen maksimia. Ilmeisesti jetlag kuitenkin painaa. Wellu menee 5metriä edellä. Vesterbron sillalla mittari ottaa mattomaksimit ja päätän, että pysytään edelleen tavoitteessa: buffetin pitää maistua ja alle 3:15 mennään. Wellu tikkaa enarit silmissä karkuu. Hienoa! Wellu jos kuka on tuon ansainnut. Toivotaan, että kaverin kyydistä jääminen ja selkien ohittámiset antavat paksumahalle siivet loppun saakka. Harvoin, jos koskaan, olen tuntenut näin suurta mielihyvää, kun kaverin selkä katoaa pikku hiljaa horisonttiin. "Iske Wellu iske" höpisen itsekseni.
Maalivaate armahtaa minut ajassa 3:14:14. Wellu pisteli uudeksi ennätykseksi 3:12:30, elikkä potentiaalinen sub 3:00 mies ilmiselvästi. Nopeampi reitti, syksyinen tapahtuma ja numerolappu 2 numeroa löysemmälle ja se on siinä. Uusi sub 3:00 mies on syntynyt. Se ei ole kuin tahdosta kiinni. Ensimmäisenä valmistavana toimenpiteenä Wellu vaihtaa L-koon kisapaidan M'ään. Matka on siis alkanut ;-)
Kiitokset vielä matkaseurueelle, Huitan Mikalle ja Antilan Petrille, jotka molemmat vetivät maran hienosti ja ennen kaikkea kestivät kuin miehet välillä sakeaksikin käyneen ilman, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Mutaa, saippuoituja pitkospuita ja juurakoita...

2011-05-29T19:18:00.005+03:00

Aamu ei meinannut aueta millään, liekkö syynä jetlag ja kilokaupalla ribsejä vai mikä, mutta lopulta litra kahvia rytkäsi pötsin käyntiin ja raotti luomia yhden peekoon verran...
PPoudan mukaan aamu piti sarastaa aurinkoisena ja kuivana, mutta Pekan derivaatat menee niinku menee ja tiet ja metsä olivat sateen jäljiltä likomärkiä. No, tästä huolimatta Kaken ja A-P:n kans kohti Kalimenlammen luontopolkua mukana Sepen kartta Muddy-X:stä syksyltä 2009. Reitti oli vasta hahmottumasssa...
Kalimenvaaraa kohti mentäessä Arska puski kelpo kyytiä ja seurailime Kaken kanssa taustalla ihmeissään kiukaan lämpenemistä. Noin tunnin ajon jälkeen ehdittiin tekniikkaosioille, jota Kake ehti tovin kaipaillakin. No nyt sitä rytkytystä saa! Juuret ja kivet olivat niljakkaita, mutta vanhalla "vauhilla vaan" -reseptillä tuntu pärjäävän mukavasti. ukko kyllä roikku välillä jauhosäkkinä ohjaintangosa rungon jatkaessa eteenpäin - samalla mukavaa "core"reeniä yläropankin taiteillessa hikikarpaloita nostaen. Edelleen polku sisältää pari paikkaa, jossa jalkakosketus on väistämätön nykytaidolla! Prkle. Tänä kesänä se on mentävä puhtaasti!
Isokankaan laavulla tekasin loppulenkin suunnitelman jonka kööri hyväksyi:
coolisti Isokankaan jäkäläkankaiden läpi, välilämmöt mutaisella peltotiellä, coolisti Sanginjoen tietä joen ylityksellä A eli siltaa... (ei kelvannu 4km shortcutti (onneksi ;))) sitten Sepon yöllä "löytäömälle" polulle ns PESUKADULLE (oli muuten tämä "polku" hanurista märkänä ja hiattomilla vermeillä läpiajettuna! polkua ei "näe" päiväsaikaankaan vaan ajetaan päin viidakoksi kasvaneita mäntyjä tuskalliset pari kilsaa), sykkeennostoa turvesuolla, coolisti Pilpajärven takana ja sitten tutustuen pätkä Oulu-Rokua reitin pohjaa kohti Pilpasuon laavua. Pilpakankaalla vielä koukku teknistä, sieltä rauhassa Niileskankaalle jossa viimeset rytkytykset. Niileksellä A-P:n höyryjuna vihelsi vaisuhkosti anoen päätepysäkkiä... oli aika taittaa kotia kothi iltapäiväsatua ja tomaatin syöntiä!
Nousimme Valkeisen tielle ja vastaan polki hahmo pysy-telineellä - kukas se täällä mietiskelin. Ja Sepehän se siinä! Nopea armeijaäänellä tervehdys ja havahdutti Sepin tunnistamaan Paksumahat läpi 48tuntia rogainia nauttineiden spanielisilmiensä. Käännytettiin Sepe verryttelemään oikeaan suuntaan vähättelemättä yhtään tuon kestävyyshirmun kuntoa ja loppumatkalla kuulimme lyhennelmän Viron kisan voittoon johtaneesta tapahtumaketjusta. Kisoja, joissa aina tapahtuu kommellluksiakin ja voivottelemalla ei pärjää vaan podiumit vaatii rautasen kunnon, sitkeyden ja huipputaidon! Onnittelut FreeAdventuren ykkössatsille taas kisamenestyksestä!

Kisamenestystä oli muutenkin viikonlopun aikana: Kimmo no-1 Pikkaralassa, Weluxi ennätykseen maralla Tukholmassa (MAHTAVAA!) Joksan kirittäessä jetlaagista huolimatta lähes kannoilla, Jarno tavoitteeseen eka maralla samalla ratalla - HIENOA, HIENOA!

Tarinaa perseestä eli pyöräkilpailun sepostuksia - Storming of Thunder Ridge

2011-05-25T23:53:00.002+03:00

Lähtö tasaselta maalta kello 7:40am. Yhteensä kisassa 283 osallistujaa. Suurin osa ajoi 65 mailia. Noin 90 ukkoa ja naista oli lähdössä 100 mailin rypistykseen. Lähtöhetkellä vielä siedettävä alle 20C lämpötila.

Lähdössä kiilailin itteni kakkos ryhmään, kun ykkösen kaverit oli pääasiassa neliskanttisilla reisillä varustettuja luurankoja ja menossa 65 mailin matkalle. Ykkösporukka katoskin aika äkkiä mutkien taakse näkymättömiin. Kakkonen veteli tasaista 35 - 40km/h ensimmäiset 5 mailia. Sitten rupes tulemaan mäkiä vastaan ja vauhti tippui kovasti. Se oli sitten vuorotellen ylämäkeä 15km/h ja alamäkeä 55km/h. Yritin pitää pulssin alle 150 lukemissa mutta vaikeeta se oli kun 3/4 ajasta mentiin oululaisittan jyrkkää ylämäkeä. Välillä pulssi kävi 160 paikkeilla mutta kuitenkin kontrollissa. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon että meinattiin kolaroida lehmän kanssa kun se oli päättänyt lähteä laitumelta karkuun ja liittyä pyöräilyjengiin. Niin ja sitten koirat lähti perään pariinkin otteeseen. No siinä tilanteessahan ei tartte olla nopeempi kuin koirat, vaan ainoastaan nopeampi kuin kaverit :-)

25mailin kohdalla "rolling hills" muuttui sitten isoksi vuoreksi. Nousun jyrkkyys pääasiassa 5% paikkeilla, välillä kuitenkin nousi 8%:iin. Jatkuvaa nousua 13 mailia eli 20km. Huippu 4000 jalkaa eli reilusti yli kilometri Tuossa piti pitää pää kylmänä kun innokkaimmat lähti ohitte sprinttailemaan ylämäkeen. Tulihan ne sitten myöhemmin perä eellä vastaan. Pulssi pysyi koko nousun 160 +-2. Kone meinas lämmetä kun ilman lämpö oli jo lähtenyt nousuun. En kyllä tiedä paljonko oli lämpöä mutta liikaa kuitenkin suomalaiselle. Onneksi huipun lähellä tuli sitten pieni sadekuuro joka jäähdytti mukavasti. Nousuun meni 1h30min.

Ylhäällä oli juotto ja syöttöpaikka josta sai suolaista, makeaa ja nestettä. Pullot täyteen ja menoksi.

Sitten tultiinkin hurjaa kyytiä alamäkeen. Pahimmillaan laskun jyrkkyys 12% ja välillä tiukkaa mutkaa mutkan perään. Yhdeltä kaverilta meni mun edessä rengas puhki ja siinä sai tehdä ihan tiukan väistöliikkeen ettei tullut kolaria. Laskun jälkeen oltiin puolivälissä. Tuossa kohtaa jos ois ollut viisas niin olisin pysynyt aiemmassa päätöksessä ja lyhentänyt ajon 65 mailiin, kun lämpö huiteli jo 32C:n paikkeilla. Tosta kun jatkoi sitä pidempää reittiä niin ei enään voinut kääntyä takaisin. Eipä sitä tietenkään voi olla viisas kun meillä ei anneta periksi.

No sitten pääsinkin hyvään kyytiin noin 15mailin matkalle. Porukan keulalla ajoi tandemi joka ei kaivannut vetoapuja. Vauhti nousi nousuissa 30km/h hyvässä imussa ja sitten alamäkeen mentiin välillä jopa yli 60km/h. Olipa haipakkaa. Kerkesin jo toiveikkaasti ajatella että jos tässä jaksan roikkua niin pääsee maaliin nopeeesti eikä lämpö ehdi nousta enään niin paljoa. Pulssi kipusi tuossa kyydissä pikkuhiljaa lämmön avittamana yli 165:n. 75 mailin kohdalla oli sitten pakko tiputtautua tuosta porukasta kun syyläristä puhalsi jo sankkaa vesihöyryä. Porukassa ei silloin enää muita ollutkaan kuin minä ja yks toinen kaveri tandemin lisäksi. Kaverit katos horisonttiin heti kun tipuin imusta. Kun siinä sitten ajoin paita auki molemmat rintakarvat tuulessa lepattaen niin yks perkeleen ampiainen meni sitten sinne paidan alle ja pisti pariin kertaan ennen kuin sain sen taputeltua kuoliaaksi. Pikku kipun muuhun tuskan rinnalla.

Juottopaikalla olikin sitten pakko tehdä jäävedessä kastellusta talouspaperista päähän jäähdyttävä turbaani istuskella muutama minuutti varjossa. Oli varmaan ihan hauskan näköinen. Kone oli keittänyt niin pahasti että vauhti meni ihan kävelyvauhdiksi ja jalat kramppaili edestä ja takaa. Polviniveltä ei voinut yhtään suoristaa lukkoon asti kun reidet paukahti välittömästi täyteen jännitykseen. Ohi ajanut kaveri huomas tuskan neuvoi että pitää syödä sinappia tuossa tilanteessa ja ojensi muutaman sinappipussin. No ajattelin että kun olo on jo näin paha niin ei se tästä varmaan ainakaan pahene. Imaisimpa sitten pari pussillista sinappia ja yllättäen krampit loppuivat. Mene ja tiedä oliko sinapilla tuon kanssa mitään tekemistä. Voimia ei kyllä enää ollut jäljellä joten vauhti ei siitä kohentunut.

Aurinko paahtoi niskaan ja siinä sitten loppumatkan taiteilin tajunna rajamailla kypärä kallellaan, naamavalkoisena ja silmät hiestä kirvellen. Tuossa vaiheessa pienetkin kukkulat tuntui isoilta vuorilta. Juottopaikan kaveri lohdutti että "You are going to like the last miles. They are totally flat". Flat my ass sanon minä. Matemaattisesti sanottuna korkeuden derivaatta oli koko ajan joko pitkästi plussalla tai pitkästi miinuksella ja nollakohdat ohitettiin yhdellä kammen kierroksella.

Tulihan se maali sieltä vastaan lopulta. Anne oli odottamassa perinteiseen tapaan kylmän oluen kanssa. Halausta en saanut kun haisin niin pahalle. Kisapakettiin kuului ilmainen hieronta sehän tuntui mukavalta.

Tuloksia en muistanut tarkistaa, mutta viimeisellä juottopaikalla oli noin 20:s ja 3 kaveria meni ohi viimeisellä pätkällä. Arvailisin että aikaa meni lähelle 7h.
KS @Virginia

Pullukka ja PM-porukka Terwamaralla ja varoittava esimerkki

2011-05-22T10:26:00.008+03:00

Matkana puolikas ja taustalla monenlaisia, osalla kummallisia ja osalla myöskin oikeita valmistautumisia starttiin... Kuvassa kala kuivalla maalla. Joukkopotrettu tulossa...

No, pyörällä kisakeskukseen, jotta voi maalin jälkeen nauttia pari vissyä. Verryttelyksi 20min hölkkää ja pari rentoa kisavauhtipätkää. Hyvä lämpö päällä viivalle ja spekuloimaan tuttujen kans vauhtia matkalle: "liian kovalla vauhilla ei pidä lähteä, rennosti...".
Syke lähdössä jo lähellä aeroopista kynnystä - kone on valmiina ja käy kierroksilla kuin F1. Paukku - rennosti liikkeelle. 2 eka kilsaa n 4.10 vauhtia, mukava juosta, Polari ei kyllä lupaa hyvää. Mutta ei se pijä paikkaasa, tunteella vaan eteenpäin... pato nousuun himmaten ja sitte taas takas matkavauhtiin. Ok menee, sykkeiden kans on kyllä ihmettelemistä. Hinttaan tullessa tunne on ok, mutta vauhti alkaa hiipua selkeästi. Aina joku tyyppi ohittaa, 8 km kohilla Kokon Kari, joka niisti samalla kohtaa huippukympillä. Kirkon kellotko siellä jo soivat... eihän me olla vielä ees Myllyojalla. Lyhyen tilannekatsauksen jälkeen Kari häipyy pikkuhiljaa näköpiiristä. Samoin 1.30 lössi. No, vauhti on säilytettävä rentona, yhtään ei voi antaa kaasua, kun sykelukemat on olleet kohta 20min Kaikkosen matolla saavutetuissa maximeissa, siis 174 lähellä. Läpyttelen rennosti 173 tasolla ja ihmettelen homman kulkua. Talvella tämä lukema tarkotti 14 mmolia happoja ja se tuntuu normaalisti jo kohtuullisesti ropassa... vai mitä?
No, Oulujoella ei soikaan kirkon kellot vaan HELLS BELLS. Mikko kuittas kevyesti ohi, kannustukset singahti molempiin suuntiin. Matka jatkuu. Pannuhuone on punasena mutta juoksu sinänsä on helppoa. Vauhti vaan tippuu ja päätän juosta tuijottelematta aikoja - rennosti maaliin.
Matkalla tulee ohjetta ja kannustusta ja tuttua ohjetta kokeneilta toppatakkimiehiltä: "...alappa JUOKSEEN". Joo, minähän oon vetäny polla punasena Hintasta lähtien. Mutta ei se silti satu - ei tunnu hankaleelta. Luonto hoitaa vauhdin kohilleen...
Erkkolan sillalla saan lisäkannustusta: "hyvä tK"... Kakehan se kannusti pyyhkäistessään ohi. Ei mitään jakoa mukaan. Rennosti vaan...
Koivurassa kuvauspiste ohi tuplaleukaa esitellen, rinta rottingilla. Jarikin kannustaa - kiitoksia, kaikki piristeet auttaa kohti maalia. Jatkan piisonimarssia kohti Lasarettia, kassun kohalla nakkaan kaks mukia mehua rinnuksille, suuhun taisi mennä puoli desiä. Porukkaa lappaa ohi... Matka jatkuu ja kone keittää. Saa nähä. Ei oo vaikeeta, helppoa ei hapota. Mutta askel lyhenee.
Pikisaaressa sama meininki jatkuu. Tutut kannustaa juostessaa ohi - on mukava saada kannustusta niin paljo pitkin matkaa! Yritän pariin peesiin - ei pysy ja pannuhuone alkaa näyttää ennätyslukemia, yli 180 paukuttelee. Pikkusen ennen Naltsua taustapeiliin ilmestyy Jyrkin hahmo eikä aikaakaan kun Jykä vetää heittämällä ohi, yritän peesiin. Ei mitään jakoa. viimenen puolikilsaa ja maalivissy pelastaa. Olipa suoritus. Keskisyke 173 ja max 188. Teoriahan sanoo, että iän myötä maksimit tippuu, mutta tulipahan todistettua toista.
No, hauska reissu ja kertaus on opintojen äiti. Voin tulla maratonkouluhuin puhumaan vauhdinjaosta - harjoittelen sitä peilin edessä nyt viikottain.
Siirryn kylpylään ja virvoitan raskaita reisiä muutamalla "visyllä". Tämähän toimii ja parin pirtelön jälkeen lyijyt on huuhdeltu, niin reiskoista kuin mielestä ja katseet jo siirtyneet seikkailukisaan ja tunturisuunnistukseen...
PM-seihin / reeneihin osallistuneista kaikki juoksivat hienosti: Yrtsi 1.27, Kimmo 1.29, Mikko ja TimoO 1.30, Kake ja Mika 1.33, Jussi 1,34, A-P ja Jyrki ja Juha 1.37, Tykinkuula 1.38, Erä-Jorma pikkusen alle 2h. W-vedot voitti testaus kirkkaasti!
Mitalit on nyt kaulassa ja enää ei vituta yhtään!
t Tykinkuula

PM Cooper

2011-05-17T23:03:00.004+03:00

paikka Patelan rata, n +10, heikkoa tuulta, rata kondiksessa - pito hyvä!

Paikalle ei tälle kertaa kokoontunut kuin 8 raapaisijaa, mutta se ei menoa haitannut. Alkulämpimien ja kovien spekuleerausten jälkeen syöksyttiin kohti arvoituksellisia lopputuloksia. Rataa kierrettiin hyvän kannustuksen saattelemana - Yrtsillä oli hieno huutojoukko paikalla mikä piiskasi rimpulahkon juniorin loppumatkalla aurinkokannelta Virenmäiseen loppukiriin. Sen verran oli ilmassa suomalaisugrilaiset lähtökohdat ja verryttelyhiitit, että loppujen lopuksi suurin osa juoksi reilusti paremmin kuin kaks kiekkaa ennen starttia ennakoivat ;) Erikoista tuo lössin voima ja mikä parasta, vetäsyn jälkeen monella tuntui jääneen reilusti voimia plakkariin ja rima alkoi nousemaan ennätyskorkeuksiin, joten tätä lystiä saatte vielä kesällä lisää.
Seuraavaksi tulossa on 8km:n raapasu Sankivaarassa, kesä/heinäkuun vaihteessa ja ehkäpä jotain extremerunia tms. tai minicomboa. Katotaan mitä ehitään...
Pillimies suuntaa kohti Hietasaarta ja rastirallia kevyesti vielä ennen tomaatti-iltapalaa.
1. Yrtsi 3270
2. Kimmo 3250
3. Mikko 3140
4. Kaitsu 3080
5. Jyrki 3050
6. jarno 2920
7. Juho 2850
8. Johannes 2820

Muta-x - mainiot rastit, rata ja kartta!

2011-05-15T10:54:00.004+03:00

Taasen kerran Sepe oli loihtinut mainion radan! Nyt kartta oli tarkka ja helposti luettava, rastit selkeät kun tulit oikeaan paikkaan eli selkeää haastetta, joka vaati vaan kovaa polkemista ja hyvän suunnitelman, jos meinasi podiumille. Paikalla oli kovaa seikkailu, mtb-o, hisu- sekä pyöräsakkia, ja järjestäjien iloksi porukkaa tuplasti aiempaan verrattuna, mikä teki alkumatkasta hauskan... olisipa joku kuvannut alun apinarastia videolle. Siinä veteraanit ja juniorit rimpuili asenteella oulunsalolaisten iloksi ja ihmetykseksi. Onkohan Lapsett mitoittanut rekkuleitaan 15:ta aikuiselle kiipeilijälle? No, hyvin kesti...
Matka jatkui urbaanilla alueella letkajenkalla jossa paikallinen noutajajaos järjesti safety carin ja kaikki kasaan 81:lle. Toisille se olikin sitten ketutuksen paikka, kun rasti vaelsi koiraihmisten liikuttamana eri paikkaan! Saapumisjrjestyksessä leimat passiin ja matka jatkui kohti Varjakkaa.
Meno oli helppoa ja vauhti GPS:n mukaan 35-40km/h, mikä on maasturilla hyvää menoa. Ja Kangaskokko nousi tällä pätkällä peesiin ja kohta ohi vääriä Varjakan nuotioiden hiilloksia ihmetellessä. Kannattas kattoa karttaa eikä vaan suhata "täysillä". Kun karttaa katto, niin selveshän se että tuli kaarrettua liian aikais vasemmalle, mutta ei mitään järisyttävää.
61:lle mentiin letkajenkkaa Jussin ja Tuomon kanssa, missä saavutettiin parin minuutin kaulan kelannut Juha. Nyt edessä oli jälkeenpäin ratkaisunhetki. Jussi, Tuomo ja Juha päätti lähteä hakemaan kaikki rasti, kun taas jälkeenpäin nössösuunnitelmalla ajeleva Tykinkuula laisto 31:n ja 42:n. Tällä kertaa olin piirrellyt reitin jättäen kolme rastia suosiolla väliin ja päätin ajaa piirretyn reitin läpi, makso mitä makso. Loput rastit tuli noukittua sutjahkokkaasti (muutama tarkistus ja yks hitaahko urapätkä, yht -2min) ja maaliin kerrankin pyörä ja muut releet ehjänä ajassa 2.57... mukava reipas lenkki ongelmitta hienossa säässä ja hienolla Sepon setillä! Kisahan oli loplta huipputiukka, jossa Jussi&Tuomo vastaan Pekka ratkoi suuren urheilujuhlan mukaan voiton viimeisillä rasteilla Pekan kiriessä niukkaan voittoon!
Alla vielä PM-köörin ajat, kilometrit ja pisteet...
t Tykinkuula
Erä-Jorma 3.26 - 46,7km - 68p (huom sisältää eväsleipien syönnin auringosta nauttien!)
Tykinkuula 2.57 - 61,4km - 112p
Wellu 3.50 - 64,7km - 114p
Mika 3.50 - 64,7km - 114p

********************

Palautelulenkin satoa sunnuntailta tutulta superrastilta - kertakaikkisen kaunis yksilö!

Arvatkaapa mikä osa roppaa on kipeänä Muddy-X mtbo:n jälkeen? a)reiskat b) keuhkot c) keskusyksikkö e-v-t) lavat

Muddy-x

2011-05-13T21:50:00.004+03:00

Puskaradion perusteella mainiossa rastirallissa mukana useita Paksumahoja...
http://freeadventureteam.blogspot.com
Huomenna taas pannuhuone kihisee, reisi soi sakkijarven polokkaa Sepen jekkuja metsastaessa!
Kisastudio ja reaaliaikainen seuranta mahdollista linkista:
http://www.gpsseuranta.net/ ...sielta "tapahtumat" ja loytyy Muddy-x 5

VIIMEINEN PITKÄ(hkö)

2011-05-12T17:08:00.002+03:00

Sunnuntaiaamuna klo 8:00
Kaakkurin Kiviharjusta Kempeleen suuntaan, josta Iiinatin moottoriradalla.
Davosiin 78km'n alppimarathonille lähtevälle Timolle piti kaivaa pari nousua Iinatissa.
Matka: 22km / 2:02
Mukana: Timo O, Hang around Kemakista, VK-Arska ja ma.
Kiitoksia taas kerran sunnuntaiaamun ratosta.

PM Cooper ti 17.5. klo 17.00

2011-05-11T16:44:00.002+03:00

Paikka: Patelan murskarata
Startti klo 17.00
-Jokainen lämmittelee itse itseään tai vedonlyöntikaveria tarvittavan määrän etukäteen
-Tulokset talteen oman tunnon mukaan
-Syksyllä uudestaan eli nyt testaamaan kevätjalka, kesän jälkeen syysjuoksujalka!

Tervetuloa!
t Tykinkuula

mtb-ulkoilua... ei tungosta aamun jaloittelujen jälkeen

2011-05-08T14:52:00.002+03:00

Mukaan ei ilmaantunut muita nipistelevine pohkeineen, joten pölistelin hiekkaa ja mutaa kirkkaan linnunlaulun säestämänä muutaman tunnin. Välillä morjestelin nöyrästi maajusseille tullessani shortcuttia suunnalla tai rillin hajulla takapihoille ;)
Loppulenkillä parit intervallit kuvan kaverin kanssa... Palauttavalle mahtui nättiä polokua, helevetillistä hiekkauraa, mutaa, pirullisia ojanylityksiä jne. Illalla maistuikin kunnolla pm palauttava...
t Tykinkuula

Wappulenkki

2011-05-01T22:51:00.003+03:00

Wapun käryn poistoa paikallismetsissä roppaa ja aivotoimintaa virkistävää MTB-suunnistusta ja mikäs sieltä poonusrastilta löytyikään ;)
Kuka tunnistaa jakkaran?

PM-cooper 17.5.2011 klo 17.00

2011-04-27T21:29:00.002+03:00

paikka vielä auki...
t. TKoo

Jalat marakuntoon kolmessa viikossa

2011-04-26T19:23:00.008+03:00

Nyt tarttis jalostaa talven hiihdot ja juoksemattomuus marakuntoon kolmessa viikossa.
Elikkä suomeksi sanottuna siis juosta jalat kipeiksi parina lauantaina peräkkäin.
- La 30.4 klo 8:00 Ouluhallin parkkipaikalta suuntana Oulujoen varsi-Nalsku. Ätzendällä about 20-25km n. 5:30/km höntsää.
RAPSAA: Klo 10:02 ja päivän ensimmäinen lenkki heitetty. 23km ja 2:02 (5:15/km). Mukana Kimmo, Jussi, TKoo, Juha, Jamo, Skippy ja J.Oksa. Timo H ajeli kohti Paavo Kuosmasta ja Timo O keräsi voimia iltapäivän koitokseen. Arskan poissaoloa hämmästeltiin porukalla.
Kyllä porukassa lenkkeily on sitten hauskaa. Olisi ollut aika puuduttavaa vetää kahden tunnin hölkkä issekseen, mutta kaveriporukassa se menee kuin siivillä. Ens viikonloppuna sama uusiksi, hieman pidennettynä ja napsun kovempana. Muutama PM jo varmistanut osallistumisensa, joten saadaan varmaan ainakin saman verran paksuja mahoja ratalle ens lauantaina.
- La 7.5 klo 8:00 sama paikka ja sama suunta. Matkaa olis tarkoitus jatkaa muutamalla kilometrillä. Tsiis 25-30km. Vauhti sama tai napsun kovempi. 5:00-5:15/km
RAPSAA: Klo 10:30 ja päivän pitkä paketissa. +4c lämmössä ja tihkusateessa maaílmaa parannettiin ja sielua hoidettiin neljän miehen rivissä; Timo H, Jussi, Kimmo ja J.Oksa.

Matkaan lähdettiin perinteitä noudattaen Ouluhallilta Oulujokivarteen, sieltä rautasillan kautta Tuiran uimalaan, Merijalin rantaan, Toppilaan, nalskuun, Edeniin, Pikisaareen, torille, Heinäpäähän, Jääsalontielle ja sieltä Höyhtyän ja Karjasillan kautta takas Ouluhallille.

Garmin naputti 30km ja 2:28. Vauhdiksi saatiin siten elektroniikan mukaan 4:57/km, joka lienee veteraanipaksumahoille ihan kelvollinen sub 3:30 maravauhti. Loppuun otettiin vielä kiristetty kilsa reiluun neljään minuuttiin. Kivaa oli taas kerran. Kiitos osallistujille!

Nyt pitäis sitten uskoa, että jalkojen iskukestävyys on riittävä ja tyytyä loppuajasta lyhyempiin ja terävämpiin lenkkeihin. Aikaa paukkuun on vielä kolme viikkoa, joten reilun viikon kestäis vielä treenailla ja sitten ruveta kerään nälkää maralle.

Kesatreenin makuun

2011-04-25T08:16:00.003+03:00

Sunnuntaina reippailtiin Era-Jorman, MM-pari Sepen ja Ullan kans Virpassa... Ajelimme paikalle kuivien kankaiden perassa havaitaksemme maastossa olevan viela paikoin reilustikin lunta. Matkaa taitettiin Sepen kattavien arkistojen tarjoamilla haasteilla. Reitti kulki vanhoja rastipisteita tapaillen hiihtomajalta Runteliin, jossa muutamat perhoset mulle hankaline rastipisteineen ja sielta takas.
Majalta pyorien selkaan ja Madi-X 2010 kartta mukaan... matkaan triolla KimmoK, Ulla ja PMKoo. aluksi siirtyma pyoratieta Raitotien risteykseen, josta Ulla erkani silmia haikaisevalla Trekillaan kohthi Oulua hyvapintaisia teita.
Jatkoimme Kimmon kans 31:lle, 21:lle ja nautinnolliselle poonusrastille (kuva myohemmin), paluu Valivainion kautta hyvassa kesavireessa olevia moottoritien penkkoja 73:lle ja 63:n laheisyyteen, sielta rullailut Kuivasjarven ja Pyykosjarven rantaraitteja 52:lle. Lepposaa lenkkeilya kasaan nelisen tuntia ja kampetta pestavaksi koneellinen. Hieno kevatpaiva! Pyora kaipaa saatoja vai oliskohan se sitteki ajoa...

Saami Skirace

2011-04-18T14:44:00.003+03:00

Tämän vuoden reittiä oli sitten hieman helpotettu jättämällä alun nousu pois. Vastavuoroisesti matka oli jatkunut viime vuoden 89km'stä 92km'iin by Garmin. Matkaan lähdettiin PM-poppoolla; Vellu, Mika ja Joksa. Alku mentiin ihan hyvää matkavauhtia, tosin veturin paikalle ei meinannut aina vauhdinpitäjää löytyä. Ilmeisesti vauhti oli siis kaikille sopiva. Reilun 20km'n kohdalla löytyi sitten vetäjä, joka nosti vauhdin reiluun loppet-vauhtiin. Porukka alkoikin heti rakoilla. Näkkälän jäällä kaveri veteli jo sellaista vauhtia, että rupesi arveluttaan notta noinkohan kaveri nuoruuden innossaan ymmärtää matkan pituuden. Nooh, oishase pinäny arvata; kaveri olikin 30km'n hiihtäjä ja kurvasi Näkkälässä maaliin. Vilkaisu taakse ja totesin, että vain Vellu perässä, sitten noin 100m Mikaan ja loppuletka saman verran Mikan perässä. Lyhyt taktiikkapalaveri Vellun kanssa: lähtäänkö vetään kaksistaan (kun Mikakin viittoili että menkää vaan) vai jäädäänkö odottaamaan letkaa kun matkaakin jälkellä vielä 60km. Paksumaha on paksumaha eikä mikään kansipoika, joten päätettiin jatkaa kaksistaan lyhyillä 1km'n vetovuoroilla. Näin matkaa taitettiin ja takana oleva letka katosi takavasemmalle samalla kun edestä alkoi tulla miehiä selkä edellä vastaan. Hups, yhtäkkiä meidän letkaan liittyi nuori norjalaisnainen. Tarjottiin heti reilusti tietä, kun näytti että tytöllä oli vauhti reilusti meitä kovempaa. Meidän vauhti oli kuulemma kuitenkin ihan OK, joten kerrottiin reilun pelin säännöt, elikkä jokainen vetää vuorollaan 1km'n. Homma toimi hienosti 2km'iä kunnes tuli norskin vuoro vetää. Niinhän siinä kävi, että taas meikäläisiä vietiin. Tyttö katosi horisonttiin yhtä nopeasti kuin oli sieltä ilmestynytkin. Palattiin siis kahden miehen vuoroihin. Noin 70km kohdalla saatiin isohko letka kiinni. Mukana tuttu loppet kaveri; itse Peräkylän Jarru. Liityttiin letkaa ja juteltiin niitä näitä. Jossain 75km'n letka taas repesi ja huomasin, että olen taipaleella yksi. Nooh, kait se viimeiset 15km menee näinkin. Viimeiset 10km oli kyllä hankalaa kun tuuli kääntyi vastaiseksi ja nupesi satamaan. Jollei olisi ollut viime vuodesta tuttu reitti niin usko olisi loppunut, kun ladun suuntaa piti välillä arpoa ja koittaa pongata "aurausviitat". Maaliin kuitenkin päästiin vaikka vielä viimeisessä nousussa jouduin taipumaan norjalaiselle yhdistetyn MM-kultamitalistille (Håvard Klemetsen). Keulassa mentiin sen verran lujaa, että eroa kertyi peräti 50min. Toisaalta voittaja olikin Oslon MM-kisoissa 50km'llä about kymmenes (Petter Eliassen). Kaveri oli kuulemma vain tanssinut suksilla samalla kun suomaliset loppet-gurut Mursu ja Varis roikkuivat jojon nokassa. Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Hyvät järjestelyt ja mahtavat maisemat. Ei voi kuin suositella. Tulokset: www.saamiskirace.fi/tulokset.

Illinhiihto 30km 9.4.2011 klo 11.00

2011-03-17T20:12:00.001+02:00

Ilmoittautumiset Keltamäen Sepolle... seppo.keltamaki@saunalahti.fi
ennakkoon 15€, paikan päällä tuntia ennen 20€.

HP PM Leiri 17.-20.6 (linkki)

2011-03-07T08:19:00.004+02:00

Pistäkäähän kalenteriin ylös Hetta-Pallas Paksumahaleiri.
Alustava ätzendä:
- Lähtö Pe 17.6. klo 8:00 Oulun paloaseman pihasta
- Pe iltapäivällä tehoja (sään mukaan joko sauvarinne Isometsän nousuun tai tasuria Ylläksen maisematiellä x*10min)
- La aamuvarhaisella siirtymä Hettaan
- La Hetta-Pallas 55km juosten
- Su ap. RL vapaa maisematiellä
- Su ip. pitkä MTB (ainakin kerran huoltotietä pitkin Ylläksen huipulle)
- Ma ap fiiliksen mukaan, RL, MTB, juoksu
- Ma ip lähtö kotiin

Ilmoitelkaa j.oksa'lle joko puh tai hotmail.com niin saadaan sovittua kyydit ja varattua majoitus sopivan kokoiselle PM-porukalle.

hikilenkki su klo 12.30 Sankivaarassa

2011-02-12T18:51:00.004+02:00

Kylymää ilmaa luvassa, mutta sopivalla vaatetuksella siitä selviää. Pakkaseen sopivaa reippailua suunnitelmissa päivän lämpimimpään hetkeen Sankivaarassa:
- perinteistä...
- verryttely 30min
- jonka jälkeen n 10 km reipasta / kovaa. Kierretään Sankivaaraa hiihtostadionilta lähtien niin pysytään lämpimänä.

+ loppuverkka n 30min

kilautelkaa jos uskaltaudutte ja tarkenette mukaan hyvin pitävälle ladulle ;-)

Su 30/1 pkoo seuraa munkkikahvilla höystettynä pertsalla

2011-01-29T19:51:00.004+02:00

start 8.45 Haapalehto
n. 9.55 Auranmajalla
...nopeat munkkikahvit...
1100 takas Haapalehdossa ja kiireesti kattomaan SM-hiiihtoja.
t PKoo
********
Makeilla pakkasladuilla letkassa Arska, Marko ja PMKoo - pätkän myös Mika! Munkit oli taas 10points Auralla. Tällä kertaa lyhyt, rento peeko n 2,5h ja kiireesti Vöyrin SM:iä kattomaan... Ens pyhänä taitaa porukka olla "levällään".

Lauantai 29.1 Tervahiihtoreitti luistellen

2011-01-26T22:14:00.004+02:00

Jussin peesissä kiekka (kaks), kiekka (kaks), siis ainakin kaks kiekkaa Tervarataa luikkarilla. Startti lauantaina ysi reikäreikä Haapalehdon parkkipaikalta suksenkärjet kohden Hiukkavaaraa.

PS. Munkkirahoja on sitten turha kanniskella mukana. Pidetään kuitenkin vielä ruokailut ja lenkkeilyt erillään toisistaan ;-)

Terv. PM joka suunnistaa lauantaiksi Massakauden avajaisiin Jyskälään.

Su 23/1 kevyt pKoo PERTSALLA

2011-01-22T16:01:00.005+02:00

Morot,

tätähän sitä haetaan ja nyt huomenna ei kaasutella ->

tarkotus hiihelläe hissukseen PERTSAA 2-3h - reisien lyijypitosuuden mukaan. Arska oli käyny lähiratalla ja pertsaksi vaihetaan huominen lenkkitapa.

Aikataulu:
1 Haapalehdontien pää - 9.00
2 Auran maja - 10.00... tarjolla kaupungin kärkimunkkeja!!

3 hiljainen hetki, ensi puraisu tuoretta munkkia l. Munkkikahvit 10.0x - n 10.15

1-2 h hiihtelyä päälle

*********************

Mainiossa lenkkisäässä mukana PMKoon kans Arska, J.Oksa, Markku, Yrtsi... Tuomas, Kimmo, Sepe... ja vielä loppumatkaan Mega. Tuoreet lämpimät munkkikahvit nautittiin 10n pintaan ja siitä matkaa jatkettiin reilusti tai sitten osa vielä reilummasti. Kiitoksia lenkkiseurasta kaikille jakanavalla jatkossa tietoa tulevista rauhallisista munkkikahvilenkeistä.

pertsaa su 16/1

2011-01-13T18:18:00.002+02:00

Nyt sitten yritetään hiihdellä kevyttä vauhtia 2,5-3h. Hiihtotapa perinteinen. Juna-aikataulu:

- Haapalehdontien pää 9.00

- Auran Maja ja lämmin MUNKKIKAHVI(n 3 €) klo 10.00 - kannattaa hiihellae hissukseen aamukahveile...

Su 9/1 peekoo 40-50km

2011-01-08T15:37:00.004+02:00

Raaka-Arskan kanssa tartattiin 9.00.15 Haapalehdosta kohti päivän peekoo-reittiä. Matkaa taiteltiin rauhallisesti ja lopulta reittiliikenteeseen tarttuivat mukaan Markku, Kimmo ja lopulta Kake opettaen meille miten pitää reenata! Mukava rauhallinen 3-tuntinen. Ens su ehkäpä pertsaa - aikataulusta ja paikasta tietoa lähempänä kanavalta... /K
**********************************************************
Pkoo-letkajenkaa tarjolla huomenaamulla klo 9.00 alkaen. Bussi lähtee Haapalehdontien päästä parkkipaikalta tuolloin, Timosenkoskella ollaan noin 9.25 ja Auralla sitten n 9.45-9.50. Auralta kohti Herukkaa.

Mukaan voi siis liittyä matkan varreltakin.

Lumituprakkaa ja pikkupakkasta on luvassa ja selekä on kipeä -> hiihtoa luistellen. Tarkotuksena lepposa matkavauhti ja yksitavuista juttelua. Matkan varrelle sekoitetaan 5-10 x 150m reipasta pätkää senhetkisten veturien tarjoilemana.

J.Oksahan kepitteli ainakin 100km tänään mukavassa pakkaskelissä. PKoo mukana sprinttiviestissä Sepen kanssa - tuloksena podiumipaikka yleisessä tosin tovi perässä kärkipareja, mutta jalat ei toimineet 250m pidempää. Höpsistä meni, kun het alussa kaasun aukaisi selälleen ja sen jälkeen reiskat oli käsitelty viadolorosa-tasolle lopuille 2,75km:ille... uskomatoman pitkältä pari kilsaakin voi tuntua kun millmoolit jyllää persauksissa! Mutta kyllä urheilu on kivaa ;-)

Kaitsu

J.Oksan kotirata 50...

2010-12-27T21:05:00.002+02:00

Pitkasta aikaa trio kasassa - ajatuksena peekoo-lenkki....
Ja niinhan siina kavi, etta lenkistahan kehkeytyi hauska loppet reeni-iloittelu. Trio nautiskeli vajaan 3h ja n 50 km sianselekapaanaa, ja melkein joka kiekalla vaihdettiin kuulumisia yksitavuiseksi kehittamallamme viestintamenetelmalla, jota kutsumme jutteluksi. Ihan eri kuulosta ku akkain palatys. Suomalainen mies tajjuu vahemmallaki. Tai sitte nailla lenkeilla ei juuri ennaa tajjuu mita sanoa tai sitte ei tuu sanoja suusta ku suu on jaatyny auki.

No, lopputuloksena saatiin pyykikoneellinen lampokerrastoja (per paksumaha), joita oli loylytetty -15 viimaisessa kirskuva lumisessa talvikelissa. Nythan nuokin lukemat tuntuu lampimilta. Viikonlopun Aten maen vedatykset jaanee valiin, kun Koillismaalle on luvassa kuivakkaa -25...-30 kelia. Sillon on parempi pysya tomaatin syonnissa.

Aamulla jatketaan kuntopiirin ja pannarin merkeissa ;)

PÄIVÄN PURSUIT La 8.1.2011 klo 8:00 ->

2010-12-20T13:10:00.009+02:00

Päivähän on vielä tähän aikaan vuodesta lyhyt ja keli hidas, joten matkaksi tulee vaivoin kolminumeroinen luku. 100km tasan siis.

Agenda:

8:00 paukku Haapalehdon parkkipaikalta
50km pertsaa
noin klo 12:00 viiden minuutin pit-stop. Välineiden ja juomarepun vaihto Haapalehdossa.
50km vapaata
noin klo 16:00 takas Haapalehdossa
Pertsan ja vapaan osuutta voidaan tarvittaessa säätää fhjiiliksien ja sään mukaan

PS. Jos koko päivä ei onnistu niin juttukavereita kaivataan matkan varrelle joka tapauksessa, joten myös osasuorituksella (min 50km) saa synninpäästön.

Varapäivä sunnuntai 9.1. (sää ja osanottajavaraus)

Ja matkalla ei sitten pysähdellä kuin korkeintaan force major, joten munkkirahoja on sitten ihan turha kantaa mukana!

Maailman tuulia ja idän ihmeitä

2010-11-10T11:49:00.003+02:00

Kiina on siinä mielessä hauska maa, että siellä (lähes) kaikki on mahdollista. Niinpä onnistuttiin saamaan yksi Paksumahakin mukaan Hangzhoun maratonille vaikka ilmoittautuminen oli mennyt umpeen paria viikkoa aiemmin. Nooh, ei muuta kuin olizinal kopi numerolappu rintaan ja mies ratalle. Chipistä ja sertifikaatista vähät väliä kunhan saa juosta. Matkaksi valikoitui tällä kertaa puolikas.

Ronin matkatoimisto oli jälleen kerran hoitanut homman niin hienosti, ettei PM’n tarvinnut kun hypätä bussiin ja kulkea perässä kuin ankanpoika.

Juoksun startti oli kivasti klo 8:00AM paikallista aikaa (Suomessa siis 2:00 AM) joka aamuvirkulle Paksumahalle sopi oikein hyvin. Omatoiminen aamupala hotellihuoneessa jo klo 04:00, kun Suomessa vasta katseltiin edellisillan kymppiuutisia.

Lähtöpaikka oli tilava, eikä tarvinnut kauheasti tehdä kyynärpäillä tilaa, jotta pääsi suht hyviin lähtöasemiin. Kiinalaiseen tapaan edessä toki oli noin 100 julkisuuden kipeää mummoa villapaitoineen siltä varalta, että josko sitä vaikka pääsis paikallislehteen. Eka kilsa meni enemmän ja vähemmän mummoja pujotellessa. Seuraavat 2-5 km "maratoonareita" pujotellessa. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä, kun katseli kiinalaisten "sub 3 maratoonareiden" asuja ja juoksutekniikkaa suhteessa vauhtiin. Mentiin kuitenkin 2:50’n maraton vauhtia ja osa kavereista teki kuolemaa ennen vitosen tolppaa. Pujoteltavaa siis riitti alkumatkasta. Tuli mieleen, että olisikohan erään torniolaispojan sääri kestänyt tätä rataa? Liikkuvia keppejä oli nimittäin paljon ja radan merkkaus jotenkin puutteellinen. Pari kertaa piti vetää liinat lähes kiinni kun mummot päätti pysähtyä kuvaan! Kyynärpäitä …kele vai mitä ne oli, sano entinen hiihtäjä.

Olin antanut Garminille selvät ohjeet; 4min +/-5sek/km mennään niin pitkään kuin jaksetaan. Yllättäen takaa kuului jo ensimmäisellä suoralla että "Olet vissiin suomalainen. Mikä on tavoitevauhtisi?". Meranti korjaa jäljet ja Meeri hoitaa hampaat paitani oli siis paljastanut kansallisuuteni. Mukava saada juttuseuraa, jolloin matkakin taittuu mukavammin. Niitä näitä poristessamme saavutimme huomaamatta noin 10km’n tolpan, jossa kaveri päätti hieman himmata vauhtia. Siitä lähdettiin nouseen mäkeä ylös. Nousua reilun kilometrin matkalla reilut 20m ja saman verran alas. Tämäkin vaatimaton mäki oli toki tasamaan kasvatille merkittävä nousu ja lasku. Mäen alla oli pieni pätkä tasaista järvenrantaa ennen kääntöpaikkaa. Puolikkaan keula tuli vastaan ja pääsin laskemaan edellä olijat; seitsemän. Ei paha. Vauhti oli edelleen just ja tasan neljä. Kyllä Garmin osaa käskyttää. Tiukka uukkari ja takas mäkeen. Edessä olevan kaverin selkä lähestyi silmissä. Ihanaa!

Noin 16km’n kohdalla tuli yllättäen toinen länsimaalainen takaa ja meni saman tien edelle. Mennäänpä peesissä sitten. Hetkessä saavutimme myös edellä juoksevan lokaalin. Saman tien ohi ja lokaali jäi heti. Tämän jälkeen matkanteko vaikeutui dekaadilla. Koko juoksukaista oli täynnä lyhyemmän matkan juoksijoita ja heti puolen metrin päässä vasemmalla autokaista. Torvet soivat, kyynärpäät kolisivat ja peilit vääntyilivät kun painettiin eteenpäin. Miksihän liikennettä ei voi panna kokonaan poikki? Miksi? Onnistuuhan se isommissakin kaupungeissa. Paikallinen alvaraalto oli kaiken lisäksi kylvänyt koko loppumatkan täyteen pieniä, 2-3metrin korkuisia siltoja. Varmaan oli nytkin tien poskessa naureskelemassa harmaaseen partaansa kuinka maratoonarit taivalsivat matkaa lähinnä suurta pyykkilautaa muistuttavalla tiellä. Voimalla painettiin ylös ja painovoimalla tultiin alas. Rullaa rullaa nyt. Tässähän voisi vaikka juosta Ruskon tonnin suoralla radalla. Kierroksia tulisi toki paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin pitkänmatkanuimarilla 25m’n altaassa.

Mitä nyt? Edessä oleva kaveri teki yllättävän nykäisyn ja karkasi saman tien about 20-30metriä. No hätä, välimatka näytti jämähtävän tähän. Matkaa maalin 2-3 km ja hyvin kulkee. Tosin mihinkään hurmokseen asti ei ylletty, vaan sellaista tasapaksua kovaa. Olisiko edellisen päivän kolmen tunnin kävellen tehty saitsii-inki ollut sittenkin liikaa? Viimeisellä kilometrillä täytyy näköjään panna vielä keuhkot peliin, vetää kaveri kiinni ja lopussa ohi. 500 metriä maaliin ja juostaan keskelle todella vilkasta tietä. Ylihän tästä näköjään täytyy mennä. Henkensä kaupalla painetaan läpi ja luotetaan siihen että viisaampi väistää. Empiiristä kiinakokemustako tämäkin, mietin. Heti ruuhkasta päästyä otan pikku nykyn kaverin peesiin ja saman tien ohi. Kaveri jäi. Juuri kun luulin homman olevan jo selvä, niin oikealta pyyhälsi yllättäen toinen lokaali rinnalle. Mistähän tuokin tuohon oikein ilmestyi? Loppusuoralla pantiin kaikki peliin ja nostettiin sykkeet tappiin. Viivalla 171bpm, jota enempää ei ole viimevuosina juuri mittarin ruudulla näkynyt. Omien laskujen mukaan olin seitsemäs ajalla 1:24:55. Garmin kertoi matkaksi 21.24km, joka on hyvin linjassa muiden puolikkaiden kanssa. Rata oli siis täysimittainen. Ei sikäli, että mitenkään olisin epäillyt tämän aina niin luotettavan kansakunnan rehellisyyttä tässäkään asiassa. Tulipahan vaan varmistettua asia toisen tavallisesti niin luotettavan kansakunnan satelliittipohjaisella sotateollisuuden helmellä, GPS mittarilla. Maalissa lappu pikaisesti pois rinnasta ja takavasemmalle, kun rupesivat jo ihmettelemään outoa numeroa ja putkelta puuttuvaa loppuaikaa.

Kohta olikin koko Suzhoun porukka taas kasassa ja suuntana kiinalaisen hotellin, mistähän tämäkin on kopioitu, sauna ja allasosasto. Altaalla tuli jälleen kerran todettua Kiinan ainutlaatuisuus; allasbaari, josta ei saanut juotavaa….. siis sitä palautusjuomaa. Altaalla kun ei saada juoda. Eikä itse asiassa edes koko allasalueella. Ei edes omia eväitä. Mitähän se baari ja myyjä siellä altaassa sitten tekevät, tä? Uidessa täytyy myös pitää uimalakkia vaikka osalla raavaista suomalaisista oli karvoja enemmän rinnassa kuin otsassa. Sylkeäkin altaassa saa, mutta toki vain lakki päässä.

Iltapäivällä oli ohjelmassa mukava yhteisruokailu New York Italian Restaurant- (siis missä?) nimisessä ravintolassa. Pizzat ja pari pitkää huiviin ja takaisin bussiin, jossa lisää idän ihmeitä. Puolimatkassa Finn-hitsien raikuessa kuski valitteli, siis kiinalainen kuski, että hän ei voi ajaa tällaisessa melussa. Siis missä #@*’n melussa? "Pistä kuski ikkuna kiinni, se yleensä auttaa täällä päin" Hyvä Suomi! Hyvä Flying Finns, Hyvä wannabees, kiitos Roni ja koko muu seurue.

Päästiinhän meidän bussista kaiken lisäksi podiumille pokkaamaankin, kun Mari nappasi naisten sarjassa hienosti kakkospalkinnon kovatasoisessa kisassa. Hienoa Mari.

Sauvarinne ti 9/11

2010-11-08T18:39:00.003+02:00

...Sankivaarassa, kokoontuminen majan P-paikalla klo 1700.

Ohjelmassa lyhyt reeni, n 1h eli roikistelun jalkeen 2 x 15min perussetti nopeampaa liiketta kohmeisille parrujaloille ja loppuhiimailu. Reeni tepsii eritoten pertsan liikkeeseen ja kehittaa projektilihasta.

Huom. nastarit toimii!

Numerolappu vapaaehtoinen...

Ruskon tamppaajat

2010-11-06T13:58:00.003+02:00

Edellisviikonlopun Sepon Ruskon Tonni ei jättänyt pahoja mentaaliarpia, -päinvastoin - ja tästä innostuneena päätin värvätä uusia keuhkorakkuloita haistelemaan paikallisnyppylän aromeita. Ajatuksena oli tampata n 20x nysty ylös alas. Ja paikallehan saatiin kvartetti treenaamaan! Projekti Sporttipakara jatkuu ;-)

Tällä kertaa setti ei ollut lähellekään niin virikkeellinen kuin Sepon MAHTAVA karttarallitonni, vaan kihnutettiin ensin 11x pyörällä vaihdellen noususuuntaa, vaihettiin nastarit ja harpottiin 10x jyrkimpiä pelkästään, jonka jälkeen vielä kerta jälkipoltolla MTB:llä. Nousumetreissä olimm n 800m paikkeilla, kun käänsimme vetisen polun kautta tomaatin syöntiin. Setti oli jälleen reisiä lämmittävä ja persauksia vahvistava! Näihin tunnelmiin palataan vielä...

Kiitokset J, Y ja raaka-Arska reeniseurasta!

pkoo mtb

2010-10-23T19:09:00.002+03:00

24/10 Haapalehdon Shellilta 8.30. 4-5h non-stop ajelua.

***************************************

Pyoriteltiin hymyssa suin nelisen tuntia peekoota lahikankailla triolla Arska, A-P ja Paksu-K. Reitille loytyi muutamia uusia ennen koluamattomia uria, ei tormatty hirviketjuihin, taas Schwalben puhkeaminen (varokaa Furious Fredeja) ja hiukan himmenevaa akkua 4nnella tunnilla. Visioitu Kalimenojan varsi oikaistiin lopussa ja ehdittiin mukavasti puolille paivin takas tomaatin syontiin.... Jos lunta ei tuu suksen liukasteeksi, tammoinen samanmoinen Koykkyrin suuntaan parin viikon paasta.

Sauvarinnetta...

2010-10-13T20:36:00.002+03:00

Morot,

joka viikko nyt kaamosaikana toistaiseksi ti/ke jossain nyppylassa. Reilu tunnin setti verryttelyineen sisaltaen reippaita osuuksia fiiliksen mukaan.

Lisatietoja PKoolta - pirautelkaa...

Porukassa tama(kin) on jotenkin hauskempaa, vaikka oman loylyn siedon mukaan kannattaa ryntailla.

PM Cooper ti 5.10 klo 17:15

2010-10-05T19:30:00.000+03:00

Paksumahat juoksivat kauden toisen Cooperin testin Sarkkirannan tartanilla Kempeleessä tiistaina 5.10. Lämpötila 10c ja ja navakka vastatuuli koko matkan. Mukaan uskaltautui 13 hoikkaa paksumahaa.

PM Naiset:

1. Piia 2150m

PM Miehet:

1. Yrtsi 3340m (aikuisiän ennätys, kö)

2. J.Oksa 3260m

3. Timo O 3185m

4. Markku H 3160m

5. Juho K 3100m

6. Mikko 3070m

7. Jari J 3050m

7. Pasi K 3050m

9. Jyrki 2875m

10. Jarno 2825m

11. Johannes 2800m

12. Teemu 2710m

Erityiskiitos Jukka "the camera & kello man"

http://connect.garmin.com/activity/51812900

-PM J.Oksa-

Era-Jorma voittoon Huippukympilla!

2010-09-19T23:31:00.002+03:00

...ja juosten koko matka! Mahtava kisa, E-J, se viela oikeasti mitat tayttava Paksumaha kiri kukkulan kuninkaaksi P45 sarjassa. Mahtavaa!
PKoo toinen P40 sarjassa lyijyjaloin. Era-Jorman voittoa sitten juhlittiin ja kerrattiin tsikaaneja pikkutunneille...

Interlaken 11.9.2010 klo 09:00.

2010-09-18T18:45:00.004+03:00

HEP!
Ihanaa…vapauttava paukku ja taas mennään. Mukaan 18. Jungraun alppimaratonille oli uskaltautunut peräti neljä Paksumahaa. Täytynee tosin alkaa huolestua, koska uusin tulokas jäsen TO oli nimittäin vaivihkaa kadottanut mahansa kesän aikana. Kaikkea sitä ihminen voi hukata ;-)
Startattiin kolmistaan lähes eturivistä Vellun ja TH’n kanssa. TO katosi vanhana kisajyränä verryttelemään ennen maraa !!! eikä häntä sen koomin lähtöpaikalla näkynyt. Ensimmäiset tasamaan kilsat paineltiin kukin omaan tahtiimme ja tuntuma kavereiden matkantekoon katosi heti ensimmäiseen mutkaan. Itse aloittelin ensimmäisen kympin n. 4:05-4:10/km vauhdilla. Sen jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa nousemaan hivuttamalla kohden puolimatkan Lauterbrunnenia. Puolivälin väliajaksi sain kirjattua 1:34:20 (TO 1:38:33, Wellu 1:46:11 ja TH 1:49:35). Vauhti siis selvästi hidastui toisella kympillä, mutta toisaalta vertikaalinousua tuolle kympille tuli 225m. Seuraavat 5km mentiin reippaasti jopa hieman laskuvoittoisesti.
26km'n tolppa……mitä v#*#ua. Juoksinko harhaan vai makaanko mahallani, vai miksikö tuossa on seinä edessä, tä? Meni tasamaan tallaajalla jokunen hetki tajuta, että sehän on mäki siis MÄKI! Ei muuta kuin kimppuun. Tässä nousussa vain harva ”juoksee”. Me muut kävellään. Kohta osa juoksijoista tulee selkä edellä vastaan. Jalat kramppaa eka kerran jo tässä. kele….missä vika. Ei auta kuin löysätä ja lyhentää askelta. Nyt täytyy ruveta juomaan ja vetään geeliä ja patukkaa ihan tosissaan. Neljän kilometrin matka mäen juurelta Wengenin kylään kestää 30 minuuttia. Kahden kilsan väli 26km-28km kestää 18min ja mennään sentään lappu rinnassa, tä. Wengenin väliajat kirjataan seuraavasti: J.Oksa 2.29.07, TO 2.37.52, Vellu 2.48.55 ja TH 3.00.33.
Tästä matka jatkuu hivuttavasti nousten aina 38km’n tolpalle asti, jossa taivas aukeaa ja ylämäki katoaa pilvien ja lumen sekaan. Kärrypolku muuttuu pelkäksi vuoripoluksi kivineen ja juurakkoineen. Väliajat rinteen juurella 38km’n kohdalla: J.Oksa 3.23.06, TO 3.33.43 (lähes hakuliset siis), Vellu 3.58.21 ja TH 4.11.55.
Matkaa maaliin siis 4km ja aikaa neljän tunnin rikkomiseen lähes 37 minuuttia. Pitäis riittää hyvin varsinkin kun voimia tuntuu olevan. Naps….ja koko jalka hirttää kiinni. Ensin kramppaa reisi, sitten pohje ja sitten kääntyy koko jalkaterä ympäri. Siltä se ainakin tuntuu. Vähän löysiä ja tunnustelevaa menoa. Menikö ohi? Kirrataan taas. Ai tana, ei pytty…kaameen kiipeetä, pakko löysätä ja ruveta sipsuttaan. Nyt syö miestä. Mäki mennään kanan loikalla. Ukkoa ja akkaa painaa ohi vasemmalta ja oikealta. Välillä on pakko pysähtyä ja venyttää koipia. Hitain kilometri kestää 14:30. Niin vaan 2200m’n huippu saavutetaan ja alkaa vapauttava viimeinen kilometri alamäkeen. Nyt on juoksut juostu. Pitää hyppiä jalat suorina mäkeä alas. Laskua viimeiselle kilometrille tulee 100m. Naiset painaa ohi ja jättää viimeisellä kilometrillä yli 4 minuuttia!
Niin vain maalivaate saavutetaan. Onnistumisen tunteesta ei ole tietoakaan vaan seitsemän minuutin pettymys valtaa mielen. Maisemat on kyllä hienot.
Pian on koko PM-poppoo taas kasassa ja uurteisilla kasvoilla pilkistelee hymyn kareet. Kannatti tulla.
Loppuajat kirjataan seuraavasti:
· Paksu J 4:06:35
· Paksu TO 4:13:40
· Paksu W 4:45:30
· Paksu TH 5:05:15

Matkalla takas Zurichiin päätetään vielä käydä repimässä jalat verille Pilatus-vuoren piikkipensaisiin ja takiaisiin. Kyllä PM on sitten fiksu, vai mikä se oli, tä.

Jungfrau Marathon ja Muddy-X viikonloppuna!

2010-09-10T16:54:00.003+03:00

Monta PM-kiloa mukana molemmissa tapahtumissa kisailumeiningeissa - hienoa!

Jungfrau: www.jungfau-marathon.ch/ws2/

Madi-X: http://freeadvetureteam.blogspot.com/

Madi-X aamuna kurvailimme Era-Jorman ja piirimyyja Nikkasen kanssa kisapaikalle. Jo starttipaikalle paasy vaati seikkailullisia ratkaisuja kilpailun jothtajalta :-)

Kartat saatuamme selvisi, etta rastipisteet laudalla tarjoaa haastellisen paivan. Itse hamstrasin suunnitelmaan kauimmaiset pisteet ja tietenkin bonuspaikat, olipa ne hitaita tai ei niin yllaritilanteet ja tehtavat on aina paikallaan... ja loppumatkasta mahdottomaksi osoittauva, ahistukseen johtava reittisuunnitelma takaa loppuloylyt.

Ensimmaiset 1,5h meni aika mukavasti. Valilla piti pysahtya tiiraamaan ja tarkistamaan paikkaa 1:47000 kartalta, mutta vain nopeita jalan maassa kayttoja pari. Kuitenkin ihan hyva alku ajattelin. Ei ois pitany valutella hyvan olon tunnetta aivoihin.

Heti kohta hymy karisi huulilta kun tajusin ajaneeni uskomattomasti lahes 180 astetta vaaraan suuntaan matkatessani kohti hankalimmaksi arvioimaani rastia. Laavulle tuli morjestettua paria retkeilijaa, jotka ihmettelli makkaraa mussutellen karttaa ja rasteja: " tuohan on aivan alyton rata - mika kisa se tommonen on?"... en ehtiny jaada selvittelemaan. Syyna tahan 10min harharetkeen oli voimakas makkaran tuoksu, joka seireenimaisella aromillaan veti minut laavulle. No, rymysin pirullista markaa kivikkopolkua takas ja paatin menna tarkasti rastille. Rastimaaritteen kivisuppa paljastuikin sitten isoksi kiviseksi monttualueeksi. Kartasta ei saanut selvaa tarkemmin, millanen monttualue on tarkalleen, mutta olin nakevinani montun ylareunasta suon reunaan monttualueelle laskevan ajouran. Ja rasti pitas olla siina sitten ihan heti oikealla. Tata polkua lahdin etsimaan ja loysinkin sen: "huh - nyt ollaan lahella, kylla tama tasta kohta..." alas suon reunaan ja nyt kohta pitas varmasti lippu nakya. Mutta eipa loytynyt. Laukoin ympari aluetta zuumaillen joka suuntaan, mutten loytanyt lippua. Ou nou... aikaa paloi hukkaan kaikkineen jo nyt paljon ja tanne veivattuani pakko ne 5p on taalta loytaa. Nappasin pyoran talutukseen ja leuka painui rintaan, lompsin depiksessa kohti paskamaiseksi arviomaani siirtymaa. Ja kas, kohtahan se rasti killottikin kivikasan paalla.

Ja eiku tehot taas takas veekoolle ja rymysin huonokulkuista pohjaa tovin ennenkuin taas paasi polkemaan... tama oli kylla tiedossakin. No, kierto olisi ollut aivan liian pitka. No, seuraava 9p rasti pitas olla selva. Tieosuuden loputtua kartan ura olikin moottorikelkkauraa - jes, taalla se syke nousee. Tultuani rastin lahiristeykseen tutka ei pyorinyt vaan polkua tuijotellen "ajoin" maen paalle ja siella zuumailin rastia: tornin rauniota ja lippua ei nay. Mita kummaa... Poljyyksissani jatkoin polkua eteenpain ja suon reunaan tultua oli uskottava, etta ohi on tultu. Ei muuta ku u-turn ja takas. nyt zuumailin koko ajan metikkoa joka puolelta ja kas, siellahn se risteyksen lahella puukasa olikin, muta heti ei lippua nakyny. No, raunion lahempi tarkastelu tuotti 9p leiman. Nyt oli taysin selvaa, etta loppuajosuunnitelma on muutettava, mutta bonukset kayn, makso mita makso. ne olikin pikatehtavia ja ah, paastiinpa taas koskeen kahlaamaan - tama se on mukavaa!

Lopputaktiikkaan paatin sitten ottaa 8p, 7p ja 6p ja sitten maukalla maaliin. Mutta Medipolarin raanassa oli viela nopean tiesiirtyman paassa 3p helpon nakoisessa paikassa, jonne sitten hetken hurmoksessa paatin kurvata. "Tuo viela". Ajattelin ettei siina mee kuin 5 min kun sen hakee. Ja taas tuli pataan. eipa loytynytkaan. En tajunnut enaa karttaa ja rannan rakennuksista ja urista oli aika hankala saada kasitysta. Rastipisteitakin naky valilla ympyrassa kolome! tik-tak-tik-tak... prkle, pakko jatkaa matkaa. Nyt taysilla kohti Madekoskea... ja Oulujoen sillan jalkeen kumi tyhja! ei oo tosi. Medipolarin mutka oli siis tosi kohtalokas. No, litkut on kumeissa - ajattelin, etta supersludge tukkii reian, pumppasin kumet ja lahdin ajelemaan. 1,5km ehka meni ja taas oli pumpun paikka. nyt seuraava sprintti oli lyhyempi. Voi v#@@*. Lompsin loppumatkan koulun vieresta 8p rastille ja paatin soittaa Sepolle. Remontti venttiilin tubeless-vanteelta irrotuksineen jne veis liikaa aikaa ja penaltit paukkus reilusti. Ei voi mitaan, tana kesana kalusto ei oo tykannyt rogainingista. Mutta arvatkaa, puhelinkaa ei suostunu toiminaan! Akun irrotuksen jalkeen sain laitettua keskeytyssavumerkit Sepolle. Trekkailin apaattisena Madekoskin kitskalle ja siemasin yhden rauhoittavan totsan kuiviin ikeniin.

Tammonen reissu talla kertaa. Hauskaa ja opettavaista oli taas kerran. Mutta tastakaan suprituksesta ei kannata ottaa mitaan oppia omiin ratkaisuihinne :-o

- rogaine Raikkonen-

kevyt MTB su 5/9 klo 8 alkaen

2010-09-04T22:09:00.003+03:00

...kohti Haukipudasta.

########################

Mukana Arska, Kake, Kaitsu ja bonuksena Era-Jorma. Huolimatta runsasenergiapainotteisesta viikonlopusta koko kvartetti kierteli rastit hymyssa suin - vai oliko taustalla mahdollisesti erittain onnistunut tankkaus (ja tyhjennys), vai helpottiko raikas alkusyksyn happi oloa tunti tunnilta... Vormisto oli heitellyt kartalle muutaman tsekpointin kortteli- ja helpon polkusuunnistusen hengessa. Ajaessa kuitenkin ikanako teettaa toita kartan kanssa ja valilla taytyy pysahtya tihrustamaan, notta mita uraa lahdetaan. tanaan mentiin aina keskimmaista ja aika oikein meni. 3h ajeltiin ensin kevyella kaasulla ja sitten hiukan kammettiin neljannella tunnilla mtb-tempo hengessa. Vauhti- ja sykeosio ei paassyt turhan pitkaksi, kun lopussa onnenpyoran myota saatiin kiinni heinapaalikuormaa vetava traktori Holstinmaessa ja Knikke Knattertonin teorialla laskimme hiukan alemman vauhdin (n 33kmh)-mutta-lopoystavallisemman-peesailun varaan ja matkustelimme 4-tieta ja Raitotieta kilometrikaupalla aurinkokannella mukavaa vauhtia. Ja kas, oikasuun sortunut Era-Jormakin poimittiin viela haaviin Pohjois-Patelasta. Arin tuuppaaman Jomppekin paasi lahes ilmaiseen imuun mukaan.

Loppuparlamenttiin ennen tomaatin syontia topattiin kantapaikka Lehto-Kipsalle - naamariin kupit nakin keittovetta hyvan ja terveellisen ruoan aromeissa, PM peekoota puhtaimmillaan.

Mukava lenkki ja ilmakin (ja olo) vaan parantui loppua kohti... Kiitokset kaverit!

tekninen MTB la 21/8

2010-08-20T20:52:00.005+03:00

Starttipaikkoja 2: klo 8.30 Lehto-Kipsa, josta siirtymä kuvan paikkaan n 1h. Nuolen osoittamasta paikasta sitten tekniikkaosio, jossa tarjolla hikea ja tuskan hikea. Tavoite minimoida maakosketukset jarki mukana.
#######

Ratalla ydinrasvat. Retkeilypolku tarjosi taas hikea ja ajo-opetusta. Nakojaan kaynnit kivikoilla ja juurakoilla auttaa ymmartamaan, etta ilman vauhtia se vaan ei mee. Lopputuloksena mukava vammaton peekoopikkulenkki - mita nyt saatiin muutama mustelma, jonni verran verta tihkumassa, puupolovi, 4 hammasrattaan tatuointia pohkeissa mutta ei mitaan normaalia kummempaa. Puolelta paivin ehdittiin jo tomaatin syontiin. Trio ois kisavalmiudessa... Tosin muutamat hardisviat taitaisivat vetaa juoksutekniikan Sahtivaarin konkaksi.

No, tiistaina kinkataan testijuoksussa.

testijuoksu 24/8 klo 17.00 Puokkarilla!

2010-08-20T20:48:00.002+03:00

Startti tasan 17.00 perinteisin menetelmin.

paikka: Puokkarin kuntorata. Lähtö vesitornin vierestä - tarjolla 3 kierrosta: hurmos-, kuoleman ja asennekierros. Matkana näpiä 4,2km. Siis oiva elimistön hapetuskoe omien rajojen mukaan.

Lämmitelkää ennen viittä enemmän tai vähemmän oman maun mukaan!

t. Kaitsu
###########TULOKSET#########
Keli: +14, hyva pito

1. Petri 14.21 (enari PM-juoksuissa!)
2. Hansi 14.27
3. Yrtsi 15.11
4. J.Oksa 15.21
5. Kimmo 15.24
6. Kaitsu 15.45
7. Ari-Pekka 16.54
8. Jari 18.04
9. Jarno 18.48
10. Jyrki 19.11
11. Risto 2010

Ironman - kokemuksia ja havaintoja helteisesta triathlonista

2010-08-16T18:36:00.001+03:00

"Aamu alkoi mukavasti aamiaisella kello 5 josta sitten kisapaikalle. Paukku tapahtui järvenrannassa seitsemältä. Uinnissa kauhea yritys vetää mahdollisimman hiljaa, jottei pyöräily kärsis aloituspulssin muodossa. Mutta niinhän siinä taas kävi että 1:30 tavoiteaika vaihtui 1:15 suoritukseen. Vaikka kuinka yritti himmailla niin ei se tuota hitaampaa vaan kulje.

No sitten rauhallinen vaihto ja pyörän päälle siirtyminen. Sujui ihan hyvin. Lämpö 22 astetta ja pilvistä. Melkein ideaalikeli. Alussa pulssi 155 vaikka himmaili taas niin hiljaa kun osasi. Parempi kuitenkin kuin Joroisilla jossa aloituspulssi 165. Uinti vaikuttaa aika paljon pyöräilyn pulssiin kun on ihan eri lihakset käytössä. Eka kierros meni mukavasti ja pulssi tippui 140 tuntumaan pikkuhiljaa. Mutta sitten taivas repesi eli alkoi aurinko mollottaan niskaan. Ja lämpö nousi nopsakkaan 28 asteeseen. Hiki virtas ja elektrolyytit kulu. Onneksi oli suolaista ja mg tabletteja matkassa. Maha vaan ei taaskaan kestänyt geelejä. Kolmannella kierroksella (45km kiekka) meinas meno loppua kokonaan kun vatsa krampit meni niin pahaksi ettei välillä voinut oikein hengittää. Sitten lopetin kokonaan geelien imemisen ja siirryin banaaniin ja söin lisäksi pari elovenan välipalajuomaa jotka rauhoittivat mahan. Neljännellä kiekalla alkoi lämpö + hikoilu tehdä tehtävänsä ja reidet rupes kramppaamaan. Siitä vaan sitten sormisuolaa huuleen ja lisää magneesiumia niin kyllähän se rauhoittui.

Vaihdossa jalat oli niin herkkänä, ettei voinut nousta pyörän päältä pois ilman että reidet menee joko edestä tai takaa kramppiin niin teimme henkilökunnan ja rouvan avustuksella semmoisen operaation, että seisoin hajareisin pyörän päällä ja sitten muut kallistivat mua ja nostivat käsin toista jalkaa niin, että joku sai vedettyä pyörän alta pois. Kuvittelin jo, että tämä ei voi päättyä hyvin.

Sitten vain lenkkarit jalkaan, lyhyt kylmä suihku vaatteet päällä ja tien päälle köpöttelemään. Kun taas imi vähän suolaa ja magnesiumia niin krampit pysy kurissa. Geelejä ei pystynyt juoksun aikana imemään yhtään. Ei muuta ku jokaisella juottopaikalla vaan banaanin puolikas ja suolakurkkua. Onneksi olivat lisänneet lämpimän kelin takia yhden ylimääräisen juotto/suihkupaikan josta mentiin reitillä kahdesti ohi joka kierroksella.

Juoksu meni loppujen lopuksi hyvin kun vauhti pysyi tasaisena (joskin hitaana) ja kävelyksi pistin vain tiukemmissa nousuissa. Koko ajan krampit vaani kuitenkin lihaksissa ja piti oikein keskittyä siihen, että ei tee mitään äkkiliikkeitä. Yhdessä risteyksessä piti vilkaista kohti ajavaa autoa ja niskalihakset meni välittömästi lukkoon.

Aivot oli hyvin narikassa kun kerran juostiin suoralla tiellä yhden vastaan tulevan kaverin kanssa suoraan nokkakolari, ja yhdessä paikassa painoin mutkasta suoraan pusikkoon kun jalat ei enää kääntyneet. Ja sitten kerran juoksin juottopaikan ohi, kiitin henkilökuntaa, ja unohdin kokonaan käyttää palveluita. Onneksi rouva tuli pyörällä perässä ja korjasi tilanteen.

Päivän loistavimmaksi suoritukseksi lukisin herra nro 38 suorittaman pyörän päältä kusemisen. Reitin jyrkin lasku jossa nopeus nousee 50km/h:ssa ja kaveri rupes edessä värkkäämään jotain erikoista. Kohta rupes taakse tulemaan semmoin roisekesumu jolloin vaihdoin ajolinjaa reilusti vasemmalla ja laskettelin kaverin rinnalle. Siinähän se oli kaveri kaivanut letkun esille pyöräilyhousun lahkeesta ja kuseskeli reittä pitkin omiin kenkiinsä. Siinä on asennetta :-)

Loppuaika 13:08 eli aika tarkkaan se minkä arvelin realistiseksi Joroisten kokemusten pohjalta."

Onnittelut ironmanille urakan loppuunsaattamisesta! Sitkeytta ja periksiantamattomuutta loytyy!

Su 15/8 kevyt juoksu + pyora peekoo

2010-08-14T23:43:00.001+03:00

n. 2,5h Juoksun startti Oulunsalosta n klo 10. Sinne pyoralla... ja takaisin. Pirauttakaa jos lahette letkaan...
###################
ei ollut tungosta, mutta kilikuteltiin hyva yhdistelma Timpan kanssa.

Peekoota, Triathlon, luistelumaraton, syotepyoraily...

2010-08-14T23:41:00.000+03:00

Huikean kuuma viikonloppu tarjoaa monenlaista kivaa! J.Oksa lappaa kovalla innolla pitkaa lenkkia, KimmoS Triatlonin koko matkalla Nokialla su (onnea matkaa Kimmo!), PeeKoo luistelumaratonilla la, raaka Arska Syotepyorailyssa... Podonki ruuhkattomien reittien kautta uudella pyoralla Kuusamoon ;)

Ilmassa on suurta urheilunautintoa!

10/8 Oulurasti Combo

2010-08-10T23:44:00.000+03:00

Tiimi kasassa, mukavasti seikkailujen jalkeen patviintuneena ja eiku menoksi.
MTB -> Uikula, patka uutta polkua. Suunnistusta Outa:n rasteilla perussetti A + B. B radalla "hauskaa kaartelua" paita markana. Matalan maavaran miehilla tossu ei nouse suolla. MTB takaisin Ouluun Ruskotunturin kautta koukaten. On se jyrkka maki tiukka. Loppuverkassa J.Oksa ohjasi tyylikkaasti ohi Koivurannan herkkujen ja kiusausten kotia tomaatin syontiin... :(

Toivottavasti huippukelit suosii viela jatkossa ja voidaan veivata ja polkea suossa ja kankailla suu auki hyvia yhdistelmasetteja. Tosin eipa ne kelit aiempina syksyinakaan hidastaneet.
Rastien etsinta jatkunee ensi viikolla Muhoksella ja Virpassa...

PM testijuoksu ja cooper

2010-08-04T22:52:00.000+03:00

24/8 klo 17 Puolivalinkankaan radalla hengitys- ja huokaisuharjoitus. Taysikeuhkoista hengittamista tarjolla 4,2km, jonka jalkeen saa huokaista.
Tervetuloa!

COOPER syyskuun viimeisella viikolla. Tarkempi paiva ja tiedot myohemmin, kunhan kalenterin taytteet ovat selkeytyneet. Ajankohta kuitenkin tuolla viikolla aiemmasta suunnitelmasta hiukan myohastettyna.

MTB-lenkki la 24/7

2010-07-23T18:20:00.000+03:00

Lahto 8.15 Hiukkavaaran risteyksesta. Kohti Isokangasta... kesto 3-4h.

Peekoo-ajelua ja toivottavasti loytyy "hyvia" polkuja. Reitti karkeasti oikealla.

**************++++++==
loistavassa kelissa ajeltiin APS:n kanssa Kalimnevaaran kautta Kalinenojan varteen, josta aloitimme retkeilypolun veivailun. Olipas hauska polku, jossa saa ottaa mittaa ajotaidoistaan... Kerrassaan loistava reitti! "retkeeyn jalkeen palattiin jalkoja heilitellen
Niileksen pohjoispuolelta tomaatin syontiin. Lepposa 4 tuntinen...

Mahtavaa! Todella hieno ja haastava AC24...

2010-07-18T15:11:00.000+03:00

...tänä vuonna Pallaksen ja Oloksen makeilla nyppylöillä - katsokaapas maisemia!

Monipuolisia ja makeita kisafiiliksia voi maistella AC24 kisablogista: www.arcticcircle24.com/blog2010.htm ...jatkossa sivuilta löytyy myös varmasti kovasti kisakuvia ja videopätkiä, joita loytyy myos youtubesta (mm esimerkki miten koskea ei kannata laskea).

Kisahan oli kuntosarjalaisille kokonaismatkaltaan n 170 km suomen parhaissa maastoissa. Meillä eka päivä oli kestoltaa n 7.49 ja suuri osa matkasta vedettiin reipasta. Alkuprologissa rynnättiin rogaininingiin pitempää miettimättä 50/60 jaolla ja suoritus oli kohtuullinen - oisihan tuota kannattanut toisenkin kerran tuumata miten hakea ja jakaa rastin haut. No, prologista päästiin mukavassa takaa-ajoasemassa melomaan ja kannoottihan lähtikin menemään komeasti keulat pystyssa kohtuudella eteenpäin. Sykkeet oli kohillaan - kirkasta veekoota! Sitten eka koskien jälkeen koe - nostappa Joksa jalat aisan yli ja kas, kanootti on balanssissa ja kulkee selvästi kovempaa. Ekan 1,5h aikana ohiteltiin useita joukkueita... sitten kanavaoikaisun saattelemana päästiin maalimanluokan miesten vauhtiin - just Free Adventuren Mäkisen, Ojan ja Vähämetsän peesiin opettelemaan nöyrästi melontaa :) ja oppia ja sparraustahan siinä saatiin, kunnes oli pakko hellittää hiukan käsivarsien kramppaillessa tosikisamiestin hyytävässä vauhdissa.Melonnassa kuntosarjan kakkosjoukkue hiillosti lähietäisyydellä, mutta muutama minuutti saatiin revittyä hajurakoa ennen MTB-osuutta... Mutta niskaan hengitti tästä eteenäin koko ajan "joku" (?). MTB meni ok, tosin käsiä kramppaili matkalla Olokselle. Tykkiladulla nopea stoppi ja vedettiin Olos-tunturin maastossa mukava suunnistuspatka, joka meni mainiosti. Matkalla ihailtiin matka-oppaan johdolla Lapin tunturimaisemia. Suunnistuksen jälkeen loppu MTB maraton vedettiin tuli perseessä ("ne on varmasti ihan lähellä") kohti Vuontisjärveä ja loppu questia. Eka päivän loppuaika 7.49 ja sen päälle vielä via ferrata, joka oli tosi mahtava kuin myös haastava 8h hikeä huuhtoneelle ropalle. Tehtävä tuli suoritettua onnistuneesti ja pääsimme jengailemaan palautellen yöksi kohti Jeriksen mökin lämpöä. (muut yöpyivät telttaillen välietapissa eräkeskuksessa - mutta PMK:lle ja viikon alle valvoneelle ropalle se olisi ollut turhan extremeä)

Seuraavana aamuna kello pirahti 3.00 am. Heräsin ihmetellen mikä vtun palaveri mulla nyt piippaa... eihän she ole palaveri vaan toka päivän starttiinhan sitä pitää lähteä. Pikapastat naamaan ja reppu selkään ja kohti Vuontisjärveä klo 5.00 tapahtuvaa paukkua. Menomatkalla verryttely ja mukavat porinat kilpailun johtajan säestamänä :)

2. päivä alkoi mukavalla MTB:lla, joka lähti kulkemaan ihan ok - mentiin konetta lämmitellen kohti eka rastia... ja heti kärkeen seikkailukisojen tuttuun tapaan kartturi Kaitsu veti alokasmaisen pummin. No siinä se 4 min alkukaula suli ja matkaa jatkettiin hetki letkajenkaten muiden joukkueiden kanssa. Sammaltunturin nousu (=Mietaan nousu) oli tiukka ja kiivetessä aistimme sumun sakenevan käsin kosketeltavaksi... tuntureilla tulee olemaan haastetta! Ja kilpailunjohtajan huomautus porukan kasassa pysymisestä oli todella aiheellinen. Sammaleelta polkaistiin kohti aaveusavassa nukkuvaa Pallasta, missa asiaan kuuluvasti edessä oli varustesekki, jonka jälkeen päästiin fyysisesti haastavalle maastojuoksuosuudelle. Matka sujui mainiosti - tosin Taivaskeroa kiivetessä näkyvyys hävisi ja matkaa taitettiin hernerokkasumussa pitkin pirunmoista kivikkoa. Tästäkin loytyy makua youtubesta...

Lopulta oltiin ehjinä ja nilkat kunnossa takas Pallaksella, josta lähdettiin vielä lyömään loppulämpöja päälle MTB sprintissä. Hampaat irvessä pyöräilyn jälkeen saavuttiin takas Jerikselle maaliin ajassa 6.06 onnellisina hyvin menneestä setistä: ei haavereita, ropat kunnossa ja plakkarissa 13 tuntia 56min todella makeaa menoa Lapin huippumaastoissa! Mahtava reissu!

SUURKIITOKSET viela AC24:n Järjestajille!!!!

Arctic Circle 24

2010-07-15T08:34:00.000+03:00

Tulevan viikonlopun ajaksi Paksumahat(blogspot) hiljenee, muttei hidasta. AC24 seikkailukisassa on taas tarjolla sitä itseään. Elikkä hikeä, ihanaa hivuttavaa väsymyksen tunnetta, geelin tahmeaa pintaa kitalaessa, turvonneita jalkoja ja ehkäpä myös sakeaa ilmaa teltassa ;-)

http://www.arcticcircle24.com/

PM kööri päätti siirtyä takaisin "Kuntosarjaan", jonka 15tunnin ihanneaikainen taival on määritelty järjestäjien web-sivuilla osuvasti "Kuntosarja on suunnattu ensikertalaisille elämyslajeista ja -tehtävistä kiinnostuneille kunto-, opiskelija- ja firmaporukoille, siis ihan tavallisille kansalaisille." Voiko 15 tunnin mittaista taivallusta lapin tuntureilla tuon osuvammin enää sanoa. Varsinkin kun saadaan laput rintaan ja kello käy, tä? Hienoa huomata, että myös muilla on valtaväestöstä poikkeava käsitys "normaalista".

AC24 kisan vaiheita voi seurata reaaliaikaisena osoitteessa http://www.gpsseuranta.net/

-> Tapahtumat -> Tapahtumia 2010 -> ArcticCircle24 seikkailukisa

Karhunkierros yhteen menoon

2010-07-12T12:46:00.000+03:00

Jo lähes perinteeksi muodostunut PM KK vedettiin männä viikonloppuna aivan loistavassa säässä. Mukaan uskaltautui ennätysmäärä hullunrohkeita Paksumahoja; Wellu, Timot ja Joksa. Kaiken kukkuraksi saatiin vielä maailmanmestareiden tyyliin vastaanottokomitea Kumpuvaaraan (ei nyt ihan hävittäjäsaattuetta kuitenkaan), kun PaksuKoo sauvoi hakemaan pojat metsästä.

Ruka 3.7 klo 02:30
PPrrrrrrrrr!!!!, mitä #*@’a. Miks kello soi 02:30 lauantaiaamuna??? Ai joo, ihanaa!….PM KK. Puurot ja kahvit tulelle ja vessajono pystyyn. Wellu oli maailmaa kiertäneenä rasvamestarina oppinut, että oma kello täytyy laittaa soimaan 5min ennen muita. Jonossa oli siis vain kolme perhosvatsaista Paksumahaa. Puurot naamaa, edellisiltana valmiiksi pakatut reput selkään ja pihalla odottavaan taksiin. Ei lienee kovin tavallista ottaa taksia ravintolan edestä klo 03:15 t-paita päällä, lyhyet trikoot jalassa ja reppu selässä. Nooh, ”tämä nyt vaan on tälläne piiiiitkälenkki”.
Taksin mittari näytti kivat +1c lämmintä saapuessamme Hautajärven lähtöpaikalle. ”Oisko pitänyt sittenkin ottaa pitkähihainen paita tai peräti takki?” tuumasi joku. ”No can do”, sano mäkihyppääjä. Nyt se on myöhäistä. Päätettiin nostaa vauhtia sen verran, että t-paidalla ja shortseilla tarkenee.
Hautajärvi-Savilampi 15km/2:05 (+tauko 10min)
Savilammen taukopaikalla oltiin 25min etuajassa. Alkuperäisenä tarkoituksena oli lähteä liikkeelle kävellen, mutta kylmä sää ja yli-innokkuus antoivat siivet. Suureksi osaksi sorateitä ja helppoja polkuja. Kun 15minuutin tauosta nipistettiin vielä 5 minuuttia niin oltiin kivasti puolituntia edellä. Hyvin menee siis.
Savilampi-Oulangan luontokeskus 12km/1:33 (+tauko 20min). Total 27km/3:48
Tämä etappi edettiin noin 10min aikataulua nopeammin, vaikka piti jo pikkuisen höristää, kun kaikilla oli sykkeet poikkeuksellisen korkealla. Oulangassa saatiin vatsaan uutta tilaa ja täytettiin juomapussit luontokeskuksen seinässä olevasta hanasta. Taukoa pidettiin 5minuuttia aiottua pidempään. Kivalta tuntuu edelleen.
Oulungan luontokeskus-Jussin kämppä 16km/2:02 (+tauko 17min). Total 43km/6:10
Alkuun kierroksen ehkä helpoimmat pätkät. Leveää hiekkaharjua Oulankajoen varrella. Jussin kämppää lähestyttäessä maasto muuttui nopeasti mäkiseksi, juurakkoiseksi ja kivikkoiseksi. Jussinkämpällä karisi aamupuuron keittäjillä unihiekat nopeasti silmistä kun Paksumahat kaarsivat shortsit jalassa lammen rantaan. Saavuttaessa oltiin 40min aikataulua edellä. Kodassa otettiin ihan kengän pois jaloista ja nostettiin koivet kattoon. Lakua, pähkinää ja leipä (se ensimmäinen elikkä toinen). Taukoa kertyi peräti kaksi minuuttia aiottua enemmän. Matkan jatkuessa siis 38min hyvää.
Jussin kämppä-Jyrävän ekopiste 15km/2:41 (+tauko 17min). Total 58km/9:25
Maasto muuttuu haastavammaksi. Juurakkoa, kivikkoa ja mäkiä. Juomasäkit täyteen pienestä purosta hieman ennen Kitkaa. Koko Kitkan varsi mennään tarkasti kävellen ja kiiruhtamatta. Ensimmäinen vaeltaja tulee vastaan vasta tässä vaiheessa, kun Garmin nakuttaa jo 54km’n tolppaa. Mikä tähän kansaan on mennyt? Ennen porukkaa oli ruuhkaksi asti. Harrisuvanto ylitetään tätä nykyä riippusiltaa pitkin. Ennenhän siinä oli vaijerivene. Vastarannalle päästyämme aletaan taas juokseen. Pikku Karhunkierroksella on kuitenkin vielä porukkaa. Onneksi. Lieneekö pieni näyttämisen halu iskenyt päälle kun vauhti kasvaa ja takaa pyydetään jarruttamaan. No jarrutetaan sitten…..ja eikun silmälleen. Pieniä naarmuja käsissä ja jaloissa. Pikainen huuhtelu purossa ja matka jatkuu. Jyrävä ohitetaan siinä uskossa, että Base Camp sattuisi matkan varrelle. Kahvi ja pulla jäävät kiilumaan silmiin kun otetaan penkkitauko ekopisteellä.
Jyrävän ekopiste-Ison Kuikkalammen laavu 12km/1:40 (+tauko 8min). Total 69km/11:13
17 minuutin tauko ekopisteellä oli selvästi liian pitkä. Niin on vaikea saada jalat taas liikkeelle. Maasto on nopeaa kangasta ja hyvin juostavia pitkopuita. Pikkusen ennen Porontimajokea täytetään taas pussit purosta. Edellisestä tauosta viisastuneena taukoa pidetään vain 8min.

Kuikkalammen laavu - Ruka 12km/2:27. Total 82km/13:40
Matka jatkuu taas kävellen, kun noustaan Kumpuvaaraan. Alamäessä tuleekin jo vastaanottokomitea vastaan. Papa Paksumaha ala PaksuKoohan se siellä sauvoja ulkoiluttaa. Kaitsu ottaa uukkarit ja liittyy porukkaan kepeäjalkaiseen. Jostain syystä ”levännyttä” miestä meinaa meidän polvikulmat naurattaa. ”Onko maailman nopein hiipivä saanut vakavasti otettavan kilpailijan”? Matka jatkuu mukavaa vauhtia Konttaiselle. Porukka on niin virkeässä kunnossa, että Konttaiselle aikataulutettu 10min tauko päätetään jättää pitämättä. Matka jatkuu läpi reitin parhaiden näköalojen. Koko porukka tulee edelleen hyvää vauhtia ja jengi pysyy kasassa. Timo H’lle pakkosyötetään vielä viimeiset geelit ja lakut, ja kohta ollaan taas jojossa Timpan saadessa siivet enrgiapommista. K ja W ottavat vielä miehestä mittaa kirimaalissa Rukan huipulle. Meiltä muilta jää näkemättä kumpi sen voitti.
Rukalle saavutaan onnellisesti 45min etuajassa. Porukka on siinä kunnossa, että hyvä että syömään päästään/jaksetaan syödä/päästään takas mökille. Illanvietosta ja jälkipeleistä ei tule yhtään mitään, kun yksi kerrallaan nukahdetaan sohvalle kesken MM-pelin. Kaitsu palaa takaisin TK’lle.

Summa Summarum:

http://connect.garmin.com/activity/39111681

Hieno reissu oli taas kerran. Kiitos kaikille osallistujille! Vaikka illalla päällimmäinen ajatus oli, että onko tässä mitään järkeä, niin aamulla jo suunniteltiin seuraavia koitoksia. ”Pitäiskö vetää pari tuntia kovempaa?”, ”Miten olis Hetta-Pallas-Ylläs?”, ”Yhteen menoon vai yöpymisen kanssa?” Jalat turvoksissa hypättiin aamulla autoon. Joksa pudotettiin Kuusamon kentälle, josta matka jatkui Intian ihmeisiin. Wellu putosi Posion mökille ja Timot jatkoivat kaksistaan Ouluun.
Erityismaininnan ansaitsevat:

PaksuKoo, joka erityistä tiimihenkeä osoittaen ajoi Taivalkoskelta varta vasten vastaanottamaan PM KK porukan Kumpuvaarasta. Oli siinä kokeneella kestävyysurheilijalla ihmettelemistä, että tuoltako ne kaverit näyttää muutaman tunnin lenkkeilyn jälkeen.

Wellu, jonka maataviistävä mutta niiii’in vetävän vauhdikas kävelyaskel pisti porukan juoksemaan perässään.

Timo O, joka pisteli ulkomuistista kestävyysjuoksun tuloksia aina 80-luvulta saakka. Oli nimi mikä tahansa niin ainakin ratamatkojen ennätykset tuli nahkakantisista. Timo O pesi myös koko porukan loppukirissä.

Timo H, joka periksi antamatonta taistelutahtoa osoittaen pisti vielä juoksuksi Valtavaaran viimeisillä soraosuuksilla.

PM kuntosuunnistaa ti ja to Oulu-rasteilla... +MTB:ta

2010-07-04T23:28:00.000+03:00

Mukaan vaan hiippailemaan! Jompana kumpana paivana mukana maastopyorailya tai kumpanakin, eihan sita viela tieda, jos vaikka innostuu pitempaa satsia vetamaan.
*****************
tiistaina MTB+suunnistus A&B+ MTB takas... yht 4.20. Runtelin peitteisillä montuilla narahdin B-radalla parin minuutin pummin, muuten suht mukavasti löytyi lippuja. Sen verran lämmintä oli, että loppumatkasta roppa muistutteli, miltä krampit tuntuu. Hyvä reeni ;-)

Mittasin myos Paksun ropan kulutuslukemat +25 kelilla: 5.5L eli n 1,3L per tunti kun malttaa menna rauhallisesti. Veekoolla menis enemman lopoa. Joten juomaleili ja litran pullo ei riita ja riittavaa nesteen imutusta pitaa muistaa tehda AC24:ssa...
********************
Torstaina voisi käydä suunnistusten (mtb-o+a/&b) päälle ajelemassa Tahkokankaalla ja Ellinmaalla mukulaisimmat polut tuntumanottona tuleviin Lapin rakhoihin...
soitelkaa jos tuutte mukaan hikoilemaan!

PM KK Ruka 3/7

2010-06-19T13:57:00.000+03:00

Tarjolla kesan hurjimpaa peekoota Joksan rytmittamana... Karhunkierros juosten :-o
Reppuun mukaan ainakin yksi reissumies ja geeli.

Jos kilometrien nielenta kiinnostaa hienolla reitilla, kyselkaa lisatietoja Joksalta.

Neitiosasto jaa kattomaan jalkapalloa ja odottamaan kuvitettua raportaasia...

24/6 Jatulitour 2

2010-06-16T12:36:00.000+03:00

Paikkana Haukipudas ja lisätietoja Grekelän Heikiltä ja myös minulta...

Luvassa varmasti mukava ja hyvä lenkki oman maun mukaan rogainingin tarjotessa aivojumppaa 4h ajaksi tai ehkä enemmänkin jos kaikki rastit hakee ;)

Ja nayttaa silta, etta muddya ei ole luvassa Sepon reseptilla tai Vuokatti MTB:n tapaan -> -> ->

vaan tosi aurinkoista kelia, joten kurkunkostuketta kannattaa ladata reilusti reppuun...

=========================

Ja niinhan siina taas kavi, etta intoa oli enemman kuin ajatusta. Ekat 2h olis kannattanu enemman seurata karttaa ja virheita tuli monella valilla. Eka tunnilla Heikki oli jarjestannyt LOISTAVAN saarirastin! Kiitos! No kolmas tunti meni sitten puoliapaattisena ihan ok. Mutta sitten pikkusen ennen 3h tayttymista Trekki rupes yskimaan: ensin ketju jotenki hyppi, kampi oli omituinen jo jonki aikaa, ihmettelin... vauhti alkoi hiipua - nytko se kone hyytyy? Ja kohta kammet ei pyorineet ollenkaan. PRKLE. Diagnoosi: ainakin takapakka paskana, kaikki lehdet heilui ja kampi totaalisesti hitasautunu jumiin. Ei auta - soitto Heikille ja pyyhe kehaan. Juoksemalla ei kerkia. Tata ennen tapahtunutta mm. ehdin tarayttaa karttaa lukiessa 30km/h tien sulkevaan rautapuomiin ja pyora, telineet ja Polarin mittari sai syvia uurteita. Pyora jatkoi matkaa ja paksumaha sai puomijabin palleean. Muutamia ruhjeita, mutta matka viela jatkui... Kai se paksunahka toimii hyvana panssarina ja luu ei mee poikki kun sita suojaa kimmoisa laskikerros. Onneksi tosiaan luut sailyi ehjana, oishan tuossa giljotiinissa voinu kasivarsiin kirpasta. Ja kohta peraan emaporraysta epauskon vallassa. paluu tielle ja uskotava se oli, etta sita mutapolkua on mentava... Ja taas oli Ulla ja Hannu ajaneet kiinni...

Kiitos joka tapauksessa Grekelan Heikille hyvan systeemin jarjestamisesta!

No, Jatulista selvettyani nakkasin Trekin talliin toisen viikolla poksahtaneen maasturin viereen ja laskeuduin pikku hiljaa kohti juhannusta. Viikon damagemaara on riittava. Lahden kalalle...

Hyvaa Juhannusta!

Peekoota to 17/6

2010-06-16T12:35:00.000+03:00

Ohjelmassa MTB-siirtymä Takkurannalle ja Oulu-rastit A&B. Lisätietoja Kaitsulta...
Treenissa kasassa ydin Paksumahat, kohti Lapin seikkailuja... ajeltiin vaihtelevaa reittia Takkurannalle, kierrettiin A & B (vuorovedolla rastivalit-> tarkkana sai olla, PKoolla kuula jumissa..) ja paluu MTB:lla peekoota meren rannan polkuja kierrellen. Hyva setti, n 4,5h ja Arska ois halunnu toiselle kierrokselle :-) Ohjasin miehen tomaatin syontiin ja saunan lauteille ;-)

Ens viikolla jatketaan peekoota Oulu-rasteilla Muhosjoen penkoilla ja veekoota Grekelan Heikin MTB rogaine-tehtavassa Haukiputaalla.

Ti 15/6 PM-treenit Oulurasteilla

2010-06-10T22:41:00.000+03:00

Paikkana Pikkaralan mainiot kankaat Oulu-rastien viihdyttaessa matkan taittoa...

Suunnitelmana oli siirtymä mtb:lla tietä pitkin Pikkaralaan, MTB-o ensin, normisuunnistaen pari rataa. Mukana Kaitsu, J.Oksa, Mika ja vierailevana tähtenä mestarikestävyysurheilija MaijaO.

Sää muutti heti alkuun suunnitelmaa ja Haapalehdoon Shelliltä kaatosateessa kylmettyneet kuskit siirtyivät auton lämmössä Pikkaralaan. Siellä vedettiin hyvillä radoilla pysu, A- ja B-rata. Ja pari paksumahaa polkaisi sitten illan kirkastuessa pyörillä kotimatkan päälle. Mukavaa kuntoilua oli taas Pohjantähden hyvien rastien maustamana! Kiitokset lenkkiseuralle ja järjestäjille!

YASSOT pe 28.5. klo 17:00

2010-05-26T20:34:00.000+03:00

Perjantaina 28.5 olis tarkoitus Yassotella seuraavalla agendalla:
- 16:40 3km'n verkka J.Oksalta
- 17:00 lähtee eka veto Maikkulasta pyörätietä pitkin kohden Raksilaa
- Siinä olis sitten tarkoitus vedellä 10x800m edestakas
- Itse ajattelin vedellä 3:00/1:30 syklillä. Tuohon kyytiin olis siis peesi tarjolla, mutta jokainenhan voi tökkiä tavallaan
- Vedot olis siten loppu ~17:45 ja loppuverkan jälkeen homma finaalissa about klo 18.

Rapsaa....
- Niinhän siinä sitten kävi, että taas meikäläistä vietiin. Timot veteli siihen malliin, että meikäläisellä pumppu hakkas, räkä lensi ja pilli vinkui. Päätettiin jättää vedot kahdeksaan, jotta jää petrattavaa seuraavaksi kerraksi, köh. Viimeiset 2 teki kyllä todella tiukkaa ja tuntui pahalta. Ohessa hieman dataa. Vauhti ja sähköinen paita oli liikaa sykemittarillekin, joka piti ihan omaa showtaan, joten niistä numeroista ei kande kauheesti välittää.
Vedot:
1: 3:01
2: 3:01
3: 2:57
4: 3:02
5: 2:59
6: 2:58
7: 2:56
8: 2:57
Yassot by joksa at Garmin Connect - Details

Huomaamaton palauttava

2010-05-16T14:59:00.000+03:00

MTB PPP = Pois Pakarasta Pintaherkkyys. Pitaa pyoritella pintakaasulla. Vai miten se oli.
Joo, su aamuna Muddy-x hengessa startti Koivurannasta. Pinkassa telineessa oli odottamassa 5 eri karttaa ajankuluksi ja liikkeelle improvisoiden.
Kerkesin pikku oottelun aikana sutasta reittia karttaan ja sain valimiit nuotit aikaiseksi kouraan pahaa aavistamattomalle J.Oksalle ohjeena: "seuraa oranssia viivaa..." suburbaanien rastien kautta Lettoniemeen ja vielakin Muddy niemi ympari ihmetellen polkuja ja karttaa... Varpaat kostutettuina sitten Patelaan ja tuntematonta polkua Kolliin. Sielta kurvailtiin ihastelemaan Keskinarkauksen taukopaikkaa Kalimenkylan ampumaradalle. Ei ois mekaan uitu. Mutta silta oli "vieressa".
Kartturin vaihto ja luontopolun kautta Kivenkankaan lapi Uikulaan. Sielta louhoksen lapi Jaaliin, mahassa kurnasi - grillille! Ihme, etta jatkuva grillailukaan ei tuki meikalaisen kompostia. Pahus, rilli aukeaa vasta 12:ta. No, ei hataa - Knikke Knattertonin repussa oli pari jaalilaista kisakarttaa helatorstailta ja Joksa starttas navigoiden H21 radan lapi. Peraan pullukalle H70 rata ja heti alkuun peesaajalta kommentti, mihin hlvettiin naa ajat... ??!! Rastille tietenki. Piti oikein todistaa notta kartalla olin ja reitti oli HYVA. Reitteja on monenlaisia ja hyvia. No, nyt 6:tta kertaa Jaalin ratoja 1:10000 kartalla mtb-o:ta ajaessa rupes nakemaankin polkuja. Aiemmin viikolla ei sattunut polut silmaan ei vaikka kuinka tihrasi: meni pitkaksi, meni aikaseksi, pyora kaantyili silleen oudosti, oikominen ei ollut arvossaan. Taisi olla mutaa ja hoyrya paassa ja jaloissa viela Sepon setista.
No radat suoritettua jengailua kasassa huomaamatta jo 4,5h startista, joten pitstop luukulle ja normisetti: parasta pyotaan (Pelastusrengas...), litra maitoa, tuplahamppari ja 1,5l kokista ja huokasu. Ja taas nauhat auki takas polokemaan. J.oksalle pikku valiotto Rannanperalta, josta polkujen kautta Erkkolaan. Bonuskartta oli viela jemmassa... Jokirantaa seuraillen Knuutilankankaalle, jossa viimenen pyorasuunnistussetti. Alun tussaroinnin jalkeen rata kivasti lapi reitinvalintoja vertaillen... Opettavaista. Pahimmat pauhut purettuna kotia ansaituille viilentaville - takana kuutisen tuntia palauttavaa rullailua. Lampokin oli kohonnut huomaamatta 28 asteeseen.
Huomaaton palauttava. Ja viela pitas ehtia illaksi Amsterdamiin...
Palautumisiin! t. PKoo

Faktat ja reitti J.oksan elektroniikasta:
http://connect.garmin.com/activity/33446784
Distance: 108,60 km
Time: 05:47:25
Moving Time: 05:27:32
Elapsed Time: 06:56:29
Avg Speed: 18,8 km/h
Avg Moving Speed: 19,9 km/h
Max Speed: 36,3 km/h

PM VK:ta Torstaina

2010-05-10T20:12:00.000+03:00

Valmistavana harjoituksena Terwamaraa (ja puolikasta) varten olemme päättäneet seuraavaa:
Torstaiaamuna kokoontuminen J.Oksalle klo 8:30.
Verkkaa 10-15min + 30min reipasta matkavauhtia asvaltilla (n. 4:00-4:10/km) + verkkaa 10-15min.
Tarkempi osoite J.Oksalta.
Dataa: http://connect.garmin.com/activity/33101979

Niin....ja jos kiinnostaa ja intoa riittää niin ohjelma jatkuu iltapäivällä Jäälissä, jossa tarjolla pyöräsuunnistusta. Kuntosarjan lähdöt klo 12:00-15:00 ja heti perään perinteiset Oulurastit 16:00-19:00. "Turvallisuussyistä pyöräsuunnistus järjestetään eri aikaan kuin "jalka"suunnistus. Pyöräilijät ovat maastossa klo 12-16 ja muiden ratojen kiertäjät klo 16 alkaen. Klo 16 jälkeen ei pääse pyörällä ratoja kiertämään."
Lisätietoa iltapäivän ohjelmasta www.kiimu.fi ja sieltä suunnistus tai oulurastisivuilta.

MUDDY Muddy-X - kiuas kuumana!

2010-05-10T17:39:00.000+03:00

Loistavassa saassa pyoriteltiin Rogainia Sepon kylvemien rastien perassa, joita talla kertaa oli oikein maukkaasti suburbaanilla alueella. Eka puolikkaan suunnitelma oli selkea ja alun bonustehtav rastien haun jalkeen sai lahtea rauhassa isse issekseen ajelemaan kohti Jaaliin suuntautuvia rasteja. Alkumatka 1.54 kohdalle meni kivasti vkoota ajellen ja suuremmitta ongelmitta. Pienta varman paalle ajelua parilla valilla. Samalla mietintaa, mika on loppumatkan reittitaktiikka: "Kalimenojan varteen ei pitas kevaalla menna". No sitten lakipisteessa 51:lla GPS-seuraimen nro 13 karma toteutui: takarengas tussuna ja eipa siina, renkaan vaihtoon. Sehan ei sitten meikalaiselta sujukkaan vauhilla, vaan aikaa tuhraantui LIIKAA. Paljon. Ja samalla kirosin mukaan pakkaamani minirocketti pumpun alimpaan hlvettiin. En tiija kuinka monta tuhatta nylykytysta silla pitaa vetaa, jotta saa kunnon paineen maastorenkaaseen?! Savu nousi paasta ja sykekin pysyi renkaan paikkauksessa aeroopisella kynnyksella! Paikkausta pitas reenata pitkia vetaen kumia vanteelle tuntikaupalla matalalla sykkeella...

No, Sain jonnin verran ilmaa renkaaseen, mutta huomatakseni kohta, etta liian vahan. Pyora mulujusi ja seuraavan rastin oton jalkeen se oli tussu taas. Olin saanut runnottua prestan venttiilin soiroksi eika se pitany ilimaa... uus sessio. Minirocketti jauhaa... ja paassa soi Sakkijarven polokka. Uusi 1000x nylykytys ilimaa hifi pumpulla, nyt sentaan jo ilmaa alkoi olla 2,5 baria renkaassa ja eiku syke vkoolle ja taas menoksi. Minirocketti tuli raketti ja emme tapaa enaa renkaan vaihossa. Jos kumi menee, kavelen loput. Tai soitan taxin. Tai Antin. Ja mennaan jaahylle Teron paariin.

No, viela yritysta. #92 oli hauska rasti... jalkeenpain nahtyna siina oli sumpussa meleko maara ihmisia ettimassa maen lakea. Se loytyi itella ihan ok ja sitten... Tunti ja vartti aikaa. Ois kannattanu istahtaa kannon nokkaan ja miettia vaikka vartti. Mutta ei. Taysilla Kalimenojan varteen, jonka ounaksuin pahaksi. Mutta se oli viela pahaakin pahempi: mutavellia puolimetria kilometritolokulla. Subtrooppista Oulua. Nyt sai Muddy-X tosi kasteen. Seppo ois kylla voinu antaa talta valilta MUDDY-bonukset - pyora ja ukko oli totaali rapakuorrutuksessa tuon kohtalokkaan valin jalkeen. Tai tama patka ois voinu olla bonus muddy-EK.

Eika siina kaikki. Jarjen valo summeni ja mudasta noustua painoin kohti aarimmaista 9 pisteen rastia sen kummemmin enaa mitaan miettimatta tahi laskematta. Hapotti ja ramppaili. Niin se pitaakin... Niemen karjesta kauniisti pisteet talteen, mutta sen jalkeen eihan aikaa ollu enaa ku rapiat puoli tuntia ennen penalteja. Bon vojaaz, muddy-x 2 tunnelmissa - sakkoja vai ei, haenko viela jonkun nopian pisteen, syke anakynnyksella, pyora ei liiku tarpeeksi lujaa... Mahtavaa. No, koukkasin yhden kuutosen viela kun laskin etta pikku vastaisesta huolimatta enempi tulee lussaa...

N. 76km, 5300 kcal kulutettuna, 5 litraa hikea valuttaneena ja satoja tonneja Kalimen kuraa nahneena kiitokset Sepolle loisto rogainista.

KPaksumaha

Lauantaina 8.5 PM PK hölkkää 28km

2010-05-06T19:26:00.000+03:00

Startti Ouluhallilta lauantaiaamuna 8:00.
Hölkkäiltiin Oulujoen rantaan, kierrettiin Terwamaran reitti hieman soveltaen ja palailtiin takas Ouluhallille. Matkaa kertyi 28km. Aikaa käytettiin lähes 2:30, joten keskivauhdiksi tuli mukavat 5:17/km. Oikein hyvä kevään ensimmäiseksi pitkäksi hölkkälenkiksi.
Mukana Timppa, Kimmo, J.Oksa, Jamo ja Skike (muistaakseni). PKoo keskittyi klo 12:00 starttaavaan Muddy-X'ään. PKoo vetelikin MTB'llä mukavat neljä tuntia miehekkäästi VKoo'lla. Elämä o ihimisen parasta aikaa, tä.

PM cooper 3/5 klo 17.00 + TULOKSET

2010-04-26T18:36:00.000+03:00

Paikkana Sarkkirannan tartan.
Startti tapahtuu noin tasan klo 17.00, joten suositeltava verryttelykiekka kannattaa varautua juoksemaan ennen sita. Toki oman tavan ja maun mukaan lampoa koneeseen - venyttelya valtellen (eras suomalainen moninkertainen mitalimieskin tais sanua, etta venyttelijat istuu katsomossa...).

Tarjolla PM lite janeksia n kiekka yli maagisen 3n vauhissa ja vankkaakin vankempi Herman Maier osasto 3n kieppeilla jyraamassa.

Tervetuloa mittaamaan pohjakunto!
t. Paksumahat
*************************
Palttiarallaa kutsun mukaisestihan se meni. Alkuvauhti oli toistaiseksi cooperiemme rauhallisin - liekko porukalla pistanyt jo lahtiessa narastyksen lapi pikkasen rintaan. No, ringilla liki 20 wapun aikana vahvistunutta virkeata mr cooperia uhkeasa kevatkukassa. Ja Minna ajanotossa (kiitos Minna!).
Ja tassa omantunnon mukaan raportoidut tulokset pohjakunnoista montun pohjan kiekalta:
Kimmo 3300, Yrtsi 3210, Mikko 3200, Kaitsu 3160, J.Oksa 3125, KimmoS 3100, Juho 3100, Jari 3050, Timppa 3050, A-P 3050, Pasi 2897, Jarno 2780, Keijo 2720, Jyrki 2630, Lallukka 2630, TimoV 2600. Lisaksi mukana Juha ja Johannes haistelemassa maitohapon aromia...
Kiitokset kaikille urheilutapahtuman aikaansaamisesta! PM Cooper on seuraavan kerran elo-syyskuun vaihteessa mittaamassa kesakuntoilun tulokset ;-) Sita ennen todennakoisesti PM direktoraatti vedattaa itseaan pari kertaa Puokkarin testijuoksussa (n 4km), joka on PM-testien tapaan tapahtumana avoin, epavirallinen ja omalla vastuulla.
Ai etta oli ihanaa taas kayda anaerobisella kynnyksella!
t. PKoo

Tour De Lapland

2010-04-20T21:34:00.000+03:00

Kolmen viikon Tour De Lapland on nyt ohi ja paluu arkeen alkanut.

Turneen ensimmäinen viikko vietettiin rouvan kanssa kahdestaan Levillä. Kilometrejä kertyi seuraavan viikon Lapponiahiihto mielessä vain 264km. Auringosta ei näkynyt vilaustakaan koko viikolla.

Lauantaina lyötiin kamat takas autoon ja nokka kohti Olosta. Majoitus jaettiin tuttuun tyyliin Vellun ja Päivin kanssa. Nuoripari yläkertaan ja vanhukset alas. Kylpyhuone muuttui taas kerran kädenkäänteessä ja vanhasta muistista täysin varustelluksi voitelukopiksi. Ensimmäiset päivät menivät palautellessa ja tankatessa. Vellun kanssa tehtiin siinä sivussa pieniä suksitestejä valokennoihin. Välipäivinä saatiin palauttavat hieronnat. Hienoa.

Tiistai 6.4 Keimiön Kiekerö 60km: Sukset ja miehet eturiviin. Kisakoneet tosin saivat noin 50metriä hyvää, että ehtivät alta pois. Paukku ja kaikki pelissä. Porukkaa lappaa tuttuun tapaan ohi oikealta ja vasemmalta. Vellun selkä keikkuu muutaman metrin päässä. Ensimmäisissä laskuissa ruuhkaa ja jarruttelua. SN taas nurin ja päällään syvällä hangessä. Kauhea kiire saada Vellu kiinni. Noin 5km'n kohdalla se viimein onnistuu. Saman tien letkasta ohi vaikka syke ollut koko alkumatkan yli normiloppetin. Noin 10km'n kohdalla toinen Paksumaha saavutettu. Mikalla ollut kova startti ehdin miettiä kun lasken koko letkan ohi...ihanaa. Kyllä Vellu voidella osaa. Ylämäki rauhassa letkan kärjessä. Jeriksellä peesiin ja taas juottopaikalla keulaan. Muutama kaveri painaa ohi Sammaleen nousussa. No hätä. Nuoria poikia, eivät tiedä mikä on edessä ja mikä on pelin henki. Sammaleen laskussa syke viimein tasoittuu ja vanhalla alkaa kulkea. Loppua kohden meno vaan paranee ja päänahkoja kertyy maaliin saakka tasaiseen tahtiin. J.Oksa 38. Vellu 46. ja Mika 82. Hyvä ja varma avaus PM porukalta.

Keskiviikko 7.4 Himmelriikki 50km: Tänä vuonna ei siis ollutkaan välipäivää ensimmäisen ja toisen hiihdon välissä. Sukset toiseen riviin noin 50m kisamiesten perään. Hetkinen.....30 parasta saa mennä eturiviin, mutta siellähän on monta meitä hitaampaa miestä. Sinne siis. Minun lähtönopeudella en ole siellä kenenkään jaloissa. Paukku ja taas kaikki pelissä.....ei vidu....seuraavan rivin jätkiä painaa ohi. Naisten kärki ja Vellu keikkuu edessä, joten siihen letkaa on päästävä. Pikkusen ennen Montellin majaa se onnistuu. 500m peesiä, pikku nyky viimeiseen nousuun ja ollaan Vellun kanssa kaksistaan. Letka laskee kuitenkin laskussa kiinni kun joudutaan laskemaan huonon näkyvyyden takia aika pystyssä. Viikon paras kisa minulta ja Vellulta. Vuorovetoa lähes koko matka. Aurinkokannen pojat hiljaisina, kenelläkään muulla ei tee mieli mennä vetämään....ihanaa. J.Oksa 41. Vellu 46. ja Sauvarikon kärsinyt Mika 115.

Torstaina 8.4 Välipäivä ja naiset saavat tarpeekseen, pakkaavat auton ja ajavat takaisin kotiin.

Perjantai 9.4 Karra 80km: Nyt osataan jo pelin henki ja mennään suoraan eturiviin. Paukku ja taas kauhea kiire pitää asemat. Suksi ei tunnu ihan niin hyvältä kuin kahtena edellisenä päivänä. Tulikohan liian karkea kuvio? Koko 80km taistelua letkan hännillä. Vellu käy välillä vauhdittamassa menoa. Kunhan ei innostuisi liikaa, kun tuntuu ettei itselläni meno maistu. Pallaksen kahta puolta todella tiukkaa. Suksi puree kiinni uuteen lumeen ja meno on raskasta. Osa porukasta nostaa selän pystyyn ja antaa letkan mennä. Pakko roikkua mukana. Viimeisellä 4km'llä letka lopulta hajoaa. Vellun kanssa hiihdellään sulassa sovussa peräkkäin maaliin saakka. Vellu niistää loppukirissä sekunnilla. Vellu 35. J.Oksa 36. Mika 94.

Kokonaistuloksissa J.Oksa 33. Vellu 36. ja Mika 81. Hyvät PM sijoitukset osanottoennätyksen tehneessä Lapponiassa.
http://www.lapponiahiihto.fi/?Tulokset_%282010-2001%29:2010

Illalla vielä pakollinen palkintojen jako ja arvonta. Nyt käy munkki. J.Oksa puhdistaa pöydän ja nappaa mukaansa Puurun voitelupöydän, Tokon 700€ lahjakortin ja Picasson (vai kuka se oli) revontulitaulun.

Lauantaina kamat autoon ja Hettaan EVPK'lle. Paikallinen palomies kuittailee että "ottakaa pojat kännyt mukaan niin voitte soittaa minun hakemaan". Paksumahojen kuitti tulee välittömästi: "Ennen sulla kelkasta bensa loppuu kuin meillä kunto. Ota sinä poika känny mukaan niin voit soittaa meille niin tuodaan sulle jeeraan jerryllinen bensaa". 6-0 Paksumahoille. Pikku uho päivä ennen paukkua on poikaa.

Sunnuntai 11.4 Saami Ski Race 90km pertsaa: Ollaan pikkusen myöhässä ja eturivi on jo miehitetty. Noooh, ei se mitään. Edessä norski. Niiden eteen voi aina kiilata ja puhua vain Suomea jos tulee sanomista. Ei tule. Paukku ja tuttu kiire. Kärki karkaa saman tien. Ensimmäisessä 5km'n pituisessa nousussa saavutetaan muutama kaveri. Laskuun otan peesin ja jään siihen. Kaveri hakkaa tasuria todella kovaa. Vellu putoaa takana tulevaan letkaan. 15km'n kohdalla saavutetaan yksi selkä ja mennään kolmistaan. Ilmeisesti Lapponia painaa ojentajissa tai/ja kaverit hakkaa todella kovaa. Pakko käydä välillä keulassa jarruttamassa. 30km'n kova nykäisy ja paksumahan on pakko antautua. Viimeiset 60km yksin tunturissa puurajan yläpuolella. Gepsi naputtaa about 3min/km vauhtia, joten kovaa ovat kaverit edessä menneet ja kovaa pitää takaa tulla jos meinaavat ohi tulla. Helppo hiihto ja hienot maisemat. Olis tehny mieli hiihdellä hissukseen takas Hettaan ja katsella maisemat ajan kanssa. Otetaan kuitenkin bussi ja ajellaan takas EVPK'lle.
http://www.saamiskirace.fi/
Viikon saldona 270km lappu rinnassa ja pikkasen palauttaa hiihtoa väliin. Ihan hyvä VK-viikko siis, tä?

Maanantaina taas kamat autoon ja keula kohti etelää. Vellu jatkaa kotiin, mutta J.Oksa jää vielä yksin palauttelemaan Ylläkselle. Ma-Su Ylläksellä ja gepsiin kertyy 550 hiihtokilometriä. About 80km/pvä. IHANAA!

Loppeteista - J.Oksa voittoon Suomen kovimmassa loppet-haasteessa!

2010-03-21T22:41:00.000+02:00

Hienoa!
Uskomatonta sisua ja sulaketta vaatii lappaa Vuokatin 60km, and make it double please!
Monesti suurimmalla osalla ihmiskunnasta tajunta on jo sumentunut yhdella kiekalla. Ta!? No, Joksa vetas tuplana ja pari patukkaa ootellessa. Hiienosti oli matalapaineturpo nakuttanut raskaassa kelissa. Samassa kisassa normi 60:lla Jani Oulusta oli napannut pronssia perinteisella.

Ennen tata tapahtunutta: monia Paksumahoja Pertin hiihdossa. Huuhdottiin paljon hopeaa. J.Oksa, Yrtsi, Kaitsu ja lisaksi monta muuta hyvaa hiihthoa. Yskhittaa. Alla oli muuten tiimiin yksi kksoo-voitto pe aamulta. Peran hengastymisten jalkeen edessa TerWa-viikonloppu.

Voi veljet sitten sita vessapaperin kulutusta taas ennen starttihetkea. Taisi porukka olla valmiina! Ja taas lauantaina todella natkuluminen taival eessa, mista vxxxsta tata vitia riittaa?! 10lta Hiukkavaaran rannista starttas puolitusinaa jenkkakahvaista hikoilemaan. Yrtsi paivan PM-nopein, ja hei - loistohiihdolla! Mahtavaa!!! Oli asennetta , jengaa ja kuntoa! J.oksa, raaka-Arska ja Mika hopian makuisesti omilta ringeilta ulos. Paksuin hiihteli lady-sarjan mukana aistien lopun happea imevaa lopputaistelua. Kerrassaan hienoa urheilun tuntua... Ja sitten efter-skit oli kuulemma osin suomalais-ugrilaista perussettia. Kuulemma.

Seuraava viikko palauteltiin, etittiin verkkareita, remontoitiin ja nuoltiin haavoja. Arpea siella, arpea taalla.

No, kevaan parhaat kelit on viela edessa, samoin monta loppettia ja liukkaita latuja on viela varmasti naatiskeltavaksi!

t. PKoo

28/2 Haukipudashiihto

2010-02-24T23:40:00.000+02:00

Ja olihan Paksumahoja 8 kpl maistelemassa Haukiputaan upottavaa ja raskasta jotosta. Ilmahan oli niinkuin "morsian" kuten oheisista kisakuvista voitte aistia.

Muutamia kommentteja reippailta matkalaisilta alla.

1. Tunnelmat kelista?

- kelihan oli kuin olikin morsian: lammin mutta pintakuiva

- hanurista, upotti Virpan hiekkakankaita myoten

-tasurilla meni helpommin. voi vn vn v, kauhian raskas!

2. Kommentit matkasta, hyvista peeseista tms?

- jotenkin kuivempi PM-perse keikkui edessa alku 10km. Joku meinas katkoa kepit sata kertaa, koko ajan kolisi sauvoille. Jos se ei olisi ollu tuttu PM-W, ni prkele...

- tuttu kaponen Iin sininen trikoo kiusasi pahasti 23km. Pullo tipahti, nestehukka iski ja Isoniemesta maaliin oli tahtisadekeli. Kaunista.

- naminamipeesia xxx-tasolla tosiPKoolla. Helppo lenkki

- suksetki meinas katketa 3krt ku sukelsin. Aivan sippi!

3. Vinkit tuleville polville eftertankkaukseen, malliesimerkkeja?

- riisia kattilallinen ja kurkoa tynnyrillinen

- muusia, maksalaatikkoa, sampyloita, litra jugurttia ja myslia, suklaalevy ja reilusti kokista. Olympialahetykset lapi paattajaisia myoten. Nukkumaan 4 am.

- grillin raskain setti, extra pekonilla, litran maito ja ootellessa pari karsya. Paalle pitsa pepperoni. Muuan kalija. Unet imasi mukanaan ennen ysin uutisia ja aamu koitti samantien.

Lisaa ehka myohemmin...

Peekoota sunnuntaina 21/2

2010-02-19T11:01:00.000+02:00

Lähtö Haapalehdontien päästä n. 10.00. Aluksi hiihdetään Kiekonmajan suuntaan. Jos tarkenee, hiihdellään 3-4h.

Koestushiihdon perusteella todella kylmää ja kitkaista lunta paanalla, joten tyyli vaihdettu PERINTEISEN nytkyttelyksi!

t. Kaitsu

Karhunkierros juosten lauantaina 3.7.

2010-02-01T19:10:00.000+02:00

Laittakaahan kalentereihinne valmiiksi piiiiiiiiitkä PM lenkki ens kesäksi. Palvelee sekä AC24 seikkailukisaan, että Jungfraun maralle lähtijöitä.

Alustava agenda:

Lähtö Oulusta pe ip 2.7
Majoittuminen Rukalla
Taksi lähtöpaikalle la aamuna 3.7. klo 4:00
Klo 5:00 alkaen kevyttä kenttähölkkää Hautajärvi-Ruka 80km/13h
Rukalla noin klo 18:00
19:00-> Sauna & ruokailu
Majoittuminen Rukalla
Paluu Ouluun Su ip 4.7.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset; Joksa.

Pkoota sunnuntaina 31/1

2010-01-27T11:02:00.000+02:00

Morot,

sunnuntaina aamusta PKoo-seuraa tarjolla perinteisen potkuin Haapalehto-Auranmaja-akselilla. Kahavit vastapaistetuilla munkeilla Auran majalla ehottomasti sisällytetään ohjelmaan, jos taretaan.

Lähtö aamusta ja hiihtelyä pertsalla rauhassa 2-3h.

Tarkempia tietoja tarvittaessa Kaitsulta...

PM Yassot Ouluhallissa to 28.1 klo 19:00

2010-01-26T21:20:00.000+02:00

Torstaina olis tarkoitus taas Yassoilla Ouluhallissa. Aloitellaan kevyellä verkalla klo 19:00. Takasuoran kaarteesta lähdetään paukusta klo 19:15. Rytmiksi direktoraatti on päättänyt 3:12 / 1:30 syklin. Mukana ainakin Jungfrausta tutut J.Oksa ja Timppa.
Ratalla nähhää.

PS. Muista hallin pääsymaksu (kertamaksu 3,60€)

Päivän Pursuit

2009-12-29T09:31:00.000+02:00

Sään ja osallistujien toiveiden mukaan joko lauantaina 9.1. tai sunnuntaina 10.1. päivän mittainen pursuit Haapalehto-Herukka välillä. Alle verkkana 50km pertsaa ja heti perään 50km skeittiä. Lähtö Haapalehdosta 8:00, joten kelistä ja fhjiiliksistä riippuen suksen vaihto noin klo 12:00 ja ukot saunakunnossa about 16:00. Matkalle voi liittyä myös väliltä ja/tai "osa-aikaisesti".

Ilmoitelkaahan J.Oksalle niin laitetaan paksumahat jonoon.

PS. Mehurahaa ei tarvitse, mutta juomapullo/-reppu olis kiva.

J.Oksa

Loppiaislenkkeilyä!

2009-12-23T14:39:00.000+02:00

Alustavasti J.Oksan kera aamulla peekooota hissukseen 2,5h perinteisellä - mitä todennäköisimmin Virpassa. Brunssi ja puolilta päivin auringonpaisteessa lämmittelyn kautta veekoo-ankoo hommaa jauhaen vapaalla 40min jossakin nyppyleikössä. Jäähyttelyt tms. tasottavat päälle.

Joka mukaan tahtoo, kilautus tai morsetus Kaitsulle!

Shanghain marathon 29.11.2009

2009-12-20T20:45:00.000+02:00

Tällä kertaa kuulumisia maailmalta ja kokemuksia kolmannentoista kerran juostulta Shanghain maratonilta. Matkaksi valikoitu tällä kertaa puolikas.
Roni oli jälleen kerran hoitanut järjestelyhommat mainiosta, eikä paksumahalle jäänyt muuta tehtävää kuin kulkea porukan mukana. Kiitokset järjestelyistä Ronille.

Matkaan lähdettiin Suzhousta lauantaiaamuna 28.11. klo 10.00. Mukaan saatiin Flying Finnsien lisäksi pari Wannabee'tä.Ensimmäisenä etappina oli kisakanslia, josta saatiin numerot ja muu tarvittava rekvisiitta mukaan. Expo veteli jo viimeisiään ja osastoja purettiin jo kovaa vauhtia. Jos siis kiinnostaa expo, niin kannattaa noutaa numerolappu jo edellisenä päivänä. Takaisin bussiin, hotellilla check-in ja saman tien paikalliseen pizzeriaan. Vatsat täynnä olikin aika siirtyä kulttuurin pariin, elikkä copy-markettiin. Tiukkien neuvottelujen jälkeen matkaan tarttui muutama velikut olitsinalkopi. Tankkauksen varmistamiseksi poikkesimme vielä paikalliseen puotiin hankkimaan iltapalatarvikkeet, elikkä ZhingTaot, suklaapatukat ja sipsejä, röyh. Ammattimaista toimintaa alusta loppuun siis. Tulipa samalla reissulla vierailtua ensimmäistä kertaa elämässään apteekki-tavaratalossa. Tarvitsemamme urheiluteippi ja polvituki löytyivät viimein apteekin neljännestä kerroksesta.
Sunnuntaiaamuna kello soi 6:00 paikallista aikaa. Suomessa kello siis 00:00 ja paksumahan sisäinen kello jotain siltä väliltä. Onneksi kaikki oli laitettu numerolappua myöten illalla valmiiksi, joten ei muuta kuin pakolliset aamutoimet ja alakertaan pre-race palaveriin. Lähtöpaikalla oltiin hyvissä ajoin noin 50min ennen starttia. Vaihtovaatteet bussiin ja lähtöviivalle. Vaikka on tullut muutama startti suoritettua, niin koskaan ennen en ole ollut lähtöviivalla 35min ennen paukkua todeten, että olisi pitänyt sittenkin tulla jo aiemmin. Vaikka matkaa viivalle ei ollut kuin noin 5 metriä, niin sille välille mahtui aika monta tiivisti pakattua kiinalaista mummoa villapaidoissaan. Ilmeisesti tarjolla olisi ilmaista mainosaikaa TV:ssä ja paikallislehdissä, ymmärsin. Vilkaisu taakse osoitti, että Roni ja Timo olivat jääneet lähtöpaikan kyynärpäärysyssä noin 5 metriä ja 1000 mummoa vielä minunkin jälkeen.
7:30 paukku. Muutaman mummon ylijuostuani pääsin mukavaan matkavauhtiin. Mitään varsinaista tavoitetta kun ei ollut, niin menin perinteiseen tyyliin ns. mukavuusalueella, elikkä pikkuisen alle Ank’n. Tää on kivaa. Pyrin hakemaan selkiä eteeni, koska lähes koko matkan oli vastatuuli. Lopussa sitten muutama päänahka pienellä kirillä ja niin oli tyytyväinen mies maalissa. Roni istuskelikin jo suu maireassa sub 1:20 hymyssä TV-kameran vieressä. Odoteltiin vielä Timo maaliin ja niin oli Suomi-poppoo maalissa ja komeasti sadan sakissa koko porulla. Ei paha saavutus muutaman tuhannen osanottajan puolikkaalla. Palkinnoksi saatiin mitalit kaulaan ja hienot kiinalaiset lenkkarit, köh.
Hotellilla sitten suomalaisella sisulla uitiin ja saunottiin vaikka paikka oli kiinni. Kunnolla ruokaa kupuun paikallisessa ja paluumatkalle Suzhouhun.
Hieno reissu ja kiva piristys hotellikuoleman partaalla viruvalle Paksumahalle.

To 5/11 sauvarinne Heinäpäässä

2009-11-03T10:55:00.000+02:00

Ohjelmassa oli vetreän Yrtsin vetämänä 2 x 15 nousua. Tässä vk/mk-harjoitustyypissä kehittyy sekä elimistö että pää. Verryttelyn jälkeen riivittiin nelivedolla Heinäpään nyppylälle. Ei kaunista mutta tehokasta. Kiitokset Yrtsille hyvän setin tahdittamisesta. Pullukka sai kyytiä...

Tästä on hyvä lähteä tasoittaville viikonloppua viettämään.

3000m viikonloppu

2009-11-01T21:16:00.000+02:00

J.Oksa ja Sari pidennetyllä viikonlopulla ja PKoo kutistetulla vajaan päivän visiitillä ja Vuokatissa. Perjantai-ilta sujahti Lukoilin käryisellä tykkibaanalla, jota oli ulkosalla tarjolla latukartan mukaan 4,2km + putken ihmelunta 2,3km verran. Kyllä oli paksumahan silmät pyöreenä - paksusti lunta! Tykkilumea on paikoin liki metri paanalla!

Tarkoituksena oli tapailla hiihtoliikkeitä. Ylenpalttista innostumista pidätellen toki. No, kauden alussa sukset on aina pitkät ja alkuhuuman himmetessä on myönnettävä, ettei ojentajiin oo vieläkään tarttunut tarpeeksi jerkkua. Lauantaiaamuna naatiskelimme aamuauringosta ja rautatiemäisestä ladusta. Iltäpäivällä venäjän kulmikasreisiset gotleetit olivat haaristelleet paanan jo jauholaariksi. No iltapäiväauringon paisteessa seurailimme hikoilumme rinnalla Vuokattiskiteamin ynnä muiden paikallisten suksijoiden raskasta hengitystä harjoituskisan hypnoosissa parin kiekan verran. Ei näyttäny helepolta elämä supikossa... eikä ookkaan. Samalla siinä saatiin reenata, kuinka toimia ku takaa kuuluu "HÖ"... naat-so-nais ja prkele se loikkaliike tuli selkärangasta. Huono enne! J jatkoi vielä sunnuntaina vuorohiihtopotkuin proseurassa, mutta K suuntasi su aamuksi mukaan Ruskon tonniin, jossa ohjelmassa oli mäkeä ylös-alas MTB-suunnistus, suunnistus juosten ja MTB-reitti autosuunnistustyyppisten ohjeiden mukaan. Seppo oli järjestänyt fyysisen rastihumpan Ruskon rinteille ja taas kerran PKoolle erittäin opettavaisen reenihetken linnunlaulun säestyksessä. Vallan mukava setti taasen, josta kiitokset Sepolle!

Kaiken kaikkiaan hienhajuinen viikonloppu tuotti nousummaa eri tavoin molemmille paksumahoile kutakuinkin 3000m. Rikoo ei saa talvella lepattaa reisien kohdalta...

PM mtb PK sunnuntaina 11.10

2009-10-08T20:15:00.000+03:00

Sunnuntaiaamu aukeni jälleen kuulaana. Pakkasta rapsakat -6 astetta. Jostain kumman syystä innokkaita Paksumahoja oli "viivalla" vain kolme. PKoo sauvarinteestä toipuneena, tosin gluteus maximus pinkeenä, PJii MourunkiRunista palautuneena ja PAaa elämänsä viikonlopusta selvinneenä.

Startti Haapalehdon Shelliltä 8.00 ja PJii Kaakkurista mukaan klo 8.30. Läpi uinuvan Metsokankaan kohden Linnakankaalla odottavaa kuntoradan päätä. Siitä Köykkyriin ja nokat kohden Murtoa, josta kurvattiin hienoja hiekkateitä pitkin Mourunkijärvelle. Mourungissa parit valokuvat vasten riitteessä uinuvaa järven pintaa. Sieltä sitten kohden Pikkaralaa. Hieman ennen Hangaskangasta törmättiin Uutelan isäntään, joka noin 200m:n päästä huuteli kitarisat ulkona että "Ei saa tulla pihaan! Ei saa tulla pihaan... Kääntykää heti takas!" Nooooh. Tiukka vasen ja suoraan hirvimiesten ajolinjalle. Onneksi kavereilla hermo piti eivätkä meitä hirvinä ammuneet. Varsinkin kun jäsen K joskus lappurinnassa kasvattaa sarvet päähänsä. Pikkaralassa pakolliset piruetit jäkäläkankailla ja kohden Sanginjokea ja Madekosken siltaa. Sieltä Sankivaaraan, Valkeisen ja Hiukkavaaran takamaiden kautta takaisin Haapalehdon Shellille, josta jäsen J vielä puuttuvan välin Kaakkuriin.

Garminin GPS nakutti matkaksi 75km ja kello kävi 3:45 tehokasta aikaa.

Hieno reissu jälleen kerran. Kyllä syksy on hienoa aikaa harrastaa.

3/10 PKoota Muddy-X-hengessä

2009-10-03T17:22:00.000+03:00

...tosin pakkasaamu aukesi peilijäisine pyöräteineen - kaikkialla todella liukasta toisin kuin kesäisenä viime viikonloppuna.

No, PM-massalla lähettiin aluksi kohti Kalimenvaaraa. Sieltä Murtoselän kautta Sepon bingoreitille ja kääntäen enduroreittejä kohti "vanhaa saarta". Sieltä luontopolkua tökkien Isokangasta päin. Jonkinmoisia hankaluuksia liukkaalla polulla, tuloksena yht. 6 lipat. Kaikki kuitenkin ehjinä Isokankaan kierrokselle.

Tämän jälkeen matkaopas päätti viedä kaikki nauttimaan Sepon löytämästä taimikkopolusta, joka oli iskussa. Vesisateen ja pakkasen jälkeen tuntui kuin ois pesukatua polkenut. Pupu meni trikoihin, uukkari ja takaisin sorateille kohti Loppulan siltaa. Sieltä Pilpakankaan laavua kohti tervehtimään karpalon metsästäjiä. Nopea pitstop, nestettä ulos ja sisään ja satkun kadenssilla kohti Sankivaaraa, josta polkuja pitkin Kiekonmajan kautta Sanginsuuhun.

PVMkoo oli hokannut, että SK Pohjantähti on käynyt viemässä syysrastit Pikkaralan kankaille (mahtavaa!). Pitäähän sitä osallistua! Tarjolla oli jalkaradat, mutta menihän se jäkälikkö ja hiekkadyynit pyörälläkin. A-rataa tuli vingutettua 45min. Ja huomaamatta vauhti lipsahti tunniksi Vkoolle. Pikkaralassa kun polkee koko ajan "ylämäkeä". Ei se mitään, se tekee jalalle hyvää. No loppumatkasta alko olleen niinku sinut ittesä kanssa, mutta matka loppu pikkasen kesken, jotta ois tuntenut olevansa oikein kosmisesti läsnä. Pikkaralasta ennätti teitä pitkin kotiin harmittavasti juuri ennen kunnon raekuuroja. Mainio pakkasaamunlenkki, matkaa n 100km ja aikaa n 5h.

La 3/10 MTB + suunnistus (mtb/j) Pikkaralassa

2009-10-02T10:27:00.000+03:00

Lähtö klo 9.00 Haapalehdon Shelliltä.

Raitti kulkee seuraavaan tapaan: Kalimenvaara - Kalimenlammen seutu - Isokangas - Sankivaara - Pikkarala: Pohjantähden A-rata (MTB/J??) - loppurullailu Haapalehtoon.

Juomaa ja energiaa mukaan. Ja lämmintä kampetta mukaan (pipo, hanskat, sukat, paitaa, housua). Joen yli kaahlauksia ja uimisia vältetään tänä lauantaina. Ajotahti Pkoota.

Pirauttakaa mulle, jos ootte lähössä raitistelemaan!

t. Paksu-Koo

2. Muddy-X 26/9

2009-09-28T17:35:00.000+03:00

Kisa oli haastava ja tarjosi kaikenlaista maastoajoa mukaanlukien saippuoitujen pitkospuiden ajoa, pyöränkantoa Pilpasuon kupeessa ja koskikaahlausta. Rasteja Seppo oli ripotellut maastoon riittävästi, jolloin vaihtoehtoisia loppuvetoja olisi kannattanut miettiä paremmin etukäteen. Niitä tuli laskeskeltua sitten 3 tunnin kohalla, kun täytyi tunnustaa, että joka rastille ei ehdi millään. Tavoitteena oli tietysti kiertää kaikki pisteet, kun kerran Seppo oli vaivautunut rasteja mettään viemään, mutta reiskat ja kyvyt eivät vaan riittäneet. Kyllä Seppo siitä lähdössä varoittelikin, mutta eihän sitä puupää usko ennenkuin kokeilee. No hikikypärässä pisteitä haettiin ja parina seikkaili peesissäni Järvisen Marko. Markon pyörä vaan ei kestänyt koko matkaa ja aiheutti välillä pientä säätöä.

Loppu meni tiukille ja virhearvio 41 rastin haun vaatimasta ajasta vei liikaa penalteille, vaikka kuinka lopussa tuli annnettua paksulle ropalle ja Trekille käskytystä. Huumoharjusta lähtiessä vielä himotti Saarelan pisteiden kurvailu, mutta maitohappohumalassa oli pakko nöyrtyä ja vetää vaan tien reunaviivaa tuijottaen ohimot penalteja jyskyttäen kohti Hiukkavaaraa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä suoritus.

Mäkisen Seppo ja FreeAdventure oli järjestänyt loistavan tapahtuman. Kiitokset Seppo!

Kaikki reitit löytyy linkistä gps.seuranta.net -> tapahtumat -> 2. muddy-x 26.9.

Lopputulokset vaienneesta Hiukkavaarasta [SeppoM]:

sija Nimi Aika pisteet Bingo sakot summa

1 Hannu Oja 3:57:00 85 2 87

2 Kai Ojala 4:06:30 92 6 86

3 Marko Järvinen 4:06:30 86 6 80

4 Heikki Grekelä 3:57:00 68 2 70

5 Juha Kotaniemi 3:56:00 66 2 68

5 Sari Kotaniemi 3:56:00 66 2 68

7 Ulla Silventoin 3:56:00 66 2 68

7 Maija Oravamäki 3:56:00 66 2 68

9 Keijo Hytönen 3:53:00 63 2 65

10 Tuomas Ronkainen3:50:30 64 64

11 Tommi Sillanpää 3:51:00 62 62

11 Juha Peltoniemi 3:55:00 62 62

11 Matti Hokkanen 3:55:00 62 62

14 Mikko Lukkarinen4:17:00 75 17 58

15 Jaakko Alalahti 3:41:00 53 53

16 Tomi Hakala 3:53:00 45 45

16 Jouni Kananen 3:53:00 45 45

16 Elina Sillanpää 4:04:00 49 4 45

19 Sanna Säkkinen 3:50:00 39 2 41

19 Harri Ruuska 3:50:00 39 2 41

to 10/9 PM-treeniä Pikkaralassa

2009-09-07T19:59:00.000+03:00

...suunnistaen.

Mukaan / peesiin mahtuu...

-K-

PM-Cooper 4.9. Patelassa

2009-09-07T19:57:00.000+03:00

...paikalla mukavat 23 raskasta reenajaa ja kaikki selvittivät tiukan 12 minuutin huohotuksen. Tälle suvelle on vielä tarkoituksena käydä raapaisemassa uusi testi Kempeleen tartanilla.

Muistkaahan lenkkeillä ja syödä!

-K-