The Great Wall Marathon

http://www.great-wall-marathon.com/Default.aspx

Osallistujien keskipainolla mitattuna TGW oli ylivoimasti painavin minun juoksemista maratooneista.  Aika monta amerikanturistia oli saapunut henkilökohtaisine kantamuksineen muuria valloittamaan. Hieno ja kunnioitettava homma joka tapauksessa. Oli se komeeta katsottavaa, kun noustiin toista kertaa muuria ylös ja ohiteltiin pikamatkan peräpäätä.

7:30AM: Kokonaiselle ja puolikkaalle lähdettiin matkaan kolmessa ryhmässä viiden minuutin välein. Tarkoituksena oli vähentää ruuhkaa muuriosuudella. Siitä huolimatta osa meidän porukassakin seisoskeli 40 minuuttia kapeimmissa kohdissa, joissa ohittaminen oli kielletty turvallisuussyistä. Ymmärrettävä sääntö, kun muurin kaide on vain toisella puolella ja ajan hammas on syönyt jälkensä muurin kadonneisiin askelmiin.

0-5km: Ensimmäinen kilometri mentiin tasaista asvalttia pitkin. Seuraavat 4 kilometriä noustiin mutkaista serpentiiniä muurille saakka. Osa puuskutti jo kuin viimeistä päivää. Itse taivalsin matkaa sykemittaria tähyillen; 3-5bpm alle AnK’n on hyvä mennä.

5-8km:  Muurin korkeimmalle kohdalle kokonaisnousua oli kertynyt vajaat 300metriä, josta muurilla ”vain” viimeinen satku.  Sieltä sitten lasketeltiin muuria ja siitä mitä siitä on jäljellä, jyrkästi alas takaisin lähtöpaikalle.

8-16km: Loivasti laskevaa asvalttia, betonia ja pikkuisen soraakin. Letka oli venytyt jo niin pitkäksi, että edessä ei näkynyt ketään kuin kaikkein pisimmillä suorilla. Taakse en vilkuillut. Meno tuntui hyvältä ja sykkeet siellä missä pitääkin.

16-22km: Asvatti ja betonitietä noin 200metrin vertikaalinousun verran. Ohitin pari kaveriä tällä välillä. Naisten sarjan kärjen tavoitin 21km:n kohdalla, kun keulanainen pyöriskeli juomapaikalla ilmeisesti omaa pulloaan hakien. Hetken kuluttua samainen nainen puuskutti ohi ilmeisenä tarkoituksenaan  juosta tuhlaamaansa aika kiinni.  Kohta oltiin taas toisin päin. Serpentiinimutkassa huomasin myös Marin tulevan noin 1-2 minuutin päässä takanamme.

22-30km: Laskuvoittoista pätkää, lukuunottamatta yhtä kilometrin mittaista 70metrin vertikaalinousua. Matkalla pari kilometriä minulle mieluista polkujuoksua. ”Miksi polkua ei ole enempää” ajattelin kun palattiin takaisin kovalle maalle. Jos jotain muuttaisin niin muuria voisi olla enemmänkin ja asvaltti- ja betoniosuuksia pitäisi korvata vuoripoluilla.

30-34km: Samaa tietä takaisin lähtöpaikalle jo kolmatta kertaa. Jostain syystä vaikea pätkä minulle. Keli tuntui kuumalta ja jalka raskaalta. Mari heitti ohi n. 33km:n kohdalla. Huutelin perään, että kun pääsisi muurille kävelemään niin ei tarttis ainakaan juosta. Ei mitään jakoa tuohon vauhtiin.

34-36km: Muuri. Nyt tökkii. Jalka painaa ja kuumuus keittää päätä. Matkanteko menee ihan mateluksi. Aika- ja sijoitustavoite muuttuu ajatukseksi maaliin pääsystä. Matkalla pitää jopa pysähtyä muutaman kerran, juoda pari litraa vettä ja kaataa vähintäänkin sama määrä päähänsä. Koppa keittää. Pari kaveri vetää ohi ja toinen nainenkin puuskuttaa kovemmalla vauhdilla kuin minä. Ei mahda mitään.

36-42km: Muurin alamäki pätkät tuntuvat kulkevan ja saan yhden minut nousussa ohittaneista kavereista uudelleen kiinni. Kaveri tipahtaa loppulaskussa kyydistä. Alamäessä muutama pikkukramppi, pari pikaista venyttelyä ja 10metriä takaperinjuoksua.

Maali armahtaa ajassa 4:26. Tällä ajalla irtoaa miesten sarjan 11. sija ja oman pappasarjan 1. sija. Mari jätti viimeisellä kahdeksalla kilometrillä 15minuuttia. On se kova.

Summa Surramum: Tuntuu olevan edelleen paksumahalle vaikeaa myöntää, että kunto on ihan hanurista. Vaikka menin alun sellaista vauhtia, että sillä jaksaisi varmasti maaliin, niin eipä vaan jaksanut. keskisykkeeksi kaikkien aikojen matalin maraton syke 150bpm. Max 160bpm. Joku mättää kun ei noilla sykkeillä pysty maraa juokseen.

Flying Finns and wanna Be’s kokoissuoritus oli jälleen kerran kerrassaan mainion:

Mari nappasi jo toisen peräkkäisen muurivoiton. Onneksi olkoon! Puolikkaan juoksijat kärsivät väärän lähtöryhmän aiheuttamista ruuhkista muurilla. Siitä huolimatta kelpo suoritukset suut messingillä ja kevyellä jalalla. Hurjat 3:18 ja Rokkikukot 3:45. Roni paranteli jalkaa ja avarsi järjestäjien maailmankuvaa 10km:n mitalin arvoisesti.

Osa porukasta ilmoittautui ensi vuoden tapahtumaan jo bussimatkalla Beijingin keskustaan. PM panee harkintaan.

Paksumahalle SM-pronssia!

Veteraanien SM maastot käytiin 12.5.2012 Pudasjärven Jyrkkäkosken maastossa.  Päivään valmistautuminen alkoi tutulla yövuoron jälkeisellä 25km'n pyörälenkillä Raksilasta Haukiputaalle. Kamat kasaan ja Renun nokka kohti Kurenkoskea. Saa nähdä ehtiikö. Päivä oli tuulinen ja sateinen, lämpötilan ollessa vain muutaman asteen plussan puolella. Tutun kaavan mukainen pitkä 60' alkuverkka; 7km kevyttä hölkkää ja käppäilyä. Kokoontumisteltassa, jossa piti olla kymmenen minuuttia ennen starttia tuoksui sieraimet avaavasti tiikeripalsami. Ei muutako miehet viivalle ja paukusta Ismon ohjeiden vastaisesti suoraan keulaan. Täh?, oisko mun pitäny muka peesata jotain?

Juoksu lähti kevyen oloisesti liikkeelle. Eka kilsan kohdalla olin kärkiporukassa, paria karkulaista lukuun ottamatta. Eka kilsan väliaika oli 3'26'', joten vauhti oli aika kovaa heti alusta alkaen. Kova alkuvauhti alkoi kostautumaan matkan vanhetessa ja neljän kilsan kohdalla tuntui jo hapot olevan korkealla taivaissa. Viimeisen kiekan menin sinnillä ja sisulla niin lujaa kuin pohkeista irtosi. Porukkaa meni ohi jonkin verran, mutta onneksi ne oli toisen sarjan miehiä. Matka loppui minun osalta kesken riittävän aikaisin, sillä jos se olisi ollut kymmenen metriä pidempi niin olisi sijoitus voinut tippua ja pronssimitali jäänyt saamatta. Hyvä näin. Maalissa hapot olivat kovat ja polvilleen piti mennä heikkismäisesti muutaman kerran yökkäämään. Sain mitä lähdin hakemaan; hyvää ja kovaa harjoitusta. Tämä kuitenkin riitti tällä kertaa ensimmäiseen SM mitaliin (mikäli ammatillisia kisoja ei lasketa ja eihän niitä tällä kertaa lasketa).

Pronssista mitalia on hyvä lähteä ensi talvena kirkastamaan (toim. huom.). Kotiin viemisenä oli mitalin lisäksi hyvä mieli onnistumisesta.

Kisan datatietoa tilastonikkareille: Matka 6km, aika 22' 11", avg syke 180bpm ja keskivauhti 3'42"/km.

Sama mies seuran "verkkareissa" Pilatus-vuoren rinteillä 20 kuukautta aiemmin.

7. Muddy-X ja Kelluvat Pitkospuut

Muta-X on varma kevään merkki, vaikka talvihan ei ole tänä vuonna vielä edes päättynyt. Isosyötteelläkin on vielä huippuhiihtokelit yöpakkasten siivittämänä. Mutta ei auttanut kuin etsiskellä MTB-varustusta urheiluvälinevaraston uumenista. Tänä vuonna tiedossa oli puoliurbaania menoa ja Sepen sekoitukset arvaten myös varmasti kuran, mudan, lumen ja jään liukastamia mutapolkuja sekä tulvivia ojia... Kahden vuoden takaa vielä takaraivossa jyskytti painajaismainen Kalimenojan tetsaus kulkusia myöden ravassa, eikä tälläkään kertaa tämä etiäinen ei ollut turha...
MTB:tä ei ole vielä ehtinyt ulkoiluttaa - viime viikot on tunteja ja pisteitä keräilty rutosti Finnairin siivillä. Pyöräreisi pääsee siis talviturkista, mutta  sounot - viivalle on mentävä...
Edellisillan pastaparty lipsahti paksumahaiseen tapaan pitkäksi: pastaa upposi kattilallinen ja punaviinin siivittämänä jälkiruokaviinien kanssakin tuli tehtyä quatro-bogi. Aamu olikin sitten tunkkainen ja ennusteen mukaisen ihanan räntäsateen lisäksi silmien haukan katseen tilalla oli jo lähtiessä utua.
Kartat saatua reittisuunnittelu oli suurpirteinen. Nyt ei jaksanu hirveästi pohdiskella. Pyöräteitä kun ajellaan niin matkaa saa nätisti mittariin, mutta loppumatkaan on  varattava variaatioita a-la intuitio.Alku meni letkajenkan tahdissa, mutta Jussilla tuntui olevan reiskassa kipinää ja kaveri veti kaulaa heti alkumatkasta useita minuutteja. Onkohan peli jo pelattu? Alkumatkasta urbaanirastien jälkeen päästiin Kalimenojan tulvivassa laaksossa maistelemaan Sepen houkutteita Kalimenojan tulviessa satoja metrejä alavilla räme/niittyalueella. Pitkoksien  päässä rastilla näin että Jussihan siellä pitkoksilla tetsaa. Ei jumalauta, siellä se menee keskellä valtamerta - vettä tulvii joka puolella! Kaukola nappas rastilla kiinni ja huikkas: "tottakai suoraan on mentävä..." ja niinhän siinä meikäläistä taas vietiin.Vesi on hyistä, parin askeleen jälkeen huomiona, että kelluvat pitkokset ei kelluta paksumahaa. Polvia myöten aluksi, sitten reiskaa myöten, ja sillan jälkeen antikliimaksi - kulkusia myöten kohmeveessä. Meno vaan parani tulva-aluetta hortoillessa ja lopuksi josain montussa tai ojassa  kainaloita myöten pyörää pään päällä kannatellen. voi PRKELE. ei ollu pikataival ja boonuksena kokovartalokylmäspray. Takas kuivemmalle maalle lumeen päästyä oli pakko hölkötellä verta kiertämään jaloissa. Rasti talteen ja mutapolulle...
Alkumatkasta oli ketjut tipuneet 2 kertaa – tuore ketju pitäs ehtiä ajaa sisään sano mekaniikko. No muttakö ei ehtiny lenkille, ni sitte voimasiirto paukkui ja naksui. Kolmas kerta ketjut irti todensanoi ja  korjaus lennosta ajaessa johti eturenkaan sortamiseen ja  lipsautti paksumahan tienvieriojaan pää eellä... ja ojahan olki täynnä lumisosevettä. Vettä kauluksesta sisään, lämpökinttaat täynnä vettä, joten näilläkö nyt mennään? matkaa ei oo onneksi ku kolme tuntia enää hyytävässä viimassa. Voi PRKELE.
Meno jatkui tökkien ja seuraavilla rasteilla tuli lunta tupaan huonomman reitin ja taasen hoopoiluvirheen takia. Tunnelma ohjaamossa alkoi olla sään mukainen...
Jäälin montulta meno jatkui kuiteskin taasen hyvänä ja Saaran tallille asti pätkä meni ihan jees. Kunnes taas Ritaharjuun päästessä keskittyminen herpaantu kioskiajeluksi ja aattelin että josain vaiheessa oikialle ja päähän ni sieltä se rasti itekseen vastaan tulee, muttei tullukkaan ja kaiken kukkuraksi vejin kunniakierroksena mäntykankaalla 400m täyttä laukkaa. Ei ollu rastia. Aivan pölijää hommaa - ei ajatuksen häivääkään ohjaamon puolella. Pysähyin tutkiskelemaan karttaa ja V-S-P:n siivittämänä löysi helposti rastille. Kartta on suunnistajan ystävä.
Tästä lannistuneena päätin jättää iki-ihanan Kalimenkylän tänä vuonna morjestamatta ja käänsin paskanmakusen Cuben kohti Patelaa. Ajellessa imin pahaa dexalia ja ruoskin itse itsekseni tuttua pölijää.
Piristeenä onneksi Patelasta Sepe oli löytänyt hyvät rastipisteet ja ne hissukseen kierrrettyä suunnitelmana oli ajaa varman päälle 71 ja siitä nautiskelemaan bonuksille. 81:ltä lähtiessä hooposin puolivallattomasti vielä lisäminuutteja hukkaan kiertämällä Patelan puolta. Meno ei maistunut reidelle, mutta aikaa oli vielä soppelsiti. Minkkitarhalle kartan mukaan piti päästä kasvitieteellisen helposti kautta... MUTTA eessä korkia AITA. Uukkari ja kiertämään, salamannopea uusreititys. Lähin kiertämään ja päädyin tetsaamaan suolla pyörä niskassa tovin - ei, ei, ei - sulaako tähän bonusrastien mahkut!? Minkkitarha kuiteski löytyi ja kello tikitti jo sekunteja pulssin tahtiin. Leima lappuun, leuka rintaan ja etiäpäin lumihangessa sano mummoki joskus. Päätin että aita ei ole este vaan hidaste ja heitin cuben aidan yli ja floppasin 2-metrisen aidan yli vetreillä reiskoilla. Enää jäljellä oli vielä humanistinen tutkinto yliopistoalueella, joka alkupyörtyilyn ja kartan pyörittelyn jälkeen oli tosinasta bonusrata, hauskaa ja lopulta maaliinki ehti rullailla reilusti ennen kongin kumahtamista. Ois tuosa vielä Kaijon grillillä ehtiny ekstrabonukset noukkaamaan...
Kummallista reissussa oli se, että mehua ei menny ku litra ja mitään muua en saanu rikki tällä kertaa kuin pääni... Loppu kuiteski hyvin ja Sepen sauna sulatti kohmeiset varpaat ja synkimmät fiilikset. Päälle vielä makiat fajitakset ja vire alkoi kääntyä mukavan puolelle reilusti ;) Nyt sitte oliki jo kiire seuraavalle voileipäkakulle...

Suurkiitokset Sepe taas kunnon takuusetistä - hyvä rata "tutuhkolla" alueella ja maittavia uusia pisteitä!

http://www.tulospalvelu.fi/gps/20120506muddyx/?v=4

YangZhou Half Marathon

Taksien kuskatessa väsyneitä juhlijoita takaisin koteihinsa Suzhoun sadoista baareista, seisomme Sarin kanssa sunnuntaiaamuna 3:50 bussipysäkillä odottomassa kyytiä YangZhoun puolikkaalle. Roni's tour on jälleen kerran hoitanut hommat ammattitaidolla eikä meille jää muuta tehtävää kuin seurata matkanjohtajan siniristilippua suuraavien tuntien ajan. Horizonista napataan kyytiin muutama tuttu lisää ja niin on bussi valmiina urheilulliseen vapun avaukseen. Kyydissä hieman toistakymmentä suomalaista ja muutama Wanna-be suomalainen, joiden riemuksi bussin stereot soittavat suomimusiikin helmiä menneiltä vuosilta. Matka noin kolmen tunnin päässä odottavaa YangZhou'ta on valmis alkamaan. Eikun peruukit päähän ja arskat silmille ja menoksi.

Numerolaput haetaan perillä meidän kiinalaisten tuttavien hotellilta, jossa koetaan mitä hienoimmalla tavalla kiinalainen vieraanvaraisuus ja suvaitsevaisuus. Bussista kun ryntää viitisentoista rakkoaan puristelevaa trikoopöksyä, niin hotelli antaa käyttöömme hotellihuoneiden WC't. Siis aivan mieletöntä! WC-jonotuksen jäädessä kokonaan pois. olemme hyvissä ajoin matkalla starttiin.

Vuodenaikaan nähden sää ei ole se kaikkein pahin, mutta kyllin paha pohjoisen pojille ja tytöille. Lähes tuulettomassa kelissä, lämpömittari näyttää aamulla kahdeksalta 22c, ilmankosteuden ollessa n. 85%. Lähtöpaikalla seistessä, kun hiki virtaa selkää pitkin niin tietää, että tänään ei tule olemaan vauhtijuoksupäivä. Ne jotka eivät sitä vielä tässä vaiheessa hoksaa, tulevat sen kyllä huomaamaan viimeistään puoliväliin mennessä.

Tönimisen kiihtymisestä päätellen startti on tapahtunut. Ollaan jääty Ferdin kanssa porukan keskelle kaikenlaisten reppuselkien ja työporukoiden keskelle, joten ryysis on juuri sellainen kuin vappuna tapaakin olla. Tönimistä ja tuuppimista riittää. Ensimmäiset turistiluokan eturivistä lähteneet kävelevät jo 100 metrin kohdalla. Olisi näköjään pitänyt seurata matkanjohtajaa lähtöpaikalle saakka. Meidän muu porukka oli puhunut itselleen paikat heti eliitin perästä.

Matka alkakoot. Lähdin matkaan sykemittarin ohjaamana. Tarkoituksena juosta ensimmäiset 10-15km alle AnK'n ja sitten antaa sykkeen nousta jos siltä tuntuu. Yleensähän se tarkoittaa vauhdin pitämistä vähintäänkin samana, koska syke nousee joka tapauksessa matkan ja lämmön vaikutuksesta. Matkalla kaatuu porukkaa ihan suorilta jaloilta, jota en kovinkaan usein ole puolimaratooneilla nähnyt. Nyt näin kuitenkin näkyy käyvän. Matkan varrella näen useita juoksijoita makaamassa jalat taivasta kohden, sumeiden silmien pelatessa hedelmäpeliä. Kukkuu ja pimpelipom. Sään täytyy varmaankin olla vaativampi kuin pelkät numeeriset faktat osoittavat. Matka taittuu samojen tuttujen kanssa suunnilleen samoja vauhteja; Ferdi, Mari ja Jason menevät välillä edellä ja välillä takana. Maaliin saavutaan muutaman minuutin sisällä. Jason ja Mari n. 1:34, minä n. 1:35 ja Ferdi n. 1:37. Timo, Natta ja Jari juoksevat tavoitevauhtinsa mukaisesti alle kahden tunnin. Mutta missä on Sari? Mutta missä on Pasi? Ilmeisesti sää on vaatinut osansa ja tossu on alkanut painaa matkan varrella. Sari kurvaa kokoontumispaikalle ajassa 2:32, Pasin saapuessa vajaat 10 minuuttia myöhemmin. Molemmat tuskailevat "huonoa" kuntoaan ja hiostavaa keliä. Kelpo loppuaikoja joka tapauksessa tässä kelissä. Roni käy vielä näppärästi jonon ohi hakemassa koko porukan Chip-depositit. Hienoa.

Reissu päättyy yhteiselle iltapäivälounaalle Casa Zoe'n ulkoterassille.

Kiva reissu ja erittäin suositeltava 1/2-maraton Kiinassa, jos satutte täällä päin liikkumaan. Järjestelyt olivat aivan huoppuluokkaa. Lieneekö osasyynä se, että samalla ratkottiin Kiinan kansantasavallan puolimaraton mestaruudet.

http://www.yzmls.com/

Lapponia / Saami ski race by Wellu

Lapponia hiihto viikko alkoi tutun kaavan mukaan lauantaina, kylläkin minu osalta pitemmän ajomatkan kautta. Olin pari päivää imatran sm hiihdoissa voitelemassa ja ajoin sitten lauantai illaksi kotiin ja sunnununtai aamuna olokselle. Mökki oli tuttu, josa olemme viettäneet monta viikkoa samoissa merkeissä. Nuoripari Outi ja Ari saivat täten yhden nautinnolisen kuhertelu illan lapin lumossa. Sunnuntaina tutut täpinät alkoi suksi testillä ja ilta huipentui suksen voiteluun ja Arin höpinöihin. Maanantaina oli tuttu jännitys ilmassa lisä jännitystä toi alkanut lumisade, jota oli ehtinyt tulla ennen starttia reilun viisi senttiä. Tuttuun tapaan tehitiin Joukot ja marrsittiin ihan keulamiesten perään, papauksen kuultua ja ensimetreillä huomasin että saan hyvät asetelmat ja siittä on hyvä jatkaa kärkimiesten kyytiä kohti sammaltunturia. sammaleen nousu mentiin aika kovilla sykkeillä kun mittari näytti 180/min. siinä meinasin eka kerran jäädä, mutta onneksi Varis tuli veto hommista pois ja vauhti muuttui sopivaksi. Siinä letkassa hiihdettiin aina jerikseltä pois ja kun järvi muuttui särkijärveen pojat alkoi mittelöimään kärki sijoista ja siinä sitten tipahti vellu kyydistä ja yksin hiihtelyä oli kymmenen kilometriä. Siittä eka vitosen jaksoin pitää kohtuullista vauhtia mutta sitten meni kävelyksi ja kaksi meni ohi ennen maalia. kuitenkin sijoitus oli kahdeksas, eli eipä olis ennen paukkua uskonut todeksi tällaista hiihtoa, keski syke 162. Tiistai päivä meni tutun kaavan mukaan ja käytiin pertsaa lipsuttelemassa, nyt tällä kertaa torassiepissä munkki kahvilla. Jotka jäi syömättä ja juomatta kun paikka oli laitettu kiinni.

Illalla saimme matalaan mökkiin uusia lapponia hiihtäjiä Tarja ja Juhani, jotka oli ihan neitsyt matkalla lapponia hiihtoon ja pääsivät heti keskiviikkona korkkaamaan lapponia hurmoksen. Tiistai illan ohjelmaan kuului vielä tuttu suksen voitelu sessio. Keskiviikkona linja-autolla vuontispirtille. Asettuminen lähtöviivalle ja nyt pääsi ihan virallisesti eturivin mieheksi. Aina ollaan mietitty nousun alussa olevaa pullonkaullaa kuinka se on kapia ja aikaa vievä kohta. Aija patinoissa on tähänkin kohtaan tullut vaikka minkälaista parannus ehdotusta. Mutta mulla on kaikkein paras ehdotus. Kun pamahtaa, hiihdä tarpeeksi kovaa jotta olet pullon kaulassa ekana, ei muuten ole ahdasta. Kannattaa kokeilla, ainut huono asia siinä on että on suuri pelko että joutuu nousun vetämään, mutta ei sekään huono vaihtoehto ollut, sai hiihtää omaa vauhtia. Elikkä vedin sitten koko letkan ylös ja monnttelin mutkassa näin ensi kerran letkan taakseni, kärkiletka seitsemän hiihtäjää jonka jälkeen tuli reilun minuutin väli jossa tuli pää joukko, joka taasen aiheutti hämmennystä maalais pojan päässä. Varis sitten lähti alamäessä karkuun lujemmalla alku vauhdilla, jota sitten muut kärki miehet alkoivat hurjana ajamaan takaa ja tavallinen tallaaja taasen pyritti päätään että, mihin tässä taasen joutui. No Varis meni menojaan ja vellu roikkui muitten perässä, Pallaksella oli noin minuutti eroa Varikseen. Matka jatkui kohti maalia ja pikku hiljaa siittä muutama jäi ja toiset jopa pääsivät karkuun. Kovan taistelun jälkeen sijoittuin kuudenneksi ja keski syke kertoo vauhdin jota mentiin, joka oli 172. tämä oli hurja hiihto, taisteltiinhan siinä edellisen viikon sm mitali miehen kanssa samoista sijoista. Torstaina upeassa auringon paisteessa makkaran paisto lenkki pertsalla. Perjantai aamun noustessa pakkanen oli kirinyt oloksella -15 asteeseen ja matkalla auton mittari näytti jopa -28 astetta pakkasta. Lähtöä siirettiin puoli tuntia, joten startti tapahtui yhdeksältä ja pakkanen oli lauhtunut -15 asteeseen. startti tapahtui ja eipä tämä poika jaksanut enään ampasta kärkeen vain jäi kiltisti kären taakse. jossa roikuttiin vähän aikaa, jonka jälkeen jouduin antamaan periksi. mutta reilun kympin jälkeen sain kärki letkan uudestaan kiini, jossa roikuin sioskurun nousuun asti. Tämän jälkeen matkan teko jatkui yksin kun eräs toinen edellisen viikon sm mitalli mies oli sen verran kaukana takana etten jaksanut sitä odottaa ja vauhti olisi ollut sellaista että retki hiihtäjätkin olis hiihdelleet ohi. Sain kuitenkin muutaman miehen matkan vanhetessa kiini joitten kanssa hiihdeltiin sitten lähemmäs maaliin, jonka jälkeen ratkottiin loppu sijat. Erot oli pallaksella kuusi ja puoli minuuttia ja maalissa kymmenen minuuttia. Tämä hiihto oli väsyneen miehen taistelua ja päättyi kuitenkin mielestäni voittoon kun eroa kärkeen ei tullut sen enempää ja kuitenkin sija oli loistava seitsemäs. Koko viikko oli loistava, kokonais kilpailun kuudes ja en olis itsekkään lyönyt näitten sijojen puolesta rahojani likoon. Omat tavoitteet olivat sielä viiden toista kahdenkymmen joukossa. Palkinnoilta tiputtiin mutta ei haitannut, koska paras palkinto oli sisällä, oma mieli ja onnistumisen tunne.

Viikkohan ei tietenkään tähän jäänyt kilpailujen osalta, sillä matka jatkui lauantaina hettaan ja paloaseman kellariin, Sunnuntai aamuna starttaa saami ski race johon lähden rennommin mielin. Kylmä keli jatkuu, lähdössä -20 pakkasta ja ilmassa pakkas sumu, joten aurinko ei pääse lämmittämään. Lisäksi matkalla oli vasta tuuli, joka teki kelistä todella kylmän ja palelutin naamani aika pahasti, sillä paleltumat meni ja on nyt tummana. osista on nahkakin kuoriutunut Säntäsin matkaan kakkos letkassa, jonka vauhti tuntui mukavan leppoiselta, vaikka siinä oli samat hiihtäjät kenen kanssa hiihdin kilpaa vuosi sitten. Keski syke oli 65km.iin saakka 142. Jonka jälkeen lähdin hiihtämään 150 sykkeellä ja letka pieneni vähitelle ja 80km:in kohdalla huomasin olevani yksin. Maaliin tulin seitsemäntenä 12 minuuttia kärjelle hävineenä. Raskas oli viikko, mutta mieli kevyt onnistumisesta.

Hurjaa menoa Lapponiassa by Wellu!

http://www.hevoskuuri.fi/hiihto/2339-kari-varis-lapponia-hiihdon-voittaja

Wellu nakutti 6nneksi kokonaiskisassa - aivan huikea suoritus! Onnittelut virtuallikatsomoista, joissa useampi PM on hikoillu ja pissiny housuun tuloksia katellessa. Lapponiassa menossa mukana myös raaka-Arska, Mika, Jussi, Mega-Pekka ja hyvin oli köörillä lankku liplattanut työmiesten keleillä. Tunturissa on ollu varmaan mukava lappaa! mitähän tapahtui media-Virtaselle, se ei selvinnyt etäkatsomoista...

Tykinkuula hakee sinuutta ittesä kanssa anaerooppisen kynnyksen hurmaavassa huumassa huomenna Syötteellä. Aina se on toka kiekalla Ahmalla tökännyt, outo näkymätön seinä siellä jonnossa olemattomassa nousukäyrässä. saa nähä mitä huomenna tapahtuu, selkeää ja aurinkoista pakkaskeliä joten voitelu- ja suksivaikeuksia ei oo kelläkään. maali ei oo vieläkään hotellilla ;) Huomenna se on vaan takomisen tasosta kiinni.... Harmi, ku ei voi kikkailla ;)

tänään upeassa kevätpakkassäässä mitäs muutakaan ku munkkikahvilenkkiä mainiossa seurassa!

Hiihtokausi aluillaan!?

..vaikka monet meistä on vedelleet huippuhienosti sydäntalven kisoissa. Itselläni talvi on sujunut lähinnä välineurheillesa, tosin "talven avaus" oli viime viikonlopun Iin 30km kisassa, jonne Sepen kans suunnattiin "huippuparit" torstaina heitetyn happohumalatreenin jälkeen. Ei oikein ramppa kalakattanut, mutta Iihin mukaan vaan.
Kisa sitten alkoi karusti: huomasin jo eka kilsoilla että nyt ei kulje. ei mies eikä suksi. Ei tämä yleensä heti tökkää, vaan yleensä vasta 3km kohdalla ;)
Tuskaa ja töitä ku orjaleirillä että pysys mukana, ja tätä jojonautintoa oli sitte tarjolla koko 30. Mukana pitää yrittää roikkua ja heilua kuitenkin, pakko. Näin päädyin Sepen ja parin muun jäntevän jäniksen kans inversionauttimaan reippaasti hengitellen kimaltavasta vitilumesta auringon paisteessa. Aamulla kun pääsin perille, eka ajatus oli että voi prkle. Aamulla kun pääsin perille, eka ajatus oli että voi prkle. Mulla sukset tunattu lauantain PekkaPoudan ennusteiden mukaan vanhalle karkealle -3, Sepellä kostealle/vesikelille! huh-huh, konkareilla meni kirkkaasti rasvat karille. Yöllä oli Iissä satanut 5cm uutta lunta ja pakkasta aamulla -11! tuloksena puhdas hienojakoinen pakkaslumi. Helpoin mahdollinen keli, mutta mutta... arpaonni ei suosinu ja laiska kun on, mukana ei oo voijepakkia, toisia suksia tai muita paikkaustsäänssejä. Yritän vielä kehua retostella hyvää paria äänekkäästi vastustajien hämäämiseksi lähtöviivalla, muttei ne hätkähä tai pasko housuun. Puristavat keppiä ja lähtevät ku hauki rannasta.... Näistä telineistä ponnistaen reissusta ei tullu heleppo ja koko matka tuli hangottua epämukavuusalueella.Yleensä sentään pitkällä matkalla joku pätkä on suht helppoa menoa. Viimeset kilsat kaikesta huolimatta yritän täysillä ja positiiviseksi asiaksi jäi mallikas sykekäyrä. maksimisyke lopussa 5 pykälää korkeammalla ku Hannun matolla. Hyvä niin!
Tästä matka jatkuu palautellen, mikä ei oo hyvien kelien takia tällä viikolla onnistunut. Kohokohtana tulee olemaan armoton sippaus Syötteen 50:llä Ahman nousuun, sinne sitä aina on saatanan kone hyytynyt ja suksi totaalisesti tökännyt siihen piinaavan jontoon nousuun paksumahan yrittäessä roikkua jonku turhan kovan porukan mukana.

Ahman jälkeen yleensä mielessä pyöri Pate Mustajärven hitti...
Talven selän ylittänyt PM-Tiimi sen sijaan on painanut hurjaa kyytiä. Huippuna Wellun PM-kisa, jossa pappuli oli päivän kolmanneksi nopein huippuvauhdilla edellä / rinnalla nuoria SM-mitalisteja ja huippulahjakkuuksia. Wellulla lahjakkuus puhkes kukkaan nyt. Lahjakashan se on aina ollu mutta tiimin mukasesti raskaasti reppua mukana ja se pistää puhaltaan yleensä ylämäissä. Yrtsi kans on pitäny kovaa kyytiä kisoissa, tosin Terwass kajahti suksihommat puihin ja tuloksena via dolorosa. Wellu ja Yrtsi veti myöskin Haukipudashiihdossa hirmuvauhtia nimimiesten kyydissä - kovaa menoa! Lenkeillä vieraillu Jussi pamautti Tervan kuntosarjassa keulille, hienoa! Ja Arskalla Terwassa Yrtsin kohtalo: hyvässä vireessä oleva raaka-A sortui kalusto-ongelmiin, edellisviikonlopun hiihto Kempeleessä lupaili jytkyä terwaan.... Rovaniemen 100:lta pongattiin Mika 4:llä sijalla, hieno suoritus!
Lisukkeena näkymiä Syötteeltä. Hiihtolomaviikolla tuli lipsahettua lappamiseen, kelit ku oli niinku alkoholistille GrodonBleuta - niinpä päivässä tuli lapettua 4-5h ja siitä maksamme kohtuullista epäherkkyyttä... Munkkilenkeillä se sulaa ja sitä kautta kohti Syötettä, pääsiäs- ja kevätkisoja. Osa tiimistä painaa tutusti Lapponiaan ja hurjin sen päälle vielä Saami SkiRaceen ja kukapas muuse on ku Wellu!