Suksiminen päästiin aloittamaan hyvissä ajoin tänä vuonna ja kausi avattiin suurimmaksi osaksi kilometrejä ahnehtimatta, noin keskimäärin. Osa porukasta nimittäin sairasteli, Wellu reenasi ammattimiesten ottein ja Tykinkuulalla kesää kevyempää settiä.
Tiimin “ammattimiehet” avasi kautta kansallisissa ja ehkä yksi hienoimmista kisoista oli Kaken ja Wellun kaksoisvoitto Virpan 15 kisassa takana iso nippu koukkupolovisarjojen mitalimiehiä. Pojat oli siis heti kauden käynnistyttyä iskussa. Tuo kaksikko ja Sepe jatkoi maakuntaviestissä loistohiihtoja ja tammikuun sokerina pohjalla oli Wellun huikea hiihto Jämillä yleisen SM:issä tuloksena jopa Hanki-kommentaattori Roposen avautuminen tapaan: “miten sauvakävelyä ja halontekoa harrastava ikämies voi niputtaa noin paljon nuoria lupauksia”.
Helmikuulla Wellu ja Mika jatkoivat mitalinhuuhdontaa palomiesten SM:issä ja sama tahti jatkui PM-kisoissa. Eri värisiä PM-mitaleita kerättiin toki muidenkin toimesta. Oma meno oli tässä vaiheessa takkusta ja taustalla varjosti yhden PM-tiimin ideoineen jäsenen totaalinen polven pirstaloituminen: ristiside edestä poikki, kierukka irti… ja leikkauksessa massiivinen sisäinen verenvuoto jalkaan mikä esti jalan kuntoutumisen.No PM-juna vihelsi taustalla ja Haukipudashiihdossa Wellu näytti todella hurjaa voitokasta menoa pudotellen peesistä (!) monien eri lajien mitali- ja teräsmiehet. Tässäkin kisassa Kake säesti loistavasti hiihtämällä kolmanneksi jättäen taakse muun Pohjois-Suomen koukkupolvikerman.
Maaliskuussa loppukin osa PM-porukasta pääsi myös mukaan loppetteihin: Tykinkuula ja Raaka-Arska testaamassa tasurin toimintaa Pertin hiihdossa ja hyvinhän ne pumput kulki – molemmille sarjojen voitot ja tasuria maukkaasti 35km anakynnyksen huumassa. Kovanaamat tiimistä lähti mukaan Tervahiihtoon ja tarjolla oli iiihanan tervaista vitipaanaa koko rahalla… ja kas Kake viidenneksi huippusuorituksella - tosin bensa loppui lopussa kesken, kun Paksumahojen komentosillalta ei pakotettu riittävään ravitsemukseen kisan aikana. Tai Kakella jäi hurmoksessa paitsioon tämä tärkeä elementti pitkissä kisoissal Wellu sortui tässä setissä ilmeisesti välineongelmiin…
Edessä SM:t Ranualla: Kakelle kolme mitalia! Pertsalta pronssia, vapaalta hoppeeta ja viestistä huima pronssi! Wellu hyvillä hiihdoilla 5. ja 4. yksilömatkoilla. Kovaa menoa! Hienoa hienoa!
Pääsiäiskisoissa Taivalkoskella Wellu testasi vauhtia ennen Lapponiaa ja tulos kertoi keveistä monoista – neljäs yleisessä noin 1,5 min MM-kisa Similää perässä. Kake samassa kisassa lyjyreiskoilla ihan mukavasti menossa mukana. Lankalauantaina Tykinkyyla maisteli HiSu SM -tunnelmia Torniossa ja jokisuiston ylimääräiset kelkkaurat suistivat Paksumahan megapummeihin heti alkumatkasta ja kisa oli paketissa ennenkuin se ehti saavuttaa kunnon kliimaksia ja taistelua auringon noustessa lämmittämään huippukunnossa olevia uria Puuluodossa. No, hauskaa se oli silti ja se on pääasia. On se vaan ketteryyttä ja suksitaitoa vaativa laji yhdistettynä nopeaan ja tarkkaan navigaatioon. Ajoin nimittäin komeasti yhteen hisu-ansaan ja risteyksen nykyä erottamatta ajelin täysillä tovin 90 astetta väärään suuntaan. Menestyksen puutetta hoidettiin isolla annoksella herkkuja ja Ikean täsmähakuja Haaparannan puolelta. Ja matkaseuranan ollut monilla mestaruuksilla karaistu Sepehän sitten pisti nuorisoa nippuun vetäsemällä huimasti hurjalla lykkimisella kuudenneksi yleisessä! Aivan huikeeta!
Pummailujen haavoja nuolastiin palmusunnuntaina Erä-Jorman visioimalla umpihankihiihdolla Rytivaarasta Syötteelle ja harvoinpa termarin teet ja nuotiolla paistetut makkarat on olleet niin maullaan kuin ne Toraslammella tällä kertaa olivat. Valitettavasti termarista loppui löpö ja takas Syötteelle oli suksittava umpista… tankkaamaan.
Tiistaina heti pääsiäisen jälkeen käynnistyi hiihtokuntoa rajusti mittaava Lapponia, jossa mukana Wellu, Raaka-Arska ja Mika, lisäksi lenkkikavereista Orvolat ja Isoahon Jussi ja muitakin reeneissä mukana olleita. Tuloksia lueskellessa hyvin Lapissa hiihdot sujuivat! Wellu koknaistuloksissa 4. hurjilla hiihdoilla, Jussi viimesenä päivänä Karrahuikosen huippuhiihdolla petrasi kokonaissijoitusta, Arska tasaista työtä sijoittuen 50 sakkiin, Mikalla Himmelriikissä hyvää kulkua, Miikalla hyvää työtä läpi viikon ja Sari naisissa seitsemäs. Kovaa sakkia, hyvässä kunnossa – onnittelut kaikile kovan urakan läpi liu’uttelusta!
Viimesimpänä omana ponnistuksena paukautettiin mukaan Kaken kanssa Syötehiihtoon ja matkana ikiuuvuttava 50km Syötteen pitkissä nousuissa, jotka ei armoa anna, mutta pistävät anelemaan armoa viimeistään takas stadionille kamutessa. Yleensä tätä reissua ei oo krampeitta tai sippaamatta tullut kierrettyä. Kisa lähti mukavasti liikkeelle ja tempastiin Kaken kans paukusta keulaan rauhottamaan eka kilometrien vauhtia. Alamäkiosuuden alkaessa muutamilla hermot petti ja tuloksena hurjaa höökäilyä muutama kilometri. Itse päätin tässä vaiheessa hiukan tasotella nousuissa ja luotin Tykinkuulan pyörimiseen alamäissä. Tämä toimi ja Pärjänjoella oltiin vielä “kasassa” ennen ensimmäistä loivaa nousupätkää. No tämähän ei oo paksumahan parasta temmellyskenttää ja siimaa piti antaa hiukan ennenkä päästiin taas hepompiin maastonkohtiin. Toraslammen jälkeen edessä on kunnon työpätkä, jonka aikana wassutellaan 150m nousua ylöspäin. Aurinko paistaa, lumi natisee ja osa kaasuttelee hermostuksissa turhia spurtteja. Kaikesta huolimatta “kakkosletka” on kasassa Ahmatuvan aurinkoisilla soilla ja meno on aika soppelia viidenkympin rentoa reipasta. Kake ja Alm on tässä vaiheessa ottaneet hajuraon ja tutkassa ei näy Kakea - hohtavaa hankea ja ylämäkeä sen sijaan kylliksi asti. Alamäen alettua painovoima pääsee oikeuksiinsa ja saan napattua monta päänahkaa päätyen hiihtämään hetken “irti”. Ylipaino on ylivoimaa, valitettavasti vaan gravitaatio iskee julmasti takas kaarrettaessa taasen nousuun ja takaa hankoava Turtisen Pale huikkaa kohteliaasti jotta nyt Kaitsu hiihdetään, vejetään… Jaa, Pale hiihtää, mina sipsuttelen omaa vauhtia nousun ylös. Harmittavasti 50m kaula syntyy nousussa ja sitäpä ei sitten mogren-osuudellakaan saatu Pekan kanssa imettyä kiinni, vaikka vuorovedolla sitä tovi yritettiin. Toraslammella löysätään hiukan ja koetetaan pitää meno tasasena – edessä on kaikkina edellisvuosina hikeä ja verta vuodattava toinen kerta 150m ylöspäin, happoreisien via dolorosa. No, nousu sujuu metri kerrallaan ihan mukavasti ja 9km työsouuden jälkeen lasukosuus armahtaa keuhkoja hetkeksi, reidet toki on tälläkin pätkällä lujilla ja viimesen juottopaikan jälkeen vasen reisi ja käsi napsahtaa kramppiin. Jahas, viimeset kilsat mennäänkin sitte jotain kummallista toispuoleista ja alamäessä liukumani 100m kaula Pekkaan sulaa ennen viimestä nousua. Edessä nousu stadionille, toinen puoli mekaniikasta ei toimi. Pekka iskee puolivälissä nousua ja yksjalakaluistelulla ei ehi mukaan. On se jänskää tama viidenkympin hiihto! No ei auta, on kannustusta ja ois tahtoa va ne ei suksia liikuta. Vou vou vou mäki ylös ja painovoimalla liu’utellen loppukilsa maaliin. Tulos ja hiihto hyvä – tankkaus meni hieman pitkäksi, mutta sehän kuuluu tämän tiimin geeneihin… 
Kake oli toisella kiekalla paininut Almin Juhan kanssa muutaman kerran, mutta kummankaan pääsemättä irti ratkaisu jäi loppusuoralle, missä Kake nappas voiton ja kolmannen peräkkäisen voiton ansiosta kiertopalkinto kotiin!
Jaa juuri tulleen tiedon mukaan Wellu 10. tänään Saami Ski racessa - pitäähän se palauttavalenkki heittää heti Karrahuikosen 80 km:n päälle ja ku takana on 190km kilpahiihtoa viidessä päivässä. No nyt sitä kilpahiihtoa on 280km plakkarissa. Matkaa Wellu teki loppumatkasta muutaman "Muuanin" kans, kyseessä se yhistetyn norjalainen Magnustelija.
Palautumisiin!
