maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rokua Geopark Challenge

Tänäkin vuonna Adventure-sarjaan Sepe oli kehitellyt hienon setin! Hyvä lähtökiihdystys järveen, sitten kolme eri lajia prologina (melonta/juoksu/rullaluistelu) jonka jälkeen suureksi osin hienoa ja raskasta maastopyöräilyä rokuan upeilla harjanteilla!
Kisa sujahti muutamaa pikku koukkua lukuunottamatta hyvin, tekeminen oli seesteisen rauhallista ilman aiempien vuosine anakynnyksen hurmosmaisia kohellusrykäisyjä.
Alun uintisprintissa aivoja ei tullut käytettyä vaan ponkasu suoraan järveen ja bonuksena tuplakaahluumatka. Niinpä rantauduttiin jälkikastissa, mutta elähän mittää, nopealla vaihdolla Oulujärvelle melomaan päästiin jo kolmantena...
Melontarata oli tänä vuonna reilusti mielekkäämpi ja hauska verrattuna järvellä jolokotteluun. Strategia puri ja keulassa lusikoitiin Oulujärven makeaa vettä, Wellu ja Mika tiukasti peräpeilissä repien.

Melonnasta vaihdettiin urbaaniin suunnistukseen nopealla vaihdolla ja matka jatkui pitkän matkan sopivalla kaasulla. Wellu ja Mika nappas puolivälissä tiukemmalla tossun nostolla kiinni ja tästä eteenpäin tunteroinen taivallettiin tutulla Paksumaha-kvartetilla. Juoksuosuuden Questin kolmas valokuvan pala meinas viedä viimesetki hiukset, mutta lopultahan Sepen juju löytyi pimeästä yläkerrasta, piru kö ei eka kiekalla nähnyt portaita... mistäs sais kissan silmät? Juoksun jälkeen plakkarissa oli n 2 h reipasta settiä, mutta setät jatkaa skarppina ja valppaina. Siirrytiin rullailemaan...
Vaihdossa ei pidä tupeksia, muttakö mulla on nyt liian paljo nauhoja ja remmejä!
 
Matkalla kolme rastia, joista perimmäisellä makea hyppy jokeen ja leimat kalliolta. Aivan upea rasti! kiitoksia Sepe!
Kvartetilla eteenpäin ja viimenenkin rasti perä kanaa eri reitin valinnasta huolimatta. Nyt on kisafiilistä, sen näki myös Wellun naamasta.
MTB alkoi "viivasuunnistusella" kohti Rokuan kankaita harjannerastia etsien. Ja sinnehän olikin sitten vaihdosta tovi matkaa - kuuliaisina ajelimme läpi myös alun merkatun retkeilypolun ja tämän alkumatkan raskaimman pätkän retkeilypolkua riskillä väliin jättäneet Vaalan vauhtioriit nappas meidät rastille kiinni. Prkele! Siinä meni useiden minuuttien kaula! Ei auta ku setien keksiä seuraavia siirtoja. Vielä on kesää jäljellä, samoin matkaa! Kolme duoa siis kasassa ja matkaa taitettu n 3.5 h. Kisafiivistä!? Rastilla pientä pohdintaa reittivalinnasta MTB CP2:lle, mutta kavereiden ilmaantuminen iholle vaati nopean liikkeelle polkasun ja ratkasu osoittautu seuraavalla rastilla kohtuulliseksi. CP2 kerettiin uida ja leimata ja olla takas lähdössä pyöritteleen kampia kun Vaalan vauhtihirmut ilmaantu rastiympyrään. Hajurako on... hyvä! Joksa huutelee peesistä että sun linssit lentelee - vovoviva, näkölaseista ei oo ku karmit jälellä, mutta tuumaan takas, etä ei ehi jäähä ettimään, etipäin mentävä on! Vinkkarit ruttuun ja täyttä höyryä ettepäin! Nyt edessä selkeetä lappoa periaatteessa pari rastia, jonka jälkeen tarkkuuta vaativa väli jonne menoa oli tarkotus skarpata. CP2:lla nähtiin muuten Lost in Kajaani munasillaan Extreme-sarjasta - ihmettelimme kaverin käyntiä rastilla nakuna jottei kamat kastu... 2 min kuivien pukemisen jälkeen hälle tarjottiin niskaan kunnon ukkoskuuro, ettäköttä kannattikohan? Tänä vuonna J.Oksakaan ei viikannut sukkia rannalle, muljahtaa täydessä kisasetissä veteen kö hylje - kaunista!
CP3:lle tullessa kävi selväksi, että jäkäläkankaalla on paljon uria, joita ei oo kartalla - tätä ei paljastettu peesimiehelle tässä vaiheessa. Rasti nätisti tutkaan ja nopeesti eteenpäin. Sama homma, uria tulee vastaan mutta matka jatkuu ja tismalleen reittisuunnitelman mukaan! Hienoa!!!
Hyvä olo pois mielestä ja tarkasti eteenpäin. Takaraivossa sykkii ajatus "Nuorisoduo hengittää niskaan, ei sais päästää näköetäisyydelle." CP4 komean harjanteen kupeessa - rasti hallitusti talteen ja nopeesti eteenpäin. Ei oikasta, korvakkoa ei saa särkiä nyt. Ohjeistan myös nostamaan pyörän runkojen yli varmuuden vuoksi, damagea ei saa nyt tulla.
Nyt päästään hiekkaurille varmaan, ihanan raskasta! Hikistä ja mukavaa hiekkalaaria eteenpäin pari rastia ja luulis vähemmän pyöräilleillä kohta reiska tummuvan. Luen karttaa, säätelen vauhtia jotta J.Oksa pysyy näköetäisyydellä. Rokuan järven niemelle aivan mahtavaa polkua pisto ja ylämäki takas reippaasti. Keisarin kierroksen reittiä huikean kirkasvetisen Pitkäjärven rantaan ja Maijan "ei sukellusta tänään" terveisten myötä Pookille kiipeämään.J huohottaa Pookin nousussa notta tee sinä Questi jos pystyt. Jesh, jos ei tarvi oikeeta olkapäätä käyttää niin teen, olkapäällä kun ei voi nostaa, roikkua tms.
No, Pookilla odottaa Hannu ja Hege ja kerraan makia vinolaskeutuminen palotornista. J siirtyy tankkaamaan, minä hyppään valjaisiin ja tuttu epävarmuus jotta onhan nämä remelit nyt varmasti oikein? Miks näitäkään hommia ei tuukokeiltua, opeteltua ees pari kertaa joskus? No tornin huipulla "on on ne ok" Hege tuumaa, sanoo notta anna mennä! Jepjep! makeeta liukua!
Pyörän selkään ja pari rastia eessä, viimestä CP8:ia haeskellaan väärältä puolen tietä kun setä ei näe ympyrään piirrettyä pistettä eikä oo setälaseja tai luuppia mukana...  Tervahauta löytyy ja maalia ja viimestä tehtävää kohti.
Jukka paiskaa Questin kouraan - topografikartta jossa kolme rastia ja yks pitää käydä leimaamassa. Selvä! hetken vilkasu ja äkkiä liikkeelle. Parkkipaikalla pyöräillessä päätös tien varressa olevan rastin hausta ja sinne reiskaa polttaen pää ohjaustangossa. Leimat ja maalia kohti - missähän Vaalan raketit menee. Tuuppaan J:tä ylämäessä, loppukiriä vedetään. Maali, ekana - aivan mahtavaa! Hieno reissu, hyvin suoritettu ja hyvää tekemistä 6.14.
Ropassa vain pieniä leimoja matkalta: pari sääriruhjeita (kuuluu asiaan), piikkilangan kuvio neljällä reiällä vasemmassa jalassa, oikeassa pohkeessa hammasrattaiden reiät (kuuluu asiaan), yks rakko. J:llä puolikymmentä eturopan ruhjetta - sääressä, polvessa, reidessä, bonuksena muutamat molemman jalan rampit kylellään hiekassa maaten jalat kiinni lukkopolkimissa.
Mutta kyllä setiä nyt hymyilyttää - hyvin meni ja olipa makia lenkki!

Kiitoksia taas Sepe hienosta reitistä, kiitokset samoin kaikille muille järjestelyissä raataneille ynnä kanssakilpailijoille mukavasta kisafiiliksestä!
t Paksumahat


4 kommenttia:

  1. Hienoa! Ei mitään kummempia kommelluksia, suorastaan rutiinivoitto:)

    VastaaPoista
  2. saatiin purkkiin hyvä suoritus!

    VastaaPoista
  3. Kyllä tosiaan nuo vähäiset maastopyöräilykilometrit kostautu tuossa viimesellä osuudella, rupesi jo hiihtomiehen reisi tyhjenemään hiekkamäkiin!

    VastaaPoista
  4. hiekkaurien ajo on taivaallista hikistä herkkua ;)

    VastaaPoista