Muddy-X - osa II - puolivälin pojot ja hymyilevä Hannu

...Sanginjoessa virkistyttyämme polkasimme varpaita lämpimäksi Sankivaaran huipun ylittäen. Edessä lauttarasti, jossa mietitytti, kummalla rantaa rasti on. No se oli lautassa, tietysti niinkuin määrite sanoo ja jos sen lukee ja älyää, va ei sitä kaikkea vauhissa sisäistä. tai ajattele. tai lue tai kuuntele. Se on se hurmooksessa sukkeroituna ajelu semmosta, ettei siinä roupinkia tarvita. No, mutta lautta toisella rantaa, jossa mestarismies Hannu hymyilee leimaten pojot plakkariin. No ei se mitään, tämähän on narulossi eli eiku kskomaan! va ku lautta ei liiku, mitä ihmettä!? lisää voimaa... ei lähe. Jaa, ei pitäskää. Vaihetaanpa vejettävää köyttä ja johan lautta liikku!
Nikke Knattertonin johtopäätös: Ohjuria kiskomalla ei lossi liiku.
Riks-raks pisteet talteen tarkasti kohilleen leimaten ja uudelleen Sankivaaran päälle. Nytkään reiskaan ei saa laskea piimää ja pienellä kiekolla ylös. Kohti Pilpakangasta... laavulle menevälle pääväylälle päästyä täytyy todeta, että tämäkään pätkä ei oo ihan nopeimmassa kunnossa pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen. Valtavia lammikoita, joissa Sepe oli kuulemma ottanut dippausta rasteja kuskatessa. Hannu vilkkuu edessä, tehdään eri reittitoteutukset ja  me Kaken kans käännetään kohti kankaalla olevaa rastia ennen luontopolun rastia - nämä on nyt ihan sama kumminpäin hakee. Rastilla riks-raks, pojojen talteen oton hetken lämpö hellii kylmettyneitä reisiä.
Ja sitte iskee taas oikasemisen syndrooma. Ei kisan kannalta merkitystä, mutta paljon Rockympää kantaa ja juosta edes tovi kisassa pyörä niskassa... eihän tää kevyttä oo, mutta ei pidäkään. Huohotttaminen on ihanaa, matkanteko ei oo ihan ku Rockyn juoksua lumihangessa mutta eteenpäin mennääm. Oiko napsahtaa just siihen mihin pitikin ja matka jatkuu polkuja pitkin kohti luontopolkua.Kankaalta pitkoksille laskiessa ryökäle pitkokset on mätineet suohon ja eihän  niitä voi ajaa. Pyörä kellahtaa rahkaan ja jalkaudumme juoksemaan... ei kannata särkeä vanteita. Hannu tulee vastaan ja hymyilee jälleen. Hymyilemme takas huikaten  "good afternooon mr Oja",  herrasmiespojoja gaalassa kalastellen -  kisasta huolimatta ei niin otta rypyssä kuiteskaa olla, pikemminki hymyn kare taulussa, joka voi olla seurausta hetken onnistumisesta tai sitte hetken epäonnistumisesta. meni niin tai näin, nii hymyilyttää. Hymyssä suin on parempi jengata.
Taivaan isä on rasvannut erittäin perusteellisesti pitkokset ja eipä niillä meinaa pysyä pystyssä jalkasinkaan. Kake loikkii eellä ja hiihtelen perässä pitkin liuin tuskallisen kauan sikaliposia pitkoksia ennenkä rasti armahtaa. Riks-raks ja takas hiihtämään.
Pilpakankaan laavun kautta kohti Pilpasuon ylitystä... Suon reunaan päästyä suota ylittämässä vilahtaa jälleen Hannu! edessä joku muukin. 29' raiteille ja hanaa. Jos suohon tippuu ni parempi sukeltaa vauhilla.Välikankareen  jälkeen varvaamme yhden kaverin ja päästään Hannun peesiin. Rakalle vievää polkua ei aja oikein pirukaan (voi olla että Pekka ajoi) ja hölökötämme pyörien kera rastille. pojot talteen ja Hannu ottaa ripeällä rastiotolla 20s kaulan. seuraava polkupätkä on ihan kunnon maastoajoa ja kone lämpenee! Hannun tuntumassa tielle ja karttaa kattomatta perässä vaan.... ja mitä pirua, tullaan louhokselle! PUMMI. piru, on sitä pölijä... leuka rintaan ja takas mutkaan missä Pekka varmaan naureskeli partaan ku trio painoi porisematta testosteronia uhkuen ihan väärään suuntaan, mutta lujaa. ei siinä risteyksessä imeksitty. Niin se on, että kartta on suunnistjan parhaita ystäviä, jota kannattas arvostaa ja palvoa! No illalla on Nikkemäisesti rangaistava itte itteään laittamalla nyrkkeilysäkkiin tuo ylläoleva hymykuva ja vetää siihen muutaman napakka sarjaa.Tsekatkaa Niken aamujumppa: http://www.youtube.com/watch?v=fR_X9i9zyBE 

...ja meillä seikkailu-urheilijoilla ois Nikeltä vielä paljon suuren seikkalijan taitoja opittavana, mikä selviää pätkän loppuhuipennuksesta.
Sitten tietä pitkin kohti sähkölinjaa. Tylsä tiepätkä, mutta nämäkin on jengattava.Sähkölinja ja sen jälkeen turvesuolle oikealle. Nyt ei oo tylsää vaan otetaan miehestä mittaa. Hannu vetää isolla vaihteella eellä pikku hajuraon päässä. Nyt on sitte meneillään tämän reissun raskain pätkä ajaa. Rengas uppoaa välillä märkään turvesuonpohjaan napoja myöten. Pikku hiljaa hiissataan 29eillä ja plaanimmalla menolla taas Hannun peesiin. rasti riks-raks, hetken harkinnalla selätän oikasusyndrooman ja jengataan upottavaa turvesuota takas. Helevetin raskasta. Huh huh. Olikohan 3 pisteen arvoista? Matka jatkuu tietä suorvoen 81:lle. Rutinii riks-raks, hymyillään taas Hannun kans ku tavataan rastilla ja äkkiä pyörään selkään ja takas. Matka jatkuu ku kampi pyörii, niinku paras viehe kalastaessa on ensinnäkin viehe vedessä. Hannu viilettää reilumman raon päässä edellä. Taas naukut turvesuota ja kantavalle tielle päästyä huomaan Hannun lähteneen taas eri plänille. Tuumailen Kaken kanssa, että ei se mitään, nyt ajetaan vaan omaa pläniä ja katotaan lopussa kenelle kellot soivat...