"Aamu alkoi mukavasti aamiaisella kello 5 josta sitten kisapaikalle. Paukku tapahtui järvenrannassa seitsemältä. Uinnissa kauhea yritys vetää mahdollisimman hiljaa, jottei pyöräily kärsis aloituspulssin muodossa. Mutta niinhän siinä taas kävi että 1:30 tavoiteaika vaihtui 1:15 suoritukseen. Vaikka kuinka yritti himmailla niin ei se tuota hitaampaa vaan kulje.
No sitten rauhallinen vaihto ja pyörän päälle siirtyminen. Sujui ihan hyvin. Lämpö 22 astetta ja pilvistä. Melkein ideaalikeli. Alussa pulssi 155 vaikka himmaili taas niin hiljaa kun osasi. Parempi kuitenkin kuin Joroisilla jossa aloituspulssi 165. Uinti vaikuttaa aika paljon pyöräilyn pulssiin kun on ihan eri lihakset käytössä. Eka kierros meni mukavasti ja pulssi tippui 140 tuntumaan pikkuhiljaa. Mutta sitten taivas repesi eli alkoi aurinko mollottaan niskaan. Ja lämpö nousi nopsakkaan 28 asteeseen. Hiki virtas ja elektrolyytit kulu. Onneksi oli suolaista ja mg tabletteja matkassa. Maha vaan ei taaskaan kestänyt geelejä. Kolmannella kierroksella (45km kiekka) meinas meno loppua kokonaan kun vatsa krampit meni niin pahaksi ettei välillä voinut oikein hengittää. Sitten lopetin kokonaan geelien imemisen ja siirryin banaaniin ja söin lisäksi pari elovenan välipalajuomaa jotka rauhoittivat mahan. Neljännellä kiekalla alkoi lämpö + hikoilu tehdä tehtävänsä ja reidet rupes kramppaamaan. Siitä vaan sitten sormisuolaa huuleen ja lisää magneesiumia niin kyllähän se rauhoittui.
Vaihdossa jalat oli niin herkkänä, ettei voinut nousta pyörän päältä pois ilman että reidet menee joko edestä tai takaa kramppiin niin teimme henkilökunnan ja rouvan avustuksella semmoisen operaation, että seisoin hajareisin pyörän päällä ja sitten muut kallistivat mua ja nostivat käsin toista jalkaa niin, että joku sai vedettyä pyörän alta pois. Kuvittelin jo, että tämä ei voi päättyä hyvin.
Sitten vain lenkkarit jalkaan, lyhyt kylmä suihku vaatteet päällä ja tien päälle köpöttelemään. Kun taas imi vähän suolaa ja magnesiumia niin krampit pysy kurissa. Geelejä ei pystynyt juoksun aikana imemään yhtään. Ei muuta ku jokaisella juottopaikalla vaan banaanin puolikas ja suolakurkkua. Onneksi olivat lisänneet lämpimän kelin takia yhden ylimääräisen juotto/suihkupaikan josta mentiin reitillä kahdesti ohi joka kierroksella.
Juoksu meni loppujen lopuksi hyvin kun vauhti pysyi tasaisena (joskin hitaana) ja kävelyksi pistin vain tiukemmissa nousuissa. Koko ajan krampit vaani kuitenkin lihaksissa ja piti oikein keskittyä siihen, että ei tee mitään äkkiliikkeitä. Yhdessä risteyksessä piti vilkaista kohti ajavaa autoa ja niskalihakset meni välittömästi lukkoon.
Aivot oli hyvin narikassa kun kerran juostiin suoralla tiellä yhden vastaan tulevan kaverin kanssa suoraan nokkakolari, ja yhdessä paikassa painoin mutkasta suoraan pusikkoon kun jalat ei enää kääntyneet. Ja sitten kerran juoksin juottopaikan ohi, kiitin henkilökuntaa, ja unohdin kokonaan käyttää palveluita. Onneksi rouva tuli pyörällä perässä ja korjasi tilanteen.
Päivän loistavimmaksi suoritukseksi lukisin herra nro 38 suorittaman pyörän päältä kusemisen. Reitin jyrkin lasku jossa nopeus nousee 50km/h:ssa ja kaveri rupes edessä värkkäämään jotain erikoista. Kohta rupes taakse tulemaan semmoin roisekesumu jolloin vaihdoin ajolinjaa reilusti vasemmalla ja laskettelin kaverin rinnalle. Siinähän se oli kaveri kaivanut letkun esille pyöräilyhousun lahkeesta ja kuseskeli reittä pitkin omiin kenkiinsä. Siinä on asennetta :-)
Loppuaika 13:08 eli aika tarkkaan se minkä arvelin realistiseksi Joroisten kokemusten pohjalta."
Onnittelut ironmanille urakan loppuunsaattamisesta! Sitkeytta ja periksiantamattomuutta loytyy!
Huhhuh, melkoinen suoritus. Hatunnoston arvoinen ehdottomasti! Voisiko sanoa että kramppien kautta voittoon:)
VastaaPoista