Männä viikonloppuna Wellun kanssa jo kolmatta kertaa Tukholman maralla. Edellisten kertojen virheistä oppineina tavoitteeksi otettiin varsin miehekkäästi se, että laivan buffetissa pitää ruuan maistua. Ensimmäinen reissu 2007 kun meni tutustuessa laivan ohi tiputusvälineisiin ja seuraavan vuonna käytiin nokkimassa kaks ranskalaista, yks nakki ja puoli lasia olutta.....ja öljynvaihtoon. Ja kaikki tämä vain 35€/PM. Hip hip hurray!Vaikka ollaan paksumahoja eikä kansipoikia niin päätettiin kuitenkin kisaaamuna pitää taktiikkapalaveri aurinkokannella. Tulipahan nähtyä sekin. Päätettiin, että täytyyhän se ruoka kuitenkin ansaita, joten joku tolokku, siis vauhti, se olla pitää. "Miten olis 3:10?" "Onko liian kova?" "No miten ois 3:15?" . Kättä päälle ja numerot koneeseen; 4:35/km. Sillä mennään alle 3:15 sano garmin.
Lähtöpaikat katsottiin niin, ettei tarvitsisi jäädä heti alussa vellovan massan jalkoihin. Otettiin about peräkkäiset paikat, minä B-ryhmän perältä ja Wellu C-ryhmän keulasta. Ja kappas jo ensimmäisessä mutkassa kuului tuttu puuskutus ja rykäisy; moro! Wellu rinnalla. Hienoa!
Vaikka ollaan jo ikämiehiä niin intoa oli kuitenkin niin paljon, että garminilla oli työ ja tuska pitää meidät sovitussa vauhdissa. Eka vitosella 1min hyvää. Tähän on pakko rauhoittaa. Pidetään tämä. Näinpä me pojjat jatkettiin kilsa kilsan perään niitä näitä poristessa ja ihmetellessä kuinka osa puuskuttaa reilusti yli ana-kynnyksen jo tässä vaiheessa. Wellulla tuntui olevan kulku kohdallaan. Itsellä sykkeet tapissa. Jäiköhän sittenkin joku vuoden 2007 opetuksista huomioimatta, tä?
Puolivälissä kello näytti 1:36:16. Oltiin siis vallan mainiosti tavoitevauhdissa vaikka tuosta sen alun minuutin toisella puolikkaalla jättäisiki juosematta. Loppuaikaennuste siis noin 3:13 - 3:14, jolla mentäisiin kirkkaasti alle tavoitteen.
32km'n tolpalla kilsa ennen Vesterbron siltaa kaikki kunnossa. Vauhti edelleen sama, kulku kevyttä, mutta syke hiipii kohden Kaikkosen maksimia. Ilmeisesti jetlag kuitenkin painaa. Wellu menee 5metriä edellä. Vesterbron sillalla mittari ottaa mattomaksimit ja päätän, että pysytään edelleen tavoitteessa: buffetin pitää maistua ja alle 3:15 mennään. Wellu tikkaa enarit silmissä karkuu. Hienoa! Wellu jos kuka on tuon ansainnut. Toivotaan, että kaverin kyydistä jääminen ja selkien ohittámiset antavat paksumahalle siivet loppun saakka. Harvoin, jos koskaan, olen tuntenut näin suurta mielihyvää, kun kaverin selkä katoaa pikku hiljaa horisonttiin. "Iske Wellu iske" höpisen itsekseni.
Maalivaate armahtaa minut ajassa 3:14:14. Wellu pisteli uudeksi ennätykseksi 3:12:30, elikkä potentiaalinen sub 3:00 mies ilmiselvästi. Nopeampi reitti, syksyinen tapahtuma ja numerolappu 2 numeroa löysemmälle ja se on siinä. Uusi sub 3:00 mies on syntynyt. Se ei ole kuin tahdosta kiinni. Ensimmäisenä valmistavana toimenpiteenä Wellu vaihtaa L-koon kisapaidan M'ään. Matka on siis alkanut ;-)
Kiitokset vielä matkaseurueelle, Huitan Mikalle ja Antilan Petrille, jotka molemmat vetivät maran hienosti ja ennen kaikkea kestivät kuin miehet välillä sakeaksikin käyneen ilman, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti