Terwamaraton 26.5.2012
TAR'iin lähtevistä Paksumahoista viivalla Timo ja Kauko. Vellu paranteli polvea ja Joksa toipui muurilta.
Ikinuori minimaratonisti
Kaukon tarina vauhdikkaalta puolikkaalta:
Ennen starttia asetin Garminin jäniksen optimistisesti aikaan 4min/km. Vauhti tuntui hiema liian kovalta mutta ajattelin lähtä kokeileen. Fiilis ropassa oli kuitenkin hyvä vaikka tuli lipsahettua rasteille ti ja to ja vielä useammalle radalle. Siihen vielä normilenkit päälle. No, eipä näihin karkeloihin kannata himmailla, tavoitteet on kuitenkin syksymmällä ja talvella.
Heti alusta juoksu lähti helposti liikkeelle. Kilometriajat asettui 3.49 – 3.55 välille ja juoksu oli helppoa, sykkeet mukavuusalueella. Tuiran kieppeillä lämmöt alkoi nousemaan, myötätuuli ja auringonpaiste teki tehtävänsä. 10 km väliaika n.39 min ja juoksu edelleen helppoa. Oulujoen kirkon jälkeen käännyttiin vastatuuliosuudelle ja kilometrivauhti laski tuulen ansiosta n. 10s/km. Mietin että nyt pitää kirrata vauhtia, meno on turhan helppoa. Takaraivossa jyskytti kuitenkin edellisten vuosien kokemukset: jossain vaiheessa asfaltin jyskytys tekee tehtävänsä ja jalat hyytyy. Jatkoin siis samalla vauhdilla. Jostain syystä pääsin tuorein jaloin maaliin asti ja hyytymistä ei tullut missään vaiheessa. Loppuaika 1.23.56 ja hyvä mieli. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn haasteita.
Kauko vetää ja aurinkokansi nauttii tuulensuojasta
Timon tarina maratoonilta (edellisestä olikin aikaa 18 vuotta)
Lähdin kolmen tunnin jäniksen mukaan, vaikka tiesin että se on hieman liian kovaa kyytiä. Ajatuksena oli seurata sykettä ja tuntemuksia ja passailla vauhtia sen mukaan. Meno oli varsin kevyttä vaikka jänis välillä meni nykien, syke pysyi 160-165 haarukassa. Kolmen tunnin vauhtia haki reilun kymmenen juoksijan porukka. Juottopaikoilla ryhmä venähti pitemmäksi letkaksi ja joutui hieman kiristämään että pysyi vauhdissa mukana. Muuten jänispalvelu toimi mainiosti. Puolimatka 1.29,37 ja tuntui vielä helpolta. Sitten pohkeet alkoivat mennä jumiin ja 24 km kohdalla tuli pieni kramppi, piti löysätä ja jäin porukasta. 30 km kohdalla olin vielä 3.02 –vauhdissa, sitten pohkeet meni täysin jumiin ja viimeinen kymppi oli tuskien taivalta. Kehitin lopussa pienen kirin juottomiehen käskystä ja ohitin naisten sarjan voittajan. Loppuaika 3.07,11 jolla irtosi 3. sija Pojat45v-sarjassa ja 18. kaikista juoksijoista. Harjoittelun määrä ja jalkojen lihaskunto huomioiden tulos on ihan ok. Tasaisemmalla vauhdinjaolla aika olisi voinut olla hieman parempi, mutta ihan sama.
Edellinen asfalttimaraton 18 vuotta sitten, tuolloin aika 2.45,19. Jos vauhti tähän tyyliin tasaisesti hidastuu, 90-vuotiaana menee neljään tuntiin ja sitten voikin lopettaa.
Timo vetää ja naisten sarjan kärki yrittää roikkua mukana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti