keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Lost in Kainuu Almost Lost

Niin kuin näissä tapaa käymään, että vaikka kuinka mielessään spekuloi, prologi yllätti jälleen.

Oletuksena oli, että prologissa käydään vähän kasteleen varpaita järven rannassa ja töpötellään takas luontokeskukselle. Va patjallahan vedeltiin ihan tosissaan pitkin poikin Öllöriä. Vellu veti kuin palolaitoksen sammakomies ja minä koitin roikkua peräaallossa.
Kakkosena rantaan ja melontaan.
Kanotin valinta on mennyt niin monta kerta keturalleen, että panostettiin siihen oikein huolella. Alle liukas vesipeto ja silmät kiinni kohti ykköstä. Pientä mutkaa matkalla, kun edessä ei näkynyt ketään antamassa suuntia tai paljastamassa lipun paikkoja.






Perusvarma MTB pikataival ja samoilla kengillä lyhyelle suunnistusosuudelle. Tässä vaiheessa kaikki joukkueet olivat kiertäneet samat hajonnat, joten saatiin ensi kertaa varmistus keulapaikasta.
Nopea huolto ja pyörillä kohti Julma-Ölkkyä. Vellu pisti asvaltilla selän alas ja antoi rallan kalkattaa. Huutelin takaa kääntymissuuntia, kunnes vähän ennen rastia vaihdettiin taas paikkaa, että kartturi pääsee synkkaamaan vauhdin kartanlukukykyynsä sopivaksi. Nopea leimaus ja Ölökyn parkkikselle kengän vaihtoon. Reipasta hölkkää kohden Ölkynhaaran questia. Pientä säätöä valjaiden kanssa ja jouduttiinkin molemmat vaihtamaan valjaita kertaalleen ennenkuin päästiin vaijeriliukuun.



Paluumatkalla seuraavalle rastille saatiin ensimmäinen havainto toisesta joukkueesta. Laskeltiin, että Väsyneet isät ovat n. 10-15min jäljessä. Vauhdilla riippusillalle ja rinnettä ylös suoraan rastille. Länsirantaa pitkin takaisin parkkipaikalle olevalle Q:lle. Rauhallinen lankutus, kenkien vaihto ja takas pyörien selkään. Alkuun mukava kivikko siinä uskossa ettei tätä kukaan kovempaakaan aja, vissiin. Tarkat rastienotot ja reipas matkavauhti se setämiehet tiellä pitää. Vellu tarjosi taas selkäkyyrykyydit viimeisillä asvalttikilometreillä. Samoilla vauhdeilla huoltoon. Pakolliset kamat Vellulta mun reppuun. Uimapatja ja pumppu Vellun reppuun. Pyörillä takas luontokeskukselle leiman hakuun. Sieltä taas tennarit savuten maastoon.
Eihän se jalka enää viiden tunnin kohdalla kepeä ole, mutta pidettiin mieli ja tavoite kirkkaana mielessä. 6min/km maastossa on ihan riittävä vauhti tässä vaiheessa. Hienot questit Lumon pihassa ja kiellettyalue kiertäen rantaan. Alettiin jo kaivaan patjaa ja pumppua repusta kun huomattiin rannassa pelastusliivit. Eikun kysymään "Mitä varten nuo on?". "Jos tahtoo uijja niin saa uijja liivit päällä". Tämä selvä, mehän tahdottiin. Leimat emittiin ja kohden viimeistä rastia. Pieni herpaantuminen aiheuttaa pienen sivuun ajautumisen. Karkealla mutu-suunnalla kohden viimeistä rastia. Silti tuo 3min pummi jäi harmittamaan muuten niin puhtaassa suorituksessa. LL: Aina kannattaa olla varalta kompassi kourassa. Loppuliuku maaliin tavoiteajassa alle seitsemän tunnin.
Ai että tuntuikin hyvältä kaikkien kesän vastoinkäymisten jälkeen.


Oli kyllä selkeästi paras A-Lost reitti evö. Paljon nopeita lajivaihtoja, hieno maasto ja questit just niin kuin pitää.
Suur kiitos järjestäjille. Jokaisella rastilla ja questilla oli asiansaosaavaa ja ennenkaikkea reipasta ja hauskaa porukkaa. Kyllä nuorissa on Suomen tulevaisuus.


Ens vuonna uudestaan. Kuka ties. Ehkäpä.


Kuvat: Vaarojen Valokuvaajat ry