sunnuntai 21. lokakuuta 2018

MuddyX 13.10.2018



Olipahan taas reissu.
Jostain syystä silmän ja aivon yhteistyö ei tänään oikein pelannut. Piti jo heti alkumatkasta ottaa lasit silmiltä ja katsoa, että onko mulla väärät lasit päässä kun ei näe (tai ei ällyy). Olihan ne ihan oikeat, joten lienee vain ikääntymisen aiheuttama ns. huononäköpäivä.


Nooh, homma nyt toimi jotenkuten aina 61:sta kohti ajessa, jolloin vielä mietin, että pitäisikö poiketa suunnitelmasta ja vetää siitä suoraan pohjoiseen ja Sanginjoen yli. Sanalla "bonus" oli kuitenkin liian koukuttava ja yläkerran pimentävä vaikutus. 61:ltä takas etelään ja kohden bonusta. Jostain syystä suunnassakulku sakkasi täysin ennen bonusrastia olevalla uralla (jota en muuten millään löytänyt kartalta :-)). Painoin vain ajatuksella "suoraan mäen yli" Tammenkankaan yli ison suoalueen reunaan. Kesti tovin tajuta missä on ja toinen tovi todistaa itselle se. Eikun leuka rintaan, pyörä takas kantoon ja suunnilleen oikeaan suuntaan. Kun Sanginjoen ylityskään ei sujunut kuin siellä kuuluisassa ruotsinkielisessä paikassa niin loppusuunnitelma oli selvä: ..ttu haetaan sitten kaikki, kun ei täältä asti ehdi millään järkevällä suunnitelmalla Sankivaaraan ennen yhtä.
Ratamestari soitteli hienotunteisesti jossain vaiheessa, että "Meinasit vissiin kolata kaikki. Sorry mutta maalialue on jo hiljentynyt ja me ollaan Tuirassa syömässä". Eihän siinä mitään, pyörä katolle ja Tuiraan.


Tulipahan tehtyä MuddyX-historiaa kaikkien aikojen suurimmilla sakoilla kaikki rastit haettuna. Pitihän se seuraavana päivänä kuitenkin vielä käydä poimimassa rasteja maastosta ja testata, että miten sille bonukselle olis oikein pitänyt ajaa. Paha rasti se oli edelleenkin, mutta nyt osui kuitenkin jo ympyrään.

Pimiä Rogaining Oulu 5.-6.10.2018



Viime vuodesta viisastuineina päätimme pitää vauhdin kontrollissa ja katseen tiessä. Viikolla pimeässä tehty pyöräsuunnistusharjoitus muutamalla läheltä piti tilanteella höystettynä tuki entisestään päätöstämme.
Tuohon päätökseen nojaten oli helppo päätös suunnata uusille urille ja pois taajamasta vaikka järki sanoi, että jos pisteitä meinaisi kerätä niin pitäisi pysyä mahdollisimman paljon kestopäällystetyllä tiellä. So not, met poijjat lähdettiin Arskan kanssa kohden Oulunsaloa, Sarkkirantaa ja Köykkyriä.
Olikin mukava vedellä itselle oudompia teitä ja polkuja pimeässä yössä vaikka Sarkkirannan soisilla urilla tulikin mieleen ettei tänne kukaan paikallistuntemusta omaava olisi lähtenyt sotkemaan. Jännää kuinka oudolta Köykkyrikin näyttää pimeässä. Laavurastille ehdimme juuri ja juuri nauttimaan viimeiset makkarat. Ei tässä nyt niin kiire ole etteikö tulistelemaan ehtisi.
Iinatin "majakkasuunnistus" ja "halloweenpolku" olivat hienoja oivalluksia järjestäjiltä. Nämä kahlattuamme suuntasimme tutummille urille kohden kotikulmia ja keskustaa. Noilla huudeilla saattoi ajella muutamia välejä karttaa katsomatta. Niin kuin aina niin lopussa meinasi tulla kiire ja taisimmekin olla ainoa porukka joka viihtyi radalla sakkopisteille asti.
Tulokset

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Lost in Kainuu Almost Lost

Niin kuin näissä tapaa käymään, että vaikka kuinka mielessään spekuloi, prologi yllätti jälleen.

Oletuksena oli, että prologissa käydään vähän kasteleen varpaita järven rannassa ja töpötellään takas luontokeskukselle. Va patjallahan vedeltiin ihan tosissaan pitkin poikin Öllöriä. Vellu veti kuin palolaitoksen sammakomies ja minä koitin roikkua peräaallossa.
Kakkosena rantaan ja melontaan.
Kanotin valinta on mennyt niin monta kerta keturalleen, että panostettiin siihen oikein huolella. Alle liukas vesipeto ja silmät kiinni kohti ykköstä. Pientä mutkaa matkalla, kun edessä ei näkynyt ketään antamassa suuntia tai paljastamassa lipun paikkoja.






Perusvarma MTB pikataival ja samoilla kengillä lyhyelle suunnistusosuudelle. Tässä vaiheessa kaikki joukkueet olivat kiertäneet samat hajonnat, joten saatiin ensi kertaa varmistus keulapaikasta.
Nopea huolto ja pyörillä kohti Julma-Ölkkyä. Vellu pisti asvaltilla selän alas ja antoi rallan kalkattaa. Huutelin takaa kääntymissuuntia, kunnes vähän ennen rastia vaihdettiin taas paikkaa, että kartturi pääsee synkkaamaan vauhdin kartanlukukykyynsä sopivaksi. Nopea leimaus ja Ölökyn parkkikselle kengän vaihtoon. Reipasta hölkkää kohden Ölkynhaaran questia. Pientä säätöä valjaiden kanssa ja jouduttiinkin molemmat vaihtamaan valjaita kertaalleen ennenkuin päästiin vaijeriliukuun.



Paluumatkalla seuraavalle rastille saatiin ensimmäinen havainto toisesta joukkueesta. Laskeltiin, että Väsyneet isät ovat n. 10-15min jäljessä. Vauhdilla riippusillalle ja rinnettä ylös suoraan rastille. Länsirantaa pitkin takaisin parkkipaikalle olevalle Q:lle. Rauhallinen lankutus, kenkien vaihto ja takas pyörien selkään. Alkuun mukava kivikko siinä uskossa ettei tätä kukaan kovempaakaan aja, vissiin. Tarkat rastienotot ja reipas matkavauhti se setämiehet tiellä pitää. Vellu tarjosi taas selkäkyyrykyydit viimeisillä asvalttikilometreillä. Samoilla vauhdeilla huoltoon. Pakolliset kamat Vellulta mun reppuun. Uimapatja ja pumppu Vellun reppuun. Pyörillä takas luontokeskukselle leiman hakuun. Sieltä taas tennarit savuten maastoon.
Eihän se jalka enää viiden tunnin kohdalla kepeä ole, mutta pidettiin mieli ja tavoite kirkkaana mielessä. 6min/km maastossa on ihan riittävä vauhti tässä vaiheessa. Hienot questit Lumon pihassa ja kiellettyalue kiertäen rantaan. Alettiin jo kaivaan patjaa ja pumppua repusta kun huomattiin rannassa pelastusliivit. Eikun kysymään "Mitä varten nuo on?". "Jos tahtoo uijja niin saa uijja liivit päällä". Tämä selvä, mehän tahdottiin. Leimat emittiin ja kohden viimeistä rastia. Pieni herpaantuminen aiheuttaa pienen sivuun ajautumisen. Karkealla mutu-suunnalla kohden viimeistä rastia. Silti tuo 3min pummi jäi harmittamaan muuten niin puhtaassa suorituksessa. LL: Aina kannattaa olla varalta kompassi kourassa. Loppuliuku maaliin tavoiteajassa alle seitsemän tunnin.
Ai että tuntuikin hyvältä kaikkien kesän vastoinkäymisten jälkeen.


Oli kyllä selkeästi paras A-Lost reitti evö. Paljon nopeita lajivaihtoja, hieno maasto ja questit just niin kuin pitää.
Suur kiitos järjestäjille. Jokaisella rastilla ja questilla oli asiansaosaavaa ja ennenkaikkea reipasta ja hauskaa porukkaa. Kyllä nuorissa on Suomen tulevaisuus.


Ens vuonna uudestaan. Kuka ties. Ehkäpä.


Kuvat: Vaarojen Valokuvaajat ry