sunnuntai 9. syyskuuta 2012

PM perus MTB Oulussa

Hyvä reiitti, hyvä reisi, hyvä pyörä, hyvä trio... = hieno lenkki!

Matkalla vastaan käppäili mestariurheilijoitakin makkaran paistoon!? Ovatko matkalla kohti Paksumaha-joukkuetta? No ei se onnistu vähällä, vaan  vaatii useamman paketin Eetvarttia vuosikausia pitkäjänteisesti ennenkä näihin meidän mittoihin yltää.
No mutta - pitkästä aikaa oikea MTB peekoo, jossa pitkoksia, juurakkoa, kivikkoa, muuan nyky ja kiivasta asvalttiakin - maastopyöräilyä parhailla sooseilla lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä!

Transalpinen maalissa!

Onnittelut raakan urakan läpitarpomisesta!

Reissuhan ei oo mitään nuorisuomi-meininkiä. Välillä hurjia nousuja, jyrkkää jotosta jopa 1,5km ylöspäin tauotta ja ne alamäet... Kivikkoa, irtokiveä, mutaa.
Hurjia vuorenharjanteita, vesiputouksia, vaijereilla höystettyjä laskuja ja nousuja huikeilla Alpeilla. Tässä tuntemuksia tuoreeltaan suoraan Italiasta Sextenistä tavoitetuilta maalissa olutta hörppiviltä paksumahoilta PM tietotoimiston eilisestä sumuisesta haastattelusta:
"Eka pävät, ei jarruttelua, meno maittaa ja on reipasta. 3 päivänä  royal stage, joka rauhallisemmin. Wengenin syöksyrinne ylös, ah! Valitettavasti sumussa näkyvyys huono.
Jalat kovilla:
2 pv jälkeen kynnet mustana. Kynsien läpi omatoimisesti itseoppineena mengelenä mätä pois, kuumalla lemmarilla  poraten reiät pottuvarpaan kynsiin. Toimii! No, TAR-Lekurit puistelee päätä...
Keltasta visvaa tursuaakin salomoneista loput päivät ja Salomonitkin lopulta pettää vielä, repiää varpaiden kohilta. 
5 päivä alamäki voittosta... Pikkuvarpaat pazkana. Kengät hajos sivusta, mutta ei auta, mukana olevat muut parit ei mee jalakan ku jalat uber-turvoksissa! Reklamaatiota - Salomonille vai varpaiden valmistajille?!
6pv Kake joutuu valitettavasti sivuun polven sanoessa ei enää, vaikka pää ei sano! Tylsä etappi, jolla paljo asvalttia mutta lopussa 23-30  sairas 1,5km nousu, helevetin jyrkkää mäkiä ylös. Ja sokerina huipulla, pirullinen lasku alas reijet huutaa apua alaspäin mennessä koko ajan.
7 pv ja todellista jaakopin painia: kuuma, vaikeita nousuja ja laskuja irtokivillä. Liukastelua, jyrkkää. Aivan Sairas pätkä. Eväätki on lopussa. Äijä aivan niitissä. Ei jaksa syyvä, horkasssa. Väkisin pitsa naamaan, toinen takataskuun kotimatkalle ja kyytipojaksi kokistakin. 
Viimenen päivä sinnillä (tainnu olla jo pikkusen aiemminki käytössä), varmasti maaliin!! Taasen tavaramerkiksi muodostetulla sauvakävelyllä pojat maaliin! Loppuviitotuksella kuiteski hyvääkin oloa, huippufiilis - kidutus lopussa. 

Maalissa pohkeet 2 kiloa turvoksissa. Wellu veti viikon hymy naamalla. Ei mitään ongelmia, alun jäläkeen helppoa menoa. Tylyä. Kone.

Ens vuonna uuvestaan? 'numero johon yrititte soittaa,  ei ole tavoitettavissa'...
Tämä Alppi-mysli herkkukokkareineen hiljenee Paksumahojen osalta tähän. Mission accomplished ja kuulemma tämä herkuttelu on nyt tässä. 

Poijjaat lienee Anonymous Runners klubilla ens viikolla. Ja oon varma että lipsahtavat mukaan happy hourille, mitä on tarjolla esim Syötteen Huippukympillä!


torstai 6. syyskuuta 2012

Transalpine - viimene vartti jäljellä!

huikea meno jatkuu huikeissa maisemissa ja "poluilla"... pari päivää vielä pojat! Jobin postia: Kakella polvi oikkuilee ja tiimin varpaat alkaa olla finito. Alla namipaloja reitiltä...





Tsemppiä PM-tiimi Alpeille! Kohta ne on nujerrettu!

t. Tykinkuula

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Lyijyjaloilla...

vielä Haukiputaan setin jälkeen, mutta...

Ei auta, patteri lataukseen, jumpparit jalkaan, kompassiki mukaan ja Isokankaalle -  huikeat yöjuoksut heijastimien perässä varsinaisesti käynnistyy tänä iltana. Hikoillaan YÖKUPPIA! MAsa & Mikko ja Tykinkuula menossa mukana.
Huomenna MTB-o:ta ja päiväsaikaan hortoilua samaisella hienolla harjanteella!

Transalpine 4s ja 5s päivä

 3:nnen päivän huimien polkujen jälkeen matka jatkuu taas...


TAR Day 4
Neukirchen-Prettau/Ahrntal. 43.5km/6:34.
 Rauhallinen alku taas. Kumpuilevaa, mutta nousuvoittoista 12km saakka. Siita tiukka 500m'n vertikaalinousu vesiputousten vierustaa. Hieno ja kuvauksellinen paikka. Sitten taas vaihtelevaa mutta nousuvoittoista 28km'iin. Siita aarimmaisen vaativa ja tekninen nousu TAR'n korkeimmalle huipulle: 2665m'n Birnluckelle. 2100m:ssa tuli ensimmaiset lumilaikut vastaan. Ylhaalla oli talvi. Tiukka pudotus takaisin 1800m:iin ja siita 'loppuliuku' maaliin.

TAR Day 5.
Prettau-Sand in Taufers (ITA)
 33.2km/5:13.
 Nousua 1821m. Laskua 2403m. TAR'n lyhin etappi ja viela alamakeen :D.
Mustat varpaan kynnet ovat vaihtaneet varinsa kalman harmaaseen. Hyvastit jatetaan varmaan viikossa.
Taman paivan alkuun 10km'n ja 1000m'n nousu huikealle nakoalapaikalle 2513 metriin. Kuuden kilometrin ja 900 metrin lasku. 4km'n ja 700 metrin nousu ja loppulaskuna 10km ja 1337 korkeusmetria. Muutama kinkama sinne valiin, heh. Lyhyesti sanottuna siis vain kaksi nousua ja kaksi laskua.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Transalpine puolivälissä!

Tässä hiukan kuulumisia ja dataa J.Oksan raportoimana huumaavana höyryäviltä hikisiltä Alpeilta:


TAR Day 1 Ruhpolding (GER) - St. Johann i Tirol (AUT).
50.1km. kokonaisnousua 1663m. Aika 6.24. Timon sairastuttua liityin Vellun ja Kaukon porukkaan. Alun 'tasainen' kymppi n 5.40/km. Porukkaa lappas ohi. 10-30km tasaista nousua n. 900m vertikaalia. Sitten aivan sairas alamaki. Vajaan 3km'n matkalla tonni pudotusta. 450m'n nousu ja pitka juostava lasku. Viimeiset 7km loivaa nousua. Rajua touhua!

TAR Day 2. St. Johann - Kitzbuhel. 30km kokonaisnousua 1766m. Hienoa maastoa ja maisemaa. Köysinousuja ja -laskuja. Pystysuoria seinamia. Taivallettiin taas Kolmestaan. Reitin rankkuudesta kertonee parhaiten loppuaika 5.10!

Pojat sauvakävelyllä lehmänkellojen kilkatusessa...

Huomenna kovin etappi. 46km. Yli Kahdessa tonnissa mennään  toistakymmentä  kilometria
TAR Day 3.
Kitzbuhel-Neukirchen AUT. 47km / 7:10h.
Kokonaisnousua 2258m ja kokonaislaskua 2147m.
Kyseista etappia kutsuttin taman vuoden TAR'n the Royal Stageksi johtuen sen rankkuudesta ja pituudesta. Paatettiin saastella jalkoja ja ottaa tama paiva kevyesti. Siina onnistuttiinkin todella hyvin.
Heti alkuun noustiin maailmankuulu syoksylaskurinne Hahnenkammille, josta jatkettin vertikaalinousua vielä 300m, aina lähes 2000 metriin saakka. Sielta laskeuduttiin loivasti jolkotellen 1300 metriin, josta aloitettiin uudelleen kiipeäminen reiluun 2 kilometriin. >2 kilometrissd edettiin seuraavat ü10 km pitkin vuoren harjannetta rotkojen reunoja nuollen. Yksi harha askel ja maailma olisi ollut yhta Paksumahaa koyhempi. Viimeisesta huollosta Wildkogelbahn laskettelurinteen huipulta 2086 metrista lasketeltiin maaliin 8 kilometria. Pudotusta loppuserpentiinilla oli 1300 metrid. Kipsijalkaisten maara pastapartyssa sen kun kasvaa. Taman illan pastat syotiin yli kahdessa tonnissa. Yokin menee 1300metrissa.
Ruokaa, lepoa ja varuste- ja lihashuoltoa. Huomenna mennaan taas.





sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kvartetti karulla kartalla

http://www.transalpine-run.com/alps_cross_start.htm

Haukiputaan combo rogaining

Heikki ja Jukka olivat organiseeranneet jälleen mukavan lenkin: ohjelmassa 2h juoksua ja 3h mtbtä rogainingina.

Matkaan lähettiin Tuomon kans parina ja 1Life veti triona. Het alussa näytti, että pojat meinaa painella. Perään siis ja haave peekoolenkistä sai kolauksia kun eihän sitä voinu antaa selkien kadota.
No aluksi välillä tiellä yritettiin paeta poikia, mikä onnistuikin osin ja vauhtikin kävi reippaana per km hetkittäin. Sitte sössin parit kiemurat ja taas oltiin kasassa. Tämä tapahtu 2krt ja sitte vejettii tovi kimpassa. Miettien juoksun loppuratkasua. kateltiin karttaa ja haettiin vielä yks lisärasti joka ratkas. Pojat kiirehti pyörälle, met vejettiin kaikki pojot plakkariin ja vaikka reitti toteutui hassulla planilla meni se 5min allle heikin ennakoiman ajan!?
Pyörällä aluks jalkoja lämmittäen, 8p eka talteen ja sitte kohti 10p rastia. Montulla tuli heitettyä parit mutkat, kun kartasta ei saanut selvää ja muistiinpanoissa luki montun jälkeen vasen. Tiellä nähtiin 1elämä ja takaa-ajo kutkutteli. Seuraavaksi oli yks pätkä hienoa hiekkakiimaa jota riitti pahus vain kolmisen kilsaa. Meno jatkui mukavana kohti Hämeenjärveä ja jalkauduimme ottamaan kankaan reunan montturastin. Kartalla ei näkyny polkuja, joten juostiin, mutta pyörällähän ois päässy lipulle. Sounot, pisteet talteen ja etiäpäin. Viijes reittimme rasti ei sitte nasahtanut nätisti ja siinä varmaan 6min tuli pyörittyä hukkaan... No, samaa pyörintää oli tehny Mikko ja 1Life, mikä lohdutti jonni verran. mutta kävimme ympyrään tullessa itse asiassa 40m päässä lipulta, mutta kun oltiin tultu jo tovi montun päästä, ni piti alkaa pörräämään. Uusintayrityksellä palanut 'volvo' sitte löytyi. Tympäsi, löysättiin kaasua. Loppu tultiin suuremmin puristamatta, mutta saavutettiin Emittiväliaikojen mukaan viimesen 3 vartin aikana reilusti 1lifea. Toki viimeseltä rastilta maaliin tuli polkastua ja maantiellä testattua 29n aerodynamiikkaa. Hyvin se kulkee, tiellä ja polulla! Loppu 15min ajettiin kovaa siis.  
Kaikki rastit talteen ja loppuaika n 3h54min.

Hyvä Lenkki, kiitokset Tuomo lenkkiseurasta, Heikki & Jukka järjestelyistä  ja kisailijat taas mukavasta rastirallista.