maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rokua Geopark Challenge

Tänäkin vuonna Adventure-sarjaan Sepe oli kehitellyt hienon setin! Hyvä lähtökiihdystys järveen, sitten kolme eri lajia prologina (melonta/juoksu/rullaluistelu) jonka jälkeen suureksi osin hienoa ja raskasta maastopyöräilyä rokuan upeilla harjanteilla!
Kisa sujahti muutamaa pikku koukkua lukuunottamatta hyvin, tekeminen oli seesteisen rauhallista ilman aiempien vuosine anakynnyksen hurmosmaisia kohellusrykäisyjä.
Alun uintisprintissa aivoja ei tullut käytettyä vaan ponkasu suoraan järveen ja bonuksena tuplakaahluumatka. Niinpä rantauduttiin jälkikastissa, mutta elähän mittää, nopealla vaihdolla Oulujärvelle melomaan päästiin jo kolmantena...
Melontarata oli tänä vuonna reilusti mielekkäämpi ja hauska verrattuna järvellä jolokotteluun. Strategia puri ja keulassa lusikoitiin Oulujärven makeaa vettä, Wellu ja Mika tiukasti peräpeilissä repien.

Melonnasta vaihdettiin urbaaniin suunnistukseen nopealla vaihdolla ja matka jatkui pitkän matkan sopivalla kaasulla. Wellu ja Mika nappas puolivälissä tiukemmalla tossun nostolla kiinni ja tästä eteenpäin tunteroinen taivallettiin tutulla Paksumaha-kvartetilla. Juoksuosuuden Questin kolmas valokuvan pala meinas viedä viimesetki hiukset, mutta lopultahan Sepen juju löytyi pimeästä yläkerrasta, piru kö ei eka kiekalla nähnyt portaita... mistäs sais kissan silmät? Juoksun jälkeen plakkarissa oli n 2 h reipasta settiä, mutta setät jatkaa skarppina ja valppaina. Siirrytiin rullailemaan...
Vaihdossa ei pidä tupeksia, muttakö mulla on nyt liian paljo nauhoja ja remmejä!
 
Matkalla kolme rastia, joista perimmäisellä makea hyppy jokeen ja leimat kalliolta. Aivan upea rasti! kiitoksia Sepe!
Kvartetilla eteenpäin ja viimenenkin rasti perä kanaa eri reitin valinnasta huolimatta. Nyt on kisafiilistä, sen näki myös Wellun naamasta.
MTB alkoi "viivasuunnistusella" kohti Rokuan kankaita harjannerastia etsien. Ja sinnehän olikin sitten vaihdosta tovi matkaa - kuuliaisina ajelimme läpi myös alun merkatun retkeilypolun ja tämän alkumatkan raskaimman pätkän retkeilypolkua riskillä väliin jättäneet Vaalan vauhtioriit nappas meidät rastille kiinni. Prkele! Siinä meni useiden minuuttien kaula! Ei auta ku setien keksiä seuraavia siirtoja. Vielä on kesää jäljellä, samoin matkaa! Kolme duoa siis kasassa ja matkaa taitettu n 3.5 h. Kisafiivistä!? Rastilla pientä pohdintaa reittivalinnasta MTB CP2:lle, mutta kavereiden ilmaantuminen iholle vaati nopean liikkeelle polkasun ja ratkasu osoittautu seuraavalla rastilla kohtuulliseksi. CP2 kerettiin uida ja leimata ja olla takas lähdössä pyöritteleen kampia kun Vaalan vauhtihirmut ilmaantu rastiympyrään. Hajurako on... hyvä! Joksa huutelee peesistä että sun linssit lentelee - vovoviva, näkölaseista ei oo ku karmit jälellä, mutta tuumaan takas, etä ei ehi jäähä ettimään, etipäin mentävä on! Vinkkarit ruttuun ja täyttä höyryä ettepäin! Nyt edessä selkeetä lappoa periaatteessa pari rastia, jonka jälkeen tarkkuuta vaativa väli jonne menoa oli tarkotus skarpata. CP2:lla nähtiin muuten Lost in Kajaani munasillaan Extreme-sarjasta - ihmettelimme kaverin käyntiä rastilla nakuna jottei kamat kastu... 2 min kuivien pukemisen jälkeen hälle tarjottiin niskaan kunnon ukkoskuuro, ettäköttä kannattikohan? Tänä vuonna J.Oksakaan ei viikannut sukkia rannalle, muljahtaa täydessä kisasetissä veteen kö hylje - kaunista!
CP3:lle tullessa kävi selväksi, että jäkäläkankaalla on paljon uria, joita ei oo kartalla - tätä ei paljastettu peesimiehelle tässä vaiheessa. Rasti nätisti tutkaan ja nopeesti eteenpäin. Sama homma, uria tulee vastaan mutta matka jatkuu ja tismalleen reittisuunnitelman mukaan! Hienoa!!!
Hyvä olo pois mielestä ja tarkasti eteenpäin. Takaraivossa sykkii ajatus "Nuorisoduo hengittää niskaan, ei sais päästää näköetäisyydelle." CP4 komean harjanteen kupeessa - rasti hallitusti talteen ja nopeesti eteenpäin. Ei oikasta, korvakkoa ei saa särkiä nyt. Ohjeistan myös nostamaan pyörän runkojen yli varmuuden vuoksi, damagea ei saa nyt tulla.
Nyt päästään hiekkaurille varmaan, ihanan raskasta! Hikistä ja mukavaa hiekkalaaria eteenpäin pari rastia ja luulis vähemmän pyöräilleillä kohta reiska tummuvan. Luen karttaa, säätelen vauhtia jotta J.Oksa pysyy näköetäisyydellä. Rokuan järven niemelle aivan mahtavaa polkua pisto ja ylämäki takas reippaasti. Keisarin kierroksen reittiä huikean kirkasvetisen Pitkäjärven rantaan ja Maijan "ei sukellusta tänään" terveisten myötä Pookille kiipeämään.J huohottaa Pookin nousussa notta tee sinä Questi jos pystyt. Jesh, jos ei tarvi oikeeta olkapäätä käyttää niin teen, olkapäällä kun ei voi nostaa, roikkua tms.
No, Pookilla odottaa Hannu ja Hege ja kerraan makia vinolaskeutuminen palotornista. J siirtyy tankkaamaan, minä hyppään valjaisiin ja tuttu epävarmuus jotta onhan nämä remelit nyt varmasti oikein? Miks näitäkään hommia ei tuukokeiltua, opeteltua ees pari kertaa joskus? No tornin huipulla "on on ne ok" Hege tuumaa, sanoo notta anna mennä! Jepjep! makeeta liukua!
Pyörän selkään ja pari rastia eessä, viimestä CP8:ia haeskellaan väärältä puolen tietä kun setä ei näe ympyrään piirrettyä pistettä eikä oo setälaseja tai luuppia mukana...  Tervahauta löytyy ja maalia ja viimestä tehtävää kohti.
Jukka paiskaa Questin kouraan - topografikartta jossa kolme rastia ja yks pitää käydä leimaamassa. Selvä! hetken vilkasu ja äkkiä liikkeelle. Parkkipaikalla pyöräillessä päätös tien varressa olevan rastin hausta ja sinne reiskaa polttaen pää ohjaustangossa. Leimat ja maalia kohti - missähän Vaalan raketit menee. Tuuppaan J:tä ylämäessä, loppukiriä vedetään. Maali, ekana - aivan mahtavaa! Hieno reissu, hyvin suoritettu ja hyvää tekemistä 6.14.
Ropassa vain pieniä leimoja matkalta: pari sääriruhjeita (kuuluu asiaan), piikkilangan kuvio neljällä reiällä vasemmassa jalassa, oikeassa pohkeessa hammasrattaiden reiät (kuuluu asiaan), yks rakko. J:llä puolikymmentä eturopan ruhjetta - sääressä, polvessa, reidessä, bonuksena muutamat molemman jalan rampit kylellään hiekassa maaten jalat kiinni lukkopolkimissa.
Mutta kyllä setiä nyt hymyilyttää - hyvin meni ja olipa makia lenkki!

Kiitoksia taas Sepe hienosta reitistä, kiitokset samoin kaikille muille järjestelyissä raataneille ynnä kanssakilpailijoille mukavasta kisafiiliksestä!
t Paksumahat


torstai 19. heinäkuuta 2012

Jäkälä pölisee lauantaina!

Rokua Geopark Challenge lauantaina. Menossa mukana kaksi PM-joukkuetta: Tykinkuula ja J.Oksa sekä Wellu ja Mika... tanner tömisee ja jäkälä tuprahtelee!
Annetaan jalkojen pyörii, huuda vou-vou-vou, kunnon krampit tarjoo Sepon zälensishow... Saa nähdä miten jekuista selvitään, tä?
Hajanaisten treenien kuljettaman lauantaina viivalla. Systematiikkaa ei oo harrastettu, vaan lenkkiä heitetty vireen mukaan. Katotaan montako tuntia tällä kertaa jaksetaan isolla vaihteella ja yritetään pitää silmä kiinni kartassa ylimääräisten kiemuroiden minimoimiseksi. Raportaasia myöhemmin...

tiistai 17. heinäkuuta 2012

1/16 TAR

Pari viikkoa aiemmin Vellun kanssa lenkillä juteltiin TransAlpine Run hullunrohkeasta reissusta. Koko kevät ja kesä ollaan tallattu tasaisia Oulun seudun lakeuksia eikä nousumetrejä ole mittariin paljon tullut. Päätettiin että nyt on aika ottaa TAR porukalla tuntumaa nousuihin ja erityisesti laskuihin. Eli porukalla Syötteelle tampaamaan rinnettä ylös-alas. Päivän reissu saa riittää, nousujohteisuus tulee muistaa näissä hommissa..
 Timon Audin keula suunnattiin aamuvarhain Syötettä kohti. Puitteet oli kunnossa: roppa täynnä energiaa (paitsi Joksalla reisi oli aika tyhjä edellisen päivän 3h Rogainista) ja tyhjä mökki kamppeitten kuivatteluun odotteli Syötteellä. Ei muuta kuin reenikamppeet niskaan ja suoraan rínteeseen. "Otetaan alkuverkka rinteessä" puhuttiin porukalla. No, eka mies oli jojossa jo alkuverkassa. Nyt ei ole kaikki kohdillaan, pöpöä ropassa tai jotain... Loppujen lopuksi kuitenkin hyvä reeni: 6 nousua ja laskua, kokonaisnousua 1078m. Hyvä alku nousujohteiselle reenille: "Tämähän on jo puolet TAR:n päiväkohtaisesta noususta, eikä etappeja ole kuin 8 ja nekin peräkkäisinä päivinä".



Va olipa makeeta vetää Rintamäen ihkauusilla Salomoneilla.






Reenin jälkeen Timo valmisti porukalle kunnon pastat. Parempaakin kulinaristista nautintoa oli etukäteen luvassa mutta kun aamulla oli tarttunut jääkaapista mukaan väärä törppö. Pasta Carbonaret jäi jääkaappiin, mutta saimme tilalle erittäin maittavat tonnikala- ja kanttarellikastikeet sekä anopin kiisselin. Paras PM-leirilounas koskaan! Silti jäi mieltä kaivelemaan, että kuinka hyvää olisikaan ollut tuo Timon kovasti mainostama Pasta Carbonara. Meibinekstime.

Lyhyen tauon ja vartin päikkäreiden jälkeen päätettiin lähteä toiselle lenkille, ei tänne asti kannata ajaa yhden lenkin takia. Kevyt lenkki Syötehölkän reittiä seuraillen, hyvä palauttava reeni. Varmaan palauttavan lenkin ansiota ettei seuraavana päivänä raportoitu muuta kuin yksi kipeä pottuvarvas. Jollakin saattoi epävirallisesti olla myös reiskat kipeinä...

-KH-

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pitkä, märkä ja kylmä kotimatka

Prrrr!
"Aja meille niin mennää melomaa" pyytää tuttu ääni tukiaseman toiselta puolelta. "Tselvä" sanon ma vetäessäni tamppahousuja jalkaan.
Kypärä vielä päähän ja Kubeen keula kohden Kynsilehtoa. Tsana ku on kylmä ja märkä keli. Pitää pyytää Tykinkuulalta pitkähihainen tuulitakki Oulujoelle.
Pihalla saadaan meistä uskottavalta kuulostava luento lujuus- ja materiaaliopista, sekä hieman epäilyttävä vihje venttiilin lisäämisestä alumiinirunkoisen MTB'n keskiputkeen. Hiilikuituun sitä ei kuulemma kannata yrittää. Siis mitä vittua!, niin kuin meillä olis tullut edes mieleen kokeilla jotain vastaavaa. Yep yep hei hei, reput selkään ja Erä-Jormalle. Kanooootti renkaille ja joelle reput selässä.
Kiinnitellään reput kiinni vaakaputkiin jos vaikka tulee eskimot. "Miks meillä on muuten reput edes mukana, tä?". "#tu, ja miks mulla on reppu selässä ja läppäri siellä, TÄ?" "Miksei me jätetty näitä EJ'n varastoon?" Joko sedät ovat tulleet vanhoiksi tai sitten into on vain yhtä kova kuin teinipojalla, joka ensi kertaa kanoottia vesille laski.

Kuten seikkailu-urheiluun kuuluu, niin näillä mennään ja pidetään turvat kiinni, jollei ole pakko puhua. Nyt ei ole. Jos tulee eskimot niin sitten selitellään töissä ja vakuutusyhtiössä, notta oli aika kurja keli ja Lenovo hörppäsi työmatkalla hieman vettä (about kahdessa metrissä).
Urheilurintamalla päätettiin kokeilla jotain uutta ja pistettiin J.Oksa perämieheksi. Ei toimi, ei. TK'lla on sen verran enemmän ruista ranteessa, ettei siimalla riitä jerkku pitämään kulkupeliä kulkusuunnassa, saatikka korjaamaan sitä. Kokka kohden laituria ja kipparin vaihto.
Kokeillaan pari "tiukempaa" vetoa ja kulkee aivan loistavasti (pakko sanoa näin jos vaikka joku muukin lukee tätä blogia). Todellisuudessa ei päästy edes 10km/h vauhtiin. Johtui varmaan ilmanvastusta merkittävästi lisäävästä päähän unohtuneesta kypärästä, sekä parista lihasta jäykistävästä rokotteesta.
Illalla vielä puraisu mäyräkoirasta ennen nukkumaan menoa. Huomenna mennään 3h jalan Puttaalla.

Melontavarustus?

Mikähän on kattava melontavarustus? se selviää aloittejilla tarinan loppupäästä...
Monenlaisia hikihetkiä on takanapäin oikeassa Suomen suvessa miljoonine sääskine ja mäkäräisneen. Huippuhyvä JatuliTour V erinomaisine karttoineen, Rukan ja Syötteen tonneja, tasuria, ja rasteja rasteja. Mäkeä on tampattu, pyörää rynkytetty poluilla, rullahiihtoa tapailtu ja välillä pulahdeltu koskessa uiden, ei omasta tahdosta vaan luonnon voimille antautuneina...
Pari lajia on ollu paitsiossa ja ex tempore visiitti joelle kanootilla oli paikallaan ennen Rokua Geopark Challengen starttia.
 Torstain suunnitelmat muuttui alkuperäisestä ja jätettiin väliin rastiralli + mtb reipas. No tilalle tarjoutui sauma Syötteellä rullailuun ylämäkeen ja yllätysbonuksena Syöte MTB reitti ympäri muutaman oululaisen MTB-kuskin hiostamana. Korvikereenisetti olikin sitten hyvinkin hikinen ja kyllä Syötteellä tullaan kisassa happea haukkaamaan ja reitti tulee lämmittämään myös reittä ja muuta roppaa... Oijoiaijai - ja haastava loppunousu tulee pumppaamaan kaikki käytettävissä olevat millimoolit piimää reisiin!
No, tänään  aamulla ehittiin perua jo kaikki päivän liinkuntasuunnitelmat kun joka puolella olemusta tuntui olevan lyijyä, mutta iltapäivällä tilanne oli toinen ja päätöksenä äkkiseltään pisto joelle kertaamaan mitä melonnassa pitäs tehä samoin kuin kumpi on tahtipuikko ja kumpi kippari peräsimessä. Tämä hahmottui aika nopiasti ku Oulujoen leveys ei meinannu riittää kaarteluun ja pläni on selevä, nyt ei ehitä reenamaan uutta istumajärjestystä.
Muutaman äksiisin jäläkeen saatiin kanootti hienoon plaaniin ja nyt se on vaan sitten tahtipuikon ojentajien temmosta kiinni kuinka kovaa kisassa mennään.
Tämän kerran melontavarustus oli vähintäänki eriskummallinen, ku tahtipuikko hokas rannassa, että "hei, mullahan on läppäri mukana... ja kännykkä". No onko ne pussissa, vois olla tarpeen pussin pitää vettä? "no ei". mikäs siinä, vettä sataa tihenevästi, melotaan ja tähän mennessä molemmat kanoottiin mukaan hypänneet "ensikertalaiset" on tehneet Sepen mukaan oppikirjan mukaiset kanootinkaadot (tosin kunnon koskiaalloissa)... hyvät ainekset, mutta ei kai se auta, reppu selkään ja melomaan! Hyvän äksiisin lisäksi bonuksena reppu säilyi sisälmyksineen kuivana ja yllätyksekseen loppumatkasta tahtipuikko huomas että kypäräki on näkäöjään päässä, miksiköhän mutta hyvä siihen on tottua, se on monilla osuuksilla pakollinen varuste. Tä?
Ens viikolla ois tarpeen kopasta kanoottia vielä kertaalleen ennen kisahässäkkää... Kohti Rokua mennään!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Ke 4/7 testijuoksu Puokkarilla

Lähtö 17.00
3 kiekkaa tutusti
lämmitelkää sopivasti ennen viittä... sitten mennään suu auki!