...ja juosten koko matka! Mahtava kisa, E-J, se viela oikeasti mitat tayttava Paksumaha kiri kukkulan kuninkaaksi P45 sarjassa. Mahtavaa!
PKoo toinen P40 sarjassa lyijyjaloin. Era-Jorman voittoa sitten juhlittiin ja kerrattiin tsikaaneja pikkutunneille...
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
lauantai 18. syyskuuta 2010
Interlaken 11.9.2010 klo 09:00.
HEP!
Ihanaa…vapauttava paukku ja taas mennään. Mukaan 18. Jungraun alppimaratonille oli uskaltautunut peräti neljä Paksumahaa. Täytynee tosin alkaa huolestua, koska uusin tulokas jäsen TO oli nimittäin vaivihkaa kadottanut mahansa kesän aikana. Kaikkea sitä ihminen voi hukata ;-)
Startattiin kolmistaan lähes eturivistä Vellun ja TH’n kanssa. TO katosi vanhana kisajyränä verryttelemään ennen maraa !!! eikä häntä sen koomin lähtöpaikalla näkynyt. Ensimmäiset tasamaan kilsat paineltiin kukin omaan tahtiimme ja tuntuma kavereiden matkantekoon katosi heti ensimmäiseen mutkaan. Itse aloittelin ensimmäisen kympin n. 4:05-4:10/km vauhdilla. Sen jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa nousemaan hivuttamalla kohden puolimatkan Lauterbrunnenia. Puolivälin väliajaksi sain kirjattua 1:34:20 (TO 1:38:33, Wellu 1:46:11 ja TH 1:49:35). Vauhti siis selvästi hidastui toisella kympillä, mutta toisaalta vertikaalinousua tuolle kympille tuli 225m. Seuraavat 5km mentiin reippaasti jopa hieman laskuvoittoisesti.
26km'n tolppa……mitä v#*#ua. Juoksinko harhaan vai makaanko mahallani, vai miksikö tuossa on seinä edessä, tä? Meni tasamaan tallaajalla jokunen hetki tajuta, että sehän on mäki siis MÄKI! Ei muuta kuin kimppuun. Tässä nousussa vain harva ”juoksee”. Me muut kävellään. Kohta osa juoksijoista tulee selkä edellä vastaan. Jalat kramppaa eka kerran jo tässä. kele….missä vika. Ei auta kuin löysätä ja lyhentää askelta. Nyt täytyy ruveta juomaan ja vetään geeliä ja patukkaa ihan tosissaan. Neljän kilometrin matka mäen juurelta Wengenin kylään kestää 30 minuuttia. Kahden kilsan väli 26km-28km kestää 18min ja mennään sentään lappu rinnassa, tä. Wengenin väliajat kirjataan seuraavasti: J.Oksa 2.29.07, TO 2.37.52, Vellu 2.48.55 ja TH 3.00.33.
Tästä matka jatkuu hivuttavasti nousten aina 38km’n tolpalle asti, jossa taivas aukeaa ja ylämäki katoaa pilvien ja lumen sekaan. Kärrypolku muuttuu pelkäksi vuoripoluksi kivineen ja juurakkoineen. Väliajat rinteen juurella 38km’n kohdalla: J.Oksa 3.23.06, TO 3.33.43 (lähes hakuliset siis), Vellu 3.58.21 ja TH 4.11.55.
Matkaa maaliin siis 4km ja aikaa neljän tunnin rikkomiseen lähes 37 minuuttia. Pitäis riittää hyvin varsinkin kun voimia tuntuu olevan. Naps….ja koko jalka hirttää kiinni. Ensin kramppaa reisi, sitten pohje ja sitten kääntyy koko jalkaterä ympäri. Siltä se ainakin tuntuu. Vähän löysiä ja tunnustelevaa menoa. Menikö ohi? Kirrataan taas. Ai tana, ei pytty…kaameen kiipeetä, pakko löysätä ja ruveta sipsuttaan. Nyt syö miestä. Mäki mennään kanan loikalla. Ukkoa ja akkaa painaa ohi vasemmalta ja oikealta. Välillä on pakko pysähtyä ja venyttää koipia. Hitain kilometri kestää 14:30. Niin vaan 2200m’n huippu saavutetaan ja alkaa vapauttava viimeinen kilometri alamäkeen. Nyt on juoksut juostu. Pitää hyppiä jalat suorina mäkeä alas. Laskua viimeiselle kilometrille tulee 100m. Naiset painaa ohi ja jättää viimeisellä kilometrillä yli 4 minuuttia!
Niin vain maalivaate saavutetaan. Onnistumisen tunteesta ei ole tietoakaan vaan seitsemän minuutin pettymys valtaa mielen. Maisemat on kyllä hienot.
Pian on koko PM-poppoo taas kasassa ja uurteisilla kasvoilla pilkistelee hymyn kareet. Kannatti tulla.
Loppuajat kirjataan seuraavasti:
· Paksu J 4:06:35
· Paksu TO 4:13:40
· Paksu W 4:45:30
· Paksu TH 5:05:15
Ihanaa…vapauttava paukku ja taas mennään. Mukaan 18. Jungraun alppimaratonille oli uskaltautunut peräti neljä Paksumahaa. Täytynee tosin alkaa huolestua, koska uusin tulokas jäsen TO oli nimittäin vaivihkaa kadottanut mahansa kesän aikana. Kaikkea sitä ihminen voi hukata ;-)
Startattiin kolmistaan lähes eturivistä Vellun ja TH’n kanssa. TO katosi vanhana kisajyränä verryttelemään ennen maraa !!! eikä häntä sen koomin lähtöpaikalla näkynyt. Ensimmäiset tasamaan kilsat paineltiin kukin omaan tahtiimme ja tuntuma kavereiden matkantekoon katosi heti ensimmäiseen mutkaan. Itse aloittelin ensimmäisen kympin n. 4:05-4:10/km vauhdilla. Sen jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa nousemaan hivuttamalla kohden puolimatkan Lauterbrunnenia. Puolivälin väliajaksi sain kirjattua 1:34:20 (TO 1:38:33, Wellu 1:46:11 ja TH 1:49:35). Vauhti siis selvästi hidastui toisella kympillä, mutta toisaalta vertikaalinousua tuolle kympille tuli 225m. Seuraavat 5km mentiin reippaasti jopa hieman laskuvoittoisesti.
26km'n tolppa……mitä v#*#ua. Juoksinko harhaan vai makaanko mahallani, vai miksikö tuossa on seinä edessä, tä? Meni tasamaan tallaajalla jokunen hetki tajuta, että sehän on mäki siis MÄKI! Ei muuta kuin kimppuun. Tässä nousussa vain harva ”juoksee”. Me muut kävellään. Kohta osa juoksijoista tulee selkä edellä vastaan. Jalat kramppaa eka kerran jo tässä. kele….missä vika. Ei auta kuin löysätä ja lyhentää askelta. Nyt täytyy ruveta juomaan ja vetään geeliä ja patukkaa ihan tosissaan. Neljän kilometrin matka mäen juurelta Wengenin kylään kestää 30 minuuttia. Kahden kilsan väli 26km-28km kestää 18min ja mennään sentään lappu rinnassa, tä. Wengenin väliajat kirjataan seuraavasti: J.Oksa 2.29.07, TO 2.37.52, Vellu 2.48.55 ja TH 3.00.33.
Tästä matka jatkuu hivuttavasti nousten aina 38km’n tolpalle asti, jossa taivas aukeaa ja ylämäki katoaa pilvien ja lumen sekaan. Kärrypolku muuttuu pelkäksi vuoripoluksi kivineen ja juurakkoineen. Väliajat rinteen juurella 38km’n kohdalla: J.Oksa 3.23.06, TO 3.33.43 (lähes hakuliset siis), Vellu 3.58.21 ja TH 4.11.55.
Matkaa maaliin siis 4km ja aikaa neljän tunnin rikkomiseen lähes 37 minuuttia. Pitäis riittää hyvin varsinkin kun voimia tuntuu olevan. Naps….ja koko jalka hirttää kiinni. Ensin kramppaa reisi, sitten pohje ja sitten kääntyy koko jalkaterä ympäri. Siltä se ainakin tuntuu. Vähän löysiä ja tunnustelevaa menoa. Menikö ohi? Kirrataan taas. Ai tana, ei pytty…kaameen kiipeetä, pakko löysätä ja ruveta sipsuttaan. Nyt syö miestä. Mäki mennään kanan loikalla. Ukkoa ja akkaa painaa ohi vasemmalta ja oikealta. Välillä on pakko pysähtyä ja venyttää koipia. Hitain kilometri kestää 14:30. Niin vaan 2200m’n huippu saavutetaan ja alkaa vapauttava viimeinen kilometri alamäkeen. Nyt on juoksut juostu. Pitää hyppiä jalat suorina mäkeä alas. Laskua viimeiselle kilometrille tulee 100m. Naiset painaa ohi ja jättää viimeisellä kilometrillä yli 4 minuuttia!
Niin vain maalivaate saavutetaan. Onnistumisen tunteesta ei ole tietoakaan vaan seitsemän minuutin pettymys valtaa mielen. Maisemat on kyllä hienot.
Pian on koko PM-poppoo taas kasassa ja uurteisilla kasvoilla pilkistelee hymyn kareet. Kannatti tulla.
Loppuajat kirjataan seuraavasti:
· Paksu J 4:06:35
· Paksu TO 4:13:40
· Paksu W 4:45:30
· Paksu TH 5:05:15
Matkalla takas Zurichiin päätetään vielä käydä repimässä jalat verille Pilatus-vuoren piikkipensaisiin ja takiaisiin. Kyllä PM on sitten fiksu, vai mikä se oli, tä.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Jungfrau Marathon ja Muddy-X viikonloppuna!
Monta PM-kiloa mukana molemmissa tapahtumissa kisailumeiningeissa - hienoa!
Jungfrau: www.jungfau-marathon.ch/ws2/
Madi-X: http://freeadvetureteam.blogspot.com/
Jungfrau: www.jungfau-marathon.ch/ws2/
Madi-X: http://freeadvetureteam.blogspot.com/
Madi-X aamuna kurvailimme Era-Jorman ja piirimyyja Nikkasen kanssa kisapaikalle. Jo starttipaikalle paasy vaati seikkailullisia ratkaisuja kilpailun jothtajalta :-)
Kartat saatuamme selvisi, etta rastipisteet laudalla tarjoaa haastellisen paivan. Itse hamstrasin suunnitelmaan kauimmaiset pisteet ja tietenkin bonuspaikat, olipa ne hitaita tai ei niin yllaritilanteet ja tehtavat on aina paikallaan... ja loppumatkasta mahdottomaksi osoittauva, ahistukseen johtava reittisuunnitelma takaa loppuloylyt.
Ensimmaiset 1,5h meni aika mukavasti. Valilla piti pysahtya tiiraamaan ja tarkistamaan paikkaa 1:47000 kartalta, mutta vain nopeita jalan maassa kayttoja pari. Kuitenkin ihan hyva alku ajattelin. Ei ois pitany valutella hyvan olon tunnetta aivoihin.
Heti kohta hymy karisi huulilta kun tajusin ajaneeni uskomattomasti lahes 180 astetta vaaraan suuntaan matkatessani kohti hankalimmaksi arvioimaani rastia. Laavulle tuli morjestettua paria retkeilijaa, jotka ihmettelli makkaraa mussutellen karttaa ja rasteja: " tuohan on aivan alyton rata - mika kisa se tommonen on?"... en ehtiny jaada selvittelemaan. Syyna tahan 10min harharetkeen oli voimakas makkaran tuoksu, joka seireenimaisella aromillaan veti minut laavulle. No, rymysin pirullista markaa kivikkopolkua takas ja paatin menna tarkasti rastille. Rastimaaritteen kivisuppa paljastuikin sitten isoksi kiviseksi monttualueeksi. Kartasta ei saanut selvaa tarkemmin, millanen monttualue on tarkalleen, mutta olin nakevinani montun ylareunasta suon reunaan monttualueelle laskevan ajouran. Ja rasti pitas olla siina sitten ihan heti oikealla. Tata polkua lahdin etsimaan ja loysinkin sen: "huh - nyt ollaan lahella, kylla tama tasta kohta..." alas suon reunaan ja nyt kohta pitas varmasti lippu nakya. Mutta eipa loytynyt. Laukoin ympari aluetta zuumaillen joka suuntaan, mutten loytanyt lippua. Ou nou... aikaa paloi hukkaan kaikkineen jo nyt paljon ja tanne veivattuani pakko ne 5p on taalta loytaa. Nappasin pyoran talutukseen ja leuka painui rintaan, lompsin depiksessa kohti paskamaiseksi arviomaani siirtymaa. Ja kas, kohtahan se rasti killottikin kivikasan paalla.
Ja eiku tehot taas takas veekoolle ja rymysin huonokulkuista pohjaa tovin ennenkuin taas paasi polkemaan... tama oli kylla tiedossakin. No, kierto olisi ollut aivan liian pitka. No, seuraava 9p rasti pitas olla selva. Tieosuuden loputtua kartan ura olikin moottorikelkkauraa - jes, taalla se syke nousee. Tultuani rastin lahiristeykseen tutka ei pyorinyt vaan polkua tuijotellen "ajoin" maen paalle ja siella zuumailin rastia: tornin rauniota ja lippua ei nay. Mita kummaa... Poljyyksissani jatkoin polkua eteenpain ja suon reunaan tultua oli uskottava, etta ohi on tultu. Ei muuta ku u-turn ja takas. nyt zuumailin koko ajan metikkoa joka puolelta ja kas, siellahn se risteyksen lahella puukasa olikin, muta heti ei lippua nakyny. No, raunion lahempi tarkastelu tuotti 9p leiman. Nyt oli taysin selvaa, etta loppuajosuunnitelma on muutettava, mutta bonukset kayn, makso mita makso. ne olikin pikatehtavia ja ah, paastiinpa taas koskeen kahlaamaan - tama se on mukavaa!
Lopputaktiikkaan paatin sitten ottaa 8p, 7p ja 6p ja sitten maukalla maaliin. Mutta Medipolarin raanassa oli viela nopean tiesiirtyman paassa 3p helpon nakoisessa paikassa, jonne sitten hetken hurmoksessa paatin kurvata. "Tuo viela". Ajattelin ettei siina mee kuin 5 min kun sen hakee. Ja taas tuli pataan. eipa loytynytkaan. En tajunnut enaa karttaa ja rannan rakennuksista ja urista oli aika hankala saada kasitysta. Rastipisteitakin naky valilla ympyrassa kolome! tik-tak-tik-tak... prkle, pakko jatkaa matkaa. Nyt taysilla kohti Madekoskea... ja Oulujoen sillan jalkeen kumi tyhja! ei oo tosi. Medipolarin mutka oli siis tosi kohtalokas. No, litkut on kumeissa - ajattelin, etta supersludge tukkii reian, pumppasin kumet ja lahdin ajelemaan. 1,5km ehka meni ja taas oli pumpun paikka. nyt seuraava sprintti oli lyhyempi. Voi v#@@*. Lompsin loppumatkan koulun vieresta 8p rastille ja paatin soittaa Sepolle. Remontti venttiilin tubeless-vanteelta irrotuksineen jne veis liikaa aikaa ja penaltit paukkus reilusti. Ei voi mitaan, tana kesana kalusto ei oo tykannyt rogainingista. Mutta arvatkaa, puhelinkaa ei suostunu toiminaan! Akun irrotuksen jalkeen sain laitettua keskeytyssavumerkit Sepolle. Trekkailin apaattisena Madekoskin kitskalle ja siemasin yhden rauhoittavan totsan kuiviin ikeniin.
Tammonen reissu talla kertaa. Hauskaa ja opettavaista oli taas kerran. Mutta tastakaan suprituksesta ei kannata ottaa mitaan oppia omiin ratkaisuihinne :-o
- rogaine Raikkonen-
lauantai 4. syyskuuta 2010
kevyt MTB su 5/9 klo 8 alkaen
...kohti Haukipudasta.
########################
Mukana Arska, Kake, Kaitsu ja bonuksena Era-Jorma. Huolimatta runsasenergiapainotteisesta viikonlopusta koko kvartetti kierteli rastit hymyssa suin - vai oliko taustalla mahdollisesti erittain onnistunut tankkaus (ja tyhjennys), vai helpottiko raikas alkusyksyn happi oloa tunti tunnilta... Vormisto oli heitellyt kartalle muutaman tsekpointin kortteli- ja helpon polkusuunnistusen hengessa. Ajaessa kuitenkin ikanako teettaa toita kartan kanssa ja valilla taytyy pysahtya tihrustamaan, notta mita uraa lahdetaan. tanaan mentiin aina keskimmaista ja aika oikein meni. 3h ajeltiin ensin kevyella kaasulla ja sitten hiukan kammettiin neljannella tunnilla mtb-tempo hengessa. Vauhti- ja sykeosio ei paassyt turhan pitkaksi, kun lopussa onnenpyoran myota saatiin kiinni heinapaalikuormaa vetava traktori Holstinmaessa ja Knikke Knattertonin teorialla laskimme hiukan alemman vauhdin (n 33kmh)-mutta-lopoystavallisemman-peesailun varaan ja matkustelimme 4-tieta ja Raitotieta kilometrikaupalla aurinkokannella mukavaa vauhtia. Ja kas, oikasuun sortunut Era-Jormakin poimittiin viela haaviin Pohjois-Patelasta. Arin tuuppaaman Jomppekin paasi lahes ilmaiseen imuun mukaan.
Loppuparlamenttiin ennen tomaatin syontia topattiin kantapaikka Lehto-Kipsalle - naamariin kupit nakin keittovetta hyvan ja terveellisen ruoan aromeissa, PM peekoota puhtaimmillaan.
Mukava lenkki ja ilmakin (ja olo) vaan parantui loppua kohti... Kiitokset kaverit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)