tiistai 26. huhtikuuta 2011

Jalat marakuntoon kolmessa viikossa





Nyt tarttis jalostaa talven hiihdot ja juoksemattomuus marakuntoon kolmessa viikossa.
Elikkä suomeksi sanottuna siis juosta jalat kipeiksi parina lauantaina peräkkäin.
- La 30.4 klo 8:00 Ouluhallin parkkipaikalta suuntana Oulujoen varsi-Nalsku. Ätzendällä about 20-25km n. 5:30/km höntsää.
RAPSAA: Klo 10:02 ja päivän ensimmäinen lenkki heitetty. 23km ja 2:02 (5:15/km). Mukana Kimmo, Jussi, TKoo, Juha, Jamo, Skippy ja J.Oksa. Timo H ajeli kohti Paavo Kuosmasta ja Timo O keräsi voimia iltapäivän koitokseen. Arskan poissaoloa hämmästeltiin porukalla.
Kyllä porukassa lenkkeily on sitten hauskaa. Olisi ollut aika puuduttavaa vetää kahden tunnin hölkkä issekseen, mutta kaveriporukassa se menee kuin siivillä. Ens viikonloppuna sama uusiksi, hieman pidennettynä ja napsun kovempana. Muutama PM jo varmistanut osallistumisensa, joten saadaan varmaan ainakin saman verran paksuja mahoja ratalle ens lauantaina.
- La 7.5 klo 8:00 sama paikka ja sama suunta. Matkaa olis tarkoitus jatkaa muutamalla kilometrillä. Tsiis 25-30km. Vauhti sama tai napsun kovempi. 5:00-5:15/km
RAPSAA: Klo 10:30 ja päivän pitkä paketissa. +4c lämmössä ja tihkusateessa maaílmaa parannettiin ja sielua hoidettiin neljän miehen rivissä; Timo H, Jussi, Kimmo ja J.Oksa.

Matkaan lähdettiin perinteitä noudattaen Ouluhallilta Oulujokivarteen, sieltä rautasillan kautta Tuiran uimalaan, Merijalin rantaan, Toppilaan, nalskuun, Edeniin, Pikisaareen, torille, Heinäpäähän, Jääsalontielle ja sieltä Höyhtyän ja Karjasillan kautta takas Ouluhallille.

Garmin naputti 30km ja 2:28. Vauhdiksi saatiin siten elektroniikan mukaan 4:57/km, joka lienee veteraanipaksumahoille ihan kelvollinen sub 3:30 maravauhti. Loppuun otettiin vielä kiristetty kilsa reiluun neljään minuuttiin. Kivaa oli taas kerran. Kiitos osallistujille!

Nyt pitäis sitten uskoa, että jalkojen iskukestävyys on riittävä ja tyytyä loppuajasta lyhyempiin ja terävämpiin lenkkeihin. Aikaa paukkuun on vielä kolme viikkoa, joten reilun viikon kestäis vielä treenailla ja sitten ruveta kerään nälkää maralle.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kesatreenin makuun







Sunnuntaina reippailtiin Era-Jorman, MM-pari Sepen ja Ullan kans Virpassa... Ajelimme paikalle kuivien kankaiden perassa havaitaksemme maastossa olevan viela paikoin reilustikin lunta. Matkaa taitettiin Sepen kattavien arkistojen tarjoamilla haasteilla. Reitti kulki vanhoja rastipisteita tapaillen hiihtomajalta Runteliin, jossa muutamat perhoset mulle hankaline rastipisteineen ja sielta takas.
Majalta pyorien selkaan ja Madi-X 2010 kartta mukaan... matkaan triolla KimmoK, Ulla ja PMKoo. aluksi siirtyma pyoratieta Raitotien risteykseen, josta Ulla erkani silmia haikaisevalla Trekillaan kohthi Oulua hyvapintaisia teita.
Jatkoimme Kimmon kans 31:lle, 21:lle ja nautinnolliselle poonusrastille (kuva myohemmin), paluu Valivainion kautta hyvassa kesavireessa olevia moottoritien penkkoja 73:lle ja 63:n laheisyyteen, sielta rullailut Kuivasjarven ja Pyykosjarven rantaraitteja 52:lle. Lepposaa lenkkeilya kasaan nelisen tuntia ja kampetta pestavaksi koneellinen. Hieno kevatpaiva! Pyora kaipaa saatoja vai oliskohan se sitteki ajoa...

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Saami Skirace

Tämän vuoden reittiä oli sitten hieman helpotettu jättämällä alun nousu pois. Vastavuoroisesti matka oli jatkunut viime vuoden 89km'stä 92km'iin by Garmin. Matkaan lähdettiin PM-poppoolla; Vellu, Mika ja Joksa. Alku mentiin ihan hyvää matkavauhtia, tosin veturin paikalle ei meinannut aina vauhdinpitäjää löytyä. Ilmeisesti vauhti oli siis kaikille sopiva. Reilun 20km'n kohdalla löytyi sitten vetäjä, joka nosti vauhdin reiluun loppet-vauhtiin. Porukka alkoikin heti rakoilla. Näkkälän jäällä kaveri veteli jo sellaista vauhtia, että rupesi arveluttaan notta noinkohan kaveri nuoruuden innossaan ymmärtää matkan pituuden. Nooh, oishase pinäny arvata; kaveri olikin 30km'n hiihtäjä ja kurvasi Näkkälässä maaliin. Vilkaisu taakse ja totesin, että vain Vellu perässä, sitten noin 100m Mikaan ja loppuletka saman verran Mikan perässä. Lyhyt taktiikkapalaveri Vellun kanssa: lähtäänkö vetään kaksistaan (kun Mikakin viittoili että menkää vaan) vai jäädäänkö odottaamaan letkaa kun matkaakin jälkellä vielä 60km. Paksumaha on paksumaha eikä mikään kansipoika, joten päätettiin jatkaa kaksistaan lyhyillä 1km'n vetovuoroilla. Näin matkaa taitettiin ja takana oleva letka katosi takavasemmalle samalla kun edestä alkoi tulla miehiä selkä edellä vastaan. Hups, yhtäkkiä meidän letkaan liittyi nuori norjalaisnainen. Tarjottiin heti reilusti tietä, kun näytti että tytöllä oli vauhti reilusti meitä kovempaa. Meidän vauhti oli kuulemma kuitenkin ihan OK, joten kerrottiin reilun pelin säännöt, elikkä jokainen vetää vuorollaan 1km'n. Homma toimi hienosti 2km'iä kunnes tuli norskin vuoro vetää. Niinhän siinä kävi, että taas meikäläisiä vietiin. Tyttö katosi horisonttiin yhtä nopeasti kuin oli sieltä ilmestynytkin. Palattiin siis kahden miehen vuoroihin. Noin 70km kohdalla saatiin isohko letka kiinni. Mukana tuttu loppet kaveri; itse Peräkylän Jarru. Liityttiin letkaa ja juteltiin niitä näitä. Jossain 75km'n letka taas repesi ja huomasin, että olen taipaleella yksi. Nooh, kait se viimeiset 15km menee näinkin. Viimeiset 10km oli kyllä hankalaa kun tuuli kääntyi vastaiseksi ja nupesi satamaan. Jollei olisi ollut viime vuodesta tuttu reitti niin usko olisi loppunut, kun ladun suuntaa piti välillä arpoa ja koittaa pongata "aurausviitat". Maaliin kuitenkin päästiin vaikka vielä viimeisessä nousussa jouduin taipumaan norjalaiselle yhdistetyn MM-kultamitalistille (Håvard Klemetsen). Keulassa mentiin sen verran lujaa, että eroa kertyi peräti 50min. Toisaalta voittaja olikin Oslon MM-kisoissa 50km'llä about kymmenes (Petter Eliassen). Kaveri oli kuulemma vain tanssinut suksilla samalla kun suomaliset loppet-gurut Mursu ja Varis roikkuivat jojon nokassa. Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Hyvät järjestelyt ja mahtavat maisemat. Ei voi kuin suositella. Tulokset: www.saamiskirace.fi/tulokset.