sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Monenlaista nousua


Edellisen jutun vihjekuvista ihan kaikkia lajeja ei rastittu viikonloppuna - joku laji jäi paitsioon, mutta hikikarpaloilla tuli merkattua muutama polku, rinne, nousu ja kinkama viikonlopun aikana. Tämän kerran multisport sisälsi voimailua (100kg jääkaapin siirtelyä), hiillosmakkaraa, voimailua 70kg kaapin siirrolla, sauvarinnettä, kuohuviiniä, polkujolkottelua, MTB:tä mäkeen (tasasia on Oulussakin), lonkeroa ja uskomatonta kyllä, tasuria rullilla! Siinäpä urheilukimaraa makimoilleen. Pitkää siivua ei oo pää vielä kestänyt eikä kaivannut... Puusauna kruunasi hikisen iltapäivän ja helli kipeitä reiskoja.
Syöte hiljenee, ens viikolla Jatulitour V ja sieltä kohti Rukan komeita kumpuja ja Kitkan kirkkaita vesiä. 

lauantai 16. kesäkuuta 2012

sekasporttia

...eli multisporttia suunnitelmissa viikonloppuna, ajoittain limitillä sinuna itte ittsesä kanssa. lajivihjeet alla. Jos joku "ehtii" mukaan, numeron tiedätte ja laitan tarkempia koordinaatteja ;)

Lupaan elämysretkille aina pari pientä muuttujaa + pari shortcuttia.
Näillä eväillä ja parin viikon reenisetillä pitäs terästäytyä Rokuan kisaan. Viime viikot on menny höpsistä leimaten lentoyhtiöiden logojen kuvia persauksiin sen sijaan että siellä olis oikeita leimoja eli SelleItalia, asvaltti-ihottuma, oksanraapima ala ödöör suonrahka... No, tempastaan muutama treeni, JatuliTour, Juhannus, parit rastit ja näillä viivalle intoa puhkuen.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Eräjorman neitsytkoskimelonta - kosken kolinaa ja koskikastajaiset

No niin, käytiin kopasemassa melontaa EräJorman kans ja lähtiessä olin aistivinani EJ:ssä pientä jänskätystä. Alle tempastiin uusi Acron ja vesille lasku tapahtui Alakylästä, targettina Haukipudas. Ei pahoja koskia mutta muutama kuohun kihautus.
Sepe lähti mukaan kajakilla ”oppaaksi”. Eka kosket sujahti ihan mukavasti ja matka taittui suvannoilla poristen.
Saatin Sepelta kommentti: "lopettakaa virkkaaminen"  ja kohta mentiinki 1km/h kovempaa. Se tekee per tunti jo mukavasti bonusta. Ei ollu turha reissu.
Seraavaa oppia pohjustettiin seuraavasti - Sepe kysyy: "ootteko ikinä kaataneet kanoottia?"...ei tätä, miksi ihmeessä. No, 5 vuotta sitten yhdessä kisassa kaajettiin meitä nipin napin  pinnalla kannatellun kiulu kaks kertaa, tosin ihan eri kokoonpanolla ja vettä pelkäämättömällä triolla. Ohessa muuten tekemisen mallia AC24-kisasta ja Raaka-Arskan naamasta näkee että mitä isompi aalto, sitä lujempaa melaa kastellaan!
Takaisin Kiiminkijoelle:
Sepe:  ”no jos kaajatte, pitäkää melasta kiinni kynsin hampain. jalat virran mukaan, ei missään nimessä pohjaan koskessa. kanootista kiinni ja rantaan rauhassa”. 
jaa, no hyvä tietää. ei kai siinä.
Muutamassa seuraavassa koskessa vähä vettä sisään ja kenkään. ässäkosketki ok.
Sitte kuulemma pari koskea eessä jossa Sepe mainostaa toisessa isoa aaltoa. ”seuratkaa mua...”
Jalokoski siellä kuohuu, Sepe menee. Perään... ”melo Ana melo!”. alku hienosti. sitte iso aalto eessä. Kokkamiehelle iskee pikku rimakauhu, kädet ylös ja sitte alas ja ottaa kanon reunoista kiinni. yritän tasapainottaa keholla vastasuuntaan, ei riitä, EJ pitää reunoista kiinni ja massa vie oikialle, ja NYT talviturkki LÄHTEE! No niin, melasta pijetään kiinni jalat kolisee kiviin, ei mitää jakoa pysäyttää massa vaan valutaan kohti suvantoa. Sepe jelppaa ja hitaasti rantaudutaan, tyhjennetään kanoe ja melotaan laavulle vaihtaan kamat. tämän takia laiton märkäpussin kiinni kanoon ja vielä kamat sinne toiseen pussiin.  eipä ollukkaan turhaan. Kastajaiset makso pikku damagea, mutta  ei voi mitään. kanootti on ehjä tuli siististi myötävirtaan. Kanootti voi mennä kuulemma poikki sekunnissa jos se on poikittain ja eessä kivi. Uskon sen – virran voima on hurja. 
No, kesävesi oli siteki vielä kylymää, EJ:n kans horkkaillaan kamat niskaan. Sepe hymyilee, ei kai täsä,takas kiuluun ja matka jatkuu. uuvelleen ei kaajeta! matkaa on vielä 1,5h...
Seuraavat 45min ok. EJ hiukka kyselee niskoilla, sanon notta melo ja sitte reagoiaan tilanteen mukaan.
Osin tuurillakin mennään ok alakylän tien sillalle asti. taas pikku juttutuokio Sepen kans: ”seuraavat 7km hauskaa, Kurkelan saaresta eteenpäin katelkaa, on kiviä ja hauskaa. viimesessä koskessa elekää erehtykö päävirran mukaan, se vie kuplan kokoselle kivelle ja sitte lähree”
 No niin -  nyt on aistit auki, agrea ja testosteroni virtaa...  Kurkelan saari, vasenta ränniä. ”seurakkkaa mua” kuuluu eestä. Siellä se opas muljahtaa koskikajakilla kätevästi, oikiaa reunaa oisin menny, mutta eessä valta kivi, pakko mennä uomaan, nyt lähestyyisompi aalto josta virta kääntää, siis kalliopyörre. melaa veteen, melaa veteen! iso vinoaalto lähestyy, EJ meloo ku viimestä päivää mutta vinoon alltoon ei osata reakoia... STANA, taas uijaan! polovet kolisee kiviin, sääriä raastaa. aijaijai...
Taas rantaan, kano tyhjäks, leuka rintaan ja takas koskeen. EJ meloo nyt anakynnyksellä! hienoa. matka jatkuu ja loppuaallot kivet keikkumiset ja pärskeet mennään läpi tahdolla ja uholla. nyt ei EJ jätä melaa kastamatta. kuulemma käjet ramppailee... no pari kilsaa vielä. ja lopulta rymmyytysten jäläkeen perillä ja hauskaapa oli. Sepe: ”no saatinha siihen vähä seikkailuakin...”
Iltapalaksi puoli pulloa lämmikettä, buranaa ja kohti seuraavia reenejä....