tiistai 21. kesäkuuta 2011

Hetta-Pallas juosten yms.





TH: Perjantai aamu kahdeksalta bemmu lastattu ja kolme paksumahaa aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti pohjoista. Neljäs jäi vielä hoitamaan pisneksiään ja ajeli myöhemmin iltapäivällä perässä.
Kun reissuun oli lähdetty verkkarit päällä niin pysähdyttiin oikein ulkomaille shoppailemaan ja katselemaan kulmahousuja; tavoitteena selvitä lauantain reissusta paremmissa ruumiin ja sielun voimissa kuin aiempina vuosina, jolloin kovasta uhosta huolimatta oli nukahdettu puolikas oluttölkki kourassa nojatuoliin kesken jalkapallon MM-kisojen semifinaalin ensimmäistä erää. Joka jampalle pussillinen haaklööfsiä mukaan ja bemmun nokka taas pohjoista kohti.


Reissun ensimmäinen pummi – Ruottin puolen tienpito on näköjään jäänyt vielä kotimaatakin huonommalle tolalle ja palasimme Övertorneån kohdalta takaisin sivistyksen pariin.
Äkäslompolossa asetuimme taloksi, täytimme jääkaapin ja valmistautuminen viikonlopun ensimmäiseen treeniin. Vellu pukki tasuria muutaman kerran Äkäslompolosta maisematien nousuun, a 10min. Välilevy-Oksa toimi Vellulle kuskina mäestä alas ja TimppaH hölkkäili vajaan tunteroisen.


Sitten puolen tunnin yhteislenkki päälle. TimppaO liittyi joukkoon tummaan ja säntäsi välittömästi iltalenkille uudenkarheat Terinitit pihkassa.
Saunan jälkeen MasterChef JOksa kokkaili 5 tähden gourmeeannokset pelkästä pastasta ja jauhelihasta. Saatiin paksumahoihin sitä oikeeta profiilia. Kyllä kannatti, saatiin nimittäin jäsen TO'n trikoon lahkeet soimaan. Tiukkaan rajaan oli siten auringon seuraavana päivänä hyvä piirtää Belgian lippu.

Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kohti Hettaa, Raattaman kylän kautta. Paavon majataloon auto parkkiin ja venekyytillä Ounasjärven yli. Oli kuulemma Paavo kuskannut 1984 Mietaan samalle lähtöpaikalle ja pyytänyt soittamaan kun on perillä Pallaksella. 4:50 oli mennyt - aika kova. PM ainesta.
Ei ku paanalle. Muutaman nousun jälkeen täytyi todeta että muutamalla Paksumahalla menohaluja enemmän kuin järki sallisi (toimituksen huomio: tämä ei ole järkilaji)– porukan nestorin sykkeet ampui nousuissa sen verran korkeiksi että pakko pistää kävelyksi. Pyhäkeron päällä otettiin perhepotretteja. Keli oli täydellinen – aurinkoa ja lämmöt 10-15 C. Tunturissa tuuli sopivasti, eikä sääskistäkään minkäänlaista haittaa.
Suastunturin jälkeen todettiin, että porukassa on selvästi eri menohaluja ja –kykyjä. J.Oksa ja Timppa.O lähivät reippaammalla tahdilla ja Vellu ja TimppaH jatkoivat suunniteltua vauhtia, eli peekoota. Suaskurussa molemmat porukat erehtyivät pikkasen reitistä ja tuli muutaman minuutin pummit.
Melkoista pirunpeltoa oli polut välillä ja nousut raskaita.
JOksa puristi Pallashotellin pihaan karvan alle 6h. TimppaO ajassa 6:17 ja Vellu & TimppaH 6:46, eli selvästi alle 2 tuntia Mietaan ajan päälle. Alkuperäinen tavoitehan oli alle 7h.
Garminit näyttivät kokonaisnousuksi reitillä 1500 m tuolla merkatulla 55 km reitillä.
Palautumisen varmistaminen aloitettiin Pallas-hotellin terassilla, jonka jälkeen Oloksen Kammariin pihville.
Mökillä pidimme hiljaisen hetken Jukka Toivolan muistolle – tinkimätön harjoittelija ja Suomen kaikkien aikojen paras maratoonari oli siirtynyt rauhallisemmille lenkkipoluille.
Saunottiin pitkän kaavan mukaan ja pidettiin debriefinkiä päivän koitoksesta. Jungfrausta asti säilynyt vuosikertakimppaleka saatiin lopulta tyhjäksi. Tällä kertaa eivät päät kopsahtaneet pöytään turhan aikaisin, mutta osa ei ehtinyt Jukolan viestistä havaita juuri lähtörytinää enempää ennen Nukku-Matin tuloa.


JH: Sunnuntaiaamuna aamuntimot pakkasivat kamansa ja painuivat rouviensa kainaloon. Vellu ja J.Oksa hyppäsivät sateesta huolimatta MTB'n selkään. Koitettiin koluta maastoa mahdollisimman laajasti, siis mäkeä, suota, mäkeä, kivikkoa, mäkeä, hiekkaa sekä tietenkin soista mäkeä & kivistä mäkeä. Reilun kahden tunnin "verkan" jälkeen päätettiin katsoa totuutta silmiin; paukku Isomettän nousun juurelta ja suuntana Ylläksen huippu. Vertikaalia siis 500m. ja avot, nousihase. Täytyy kyllä todeta, että myös tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, jolloin reiskasta loppui vääntö Jokerihissin jyrkällä. Va nyt meni.


Iltapalana pisteltiin vielä tunti tasuria hyvällä rytmillä. Päivän setti siis about 5h.Maanantaiaamuna oltiin ratalla jo heti kahdeksan jälkeen. Pienen arpomisen jälkeen harjoitussuunnitelma sai kaksimielisen jyryn yksimielisen päätöksen (vai kumminpäin se nyt sitten olikaan?). Sounot sano vissiin kojonkoski ja pisti pojat maisematielle pukkaan kymmentäkäskyä, siis 10*1min/2min. Tavoitteena nousta aina vähintään sama matka ja viimeisellä kaikki peliin. Näin se meni. Hieno treeni ja jalkojen lisäksi nyt myös ojentatkin keitettyä makaroonia. Punaposkiset ja hyväntuuliset paksumahat innostuivat vielä loppuverkkaan 40 minsaa.


Kamat kassiin, kämppä puhtaaksi ja bemmun nokka kotia kohden. pe-ma välillä hyvissä maastoissa 13-15 tuntia kovaa settiä. Nyt on aikaslailla piesty olo. IHANAA PAKSUMAHAT IHANAA!


sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

multisporttia alotellen

No niin, alotettiin challenge-juttuihin toteuttelu rullilla. Kävästiin morjestamassa lautturia ja munkkikahvi löysi osoitteeseensa. Rullilla 30km/h tason pitäminen on kova juttu ja ihmetellä pitää kisamiesten kykyä vetää yli 30km/h maran verran! ei onnista ei, kilsa oli sitä herkkua tarpeeksi ja loput kaketettiin... toki tuo J.Oksan potku suuntautuu heikohkosti, joten jos se nyt ennen heinäkuuta saatas oikealle uralle. 63 km sopi vallan hyvin alustukseksi tähän lajiin.




No aamuksi kehittelin rastirallia Pikkaralan suuntaan ja matkalta koukkuun tarttu Erä-Jorma ja Sangin kioskilta lonkeroista höpöttelevä J.Oksa. Oli ollu kuulemma hyvvää. Niinpä niin. Tarjosin 4-5h settiä.. reppu oli puolillaan karttoja, lopun tilan vei kengät ja toinen juomapullo. E-Jorma aiko vetää pari rataa, syödä eväsleivät aurinkoisen kannon nokassa ja ajaa takas. Me kierrettäs "kaikki"... No lepposat ajelut Pikkaralaan ja karttojen jako. E-jorma rupes ajamaan ku ajokoira rinteellä. Irti yrittää. Kateltiin taustalta ylös-alas sukkuloivaa E-J:tä pari väliä, mutta sitte kadotettiin visual. Parin pyöräradan ja analhyysien jälkeen tossut jalakaan ja mehua hörppy: kouraan kisarata Pohjantähdeltä a la yhteislähtö ja ettimään pisteitä - olipas hauskaa kun nauhamerkit todistivat oikealla pisteellä käynnin! Pikkaralan etelärinteellä saatiin mukavat oppitunnit "käyristä" ja hauskat hiet pintaan. Hauskuutta jatkettiin Oulurasti-radoilla. Kerrassaan hauskaa! Lopulta kengät tursuten hiekkaa takas pyörille, pikku siivut mehua, perse penkkiin ja yhen pyöräradan hiekkauria nauttien tomaatin syöntiä kohti. Vilkkaan jutustelun siivittämänä takas Knuutikankankaan kulumille (aurinkokannelta ei kuulunu puoleen tuntii sanaakaan), josa J.Oksa tarjos mulle uutta polkua ja teknistä rysyä ja poonuksena rapaa vielä reisille. Hyvä juttu, hieno setti ja lounas, päivällinen, aamupala ja iltapala kerralla kompostiin - kyllä maistu makialle kotio päästyä. Kyllä se routa porsan kotia ajaa. Matka-aikaa kertyi n 6,5h... tästä on hyvä rakentaa hiussuonistoa eteenpäin.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Rastiralli ja ramppi-intervalli...

Ensin a-rata hölkkää/kävelyä, ka syke 124, silti. (alla ke-to yö kalalla ja nuotiolla - makkaraa ja muuan törppö)… takareistä kyllä jyyti hiukka, mutta niinhän se aina mulla biisonimarssilla. Pari mukia mehua ja hölköttelemään b-rataa. Muuten ok, mutta yks paha pummaus montturastista, montut ei oo mun juttu. Ei kaasuttelua yhtään, mutta keskisyke jo 150. Juoksukunto on lasu. “Pitäsköhän kiertää C-rataki vielä”, mietin… “ehtis kyllä” ja ku HKaikkonen yllytti että “kierräppä kaikki ratat”, johon kerkesin vähä uhotakin. No, Pari mukia mehua, päätös maitoilusta eli kamojen vaihtoon. Joku kerta se C:kin sitten. Geeli ja palautusjuoma naamariin. Ilmat kummeihin alhaselle tasolle ja 15min verkkapyörittely jaloille. Kakkospyörässä sentään toimii vaihteet, mutta joku tuossa kamelissa “ei maita”.

Sitte ratalle ja kaasua. Alkuhan oli mukavaa uraa, mutta sitte vittu mikä hiekkaura ykköselle. Tosin hiekka se on namia, hiki tulee ja kiuas lämpenee. Pohkeita tikkuilee?! Sou not. Kakkoselle väärän kautta valinta, mutta sitä sattuu kun polkukuvaus ei kerro ajettavuutta. Seuraavaksi “hanavälille”. Päästyäni tielle “ei saatana”, takareisi rupiaa ramppaamaan. Ei kestä lyödä kaasua tiellä, paska homma! Hiimataan hiukan, ei auta - se on parempi ku huutaa kurkkusuorana ja maata ojanpientareella räjähtäneet jalat suorana. Helpottaa ja kohti rastin ottoa sujuvasti kevyemmällä kammella. Sitte jalkautuminen kun nämä ei ollu oikiat pysu-rastit - ei viitti ajaa takavaihtajaa/korvakkoa paskaksi. 50m juoksua ja Jumalauta! nyt pohkeet ramppaa!! Kävelyksi. koietan venytyttää pohetta. Pyörän päällä lisää pohkeiden venytystä. Ei voi kunnolla polokia ku pohkeet leikkaa kiinni. Himmausta hiukan ja menoa jatkettava painamatta “voimalla” kampea. Pyörältä nouseminen rastin leimaamiseen tuskaa, jalat ramppailee. Kohti kutosta, risu vaihtajaan – se äkkiä pois ja hanaa! Alkupätkä vauhilla mutta kohta tuttua tutinaa jaloissa ja tielle päästyä etureidet ramppaa, tämä on paha pyörällä. Hetki hiimausta, vähän rullaten ja taas helepottaa, etenen pysähtymättä ja huutamatta. Kutone talteen ja seiskalle. Rastilta lähtiessä etureidet ramppaa. Nyt pikku tönkyrä on tuskaa. Ajelua pelonsekaisin tuntein “kohta se tulee se jytkyramppi” 8:lle ja supan jälkeen pyörän päälle noustessa nivuset ramppaa. Jumalauta!! Tien kautta kohti maalia ja homma helepottaa. Pari mukia mehua ja verkkaamaan jödeä pois. 20 min jengailua, jonka aikana 3 krt kävelypätkä ku reidet ramppaa. Ka syke 165, max 174. sykkeellisesti kova pätkä, tunne ”ei paha”.

Vain gluteus maximus jäi ramppaamatta. Illalla jalat jatkoi omaa eloaan nytkytellen siellä sun täällä.