KUUSAMON NÄHTÄVYYDET YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ

Eli Paksumahojen Karhunkierros, by TH

Taas oli se aika vuodesta, että osa Paksumahoista aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti Kuusamoa. Mukana Paksu-Joksa, Paksu-Timo O, Paksu-Vellu ja Paksu-Timo H.

Porukka poimittiin kyytiin Vaasa-Oulu-Syöte-Posio akselilta ja matka jatkui Rukalle, jossa Check in Timo O:n mökille. Illalla pastansyöntiä, saunomista, nestetankkauksesta huolehtimista sekä MM-futiksen seuraamista. Taktiikkapalaverissa tehtiin yllätysveto ja päätettiin poikkeuksellisesti lähteä matkaan ilman Joksan perinteistä minuuttiaikataulu-exceliä!

Herätys sovittiin klo 4:15, josta päättelin että Vellu vanhana kettuna herää 4:10 ja laitoin oman herätyksen 4:05, jolloin pääsi vessajonon kärkeen. Aamupuurot naamaan ja kahvia perään, eväsleipien teko ja varusteet päälle ja taksiin vähän ennen aamu-viittä.

Tasan klo 5:30 paukku Ristikallion P-paikalta. 

Timo O lähti pitkällä, vetävällä marssiaskeleella patikoimaan kohti Rukaa ja me muut kevyellä kenttähölkällä – tasaiset kohdat ja loivat alamäet hölkäten ja kaikki muu kävellen. Lisäksihän reitillä on tosi paljon paikkoja jossa juurakoiden ja kivikoiden takia on pakko mennä kävellen.

Ristikalliolla hetki maisemien ihailua ja nestetason laskua. Ja niinpä Timo O marssi meidät kiinni.

Ensimmäinen varsinainen tauko pidettiin Oulangan luontokeskuksessa ajassa 2:32, vesipostista juomapussit täyteen ja eväsleipä repusta käteen ja matka jatkui. Oulankajoen törmällä reitin parhaimmat juoksupolut ja mahtavat näkymät alas joelle. Pieni vesitihku vilvoitteli mukavasti. Pikkasen alkaa askel painaa ja Jussin kämpällä (4:52) pistetään kodan penkeille hetkeksi pötkölleen ja nostetaan jalat ylös. Tauko pidetään lyhyenä, ettei kangistuta ja matka jatkuu.

Ennen Kitkajokea vesitäydennys purosta.

Kitkan rannassa kulku muuttuu hitaaksi – juurakkoa, kivikkoa, polkua viettävässä rinteessä – ei paljon juoksuaskeleita oteta. Kovin montaa patikoijaa ei reitillä tule vastaan ennen Juumaa. Jossain Siilastuvan paikkeilla lähellä Jyrävää tulee rinnettä ylös juosten juomareppu selässä kaveri joka jää porisemaan. Kari Varis oli lähtenyt Rukalta lenkille. Kerrotaan, että ollaan itse lähdetty Ristikalliosta aamulla 7 tuntia sitten ja pyydetään Karia liittymään porukaan ja hölkkäämään meidän kanssa Rukalle, mutta kiitti tarjouksesta: "en mnä teidän kyytiin lähde" ja sanoi juoksevansa vain kympin enää.

Ekopisteellä (7:45) istahdetaan oikein penkille ja kaivetaan repuista energiapatukoita, geelejä ja viimeiset eväsleivät. Joksa vetää lakua ja suolapähkinää naamaan antaumuksella ja ihmettelee kun ei TAR:lta saatu saksalainen burana auta. Nivusta kolottaa koko ajan enemmän ja enemmän, eikä päivän aikana otetut kolme tabua ei tunnu auttavan yhtään. ”No mutta tässä paketissahan lukee 100mg, ilmankos ei tehoa”. Onneksi pakista löytyy ehtaa nelisatasta ja kappas, kolotus katoaa saman tien. Samalla mieleen hiipii epäilys, että onko mökin hyllyltä lähtenyt kyytiin sittenkin väärää tavaraa. Totuus löytyy illalla googlesta: Paketissa lukee "Obsidan". J.Oksa oli vetänyt kolme rautatablettia kolotukseen, heh heh.

Matkan maisemallisesti tylsin osuus alkaa, ekopiste – Kumpuvaara. Hakkuaukeata, suota, muutama pätkä metsäautoteitä, joilla saadaan aikaiseksi pikkasen reippaampaakin juoksua.

Sitten loppuu vesi. Muistellaan että Kumpuvaaran alarinteellä pitäisi olla lähde, mutta ko rooppi näyttää seisovalta sadevedeltä. Vellu soittaa Virkkusessa asuvalle kaverillensa, josko toisi vettä Konttaisen jälkeiselle P-paikalle, mutta kaveri on Kemijärvellä. Saadaan kuitenkin vinkki purosta ennen Konttaista, joka löytyy ja saadaan taas pullot täyteen.

Konttaiselle nousu hapottaa reisissä.

Mutta Konttainen saadaan huputettua ajassa 10:40 ja sitten Valtavaaran kimppuun. Ensin taas kivikkoisia polkuja alas ja sitten 3-4 pikkuvaaraa ylös-alas, ennen loppunousua Valtavaaralle. Katselen kauempaa, kun Joksa vetää Vellun juosten kiinni ja rinteessä ohi ja Vellu kiilaa takaisin kärkeen. Siinä on rinkkakansalla ihmettelemistä kun pojat paahtaa Vaaran laelle päivän maksimisykkeet kellottaen. Reipas maukka yhdentoista tunnin kohdalla tekee eetvarttia. Se on parasta rullahiihdon jälkeen, joka taas on parasta..., joku sanoo.

Valtavaaran jälkeen pikapalaverissa sovitaan että Vellu lähtee menemään edeltä ja käy juoksemassa ne Saaruan portaat. Joksan kanssa hölkkäillään rauhallisempaan tahtiin Valtavaaralta alas. Hetki odotellaan alhaalla Vellua porrasjuoksusta (7 min tieltä portaille ja ylös hissikopille), ja hölkkäillään/kävellään mökille. Kokonaisaika n 12:10, GPS näytti matkaksi aikalailla 72 km. Mentiin fiiliksillä ja lopputulos n tunnin nopeampi kuin itse kuvittelin! Sedät jaksaa heilua!

Timo O soitteli Konttaisen laelta ja käytiin noutamassa poika kotiin Virkkusen tieltä, Fosters-tölkki kouraan ja palautuminen alkaa! 65 km kävellen Karhunkierrosreittiä vei aikaa 12 tuntia.

Mökillä iltaohjelmassa saunomista, rillausta (erityismaininta mahtavasta pihviateriasta todella maukkaine viineineen!), mitalikahvit avec (XO), Argentiina-Belgia peli, juomahuoltoa, saunomista taas ja juomahuoltoa. Hollanti-Costa Rica peliä jaksaa sitkeimmät nippa nappa katsoa eka puoliajan.

Saunan lauteilla perinteisesti seuraavan spektaakkelin suunnittelua. Vahvin vaihtoehto kuulosti olevan Davos 2015, jossa vuorijuoksuja maratonista ultraan. Ei pitäisi koskaan sanoa ” ei enää” :-)

Rokua Geopark Challenge 2014

Matka tämän vuoden kisaan oli moninainen - matkalla kohti starttia kuhmuja ja kilsoja. Joksa taisi vetää talvella ennätyskilsat hiihtämällä Syötteen ladut puhki, Kaitsu veti ennätys lentomailit istumalla Finnairin jakkarat puhki :) no, on sitä lenkilläkin käyty. Mustia pilviä kisaan pukkas Joksan OTB neljä viikkoa ennen kisaan ja Cannondalen lentäessä penkki eellä selkään tuloksena oli 2 murtunutta kylkiluuta. Maanantaina 4 päivää ennen kisaa kokeilu kanootilla: voi nostaa oikealla puolella, voi meloa oikealta. Selvä, varttitunti melontaa riittää kauden reeniksi kisaan - "Just do it", kisassa ollaan mukana! Joksan toipuminen sujui hyvin, mutta kyllä ribsit askarrutti ennen kisaa ja puolimatkaan asti kisassa...

Varustevalmistelut ja spekuloinnit on osa kisaa. Iso osa. Viikon mittaan tuli mietittyä, arvuuteltua, nostettua sykettä, mutta loppupeleissä Sepen jekkuja ei pysty kuitenkaan haistelemaan, mutta aineksissa on aina vähä vettä kenkään, se on varma.

Kisakeskus hienosti Rotuaarilla, vaihdot Hietasaaressa. Valmistellessa tavattiin reittikirjaa huolella läpi ja pilkulleen lukeminen aiheuttaa näissä karkeloissa joskus ylimääräisiä kysymyksiä - Joksa ihmettelee Hannulta, mihin karttaan 2 rastit pitää piirtää, Hannu katto hölmistyneenä eikö teillä oo sitä karttaa, Joksa notta ei, näytäppä Joksa... sehän on päällimäinen Google earth -näkymä Oulun edustalta :) jep. Reitit valmiiksi, karttojen pinnotus ja Vauhtipuistoon kamat valmiiksi reittikirjan mukaan - ja viimehetken huolto pyörälle.

Sitten Rotuaarille lähtöpaikalle, vessaan, viivalle, puhutteluun, vessaan, viivalle... = lämmittelyryntäilyt ja kierrokset vinkuu jo entivanhasten formuloiden tapaan ennen starttia.

Kympiltä paukahtaa ja pääsemme rauhoittumaan kisan tiimellykseen - alkuun hieno prologi Ainolassa, jossa etsittävänä kymmeneltä rastilta rastipisteet melontaan. Seassa tietysti kvartetti lakupekkoja johtaen meille kaikkien rastien kiertämiseen. Well done, Sepe!

 Matkan varrella karttarasteilla oli alkuun tunnelmaa kuin Jukolassa ja painimaiset otteet ainokaisen, kovasti tavoitellun karttapalan hypistelyssä olivat tarpeen.

Ainola tarjosi myös vettä kenkään -reitinvalintamahollisuuksia... kahluu on hidasta ja me kierrettiin.

Toinen vakiomauste näissä karkeloissa on NOKKOSET ja kauniisti ne taas kukkivat ja kovasti kutittelivat kisassa ja seuraavana yönäkin :)

Shotseissa suoritetun nokkoshölkän jälkeen jatkettiin kohti Vauhtipuistoa, Questiä ja melontaa. Matkalla suunniteltiin tulevaa melontaosuuttaa arvuutellen päästäänkö murtuneiden kylkiluiden tekniikalla tuosta yli kanootin kanssa...

Polkuauto Questin herrasmiesajlun jälkeen kiireesti kanootille ja paatin valinta, liivit niskaan ja menoksi. (taashan siinä tuli mustapekkakanootti valittua, mikä paljastuu eka minuuttien melonnan aikana)

Melonnan startatessa ollaan kärjen tuntumassa, säpinää ja kisameininkiä ilmassa hienosti kuuden joukkuueen ollessa "kasassa". Toivon tässä vaiheessa hartaasti, että pääsemmme melonnan kohtuudella läpi ja ei tule uusia mutkia matkaan. Siispä asenteella lusikoimaan, Joksa kartturoi ja K tönii perästä kanoottia Hietasaaren ja Oulun edustan matalikoissa. Kaupungin edusta on älyttömän matalaa!

Melonta menee putkeen vaikka paatti ei kulje - tunnustan Joksalle valinneeni Mustan Pekan melonnan loppusuoralla. Näitä sattuu joskus ja en näköjään tätä opi. Paksumahat 2 rantautuu melonnasta piikissä PM1:n hönkiessä niskaan.

Matka jatkuu kohti rullia ja PM2 vetää nopeasti vaihtoon ja myös nopean  vaihdon jatkaen rullilla piikkipaikalla. Vaihtopaikka oli valmisteltu hyvin... Rullilla päästiin hyvään vauhtiin ja tässä otos seikkalukisan rullatekniikoista:

1) kartturi menee jo edellä ja kas, kartat on pussissa peesimiehellä ja karttaa ei ehdi ottaa esille ;)

2) PM1 on siirtynyt keulaan ja PM2 lyö hanaa peesissä..

3) tasuria Hietasaaren liukkailla poluilla

4) loikkakuokalla rastilta

5) rullilla haarakäyntiä ylös ja perään sirklaten portaita... näissä kisoissa oppii uusia rullaluistelutekniikoita

6) rullilla kohti niemen nokkaa... nokkosia, puskaa, kortetta ja mäskiä

Luistelun loppuosuudella oli edessä jännittämämme Questi - miten käy... edessä hyppy!?! Vain toinen hyppää - selvä, Tykinkuula molskahtaa ja virkistyy ja matka jatkuu keulajoukossa useamman joukkuueen kesken...

Sitten pyöräilemään - vaihto on hektinen ja kiirettä pukkaa kohti Oulu Kymppiä. Joksalla jää lounas nielemättä... näyttää olevan äijällä patukkaa poskessa.

Edessä viivasuunnistus ja hieno graffitien bongaus ympäri kaupunkia. Reitti vedetään alun yskimisen jälkeen rauhassa läpi valmistellen siirtymistä pidemmälle pyöräsiivulle. Kaupungissa on oltava nokka ylhäällä ja vauhti maltillinen, jotta säilytään ehjinä. Suunnitelmana on alkaa antaa hanaa, kunhan päästään Iinattiin... Lämsänjärven pään suo rastilla 14 on makean vetinen - hyvä, vettä saa mennä kenkään...
Matka jatkuu Iinatin kautta Heikkilän saareen, ja saadaan lisää vettä kenkään kaahlatessa saareen kauloja myöten. Tässä vaiheessa mainio kisakuvaajamme Erä-Jorma on piitkällä lounaalla tilkkimässä PM-nälkäänsä joten osuudelta ei ole kuvamateriaalia. Turkansaaressa herätämme Markon Questiä isännöimään ja pääsemme selvittelemään vuosilukuja ja ketun ansassa makaavaa "eläintä". Kettuansaan menee muuten näätää ja kärppääkin, opimme taas uutta. Sitä en tiennyt että hauella niitä pyydetään ;)

Turkansaaresta survomme reippaasti kohti Pilpakangasta ja mukavaa maastoajopätkää. Ai että on hienoa, syke lyö, hiki valuu ja kiire on... perästäkin tullaan ahnaasti, se on selevä. Rasti leimataan pikku koukun kautta, mutta koukku ei oo iso. Lasken että Kake nappaa tässä pari minuuttia kiinni, jos vetää puhtaasti. Siispä lisää vauhtia pyörään! Sankivaaran lossille, risteily ilman tax freetä ja tarjoilua joen toiselle rannalle, takas ja hanaa. Kiire! Kohti Niilestä ja päästään pikku pätkälle kunnon maastoajoa. Pätkällä varvataan Niko, joka maistaa hetken menoa peesissä päättäen peesaamisen isolla huudolla kivikkoon... Kohti Hiukkavaaraa, leima kaakkoiskulmalta ja sujuvasti maltilla kohti Tietomaan Questiä: päästäänkö laskeutumaan?

Sprinttisarjalaiset ei laskeudu, napataan leima tornin korkeimmasta kammiosta ja laskeudutaan seikkailunhajuisia portaitata takaisin Oulun raikkaaseen ilmaan.Nyt loppuliuku maaliin ja risteyksiin hiipien, jotta ylläriautot ei pääse yllättämään ylijolla. Maalissa  hymyillen - hieno reissu, hyvä kisa ja setti!

Leimat Jukalle, tehtävärastilappu Elinalle... mitä, Elina tutkii, on hiljaa, tuumaa, toteaa "teillä on ihan erilainen lappu". Tä??? Hehee, Elina vetäs 6-0 längistä, homma on kunnossa ja aurinko paistaa ja naurattaa makiasti!

 Kiitokset järjestäjille ja Sepelle - hieno seikkalukisa hienossa kelissä! Kiitokset myös muille kisaajille letkeästä tunnelmasta ja hyvästä kisafiiliksestä. Ja Erä-Jormalle kuvakavalkadista :)

-Tykinkuula & Joksa-

Kärkkäinen Challenge

Saavuimme aamulla klo 7 Iihin Illinsaareen. Edessä oli Kärkkäinen Challenge, 12 tuntia suunnistusta, pyöräilyä, uimapatjailua, rullaluistelua ja jotain muuta. Loppu selviää myöhemmin kunhan saadaan kartat, tai viimeistään tehtävärasteilla. Paksumahojen joukkueessa tällä kertaa mukana Kake, Joksa ja Vellu.

Ennen kisamateriaalin jakoa kävimme vielä lyhyen keskustelun siitä kuka ottaa suunnistusvastuun. Valinta oli helppo sillä Joksa ei näe karttaa ja Vellulla on vähemmän kokemusta suunnistuksesta, joten vastuu suunnistuksesta oli Kakella.

Hyvissä ajoin ennen paukkua saatiin kartat ja kisaohjeet. Reitti laadittiin kohtuu nopeasti ja pläni oli valmis. Pientä hermostuneisuutta oli havaittavissa, vaikka osalle joukkueen jäsenistä kisa-alue oli jo ennestään tuttu:)

Kisa alkoi prologilla. Illiin oli ripoteltu läjä rasteja, jotka sai käydä vapaassa järjestyksessä Rogaining tapaan. 12 tunnin kisa-aika jyskytti kaikkien päässä ja jokainen hoki vuorollaan että nyt rauhallisesti, ei passaa aloittaa liian kovaa, pk:lla mennään. No, aloitettiin sitten hiljaa ja ero kärkeen venähti yli kolmeen minuuttiin lyhyellä pätkällä.

Vuorossa oli rullaluistelu. Kulku oli hyvää ja etenemme rennon reippaasti ensimmäiseen Questiin Kärkkäisen pihalle. Tehtävänä oli laskea parkkiruutuja määrätyltä alueelta. Laskettiin ruudut hitaasti ja varmasti, kahteen kertaan. Nyt ei passaa ottaa penalteja. Ilmoitimme tuloksen ja oho, ei menny ku vajaalla 100 ruudulla pieleen. Ei voi olla totta! Aloimme jo epäillä järjestäjän laskeneen ne väärin, mutta ei mennyt selitys läpi. Ei siinä auttanu muu kuin jäädä nöyränä kärsimään 15 minuutin aikasakko ja katella ku moni muu jatkoi matkaa... Viimein pääsimme jatkamaan matkaa kohti Virpiniemen hyppytornia, edelleen rennon reippaasti pk:lla, välissä lipsahti vähän vk puolelle. Meno tuntui helpolta.

Hyppytornilla odotti seuraava Quest. Pienen odottelun jälkeen saimme valjaat päälle ja kiipesimme ylös: tehtävänä kiertää torni alakautta ympäri ja leimata rasti. Tehtävä suoritettu, paitsi yks bonustehtävä. Vellulla tipahti sykemittarin lähetin tornista maahan ja se piti etsiä ennen kuin matka jatkui.

Rullaluistimet kohti Illiä ja syy helppoon menoon selvisi kaikille heti. Vastatuuli koko matkan, vaan se on kaikille sama. Mono oli syönnillään ja otimme kärkeä kiinni.

Seuraava osuus oli ennakkoon eniten mietityttänyt uimapatjailu. Ei muuta kuin enempiä miettimättä patja kainaloon ja kohti ensimmäistä rastia. Ekassa rantapajukossa kuului "Piuuu..." ja perään epämääräistä muminaa. Vellun patja meni puhki... Vesistön ylitykset meni sitten kaavalla: puhalletaan patja täyteen, vesistön yli ja taas puhalluksia ennen ylitystä. Viimeinen ylitys meni jo rutiinilla eikä patja ehtinyt tyhjentyä liikaa ylityksien aikana:) Niin ja muuten se sykemittarin lähetin jota vaivalla etsimme Virpiniemessä, on nyt remmeineen jossain Illin suvannon pohjassa:)

Frisbeen heitto pienen renkaan läpi onnistui rutiinilla. Pääsimme nopeasti juoksuosuudelle kohti Kestilän piippua, jossa odotti seuraava rasti. Muutama rasti metsässä ja taas puuduttava juoksu takaisin Illiin. Meno hidastui ikäänkuin huomaamatta mukavuusalueelle niitä näitä poristessa.

Vuorossa oli puujalkakävely, kamppeiden vaihto ja pyöräosuus. Edessä oli piiiiitkä väli seuraavalle rastille Yli-Iin ja Kiimingin välimaastoon sekä viimeinen Quest.

Oulurastit oli sattumalta Viitajärvellä, ja tehtävään kuului suunnistus rasteilla. Suunnistuskengät jalkaan, tai voihan olla että joku lähti matkaan pelkillä pyöräilykengillä:) Luonnollisesti ekalle rastille piti siirtyä ison märän suon yli. Kartturi juoksin keulassa nenä kiinni kartassa suonsilmään, ja tietenkin kaikki muut paksumahat perässä. Viilentävä mutakylpy ja ihan ilmaiseksi! Jotkut kuulemma maksaakin näistä:) Kierrettiin rastit rutiinilla ja takaisin tullessa osattiin jo välttää suon pehmein kohta. Taas pyörän selkään ja loppuja rasteja hakemaan. Rasteja tuli ja meni kunnes lähdettiin etsimään rastia jossa pitäisi olla joku muinaisjäännös. Rastille piti mennä jalan. Suon yli oikealle kankaalle ja rastia kohti. Tä... kartassa on keltainen alue, ikään kuin aukea ja edessä näkyy laaja hakkuu. Kartta ja maasto ei vaan tunnu täsmäävän. Hakkuu on eri suunnassa ja koko eri kuin kartan keltainen alue. Nyt ei enää tajua, pyöritään kankaassa ja toivotaan että rasti löytyisi, vaikka sattumalta. No ei löydy, rastin on oltava jossain muualla. Onneksi porukassa on vielä joku järkevä joka sanoo ettei muinaisjäänne voi olla hakkuulla. Jatketaan nöyrästi eteenpäin ja viimein rasti löytyy.

Nyt ei muuta kuin maalia kohti! Välillä on vielä muutama rastipiste, ja ne löytyy helposti. Matkalle mahtuu ilmaveivi tangon yli, muttei mitään ihmeellistä:) Loppua kohti meno kiihtyy, ja saavumme maaliin ihmeen hyvävoimaisina. Tuloksena kolmas sija ja aikaa kului reilu 10 tuntia, kuitenkin reilusti alle ratamestarin arvion.