maanantai 30. huhtikuuta 2012

YangZhou Half Marathon

Taksien kuskatessa väsyneitä juhlijoita takaisin koteihinsa Suzhoun sadoista baareista, seisomme Sarin kanssa sunnuntaiaamuna 3:50 bussipysäkillä odottomassa kyytiä YangZhoun puolikkaalle. Roni's tour on jälleen kerran hoitanut hommat ammattitaidolla eikä meille jää muuta tehtävää kuin seurata matkanjohtajan siniristilippua suuraavien tuntien ajan. Horizonista napataan kyytiin muutama tuttu lisää ja niin on bussi valmiina urheilulliseen vapun avaukseen. Kyydissä hieman toistakymmentä suomalaista ja muutama Wanna-be suomalainen, joiden riemuksi bussin stereot soittavat suomimusiikin helmiä menneiltä vuosilta. Matka noin kolmen tunnin päässä odottavaa YangZhou'ta on valmis alkamaan. Eikun peruukit päähän ja arskat silmille ja menoksi.

Numerolaput haetaan perillä meidän kiinalaisten tuttavien hotellilta, jossa koetaan mitä hienoimmalla tavalla kiinalainen vieraanvaraisuus ja suvaitsevaisuus. Bussista kun ryntää viitisentoista rakkoaan puristelevaa trikoopöksyä, niin hotelli antaa käyttöömme hotellihuoneiden WC't. Siis aivan mieletöntä! WC-jonotuksen jäädessä kokonaan pois. olemme hyvissä ajoin matkalla starttiin.

Vuodenaikaan nähden sää ei ole se kaikkein pahin, mutta kyllin paha pohjoisen pojille ja tytöille. Lähes tuulettomassa kelissä, lämpömittari näyttää aamulla kahdeksalta 22c, ilmankosteuden ollessa n. 85%. Lähtöpaikalla seistessä, kun hiki virtaa selkää pitkin niin tietää, että tänään ei tule olemaan vauhtijuoksupäivä. Ne jotka eivät sitä vielä tässä vaiheessa hoksaa, tulevat sen kyllä huomaamaan viimeistään puoliväliin mennessä.
Tönimisen kiihtymisestä päätellen startti on tapahtunut. Ollaan jääty Ferdin kanssa porukan keskelle kaikenlaisten reppuselkien ja työporukoiden keskelle, joten ryysis on juuri sellainen kuin vappuna tapaakin olla. Tönimistä ja tuuppimista riittää. Ensimmäiset turistiluokan eturivistä lähteneet kävelevät jo 100 metrin kohdalla. Olisi näköjään pitänyt seurata matkanjohtajaa lähtöpaikalle saakka. Meidän muu porukka oli puhunut itselleen paikat heti eliitin perästä.
Matka alkakoot. Lähdin matkaan sykemittarin ohjaamana. Tarkoituksena juosta ensimmäiset 10-15km alle AnK'n ja sitten antaa sykkeen nousta jos siltä tuntuu. Yleensähän se tarkoittaa vauhdin pitämistä vähintäänkin samana, koska syke nousee joka tapauksessa matkan ja lämmön vaikutuksesta. Matkalla kaatuu porukkaa ihan suorilta jaloilta, jota en kovinkaan usein ole puolimaratooneilla nähnyt. Nyt näin kuitenkin näkyy käyvän. Matkan varrella näen useita juoksijoita makaamassa jalat taivasta kohden, sumeiden silmien pelatessa hedelmäpeliä. Kukkuu ja pimpelipom. Sään täytyy varmaankin olla vaativampi kuin pelkät numeeriset faktat osoittavat. Matka taittuu samojen tuttujen kanssa suunnilleen samoja vauhteja; Ferdi, Mari ja Jason menevät välillä edellä ja välillä takana. Maaliin saavutaan muutaman minuutin sisällä. Jason ja Mari n. 1:34, minä n. 1:35 ja Ferdi n. 1:37. Timo, Natta ja Jari juoksevat tavoitevauhtinsa mukaisesti alle kahden tunnin. Mutta missä on Sari? Mutta missä on Pasi? Ilmeisesti sää on vaatinut osansa ja tossu on alkanut painaa matkan varrella. Sari kurvaa kokoontumispaikalle ajassa 2:32, Pasin saapuessa vajaat 10 minuuttia myöhemmin. Molemmat tuskailevat "huonoa" kuntoaan ja hiostavaa keliä. Kelpo loppuaikoja joka tapauksessa tässä kelissä. Roni käy vielä näppärästi jonon ohi hakemassa koko porukan Chip-depositit. Hienoa.

Reissu päättyy yhteiselle iltapäivälounaalle Casa Zoe'n ulkoterassille.
Kiva reissu ja erittäin suositeltava 1/2-maraton Kiinassa, jos satutte täällä päin liikkumaan. Järjestelyt olivat aivan huoppuluokkaa. Lieneekö osasyynä se, että samalla ratkottiin Kiinan kansantasavallan puolimaraton mestaruudet.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Lapponia / Saami ski race by Wellu

Lapponia hiihto viikko alkoi tutun kaavan mukaan lauantaina, kylläkin minu osalta pitemmän ajomatkan kautta. Olin pari päivää imatran sm hiihdoissa voitelemassa ja ajoin sitten lauantai illaksi kotiin ja sunnununtai aamuna olokselle. Mökki oli tuttu, josa olemme viettäneet monta viikkoa samoissa merkeissä. Nuoripari Outi ja Ari saivat täten yhden nautinnolisen kuhertelu illan lapin lumossa. Sunnuntaina tutut täpinät alkoi suksi testillä ja ilta huipentui suksen voiteluun ja Arin höpinöihin. Maanantaina oli tuttu jännitys ilmassa lisä jännitystä toi alkanut lumisade, jota oli ehtinyt tulla ennen starttia reilun viisi senttiä. Tuttuun tapaan tehitiin Joukot ja marrsittiin ihan keulamiesten perään, papauksen kuultua ja ensimetreillä huomasin että saan hyvät asetelmat ja siittä on hyvä jatkaa kärkimiesten kyytiä kohti sammaltunturia. sammaleen nousu mentiin aika kovilla sykkeillä kun mittari näytti 180/min. siinä meinasin eka kerran jäädä, mutta onneksi Varis tuli veto hommista pois ja vauhti muuttui sopivaksi. Siinä letkassa hiihdettiin aina jerikseltä pois ja kun järvi muuttui särkijärveen pojat alkoi mittelöimään kärki sijoista ja siinä sitten tipahti vellu kyydistä ja yksin hiihtelyä oli kymmenen kilometriä. Siittä eka vitosen jaksoin pitää kohtuullista vauhtia mutta sitten meni kävelyksi ja kaksi meni ohi ennen maalia. kuitenkin sijoitus oli kahdeksas, eli eipä olis ennen paukkua uskonut todeksi tällaista hiihtoa, keski syke 162. Tiistai päivä meni tutun kaavan mukaan ja käytiin pertsaa lipsuttelemassa, nyt tällä kertaa torassiepissä munkki kahvilla. Jotka jäi syömättä ja juomatta kun paikka oli laitettu kiinni.
Illalla saimme matalaan mökkiin uusia lapponia hiihtäjiä Tarja ja Juhani, jotka oli ihan neitsyt matkalla lapponia hiihtoon ja pääsivät heti keskiviikkona korkkaamaan lapponia hurmoksen. Tiistai illan ohjelmaan kuului vielä tuttu suksen voitelu sessio. Keskiviikkona linja-autolla vuontispirtille. Asettuminen lähtöviivalle ja nyt pääsi ihan virallisesti eturivin mieheksi. Aina ollaan mietitty nousun alussa olevaa pullonkaullaa kuinka se on kapia ja aikaa vievä kohta. Aija patinoissa on tähänkin kohtaan tullut vaikka minkälaista parannus ehdotusta. Mutta mulla on kaikkein paras ehdotus. Kun pamahtaa, hiihdä tarpeeksi kovaa jotta olet pullon kaulassa ekana, ei muuten ole ahdasta. Kannattaa kokeilla, ainut huono asia siinä on että on suuri pelko että joutuu nousun vetämään, mutta ei sekään huono vaihtoehto ollut, sai hiihtää omaa vauhtia. Elikkä vedin sitten koko letkan ylös ja monnttelin mutkassa näin ensi kerran letkan taakseni, kärkiletka seitsemän hiihtäjää jonka jälkeen tuli reilun minuutin väli jossa tuli pää joukko, joka taasen aiheutti hämmennystä maalais pojan päässä. Varis sitten lähti alamäessä karkuun lujemmalla alku vauhdilla, jota sitten muut kärki miehet alkoivat hurjana ajamaan takaa ja tavallinen tallaaja taasen pyritti päätään että, mihin tässä taasen joutui. No Varis meni menojaan ja vellu roikkui muitten perässä, Pallaksella oli noin minuutti eroa Varikseen. Matka jatkui kohti maalia ja pikku hiljaa siittä muutama jäi ja toiset jopa pääsivät karkuun. Kovan taistelun jälkeen sijoittuin kuudenneksi ja keski syke kertoo vauhdin jota mentiin, joka oli 172. tämä oli hurja hiihto, taisteltiinhan siinä edellisen viikon sm mitali miehen kanssa samoista sijoista. Torstaina upeassa auringon paisteessa makkaran paisto lenkki pertsalla. Perjantai aamun noustessa pakkanen oli kirinyt oloksella -15 asteeseen ja matkalla auton mittari näytti jopa -28 astetta pakkasta. Lähtöä siirettiin puoli tuntia, joten startti tapahtui yhdeksältä ja pakkanen oli lauhtunut -15 asteeseen. startti tapahtui ja eipä tämä poika jaksanut enään ampasta kärkeen vain jäi kiltisti kären taakse. jossa roikuttiin vähän aikaa, jonka jälkeen jouduin antamaan periksi. mutta reilun kympin jälkeen sain kärki letkan uudestaan kiini, jossa roikuin sioskurun nousuun asti. Tämän jälkeen matkan teko jatkui yksin kun eräs toinen edellisen viikon sm mitalli mies oli sen verran kaukana takana etten jaksanut sitä odottaa ja vauhti olisi ollut sellaista että retki hiihtäjätkin olis hiihdelleet ohi. Sain kuitenkin muutaman miehen matkan vanhetessa kiini joitten kanssa hiihdeltiin sitten lähemmäs maaliin, jonka jälkeen ratkottiin loppu sijat. Erot oli pallaksella kuusi ja puoli minuuttia ja maalissa kymmenen minuuttia. Tämä hiihto oli väsyneen miehen taistelua ja päättyi kuitenkin mielestäni voittoon kun eroa kärkeen ei tullut sen enempää ja kuitenkin sija oli loistava seitsemäs. Koko viikko oli loistava, kokonais kilpailun kuudes ja en olis itsekkään lyönyt näitten sijojen puolesta rahojani likoon. Omat tavoitteet olivat sielä viiden toista kahdenkymmen joukossa. Palkinnoilta tiputtiin mutta ei haitannut, koska paras palkinto oli sisällä, oma mieli ja onnistumisen tunne.
Viikkohan ei tietenkään tähän jäänyt kilpailujen osalta, sillä matka jatkui lauantaina hettaan ja paloaseman kellariin, Sunnuntai aamuna starttaa saami ski race johon lähden rennommin mielin. Kylmä keli jatkuu, lähdössä -20 pakkasta ja ilmassa pakkas sumu, joten aurinko ei pääse lämmittämään. Lisäksi matkalla oli vasta tuuli, joka teki kelistä todella kylmän ja palelutin naamani aika pahasti, sillä paleltumat meni ja on nyt tummana. osista on nahkakin kuoriutunut Säntäsin matkaan kakkos letkassa, jonka vauhti tuntui mukavan leppoiselta, vaikka siinä oli samat hiihtäjät kenen kanssa hiihdin kilpaa vuosi sitten. Keski syke oli 65km.iin saakka 142. Jonka jälkeen lähdin hiihtämään 150 sykkeellä ja letka pieneni vähitelle ja 80km:in kohdalla huomasin olevani yksin. Maaliin tulin seitsemäntenä 12 minuuttia kärjelle hävineenä. Raskas oli viikko, mutta mieli kevyt onnistumisesta.