tiistai 31. toukokuuta 2011

Heja Bror Mats Heja!!



Männä viikonloppuna Wellun kanssa jo kolmatta kertaa Tukholman maralla. Edellisten kertojen virheistä oppineina tavoitteeksi otettiin varsin miehekkäästi se, että laivan buffetissa pitää ruuan maistua. Ensimmäinen reissu 2007 kun meni tutustuessa laivan ohi tiputusvälineisiin ja seuraavan vuonna käytiin nokkimassa kaks ranskalaista, yks nakki ja puoli lasia olutta.....ja öljynvaihtoon. Ja kaikki tämä vain 35€/PM. Hip hip hurray!
Vaikka ollaan paksumahoja eikä kansipoikia niin päätettiin kuitenkin kisaaamuna pitää taktiikkapalaveri aurinkokannella. Tulipahan nähtyä sekin. Päätettiin, että täytyyhän se ruoka kuitenkin ansaita, joten joku tolokku, siis vauhti, se olla pitää. "Miten olis 3:10?" "Onko liian kova?" "No miten ois 3:15?" . Kättä päälle ja numerot koneeseen; 4:35/km. Sillä mennään alle 3:15 sano garmin.
Lähtöpaikat katsottiin niin, ettei tarvitsisi jäädä heti alussa vellovan massan jalkoihin. Otettiin about peräkkäiset paikat, minä B-ryhmän perältä ja Wellu C-ryhmän keulasta. Ja kappas jo ensimmäisessä mutkassa kuului tuttu puuskutus ja rykäisy; moro! Wellu rinnalla. Hienoa!
Vaikka ollaan jo ikämiehiä niin intoa oli kuitenkin niin paljon, että garminilla oli työ ja tuska pitää meidät sovitussa vauhdissa. Eka vitosella 1min hyvää. Tähän on pakko rauhoittaa. Pidetään tämä. Näinpä me pojjat jatkettiin kilsa kilsan perään niitä näitä poristessa ja ihmetellessä kuinka osa puuskuttaa reilusti yli ana-kynnyksen jo tässä vaiheessa. Wellulla tuntui olevan kulku kohdallaan. Itsellä sykkeet tapissa. Jäiköhän sittenkin joku vuoden 2007 opetuksista huomioimatta, tä?
Puolivälissä kello näytti 1:36:16. Oltiin siis vallan mainiosti tavoitevauhdissa vaikka tuosta sen alun minuutin toisella puolikkaalla jättäisiki juosematta. Loppuaikaennuste siis noin 3:13 - 3:14, jolla mentäisiin kirkkaasti alle tavoitteen.
32km'n tolpalla kilsa ennen Vesterbron siltaa kaikki kunnossa. Vauhti edelleen sama, kulku kevyttä, mutta syke hiipii kohden Kaikkosen maksimia. Ilmeisesti jetlag kuitenkin painaa. Wellu menee 5metriä edellä. Vesterbron sillalla mittari ottaa mattomaksimit ja päätän, että pysytään edelleen tavoitteessa: buffetin pitää maistua ja alle 3:15 mennään. Wellu tikkaa enarit silmissä karkuu. Hienoa! Wellu jos kuka on tuon ansainnut. Toivotaan, että kaverin kyydistä jääminen ja selkien ohittámiset antavat paksumahalle siivet loppun saakka. Harvoin, jos koskaan, olen tuntenut näin suurta mielihyvää, kun kaverin selkä katoaa pikku hiljaa horisonttiin. "Iske Wellu iske" höpisen itsekseni.
Maalivaate armahtaa minut ajassa 3:14:14. Wellu pisteli uudeksi ennätykseksi 3:12:30, elikkä potentiaalinen sub 3:00 mies ilmiselvästi. Nopeampi reitti, syksyinen tapahtuma ja numerolappu 2 numeroa löysemmälle ja se on siinä. Uusi sub 3:00 mies on syntynyt. Se ei ole kuin tahdosta kiinni. Ensimmäisenä valmistavana toimenpiteenä Wellu vaihtaa L-koon kisapaidan M'ään. Matka on siis alkanut ;-)
Kiitokset vielä matkaseurueelle, Huitan Mikalle ja Antilan Petrille, jotka molemmat vetivät maran hienosti ja ennen kaikkea kestivät kuin miehet välillä sakeaksikin käyneen ilman, jos tiedätte mitä tarkoitan.











sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Mutaa, saippuoituja pitkospuita ja juurakoita...

Aamu ei meinannut aueta millään, liekkö syynä jetlag ja kilokaupalla ribsejä vai mikä, mutta lopulta litra kahvia rytkäsi pötsin käyntiin ja raotti luomia yhden peekoon verran...
PPoudan mukaan aamu piti sarastaa aurinkoisena ja kuivana, mutta Pekan derivaatat menee niinku menee ja tiet ja metsä olivat sateen jäljiltä likomärkiä. No, tästä huolimatta Kaken ja A-P:n kans kohti Kalimenlammen luontopolkua mukana Sepen kartta Muddy-X:stä syksyltä 2009. Reitti oli vasta hahmottumasssa...
Kalimenvaaraa kohti mentäessä Arska puski kelpo kyytiä ja seurailime Kaken kanssa taustalla ihmeissään kiukaan lämpenemistä. Noin tunnin ajon jälkeen ehdittiin tekniikkaosioille, jota Kake ehti tovin kaipaillakin. No nyt sitä rytkytystä saa! Juuret ja kivet olivat niljakkaita, mutta vanhalla "vauhilla vaan" -reseptillä tuntu pärjäävän mukavasti. ukko kyllä roikku välillä jauhosäkkinä ohjaintangosa rungon jatkaessa eteenpäin - samalla mukavaa "core"reeniä yläropankin taiteillessa hikikarpaloita nostaen. Edelleen polku sisältää pari paikkaa, jossa jalkakosketus on väistämätön nykytaidolla! Prkle. Tänä kesänä se on mentävä puhtaasti!
Isokankaan laavulla tekasin loppulenkin suunnitelman jonka kööri hyväksyi:
coolisti Isokankaan jäkäläkankaiden läpi, välilämmöt mutaisella peltotiellä, coolisti Sanginjoen tietä joen ylityksellä A eli siltaa... (ei kelvannu 4km shortcutti (onneksi ;))) sitten Sepon yöllä "löytäömälle" polulle ns PESUKADULLE (oli muuten tämä "polku" hanurista märkänä ja hiattomilla vermeillä läpiajettuna! polkua ei "näe" päiväsaikaankaan vaan ajetaan päin viidakoksi kasvaneita mäntyjä tuskalliset pari kilsaa), sykkeennostoa turvesuolla, coolisti Pilpajärven takana ja sitten tutustuen pätkä Oulu-Rokua reitin pohjaa kohti Pilpasuon laavua. Pilpakankaalla vielä koukku teknistä, sieltä rauhassa Niileskankaalle jossa viimeset rytkytykset. Niileksellä A-P:n höyryjuna vihelsi vaisuhkosti anoen päätepysäkkiä... oli aika taittaa kotia kothi iltapäiväsatua ja tomaatin syöntiä!
Nousimme Valkeisen tielle ja vastaan polki hahmo pysy-telineellä - kukas se täällä mietiskelin. Ja Sepehän se siinä! Nopea armeijaäänellä tervehdys ja havahdutti Sepin tunnistamaan Paksumahat läpi 48tuntia rogainia nauttineiden spanielisilmiensä. Käännytettiin Sepe verryttelemään oikeaan suuntaan vähättelemättä yhtään tuon kestävyyshirmun kuntoa ja loppumatkalla kuulimme lyhennelmän Viron kisan voittoon johtaneesta tapahtumaketjusta. Kisoja, joissa aina tapahtuu kommellluksiakin ja voivottelemalla ei pärjää vaan podiumit vaatii rautasen kunnon, sitkeyden ja huipputaidon! Onnittelut FreeAdventuren ykkössatsille taas kisamenestyksestä!

Kisamenestystä oli muutenkin viikonlopun aikana: Kimmo no-1 Pikkaralassa, Weluxi ennätykseen maralla Tukholmassa (MAHTAVAA!) Joksan kirittäessä jetlaagista huolimatta lähes kannoilla, Jarno tavoitteeseen eka maralla samalla ratalla - HIENOA, HIENOA!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Tarinaa perseestä eli pyöräkilpailun sepostuksia - Storming of Thunder Ridge

Lähtö tasaselta maalta kello 7:40am. Yhteensä kisassa 283 osallistujaa. Suurin osa ajoi 65 mailia. Noin 90 ukkoa ja naista oli lähdössä 100 mailin rypistykseen. Lähtöhetkellä vielä siedettävä alle 20C lämpötila.

Lähdössä kiilailin itteni kakkos ryhmään, kun ykkösen kaverit oli pääasiassa neliskanttisilla reisillä varustettuja luurankoja ja menossa 65 mailin matkalle. Ykkösporukka katoskin aika äkkiä mutkien taakse näkymättömiin. Kakkonen veteli tasaista 35 - 40km/h ensimmäiset 5 mailia. Sitten rupes tulemaan mäkiä vastaan ja vauhti tippui kovasti. Se oli sitten vuorotellen ylämäkeä 15km/h ja alamäkeä 55km/h. Yritin pitää pulssin alle 150 lukemissa mutta vaikeeta se oli kun 3/4 ajasta mentiin oululaisittan jyrkkää ylämäkeä. Välillä pulssi kävi 160 paikkeilla mutta kuitenkin kontrollissa. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon että meinattiin kolaroida lehmän kanssa kun se oli päättänyt lähteä laitumelta karkuun ja liittyä pyöräilyjengiin. Niin ja sitten koirat lähti perään pariinkin otteeseen. No siinä tilanteessahan ei tartte olla nopeempi kuin koirat, vaan ainoastaan nopeampi kuin kaverit :-)

25mailin kohdalla "rolling hills" muuttui sitten isoksi vuoreksi. Nousun jyrkkyys pääasiassa 5% paikkeilla, välillä kuitenkin nousi 8%:iin. Jatkuvaa nousua 13 mailia eli 20km. Huippu 4000 jalkaa eli reilusti yli kilometri Tuossa piti pitää pää kylmänä kun innokkaimmat lähti ohitte sprinttailemaan ylämäkeen. Tulihan ne sitten myöhemmin perä eellä vastaan. Pulssi pysyi koko nousun 160 +-2. Kone meinas lämmetä kun ilman lämpö oli jo lähtenyt nousuun. En kyllä tiedä paljonko oli lämpöä mutta liikaa kuitenkin suomalaiselle. Onneksi huipun lähellä tuli sitten pieni sadekuuro joka jäähdytti mukavasti. Nousuun meni 1h30min.

Ylhäällä oli juotto ja syöttöpaikka josta sai suolaista, makeaa ja nestettä. Pullot täyteen ja menoksi.

Sitten tultiinkin hurjaa kyytiä alamäkeen. Pahimmillaan laskun jyrkkyys 12% ja välillä tiukkaa mutkaa mutkan perään. Yhdeltä kaverilta meni mun edessä rengas puhki ja siinä sai tehdä ihan tiukan väistöliikkeen ettei tullut kolaria. Laskun jälkeen oltiin puolivälissä. Tuossa kohtaa jos ois ollut viisas niin olisin pysynyt aiemmassa päätöksessä ja lyhentänyt ajon 65 mailiin, kun lämpö huiteli jo 32C:n paikkeilla. Tosta kun jatkoi sitä pidempää reittiä niin ei enään voinut kääntyä takaisin. Eipä sitä tietenkään voi olla viisas kun meillä ei anneta periksi.

No sitten pääsinkin hyvään kyytiin noin 15mailin matkalle. Porukan keulalla ajoi tandemi joka ei kaivannut vetoapuja. Vauhti nousi nousuissa 30km/h hyvässä imussa ja sitten alamäkeen mentiin välillä jopa yli 60km/h. Olipa haipakkaa. Kerkesin jo toiveikkaasti ajatella että jos tässä jaksan roikkua niin pääsee maaliin nopeeesti eikä lämpö ehdi nousta enään niin paljoa. Pulssi kipusi tuossa kyydissä pikkuhiljaa lämmön avittamana yli 165:n. 75 mailin kohdalla oli sitten pakko tiputtautua tuosta porukasta kun syyläristä puhalsi jo sankkaa vesihöyryä. Porukassa ei silloin enää muita ollutkaan kuin minä ja yks toinen kaveri tandemin lisäksi. Kaverit katos horisonttiin heti kun tipuin imusta. Kun siinä sitten ajoin paita auki molemmat rintakarvat tuulessa lepattaen niin yks perkeleen ampiainen meni sitten sinne paidan alle ja pisti pariin kertaan ennen kuin sain sen taputeltua kuoliaaksi. Pikku kipun muuhun tuskan rinnalla.

Juottopaikalla olikin sitten pakko tehdä jäävedessä kastellusta talouspaperista päähän jäähdyttävä turbaani istuskella muutama minuutti varjossa. Oli varmaan ihan hauskan näköinen. Kone oli keittänyt niin pahasti että vauhti meni ihan kävelyvauhdiksi ja jalat kramppaili edestä ja takaa. Polviniveltä ei voinut yhtään suoristaa lukkoon asti kun reidet paukahti välittömästi täyteen jännitykseen. Ohi ajanut kaveri huomas tuskan neuvoi että pitää syödä sinappia tuossa tilanteessa ja ojensi muutaman sinappipussin. No ajattelin että kun olo on jo näin paha niin ei se tästä varmaan ainakaan pahene. Imaisimpa sitten pari pussillista sinappia ja yllättäen krampit loppuivat. Mene ja tiedä oliko sinapilla tuon kanssa mitään tekemistä. Voimia ei kyllä enää ollut jäljellä joten vauhti ei siitä kohentunut.

Aurinko paahtoi niskaan ja siinä sitten loppumatkan taiteilin tajunna rajamailla kypärä kallellaan, naamavalkoisena ja silmät hiestä kirvellen. Tuossa vaiheessa pienetkin kukkulat tuntui isoilta vuorilta. Juottopaikan kaveri lohdutti että "You are going to like the last miles. They are totally flat". Flat my ass sanon minä. Matemaattisesti sanottuna korkeuden derivaatta oli koko ajan joko pitkästi plussalla tai pitkästi miinuksella ja nollakohdat ohitettiin yhdellä kammen kierroksella.

Tulihan se maali sieltä vastaan lopulta. Anne oli odottamassa perinteiseen tapaan kylmän oluen kanssa. Halausta en saanut kun haisin niin pahalle. Kisapakettiin kuului ilmainen hieronta sehän tuntui mukavalta.

Tuloksia en muistanut tarkistaa, mutta viimeisellä juottopaikalla oli noin 20:s ja 3 kaveria meni ohi viimeisellä pätkällä. Arvailisin että aikaa meni lähelle 7h.
KS @Virginia

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Pullukka ja PM-porukka Terwamaralla ja varoittava esimerkki


Matkana puolikas ja taustalla monenlaisia, osalla kummallisia ja osalla myöskin oikeita valmistautumisia starttiin... Kuvassa kala kuivalla maalla. Joukkopotrettu tulossa...

No, pyörällä kisakeskukseen, jotta voi maalin jälkeen nauttia pari vissyä. Verryttelyksi 20min hölkkää ja pari rentoa kisavauhtipätkää. Hyvä lämpö päällä viivalle ja spekuloimaan tuttujen kans vauhtia matkalle: "liian kovalla vauhilla ei pidä lähteä, rennosti...".
Syke lähdössä jo lähellä aeroopista kynnystä - kone on valmiina ja käy kierroksilla kuin F1. Paukku - rennosti liikkeelle. 2 eka kilsaa n 4.10 vauhtia, mukava juosta, Polari ei kyllä lupaa hyvää. Mutta ei se pijä paikkaasa, tunteella vaan eteenpäin... pato nousuun himmaten ja sitte taas takas matkavauhtiin. Ok menee, sykkeiden kans on kyllä ihmettelemistä. Hinttaan tullessa tunne on ok, mutta vauhti alkaa hiipua selkeästi. Aina joku tyyppi ohittaa, 8 km kohilla Kokon Kari, joka niisti samalla kohtaa huippukympillä. Kirkon kellotko siellä jo soivat... eihän me olla vielä ees Myllyojalla. Lyhyen tilannekatsauksen jälkeen Kari häipyy pikkuhiljaa näköpiiristä. Samoin 1.30 lössi. No, vauhti on säilytettävä rentona, yhtään ei voi antaa kaasua, kun sykelukemat on olleet kohta 20min Kaikkosen matolla saavutetuissa maximeissa, siis 174 lähellä. Läpyttelen rennosti 173 tasolla ja ihmettelen homman kulkua. Talvella tämä lukema tarkotti 14 mmolia happoja ja se tuntuu normaalisti jo kohtuullisesti ropassa... vai mitä?
No, Oulujoella ei soikaan kirkon kellot vaan HELLS BELLS. Mikko kuittas kevyesti ohi, kannustukset singahti molempiin suuntiin. Matka jatkuu. Pannuhuone on punasena mutta juoksu sinänsä on helppoa. Vauhti vaan tippuu ja päätän juosta tuijottelematta aikoja - rennosti maaliin.
Matkalla tulee ohjetta ja kannustusta ja tuttua ohjetta kokeneilta toppatakkimiehiltä: "...alappa JUOKSEEN". Joo, minähän oon vetäny polla punasena Hintasta lähtien. Mutta ei se silti satu - ei tunnu hankaleelta. Luonto hoitaa vauhdin kohilleen...
Erkkolan sillalla saan lisäkannustusta: "hyvä tK"... Kakehan se kannusti pyyhkäistessään ohi. Ei mitään jakoa mukaan. Rennosti vaan...
Koivurassa kuvauspiste ohi tuplaleukaa esitellen, rinta rottingilla. Jarikin kannustaa - kiitoksia, kaikki piristeet auttaa kohti maalia. Jatkan piisonimarssia kohti Lasarettia, kassun kohalla nakkaan kaks mukia mehua rinnuksille, suuhun taisi mennä puoli desiä. Porukkaa lappaa ohi... Matka jatkuu ja kone keittää. Saa nähä. Ei oo vaikeeta, helppoa ei hapota. Mutta askel lyhenee.
Pikisaaressa sama meininki jatkuu. Tutut kannustaa juostessaa ohi - on mukava saada kannustusta niin paljo pitkin matkaa! Yritän pariin peesiin - ei pysy ja pannuhuone alkaa näyttää ennätyslukemia, yli 180 paukuttelee. Pikkusen ennen Naltsua taustapeiliin ilmestyy Jyrkin hahmo eikä aikaakaan kun Jykä vetää heittämällä ohi, yritän peesiin. Ei mitään jakoa. viimenen puolikilsaa ja maalivissy pelastaa. Olipa suoritus. Keskisyke 173 ja max 188. Teoriahan sanoo, että iän myötä maksimit tippuu, mutta tulipahan todistettua toista.
No, hauska reissu ja kertaus on opintojen äiti. Voin tulla maratonkouluhuin puhumaan vauhdinjaosta - harjoittelen sitä peilin edessä nyt viikottain.
Siirryn kylpylään ja virvoitan raskaita reisiä muutamalla "visyllä". Tämähän toimii ja parin pirtelön jälkeen lyijyt on huuhdeltu, niin reiskoista kuin mielestä ja katseet jo siirtyneet seikkailukisaan ja tunturisuunnistukseen...
PM-seihin / reeneihin osallistuneista kaikki juoksivat hienosti: Yrtsi 1.27, Kimmo 1.29, Mikko ja TimoO 1.30, Kake ja Mika 1.33, Jussi 1,34, A-P ja Jyrki ja Juha 1.37, Tykinkuula 1.38, Erä-Jorma pikkusen alle 2h. W-vedot voitti testaus kirkkaasti!
Mitalit on nyt kaulassa ja enää ei vituta yhtään!
t Tykinkuula

tiistai 17. toukokuuta 2011

PM Cooper


paikka Patelan rata, n +10, heikkoa tuulta, rata kondiksessa - pito hyvä!

Paikalle ei tälle kertaa kokoontunut kuin 8 raapaisijaa, mutta se ei menoa haitannut. Alkulämpimien ja kovien spekuleerausten jälkeen syöksyttiin kohti arvoituksellisia lopputuloksia. Rataa kierrettiin hyvän kannustuksen saattelemana - Yrtsillä oli hieno huutojoukko paikalla mikä piiskasi rimpulahkon juniorin loppumatkalla aurinkokannelta Virenmäiseen loppukiriin. Sen verran oli ilmassa suomalaisugrilaiset lähtökohdat ja verryttelyhiitit, että loppujen lopuksi suurin osa juoksi reilusti paremmin kuin kaks kiekkaa ennen starttia ennakoivat ;) Erikoista tuo lössin voima ja mikä parasta, vetäsyn jälkeen monella tuntui jääneen reilusti voimia plakkariin ja rima alkoi nousemaan ennätyskorkeuksiin, joten tätä lystiä saatte vielä kesällä lisää.
Seuraavaksi tulossa on 8km:n raapasu Sankivaarassa, kesä/heinäkuun vaihteessa ja ehkäpä jotain extremerunia tms. tai minicomboa. Katotaan mitä ehitään...
Pillimies suuntaa kohti Hietasaarta ja rastirallia kevyesti vielä ennen tomaatti-iltapalaa.
1. Yrtsi 3270
2. Kimmo 3250
3. Mikko 3140
4. Kaitsu 3080
5. Jyrki 3050
6. jarno 2920
7. Juho 2850
8. Johannes 2820

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Muta-x - mainiot rastit, rata ja kartta!





Taasen kerran Sepe oli loihtinut mainion radan! Nyt kartta oli tarkka ja helposti luettava, rastit selkeät kun tulit oikeaan paikkaan eli selkeää haastetta, joka vaati vaan kovaa polkemista ja hyvän suunnitelman, jos meinasi podiumille. Paikalla oli kovaa seikkailu, mtb-o, hisu- sekä pyöräsakkia, ja järjestäjien iloksi porukkaa tuplasti aiempaan verrattuna, mikä teki alkumatkasta hauskan... olisipa joku kuvannut alun apinarastia videolle. Siinä veteraanit ja juniorit rimpuili asenteella oulunsalolaisten iloksi ja ihmetykseksi. Onkohan Lapsett mitoittanut rekkuleitaan 15:ta aikuiselle kiipeilijälle? No, hyvin kesti...
Matka jatkui urbaanilla alueella letkajenkalla jossa paikallinen noutajajaos järjesti safety carin ja kaikki kasaan 81:lle. Toisille se olikin sitten ketutuksen paikka, kun rasti vaelsi koiraihmisten liikuttamana eri paikkaan! Saapumisjrjestyksessä leimat passiin ja matka jatkui kohti Varjakkaa.
Meno oli helppoa ja vauhti GPS:n mukaan 35-40km/h, mikä on maasturilla hyvää menoa. Ja Kangaskokko nousi tällä pätkällä peesiin ja kohta ohi vääriä Varjakan nuotioiden hiilloksia ihmetellessä. Kannattas kattoa karttaa eikä vaan suhata "täysillä". Kun karttaa katto, niin selveshän se että tuli kaarrettua liian aikais vasemmalle, mutta ei mitään järisyttävää.
61:lle mentiin letkajenkkaa Jussin ja Tuomon kanssa, missä saavutettiin parin minuutin kaulan kelannut Juha. Nyt edessä oli jälkeenpäin ratkaisunhetki. Jussi, Tuomo ja Juha päätti lähteä hakemaan kaikki rasti, kun taas jälkeenpäin nössösuunnitelmalla ajeleva Tykinkuula laisto 31:n ja 42:n. Tällä kertaa olin piirrellyt reitin jättäen kolme rastia suosiolla väliin ja päätin ajaa piirretyn reitin läpi, makso mitä makso. Loput rastit tuli noukittua sutjahkokkaasti (muutama tarkistus ja yks hitaahko urapätkä, yht -2min) ja maaliin kerrankin pyörä ja muut releet ehjänä ajassa 2.57... mukava reipas lenkki ongelmitta hienossa säässä ja hienolla Sepon setillä! Kisahan oli loplta huipputiukka, jossa Jussi&Tuomo vastaan Pekka ratkoi suuren urheilujuhlan mukaan voiton viimeisillä rasteilla Pekan kiriessä niukkaan voittoon!
Alla vielä PM-köörin ajat, kilometrit ja pisteet...
t Tykinkuula
Erä-Jorma 3.26 - 46,7km - 68p (huom sisältää eväsleipien syönnin auringosta nauttien!)
Tykinkuula 2.57 - 61,4km - 112p
Wellu 3.50 - 64,7km - 114p
Mika 3.50 - 64,7km - 114p




********************




Palautelulenkin satoa sunnuntailta tutulta superrastilta - kertakaikkisen kaunis yksilö!


Arvatkaapa mikä osa roppaa on kipeänä Muddy-X mtbo:n jälkeen? a)reiskat b) keuhkot c) keskusyksikkö e-v-t) lavat

perjantai 13. toukokuuta 2011

Muddy-x

Puskaradion perusteella mainiossa rastirallissa mukana useita Paksumahoja...
http://freeadventureteam.blogspot.com
Huomenna taas pannuhuone kihisee, reisi soi sakkijarven polokkaa Sepen jekkuja metsastaessa!
Kisastudio ja reaaliaikainen seuranta mahdollista linkista:
http://www.gpsseuranta.net/ ...sielta "tapahtumat" ja loytyy Muddy-x 5

torstai 12. toukokuuta 2011

VIIMEINEN PITKÄ(hkö)

Sunnuntaiaamuna klo 8:00
Kaakkurin Kiviharjusta Kempeleen suuntaan, josta Iiinatin moottoriradalla.
Davosiin 78km'n alppimarathonille lähtevälle Timolle piti kaivaa pari nousua Iinatissa.
Matka: 22km / 2:02
Mukana: Timo O, Hang around Kemakista, VK-Arska ja ma.
Kiitoksia taas kerran sunnuntaiaamun ratosta.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

PM Cooper ti 17.5. klo 17.00

Paikka: Patelan murskarata
Startti klo 17.00
-Jokainen lämmittelee itse itseään tai vedonlyöntikaveria tarvittavan määrän etukäteen
-Tulokset talteen oman tunnon mukaan
-Syksyllä uudestaan eli nyt testaamaan kevätjalka, kesän jälkeen syysjuoksujalka!

Tervetuloa!
t Tykinkuula

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

mtb-ulkoilua... ei tungosta aamun jaloittelujen jälkeen



Mukaan ei ilmaantunut muita nipistelevine pohkeineen, joten pölistelin hiekkaa ja mutaa kirkkaan linnunlaulun säestämänä muutaman tunnin. Välillä morjestelin nöyrästi maajusseille tullessani shortcuttia suunnalla tai rillin hajulla takapihoille ;)
Loppulenkillä parit intervallit kuvan kaverin kanssa... Palauttavalle mahtui nättiä polokua, helevetillistä hiekkauraa, mutaa, pirullisia ojanylityksiä jne. Illalla maistuikin kunnolla pm palauttava...
t Tykinkuula

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Wappulenkki

Wapun käryn poistoa paikallismetsissä roppaa ja aivotoimintaa virkistävää MTB-suunnistusta ja mikäs sieltä poonusrastilta löytyikään ;)
Kuka tunnistaa jakkaran?