maanantai 7. heinäkuuta 2014

KUUSAMON NÄHTÄVYYDET YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ

Eli Paksumahojen Karhunkierros, by TH

Taas oli se aika vuodesta, että osa Paksumahoista aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti Kuusamoa. Mukana Paksu-Joksa, Paksu-Timo O, Paksu-Vellu ja Paksu-Timo H.
Porukka poimittiin kyytiin Vaasa-Oulu-Syöte-Posio akselilta ja matka jatkui Rukalle, jossa Check in Timo O:n mökille. Illalla pastansyöntiä, saunomista, nestetankkauksesta huolehtimista sekä MM-futiksen seuraamista. Taktiikkapalaverissa tehtiin yllätysveto ja päätettiin poikkeuksellisesti lähteä matkaan ilman Joksan perinteistä minuuttiaikataulu-exceliä!
Herätys sovittiin klo 4:15, josta päättelin että Vellu vanhana kettuna herää 4:10 ja laitoin oman herätyksen 4:05, jolloin pääsi vessajonon kärkeen. Aamupuurot naamaan ja kahvia perään, eväsleipien teko ja varusteet päälle ja taksiin vähän ennen aamu-viittä.
Tasan klo 5:30 paukku Ristikallion P-paikalta. 

Timo O lähti pitkällä, vetävällä marssiaskeleella patikoimaan kohti Rukaa ja me muut kevyellä kenttähölkällä – tasaiset kohdat ja loivat alamäet hölkäten ja kaikki muu kävellen. Lisäksihän reitillä on tosi paljon paikkoja jossa juurakoiden ja kivikoiden takia on pakko mennä kävellen.
Ristikalliolla hetki maisemien ihailua ja nestetason laskua. Ja niinpä Timo O marssi meidät kiinni.


Ensimmäinen varsinainen tauko pidettiin Oulangan luontokeskuksessa ajassa 2:32, vesipostista juomapussit täyteen ja eväsleipä repusta käteen ja matka jatkui. Oulankajoen törmällä reitin parhaimmat juoksupolut ja mahtavat näkymät alas joelle. Pieni vesitihku vilvoitteli mukavasti. Pikkasen alkaa askel painaa ja Jussin kämpällä (4:52) pistetään kodan penkeille hetkeksi pötkölleen ja nostetaan jalat ylös. Tauko pidetään lyhyenä, ettei kangistuta ja matka jatkuu.
Ennen Kitkajokea vesitäydennys purosta.
Kitkan rannassa kulku muuttuu hitaaksi – juurakkoa, kivikkoa, polkua viettävässä rinteessä – ei paljon juoksuaskeleita oteta. Kovin montaa patikoijaa ei reitillä tule vastaan ennen Juumaa. Jossain Siilastuvan paikkeilla lähellä Jyrävää tulee rinnettä ylös juosten juomareppu selässä kaveri joka jää porisemaan. Kari Varis oli lähtenyt Rukalta lenkille. Kerrotaan, että ollaan itse lähdetty Ristikalliosta aamulla 7 tuntia sitten ja pyydetään Karia liittymään porukaan ja hölkkäämään meidän kanssa Rukalle, mutta kiitti tarjouksesta: "en mnä teidän kyytiin lähde" ja sanoi juoksevansa vain kympin enää.
Ekopisteellä (7:45) istahdetaan oikein penkille ja kaivetaan repuista energiapatukoita, geelejä ja viimeiset eväsleivät. Joksa vetää lakua ja suolapähkinää naamaan antaumuksella ja ihmettelee kun ei TAR:lta saatu saksalainen burana auta. Nivusta kolottaa koko ajan enemmän ja enemmän, eikä päivän aikana otetut kolme tabua ei tunnu auttavan yhtään. ”No mutta tässä paketissahan lukee 100mg, ilmankos ei tehoa”. Onneksi pakista löytyy ehtaa nelisatasta ja kappas, kolotus katoaa saman tien. Samalla mieleen hiipii epäilys, että onko mökin hyllyltä lähtenyt kyytiin sittenkin väärää tavaraa. Totuus löytyy illalla googlesta: Paketissa lukee "Obsidan". J.Oksa oli vetänyt kolme rautatablettia kolotukseen, heh heh.

Matkan maisemallisesti tylsin osuus alkaa, ekopiste – Kumpuvaara. Hakkuaukeata, suota, muutama pätkä metsäautoteitä, joilla saadaan aikaiseksi pikkasen reippaampaakin juoksua.

Sitten loppuu vesi. Muistellaan että Kumpuvaaran alarinteellä pitäisi olla lähde, mutta ko rooppi näyttää seisovalta sadevedeltä. Vellu soittaa Virkkusessa asuvalle kaverillensa, josko toisi vettä Konttaisen jälkeiselle P-paikalle, mutta kaveri on Kemijärvellä. Saadaan kuitenkin vinkki purosta ennen Konttaista, joka löytyy ja saadaan taas pullot täyteen.
Konttaiselle nousu hapottaa reisissä.

Mutta Konttainen saadaan huputettua ajassa 10:40 ja sitten Valtavaaran kimppuun. Ensin taas kivikkoisia polkuja alas ja sitten 3-4 pikkuvaaraa ylös-alas, ennen loppunousua Valtavaaralle. Katselen kauempaa, kun Joksa vetää Vellun juosten kiinni ja rinteessä ohi ja Vellu kiilaa takaisin kärkeen. Siinä on rinkkakansalla ihmettelemistä kun pojat paahtaa Vaaran laelle päivän maksimisykkeet kellottaen. Reipas maukka yhdentoista tunnin kohdalla tekee eetvarttia. Se on parasta rullahiihdon jälkeen, joka taas on parasta..., joku sanoo.
Valtavaaran jälkeen pikapalaverissa sovitaan että Vellu lähtee menemään edeltä ja käy juoksemassa ne Saaruan portaat. Joksan kanssa hölkkäillään rauhallisempaan tahtiin Valtavaaralta alas. Hetki odotellaan alhaalla Vellua porrasjuoksusta (7 min tieltä portaille ja ylös hissikopille), ja hölkkäillään/kävellään mökille. Kokonaisaika n 12:10, GPS näytti matkaksi aikalailla 72 km. Mentiin fiiliksillä ja lopputulos n tunnin nopeampi kuin itse kuvittelin! Sedät jaksaa heilua!
Timo O soitteli Konttaisen laelta ja käytiin noutamassa poika kotiin Virkkusen tieltä, Fosters-tölkki kouraan ja palautuminen alkaa! 65 km kävellen Karhunkierrosreittiä vei aikaa 12 tuntia.
Mökillä iltaohjelmassa saunomista, rillausta (erityismaininta mahtavasta pihviateriasta todella maukkaine viineineen!), mitalikahvit avec (XO), Argentiina-Belgia peli, juomahuoltoa, saunomista taas ja juomahuoltoa. Hollanti-Costa Rica peliä jaksaa sitkeimmät nippa nappa katsoa eka puoliajan.

Saunan lauteilla perinteisesti seuraavan spektaakkelin suunnittelua. Vahvin vaihtoehto kuulosti olevan Davos 2015, jossa vuorijuoksuja maratonista ultraan. Ei pitäisi koskaan sanoa ” ei enää” :-)