sunnuntai 25. marraskuuta 2012

PM-kortteliralli lumettomassa Oulussa

Kelien mentyä kesäisiksi paluu kesälajeihin hetkellisesti: perjantaina tasuria rullilla, eilen rastihölökkää Pikkaralassa ja tänään peekoo paksumahakimara pyörällä Tahkolan Pekan tekemällä Älläri-setillä urbaanilla kartalla.Alla pari suoritusta...


Hauskaa korttelisuunnistusta ja jollakin jopa kisamaisia otteita ja rastipisteellä kiireilyä menettäen pojot huolimattomuuteen tai oikeastaan kiireessä irtiottoa hamuten. No, itellä aikaa meni Haapalehon Shelliltä peekoona takas Haapalehon Shellille 2.45. Iinatissa usvaan valui hukkaan ylimääräisiä minuutteja kun kiintopiste oli kadonnut päärakennuksen seinältä. Dog vetäs pojot plakkariin ajassa 3.15, Kake palautellen 3.19 ja Silakka 3.06 väistellen vain muutaman pisteen.

Alkuparlamentissa tunnelmaa kävi nuuskasemassa myös Mikko silmät kiiluen ja loppuparlamentissa maailman luokan prinsiipit saatiin vielä flunssaiselta Sepeltä. Mestarilla oli alla hieno uuden karhea urbaanimenopeli, jonka kyyti näytti aatelisen ylväältä. Ja minkäs se Paksumaha voi tavoilleen...


Hieno setti, kiitos Pekka ja kiitökset myös mukana omilla tavoillaan kammenneille! J

Muddy-X - osa II - puolivälin pojot ja hymyilevä Hannu

...Sanginjoessa virkistyttyämme polkasimme varpaita lämpimäksi Sankivaaran huipun ylittäen. Edessä lauttarasti, jossa mietitytti, kummalla rantaa rasti on. No se oli lautassa, tietysti niinkuin määrite sanoo ja jos sen lukee ja älyää, va ei sitä kaikkea vauhissa sisäistä. tai ajattele. tai lue tai kuuntele. Se on se hurmooksessa sukkeroituna ajelu semmosta, ettei siinä roupinkia tarvita. No, mutta lautta toisella rantaa, jossa mestarismies Hannu hymyilee leimaten pojot plakkariin. No ei se mitään, tämähän on narulossi eli eiku kskomaan! va ku lautta ei liiku, mitä ihmettä!? lisää voimaa... ei lähe. Jaa, ei pitäskää. Vaihetaanpa vejettävää köyttä ja johan lautta liikku!
Nikke Knattertonin johtopäätös: Ohjuria kiskomalla ei lossi liiku.
Riks-raks pisteet talteen tarkasti kohilleen leimaten ja uudelleen Sankivaaran päälle. Nytkään reiskaan ei saa laskea piimää ja pienellä kiekolla ylös. Kohti Pilpakangasta... laavulle menevälle pääväylälle päästyä täytyy todeta, että tämäkään pätkä ei oo ihan nopeimmassa kunnossa pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen. Valtavia lammikoita, joissa Sepe oli kuulemma ottanut dippausta rasteja kuskatessa. Hannu vilkkuu edessä, tehdään eri reittitoteutukset ja  me Kaken kans käännetään kohti kankaalla olevaa rastia ennen luontopolun rastia - nämä on nyt ihan sama kumminpäin hakee. Rastilla riks-raks, pojojen talteen oton hetken lämpö hellii kylmettyneitä reisiä.
Ja sitte iskee taas oikasemisen syndrooma. Ei kisan kannalta merkitystä, mutta paljon Rockympää kantaa ja juosta edes tovi kisassa pyörä niskassa... eihän tää kevyttä oo, mutta ei pidäkään. Huohotttaminen on ihanaa, matkanteko ei oo ihan ku Rockyn juoksua lumihangessa mutta eteenpäin mennääm. Oiko napsahtaa just siihen mihin pitikin ja matka jatkuu polkuja pitkin kohti luontopolkua.Kankaalta pitkoksille laskiessa ryökäle pitkokset on mätineet suohon ja eihän  niitä voi ajaa. Pyörä kellahtaa rahkaan ja jalkaudumme juoksemaan... ei kannata särkeä vanteita. Hannu tulee vastaan ja hymyilee jälleen. Hymyilemme takas huikaten  "good afternooon mr Oja",  herrasmiespojoja gaalassa kalastellen -  kisasta huolimatta ei niin otta rypyssä kuiteskaa olla, pikemminki hymyn kare taulussa, joka voi olla seurausta hetken onnistumisesta tai sitte hetken epäonnistumisesta. meni niin tai näin, nii hymyilyttää. Hymyssä suin on parempi jengata.
Taivaan isä on rasvannut erittäin perusteellisesti pitkokset ja eipä niillä meinaa pysyä pystyssä jalkasinkaan. Kake loikkii eellä ja hiihtelen perässä pitkin liuin tuskallisen kauan sikaliposia pitkoksia ennenkä rasti armahtaa. Riks-raks ja takas hiihtämään.
Pilpakankaan laavun kautta kohti Pilpasuon ylitystä... Suon reunaan päästyä suota ylittämässä vilahtaa jälleen Hannu! edessä joku muukin. 29' raiteille ja hanaa. Jos suohon tippuu ni parempi sukeltaa vauhilla.Välikankareen  jälkeen varvaamme yhden kaverin ja päästään Hannun peesiin. Rakalle vievää polkua ei aja oikein pirukaan (voi olla että Pekka ajoi) ja hölökötämme pyörien kera rastille. pojot talteen ja Hannu ottaa ripeällä rastiotolla 20s kaulan. seuraava polkupätkä on ihan kunnon maastoajoa ja kone lämpenee! Hannun tuntumassa tielle ja karttaa kattomatta perässä vaan.... ja mitä pirua, tullaan louhokselle! PUMMI. piru, on sitä pölijä... leuka rintaan ja takas mutkaan missä Pekka varmaan naureskeli partaan ku trio painoi porisematta testosteronia uhkuen ihan väärään suuntaan, mutta lujaa. ei siinä risteyksessä imeksitty. Niin se on, että kartta on suunnistjan parhaita ystäviä, jota kannattas arvostaa ja palvoa! No illalla on Nikkemäisesti rangaistava itte itteään laittamalla nyrkkeilysäkkiin tuo ylläoleva hymykuva ja vetää siihen muutaman napakka sarjaa.Tsekatkaa Niken aamujumppa: http://www.youtube.com/watch?v=fR_X9i9zyBE 
...ja meillä seikkailu-urheilijoilla ois Nikeltä vielä paljon suuren seikkalijan taitoja opittavana, mikä selviää pätkän loppuhuipennuksesta.
Sitten tietä pitkin kohti sähkölinjaa. Tylsä tiepätkä, mutta nämäkin on jengattava.Sähkölinja ja sen jälkeen turvesuolle oikealle. Nyt ei oo tylsää vaan otetaan miehestä mittaa. Hannu vetää isolla vaihteella eellä pikku hajuraon päässä. Nyt on sitte meneillään tämän reissun raskain pätkä ajaa. Rengas uppoaa välillä märkään turvesuonpohjaan napoja myöten. Pikku hiljaa hiissataan 29eillä ja plaanimmalla menolla taas Hannun peesiin. rasti riks-raks, hetken harkinnalla selätän oikasusyndrooman ja jengataan upottavaa turvesuota takas. Helevetin raskasta. Huh huh. Olikohan 3 pisteen arvoista? Matka jatkuu tietä suorvoen 81:lle. Rutinii riks-raks, hymyillään taas Hannun kans ku tavataan rastilla ja äkkiä pyörään selkään ja takas. Matka jatkuu ku kampi pyörii, niinku paras viehe kalastaessa on ensinnäkin viehe vedessä. Hannu viilettää reilumman raon päässä edellä. Taas naukut turvesuota ja kantavalle tielle päästyä huomaan Hannun lähteneen taas eri plänille. Tuumailen Kaken kanssa, että ei se mitään, nyt ajetaan vaan omaa pläniä ja katotaan lopussa kenelle kellot soivat...

maanantai 19. marraskuuta 2012

Hangzhoun puolikas


Suzhoun Flying Finns and Wannabees porukan kuudes peräkkäinen kisareissu Hangzhoun Maralle, joka itsessään oli järjestyksessään jo 26th. Tämän vuoden mara siirtyi viime hetkillä viikolla eteenpäin, koska Pekingissä, yli tuhannen kilometrin päässä Hangzhousta, oli kommunistisen puolueen kokous samaan aikaan. Maassa maan tavalla.
Reissun järjestelyt takuuvarmaan Ronin talli-henkeen; bussilla lähes kotiovelta suoraan hotelille n. 500metriä lähtöviivasta. Hyvin nukutun yön jälkeen kokoontuminen ja ryhmäkuva hotellin ala-aulassa 7:15. Juoksijoita mukana n. 20. Matkakirjona koko marasta kuuden kilometrin minimaraan. Suurin osa puolikkaalla ja 13km'n järvikierroksella. Vaihtokamat varustesäilytykseen ja verkkaamaan. Paukku tasan klo 8:04.
Vaikka viime aikoina lenkki oli kulkenut ihan OK, niin silti pienoinen epävarmuus kalvoi rinnassa ja päätin lähteä matkaan vastoin Vormiston ohjeita 4:15/km vauhdilla. Vormisto nimittäin totesi viikolla, että ”eniten pelkään sitä, että aloitat liian hiljaa”. Va, kun edellisestä 1:30 alituksesta oli kulunut jo tasan kaksi vuotta, jolloin juuri tällä samaisella Hangzhoun puolikkaalla tuo maaginen raja alittui edellisen kerran ajassa 1:25. Oi noita ”nuoruuden” päiviä.
Ensimmäisen 8 kilometriä vedettiin Timpan kanssa peräkanaa Garminin käskyttämänä tasan 4:15/km (1:30 loppuaikaan tähdäten). Jälleen kerran ihmeteltiin kahteen mieheen, notta ”aatteleppa ite, kaikki nuo punanumeroiset maratoonarit etenevät alle 3 tunnin vauhtia”. Suuri osa heistä puuskutti kuin höyryveturi, osalla tuulihousut jalassa ja villapaita päällä, heh heh.
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti minulla oli tarkoitus kiristää hieman vauhtia jos fjiilis olisi hjuva. Kahdeksan kilometrin kohdalla nostettiinkin Timon kanssa vauhti 4:08/km. Ohitettiin samalla kolmantena ja neljäntenä oleva naiskaksikko, joilla puuskutti jo kovasti. Oltiin varmoja, että Mari tulee jyrää ne yli reilusti ennen maalia. Timppa päätti reilun kympin kohdalla palata takaisin tarkkaan 4:15 vauhtiin, jolla hän pääsisi ensimmäistä kertaa eläessään alle 1:30.  Itse jatkoin n. 4:08 vauhdilla 15 kilometriin saakka. Kun sykkeet pysyivät sopivissa rajoissa ja fjiilis tuntui edelleen hjuvalta, päätin nostaa vauhtia vielä napsulla. Viimeiset 6 kilometria tultiinkin kiihtyvästi 4:02/km keskivauhdilla, elikkä viimeinen jo alle neljän. Loppusuoralla piti vielä ottaa kunnon loppukiri, kun taisteltiin toisen länkkärin kanssa ulkomaalaisten sarjan sijoituksista, joita ei tietenkään virallisesti noteerata, mutta jostain se on motiivi vanhan kaivettava.
Lopputulemana 1:27:30 / 158bpm hyvällä mielellä ja reilulla negatiivisella splitillä (44:30 / 43:00). Timppakin rikkoi maagisen 1:30 rajan ja saa tästä eteenpäin kutsua itseään juoksijaksi. Mari kipitti maaliin heti meidän perässä. Myös luisteluhirmu Jarmokin veti hienosti ja tuli maalin heti-kohta meidän perässä.

Oikein hyvä valmistautumisharjoitus kahden viikon päässä odottavalle Shanghain maratonille, jossa olisi minimitavoitteena tarkoitus päästä omien maratonien Top-kolmoseen, elikkä alle 3:14.
http://www.hzim.org/