perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hurjaa menoa Lapponiassa by Wellu!


http://www.hevoskuuri.fi/hiihto/2339-kari-varis-lapponia-hiihdon-voittaja

Wellu nakutti 6nneksi kokonaiskisassa - aivan huikea suoritus! Onnittelut virtuallikatsomoista, joissa useampi PM on hikoillu ja pissiny housuun tuloksia katellessa. Lapponiassa menossa mukana myös raaka-Arska, Mika, Jussi, Mega-Pekka ja hyvin oli köörillä lankku liplattanut työmiesten keleillä. Tunturissa on ollu varmaan mukava lappaa! mitähän tapahtui media-Virtaselle, se ei selvinnyt etäkatsomoista...
Tykinkuula hakee sinuutta ittesä kanssa anaerooppisen kynnyksen hurmaavassa huumassa huomenna Syötteellä. Aina se on toka kiekalla Ahmalla tökännyt, outo näkymätön seinä siellä jonnossa olemattomassa nousukäyrässä. saa nähä mitä huomenna tapahtuu, selkeää ja aurinkoista pakkaskeliä joten voitelu- ja suksivaikeuksia ei oo kelläkään. maali ei oo vieläkään hotellilla ;) Huomenna se on vaan takomisen tasosta kiinni.... Harmi, ku ei voi kikkailla ;)
tänään upeassa kevätpakkassäässä mitäs muutakaan ku munkkikahvilenkkiä mainiossa seurassa!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Hiihtokausi aluillaan!?

..vaikka monet meistä on vedelleet huippuhienosti sydäntalven kisoissa. Itselläni talvi on sujunut lähinnä välineurheillesa, tosin "talven avaus" oli viime viikonlopun Iin 30km kisassa, jonne Sepen kans suunnattiin "huippuparit" torstaina heitetyn happohumalatreenin jälkeen. Ei oikein ramppa kalakattanut, mutta Iihin mukaan vaan.
Kisa sitten alkoi karusti: huomasin jo eka kilsoilla että nyt ei kulje. ei mies eikä suksi. Ei tämä yleensä heti tökkää, vaan yleensä vasta 3km kohdalla ;)
Tuskaa ja töitä ku orjaleirillä että pysys mukana, ja tätä jojonautintoa oli sitte tarjolla koko 30. Mukana pitää yrittää roikkua ja heilua kuitenkin, pakko. Näin päädyin Sepen ja parin muun jäntevän jäniksen kans inversionauttimaan reippaasti hengitellen kimaltavasta vitilumesta auringon paisteessa. Aamulla kun pääsin perille, eka ajatus oli että voi prkle. Aamulla kun pääsin perille, eka ajatus oli että voi prkle. Mulla sukset tunattu lauantain PekkaPoudan ennusteiden mukaan vanhalle karkealle -3, Sepellä kostealle/vesikelille! huh-huh, konkareilla meni kirkkaasti rasvat karille. Yöllä oli Iissä satanut 5cm uutta lunta ja pakkasta aamulla -11! tuloksena puhdas hienojakoinen pakkaslumi. Helpoin mahdollinen keli, mutta mutta... arpaonni ei suosinu ja laiska kun on, mukana ei oo voijepakkia, toisia suksia tai muita paikkaustsäänssejä. Yritän vielä kehua retostella hyvää paria äänekkäästi vastustajien hämäämiseksi lähtöviivalla, muttei ne hätkähä tai pasko housuun. Puristavat keppiä ja lähtevät ku hauki rannasta.... Näistä telineistä ponnistaen reissusta ei tullu heleppo ja koko matka tuli hangottua epämukavuusalueella.Yleensä sentään pitkällä matkalla joku pätkä on suht helppoa menoa. Viimeset kilsat kaikesta huolimatta yritän täysillä ja positiiviseksi asiaksi jäi mallikas sykekäyrä. maksimisyke lopussa 5 pykälää korkeammalla ku Hannun matolla. Hyvä niin!
Tästä matka jatkuu palautellen, mikä ei oo hyvien kelien takia tällä viikolla onnistunut. Kohokohtana tulee olemaan armoton sippaus Syötteen 50:llä Ahman nousuun, sinne sitä aina on saatanan kone hyytynyt ja suksi totaalisesti tökännyt siihen piinaavan jontoon nousuun paksumahan yrittäessä roikkua jonku turhan kovan porukan mukana.

Ahman jälkeen yleensä mielessä pyöri Pate Mustajärven hitti...
Talven selän ylittänyt PM-Tiimi sen sijaan on painanut hurjaa kyytiä. Huippuna Wellun PM-kisa, jossa pappuli oli päivän kolmanneksi nopein huippuvauhdilla edellä / rinnalla nuoria SM-mitalisteja ja huippulahjakkuuksia. Wellulla lahjakkuus puhkes kukkaan nyt. Lahjakashan se on aina ollu mutta tiimin mukasesti raskaasti reppua mukana ja se pistää puhaltaan yleensä ylämäissä. Yrtsi kans on pitäny kovaa kyytiä kisoissa, tosin Terwass kajahti suksihommat puihin ja tuloksena via dolorosa. Wellu ja Yrtsi veti myöskin Haukipudashiihdossa hirmuvauhtia nimimiesten kyydissä - kovaa menoa! Lenkeillä vieraillu Jussi pamautti Tervan kuntosarjassa keulille, hienoa! Ja Arskalla Terwassa Yrtsin kohtalo: hyvässä vireessä oleva raaka-A sortui kalusto-ongelmiin, edellisviikonlopun hiihto Kempeleessä lupaili jytkyä terwaan.... Rovaniemen 100:lta pongattiin Mika 4:llä sijalla, hieno suoritus!
Lisukkeena näkymiä Syötteeltä. Hiihtolomaviikolla tuli lipsahettua lappamiseen, kelit ku oli niinku alkoholistille GrodonBleuta - niinpä päivässä tuli lapettua 4-5h ja siitä maksamme kohtuullista epäherkkyyttä... Munkkilenkeillä se sulaa ja sitä kautta kohti Syötettä, pääsiäs- ja kevätkisoja. Osa tiimistä painaa tutusti Lapponiaan ja hurjin sen päälle vielä Saami SkiRaceen ja kukapas muuse on ku Wellu!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Seoul International Marathon 18.3.2012

Kun ihminen on a sports addict niin kaikessa tekemisessä ei välttämättä ”normijampan” mielestä ole mitään järjeä, mutta so not. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Kukin tekee just sitä mistä tykkää.

Lauantaina norminousu aamulla klo 5:00. Boschin tila-auton takapenkillä klo 6:00 suuntana Shanghain kansainvälinen lentokenttä. Reilun puolentoista tunnin lennon jälkeen koneen renkaat ottavat tuntumaan Etelä-Korean pääkaupungin Seoulin lentokentän asvalttiin. Kamat kyytiin ja metrolla keskustaan hakemaan numerolaput kisakansliasta. Pari tolpan väliä lisää maan alla ja ollaan hotelli Ibiksen 14-kerroksen idyllisessä hotellihuoneessa.
Kisa-aaton valmistautumiset jatkuvat normisetillä: lounas, lepäilyä, fiilistelyä, kamojen laittoa valmiiksi, dinner ja nukkumaan klo 22:00. Nähtävyyksiä ei siis katsota kuin hotellin ja viereisen Italialaisen ravintolan ikkunoista. Kuhina alhaalla kadulla, 10miljoonan asukkaan Seoulissa, on huumaava.
Kisa-aamu alkaa tuiki tavallisena kellon vapauttaessa meidät 5:45 viimeisiin viilauksiin. Banaani ja patukka naamaan, wc, kuppi kahvia, wc, vettä, wc, suihku, jne… Lähtöpaikalla ollaan hyvissä ajoin n. tunti ennen kahdeksalta tapahtuvaa lähtöä. Bilske ja vilinä lähtöpaikalla on käsinkosketeltava ja ilmassa tuoksuu kotoisasti linimentti. Vanhojen ”meriittien” perusteella ollaan saatu Ferdin kanssa paikat A-ryhmästä heti Eliitin perästä. Järjestäjät päästävät fiksusti eliitin lähtemään 8 minuuttia meitä ennen. Oltais vissiin muuten juostu ne kiinni, tä. Sitten muutaman minuutin välein lähtöryhmä kerrallaan A’sta aina E’hen saakka.

Ferdi lähtee paukusta vetämään omaa tahtiaan, onhan hänellä tavoitteena petrata Macaun tulosta ja juosta siis about 3:05. Itse lähden matkaan rauhallisemmin. Sykevyönkin jätin kotiin, koska tarkoitus oli edetä sykkeistä, kellosta ja muista välittämättä. Nooh, sehän onnistui tasan 2 kilometriä, kunnes virta imaisee mukaansa ja huomaan juoksevani lähes neljän minuutin kilometrejä (vaikka luulin juoksevani lähes viiden minuutin vauhtia). Niin, mistäs minä sen tiesin, kun en aikonut kelloa katsoa? Hyvä kysymys ja hyvä vastaus. Neljän kilometrin kohdalla huomaan ohittavani Ferdin, joka kuitenkin etenee 3:05’een oikeuttavaa loppuvauhtia. Vilkaisu garminiin paljasti totuuden. Jarrua siis, antaa Ferdin mennä ja palataan takaisin siihen vauhtiin, jolla oli tarkoitus juosta. Tai siis pikkusen kovempaan, toki toki ;-)
Kilometrit vilisevät silmissä. Kuin huomaamatta ohitetaan 10km, 15km ja 20km. Puolivälin matto piippaa väliajaksi 1:34:30. Mutta hetkinen, eihän minun ollut tarkoitus näin ”kovaa” juosta. Mutta antaa mennä kun fiilis on hyvä ja vauhti tuntuu helpolta. 25km, 30km (2:15) ja meno edelleen helppoa, mutta ilmeisesti neljä viikkoa aiemmin juostu HongKongin 100km painaa vielä etureisissä, koska ne alkavat kipuilemaan. Koska mitään tavoitteita ei tässä kisassa ole niin päätän rauhoittaa menoa ja säästää jalkoja. Maratooneissahan ei ole muuta vikaa kuin se, että joutuu himmaamaan sekä ennen kisaa, että sen jälkeen. Paksumahalla kun on intoa edelleen kuin nuorella pojalla niin päätän vain suorittaa maran loppuun, jotta olisin treenikunnossa viimeistään puolivälissä seuraavaa viikkoa. (Ja sehän muuten onnistui, koska tätä kirjoittaessa tiistai-iltana on jo ensimmäinen treeni takana, toim huom.) Ilmat kun lämpenevät niin mieli vetään rullien ja renkaiden päälle. Viimeisen kilsat tullaan kruisaillen edelleen muista välittämättä +/- 5min/km vauhtia.
On se hieno fiilis syöksyä portista sisään vuoden 1988 Olympia-stadionille ja kuvitella mielessään millainen oli huutomyrsky 24 vuotta aiemmin, kun italialainen Gelindo Bordin syöksyi samasta portista sisään yli tunnin nopeammalla ajalla. Ne oli vielä niitä aikoja jolloin valkoinenkin mies pärjäsi. Maalisuoralla Ferdi huutelee aidan takaa. Hieno homma, eipähän tarvitse ruveta metsästämään kaveria.

Homma plakkarissa ajassa 3:18. Ferdi hyytyi lopussa ja oli maalissa vain 2 minuuttia minua ennen.  So not, fiilikset on katossa. Otatetaan vielä kaverikuvat ja siirrytään siihen kisan jälkeiseen pahimpaan rastiin elikkä chipin pois ottamiseen. Hän joka on joskus maratonin juossut niin tietää, että tuo syväkumarrus kengän suuntaan ei aina tunnu hyvältä. Homma sujuu lähes ongelmitta, kunnes Ferdi on hetkessä selällään ja karjuu kuin Tykinkuula lappilaisessa metsässä ja huutaa isää, äitiä, minua ja itse sarvipäätä avukseen. Va onpa komeat paukamat pohkeissa italian pojalla totean, kun nappaan jalasta kiinni ja väännän lähes väkisin sen suoraksi. On se jumalainen näky kun koko treenattu pohjelihas hyppää sekunnissä appelsiinin kokoiseksi palloksi polvitaipeeseen. Autch! Joka kerta kun Ferdi koittaa nousta ylös nii sama toistuu ja jalka hirttää niin sanotusti kiinni. Ei auta kuin tunkea kaverille energiaa, suolaa ja nestettä suuhun ja nostaa ukko väkisin pystyy ja työntää selästä liikkeelle. Näin se vanhasta kokemuksesta toimii. Niinpä matka jatkuukin pian miehiseen kuivapesuun. Why wash, just go-tyyppisen kalsarien ja paidanvaihdon jälkeen ollaan taas valmiita ryntäämään katujen alle. Siis kaiteesta roikkumalla raahautumaan porras kerrallaan kohden äitimaan ydintä, elikkä metroasemaa.

Iltapäivällä vielä pakolliset mitalipihvit Ferdin ja Teron kanssa. Lento takaisin Shanghaihin ja kotona 21:30 yhtä kokemusta rikkaampana. Kait sen viikonlopun olis voinu huonomminkin viettää ehdin tuumata ennen kuin uni sieppaa minut pummuliseen syleilyynsä jo ennen kuin pää edes koskettaa tyynyä.