tiistai 27. syyskuuta 2011

Korir puristuksessa Huippukympillä...

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Ei se Korir taida PM talkkia ymmärtää, ei naurattanu meijän jutut yhtään liki puolta kevyempää nyt myös Lidingö-loppetin ylivoimaista voittajaa...Kuiskuteltiin sille muutama resepti, jotta ei tarvis rimaa ruveta järjestäjillä nostamaan - takaamme että paino nousee, kaikilla ohjelmaamme osallistuneilla on saatu yli kymmenen kiloa keskivartalovoimaa kehitettyä. No, sporttiin. Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuvalla Huippukympillä Koillismaan raikasta ilmaa Syötteen nousun rikastamana haukkoivat Tykinkuula, EräJorma ja Kake. Verryttelyyn satsattiin, alla ei ollut kaminan kihautusta aiempaan tapaan, mutta reiskat oli aamulla kuitenkin tönkkönä, kun lipsahettiin Kaken kans ti ja ke rasteille... ja tulihan siinä alle parituntinen + yölaukka 50 min sen minkä taito ja kone anto myöden...
No Syötteellä eka 2km oli työlästä, aattelin että via dolorosa on taasen tää kymppi. Viime vuonnahan juoksu oli yhtä tervan juontia (ei jeegerin, sehän menee liukkaasti), tänä vuonna hiukan laimeampaa... Syke ei kiertänyt ja juoksu jotenni hankalaa. Ainahan se on. P50 ja P60 sarjan kaverit näytteli alkumatkasta kantapäitä... no, alussa on jontoa nousua varmaan kilsan luokkaa ni tuntuuhan se panssaivaunun mallisella miehellä. Kake kuiteski kannusti eessä heittoetäisyydellä.

3n (n.12.07) jälkeen tuli alamäkeä ja annoin painovoiman tehä töitä. saavutin edellä meneviä... Perkale, viilis paranee. Sykeki lämpenee, keuhkot tuulettuu raikkaalla syshapella eli limitillä kuulostaisin menevän, antaa rampan paukutella. äijiä painaa isolle tielle tullessa jo minuuttien päässä. Kääntö eka kerran huipun nousuun ja hengitys puuskutusta mutta sounot, antaa mennä ku jalat tekee työtä eikä leikkaa jumpparii. Pääsen muiden peesiin ja sarvet kasvaa. Stana, nyt pitää sempata! Nousupätkällä panssarivaunu jää jäntevien miesten kyydistä. No, teho on oltava sopivana ettei reiska piimi. taas tasasella tempoa ylös ja alamäesä saan taas porukkaa kinni. Ah! Loppunousu alkaa kohta, limitillä mennään mutta kuulostaa muutki puuskuttavan. Ei tosin kaikki, Kakehan menee pintakaasulla kuulen ja arvaan sen polkasevan nousuun ja ei näy ku katoavat kantapäät. 7km kohta 27.37... hyvin on menny. 7,5 kääntyminen suolta kohti huippua nousuun ja kun on limitillä, joutuu passaamaan. Laiat karkaa... 8 km , n 31.52 ja lopputaistelu alkaa. nyt ei oo niin pyörryksissä ku viime vuonna joten antaa jalan tampata ja pykältää pitää jyrkänteihin. taustalla vaanii viime vuojen voittajaki, jani huohottaa peesissä. mäki nousee, ei se oo sen kummempaa ku juosta anakynnyksellä tasasellakaan. Ei oo heleppoa mutta tämä paha on hyvää pahaa. tehonsäätö toimii mukavasti ja jalat ei iske umpijumuraan, kilsa maaliin, "Nousee, nousee...", Maija huutelee. joo joo, parrua toisen eteen! viimene mutka ja loppujyrkkä, kadenssia ja ylöspäin, viimenen minsa tiukasti! maalissa n 43.15 ja aika parani viime vuoteen verrattuna reilusti! hyvä fiilis ja jälkipelit käynnistyy sutjakkaasti, hieno keli ja tapahtuma ja koko PM kööri juoksi ylös - mahtavaa!

Vellu voittoon Kiimingissä


No niin, Iin testijuoksujen tahti lupaili Vellulle kovaa tahtia Kiiminkiin ja tuloksena pojat40-sarjan ykköspokaali! Onnea Vellu! Vellun kommentit Kiimingin sprintistä:
"Pamausta odotellessa huomasin jännitystä olevan ilmassa, kun syke huiteli seisoskellessa peekoolla. Pamauksen jälkeen ihmetellen keulaan, ensinmäisellä kilsalla 3'38''/km eli jalat tikkas tahtia puolta lyhyemmälle matkalle, ei puolikkaalle....No, sata metriä juostuani kun huomasin olevani piikkipaikalla, mietin että eikö täällä olekkaan kovempia juoksijoita. No olihan niitä, pian pölähti kolme heinäsirkkaa heittämällä ohi ja ei niitä sen jälkeen näkynytkään. Eka kilsan jälkeen vauhti tasaantui 3'50''/km +-3''. Tätä vauhtia pystyin jatkamaan aina 18km:iin asti, kunnes pohkeet alkoi mennä tiiliskiveksi ja vauhti hiipui 20km:iin asti 4'/km. Viimeinen kilsa ja viimeiset sadat metrit mentiikiin sitten 4'15''/km vauhtia ja ilmeestä päätellen kaikki oli pelissä ja tunne oli sen mukainen. Kaikesta huolimatta paransin omaa ennätystäni 3'40''. Edellinen ennätys oli tehty Kempeleessä kymmenen vuotta ja 10 kiloa sitten. Kiimingin reitti oli tasainen mutta ehdottomasti aivan liian mutkainen, joka oli jo oikeastaan epämiellyttävä juosta."

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Muddy-X 23/9

Perjantai-ilta ja mikäs sen parempaa kuin mutaa reisille Sepen sekoittamana! Lähtö tapahtui tällä kertaa Merantin tiloista, jossa EräJorma tarjosi kisatoimistolle luksustilat, sekä kisailijoille saunan ja lohisoppaa rapareissun päälle! Reitille oli luvassa sadetta ja pimeyttä... Hienot ainekset kasassa suoraan luonnon antimina ilman lisäaineita! Ja kisarealismin ratkasut playbackinä gps-seurannan avulla - kerrassaan hienoa! Ja onlinena muutamille wannabe rogainareille, joilla ei ollu onneksi hot lainia kilpailijoille... ois menny säätämiseksi!














Ja tutuilla eväillä oli taas valmistauduttu kuten myös aiottu hoitaa palautuminen... taattua Tuomenkukan laatua eli kaupungin parasta munkkia tuulen suojaan! Kun tähtäätte sinne lämpimäisille, niin pistkää hanuri penkkiin, taju voi lähteä voimakkaan kuolan erityksen tukkiessa hengitystä... on ne HYVIÄ!
Niin, takas sporttiin. Edessä oli urbaania pyörittelyä mukavine rastipisteineen ja kisan ratkasevia mutapähkinöitä Kempeleen suunnalla. Aikaa suunnitteluun ei jäänyt paljoa, joten reittisuunnitelma oli quick and dirty - kaikki rastit merkattuna mutta reittiä ei piirrettynä... Toki rastien kiertojärjestys oli mietittynä, mutta se muuttui lennosta kun urbaanit rastit kolahti reppuun kohtuu vikkelästi vaikka reisi oli raskas - taustalla lähes kuukauden kunnon MTB-lenkkien paussi Jatulin tangon yli köpsähdyksen ja soiron olkapään takia.
Alkumatkasta ei löytyny oikein "sarvia päähän" - tervaa oli tällä kertaa punteissa. Jalka ei pyöriny ja syke ei hakannu. Huono yhistelmä, moottori on karstassa tai treeniä uupuu... Ei auta, kaasuvaijeri sopivalle ja reittiä kierrettiin useamman kaverin kera - välillä äijää peesissä, välillä äijiä eellä, kunnes Köykkyriiin mukana jengaili enää vakiolenkkiseura, aina-valmis-lenkille-tm-Kake. Alkumatkasta menoa tarkkaili mukana pari tuntia RaakaArska ja komentoi että millä retkellä täsä ollaan, päällä retkikamat sajetakkkia myöten ja ajosta uupuu torvien soittelu. Ei ollu höyryveturia ei, ku ei pystyny. Sajekamat päällä olikin huono siirto, kohta oli sisältä märempi ku ulkoa jotta sepä veenpitävien ilosta. Veenpitävä sopii oleiluun nuotiolla makkara ja tötsä kourassa ... mutta muta-veekoolla kortsutakit ei toimi, vaikka kuin lukis Goretex mutta ei mun hikimolekyyli mahu niistä ulos. Molekyylitki on siis PM:mää.
Sepen rastipisteet oli reiluja ja löyty helposti ku tuli paikalle. Tosin ekaa rastia en äkänny eikä moni muukaan heti vaikka konttasin "rastikivenkin" ympärillä! siinähä se ois ollu puussa vieressä. silmä etsi rastilippua... ei hokannu puusilimä geopark-lämyskää ja leimasinta vieressä! Tuossa pörrättiin 4min! Lisäksi alussa tuli pari pientä Jussia huonompaa reitinvalintaa ja matkaa tehtiin rapia 2min Jussia perässä. No, "vielä on matkaa jäljellä" ja ratkasutunti on yleensä vasta se viimenen...
Alkumatkasta Laanaojan varressa jänskäytti jotta kummallahan puolella rasti lie... no, ympyrä näytti olevan hiukka enemmän eteläpuolella ja sinne... naps, leima kisakorttiin (Sepe oli laminoinu ne, todella luksusta!)
Mottoritien penkalla pysähys ja tsekkaus - 41:sen löytämistä jeesas piste rastiympyrässä ja vilkasu kisakorttiin vihjeineen. ihmettelin mennessä että mikäs opastaulu siellä polulla on, mutta hei, moottoritien opastaulussahan se jallu luuras.
Äimäraution poonusympyrässä meniki sitte "kontrolli" sekasi... heti ku alettiin ettiä kuvan mukasia tönöjä näky nimittäin kymppi ja se oli keltasessa mökissä! kuvassa kymppi oli punasessa mökissä! tä??? mitä #@:a. tietä eteenpäin numerot pieneni 9, 7 ja sitte tuli vastaan jotain muuta. No hö. tää on jotain ihan mitä sattuu tämä numerointi. No, pohjoisreunassa löyty taas 1,2,3.. mutta sitte laskuoppi loppu 8:iin ja ja seuraavaksi tuli 12 ja 14! Aijai, Sepen jekkua ja aivosolu hapoille. Toinen poonusmökki jäi siis mystreeriksi ja en löytäny sitä la aamuna selevinpäinkään urbaanirasteja talteen kerätessä. Joku logiikka siellä kuulemma oli, muttei tuon "punasen kympin" osalta auennu. Kyselin yheltä aboriginaaliltakin la tuota mysteeristä punakymppiä ja sen varttitunnin selitys ei auttanu yhtään, päinvastoin. No tuli myöskin puutarha-alueen vesijohtohommat, postinjakelu, pelastussuunnitelmat ynnä muutkin selväksi mutta ei tuo punanen kymppi. Leuka rintaan ja kohti Iinattia, jossa yksi rasti oli makiasti jätemaitten huipulla.
Suunnitelman syntyessä osin matkan varrella otin Köykkyrin mukaan Metsokankaalla kruisaillessa ku aikaa näytti olevan. Metsokankaalla siis uudelleennavigointia ja ei onneksi ihan höpsistä kulku mennyt vaikka aiempi muutos lentosuunnitelmaan olisi säästänyt aikaa ja reittäkin. No, "näillä mennään" rahka ja rapa roiskuen Linnakankaan kelkkauralla. Ouluntullista Köykkyriin ajaessa pimeys lisäsi aromia sateiseen iltaan...
Köykkyristä takasin ajellessa aattelin että voe paska, aika tulee menemään hilikulle ja niinhän lopulta se menikin, matkala oli vielä tosin pari muuttujaa. 93:lle tultiin sutjakasti ja nähtiin pitkästä aikaa joku muukin tetsaamassa. Karihan se siellä hakkuulla loikki ja yritti tehä vielä hämäysliikkeitä. Methän emmä semmosia jengoihin mene vaan rastille kiltisti hakkuun reunaa kiertäen. 53 - hieno rauniorasti talteen vauhilla ja morjestukset Mikolleki. Edellisellä välillä kävin Jaakopin painia, mitä tehä 73:n hakemiseksi - hakeako vai ei ja mitä kautta: no a) hakea tietenki, ei tämä muuten jännäksi mee. Tarjosin Kakelle seikkailullista reittiä pikku riskeineen tai varmaa tiekiertoa - arvatkaa kumman se nielas... kohta kelattiin pellon reunaa paksussa usvassa pimeyden keskellä suunnitelmana tuikata sieltä umpisen läpi sähkölinjalle ja luovia sitten kohti rastimökkiä. No tetsaus onnistui vaikka matkalle mahtui kunnon rääseikkö, tiheää kuusikkoa ja iso hakkuu jota ei ollut kartalla. Arveltiin, ettei näistä kuusikoista kovin moni oo ellä menny...
Tovosen tetsauksen jälkeen sähkölinja napsahti tutkaan ja edessä JUURUSOJA! Ruskeaa virtaa ja leveyttä n 5m, penkat pajuviidakkoa. Ah! mistä yli? piru ei oikein kivalta näyttänyt ja parin minuutin turhan ylityspaikan etsintä ratkesi nopeasti - tipahin pyörä olalla ojaan ja siellähän sitä mutapaskassa oltiin rinnuksia myöten. Huikkasin Kakelle, että ylityspaikka löyty ja Kakehan peesas. Ojan jälkeen sitte homma rupeski kulkemaan, fiilikset oli saatu seikkailutasolle! mökkirasti talteen ja kohti viimesiä kiusauksia. Karttaa oli käännettävä, jotta näkis kolme viimestä rastia, MUTTA...
märkää karttaa oikoessa telineeseen kartta meni "paskaksi" ja kartta oli soirona 62:n kohilta. Stana. Siinäpä sitte rastin haku perustu enemmän haju- ja kuuloasitiin kuin kartanlukuun. tai kaverin kuunteluun. Rastimääritteen perusteella ojan suu pitäs löytyä ja lopulta onneksi Kake rauhotteli että katotaan nyt se toinen suunta ja sieltähän se lippu sitten löytyi... ja sitte olikin kiire! Hetki lyö, viime hetki lyö... Usvaa putkeen ja suunnitelmana loput rastit talteen vaikka Kake ehti ehotella suoraan maaliin ajoa. Ehei, 31 lähti plakkariin joutusasti, mutta 21 ei - rastiympyrän alue tuli intervalllitettua pitkällä loikalla ja sen jäkeen oli pakko lähteä survoman maaliin. Maalissa paljastui että tämä lippu oli hiukan puolessa joten eipä ihme että ei napsahtanut leimasin. Maaliin kerettiin reilusti ennen 4h täyttymistä ja mieltä lämmittävästi ratametsurin ihannereitti rastijärjestyksenä oli löytynyt intuitiolla.
Tällä kertaa kävi niin, että lopussa vauhti koveni. Vaikka seuraava yö meni mutaa ulos hikoillessa ja sykkeen pompotellessa päätä tyynyllä, kas kummaa, la aamuna tossu oli kevyt puolta rataa uudelleen jengaillessa!? Onkohan Muta-X sittenki se oikea aukasutreeni? vois mailailla Roposelle, mitähän se tuumais?
Hyvin meni siis tällä kertaa, ehjänä ja märkänä maaliin ennen kaikkea. EräJormaa kiittelin vielä tänään currywursteilla ja olusilla - lohisoppa ja lämmin sauna oli taivaalllista 4h märkyyden jälkeen.
Ja erityisiitokset taas Sepelle erinomaisesta treenistä! Samoin EräJormalle ja muille Muddy-kisakavereille! Hauskaa oli ja se jatkukoon...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Yantai 烟台, Shandong, China




Hups, ensimmäistä kertaa elämässäni myöhästyn kansanvälisen maratonin lähdöstä. Lähtöpaikalla oltiin kyllä hyvissä ajoin, reilu puolituntia ennen starttia. Jostain syystä lähettäjä ei vaan malttanut odottaa vaan pisti porukan matkaan 10 minuuttia etuajassa. Ei muuta kuin pikkuveli rasvattuun punttiin ja menoksi. Onneksi oltiin keventämässä oloa ihan lähtöpaikan kupeessa, eikä siten myöhästytty juurikaan startista. Kisassa kun otettiin vain bruttoajat, niin isolla asialla tuohon aikaan olisi voinut olla isokin vaikutus loppuaikaan.
Lämpötila oli ajankohtaan nähden suhteellisen otollinen, mutta tuuli oli suorastaan henkeä salpaava. Kun koko matka mentiin meren rannassa ja lisäksi vielä noin 10km saaressa niin tuulen vaikutuksen kyllä huomasi.
Hetki paukusta matkaan. Alussa oli melkoista pujottelua pienestä myöhästymisestä johtuen, mutta oma matkavauhti löytyi suhteellisen nopeasti. Ja baanaa muuten sitten riitti sekä pituus- että leveyssuunnassa. Joskus kun saisi hiihtokisaankin samanlaisen nelikaistaisen baanan. Ismokin haaveili, että tuo olis kiva maraton mitata. Kiikareilla vain katsois seuraavan kurvin ja koittais pitää pyörän suunnassa.

Garmin rupesi nakuttamaan 4:25 kilometrejä, joilla oli tarkoitus mennä alle 3:10. Jostain syystä jalat eivät tuntuneet kovin herkiltä ja jopa tuo vauhti tuntui lihaksistolle olevan hieman liikaa. Syke tosin nakutti vain n. 150 - 155 bpm lukemia, joten ainakaan pumpulle vauhti ei ollut liian kova. Kuuden kilsan kohdalla olevassa nousussa himmasin hieman, koska tarkoitus oli pitää syke tasaisena. Alamäessä sitten vastaavasti hieman nopeampaa, jotta keskivauhti pysyy samana. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä kiinalaisten logiikkaa. Joka kerta kun sain tasaisella vauhdillani paikallisen kiinni niin poikkeuksetta kaveri ottaa pienen kiristyksen jättääkseen minut kyydistä. Hetken päästä olen taas perässä, jolloin kaveri ottaa uuden nykyn. Tämä toistuu niin usein kuin kaveri vain jaksaa. Yleensä seuraavalle juomapaikalle saakka, jossa on hyväksyttävä syy huudella juomaa ja jäädä rauhassa nauttimaan siitä.
Toisilla taas oli muuten vaan aikaa istuskella ja ottaa lunkisti.

Ensimmäinen kymppi ohitetaan ajassa 44:14. Ihan tavoitevauhtia siis vaikka meno ei ole lainkaan sellaista kuin sen tässä vaiheessa pitäisi olla. Lihaksisto tuntuu jäykältä, eikä jalka hermota niin kuin pitäisi. Kroppaa joutuu käskyttämään kohtuuttomasti, että saisi pidettyä sykkeen kohdallaan (siis ylhäällä!!). Vauhti lähtee väkisin hidastumaan n. 4:30/km vauhtiin. Saaren vievällä sillalla 16-17km’n kohdalla tuuli puhaltaa suoraan vastaan ja kun nousuakin kertyy ihan kohtuullisesti niin vauhti tipahtaa yli 5:00/km. Tässä vaiheessa vasen etureisi antaa ensimmäiset merkit tulevasta kivusta ja joudun säätämään askelta matalammaksi ja lyhemmäksi, jolloin vauhti putoaa jo 4:35/km:iin ja päätän vaihtaa Garminin näytöksi syke/matka-näkymän aiemman Virtual Partner-näkymän sijaan.

Puolimatka ohitetaan sijalla 21 ajan ollessa 1:34:25. Vauhdin puolesta oltiin siis hyvinkin tavoitteessa 3.0X. Tiedostin kyllä, että siihen ei tänään päästä vaikka meno tuntuu erittäin helpolta, mutta nyt myös oikea reisi rupeaa kipuilemaan ja vasen antaa merkkejä krampeista. Nyt pitää juoda ja vetää geelejä, jotta reisien tilanne ei ainakaan pahene energian puutteesta johtuen. Saarelta takaisin mantereelle laskeuduttaessa huomaan ettei kovemmasta juoksusta tule enää mitään. Alamäessä pitää jarruttaa, jotteivät reidet kramppaisi kokonaan. Sillan jälkeen nokka käännetään takaisin kohden lähtöpaikkaa ja tuuli rupeaa puhaltamaan etuoikealta niin että paita meinaa nousta silmille. Tämä on toisaalta minun onneni, sillä askel lyhenee ja frekvenssi hidastuu niin paljon, että se tuntuu sopivan minun tukkireisilleni paljon paremmin kuin vauhtijuoksu. Ajattelen, että kohta rupeaa takaa lappamaan porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta, mutta jostain syystä näin ei käykään vaan ohittelen tasaiseen tahtiin kavereita. Suurin osa heistä näyttää siltä, että hyytyminen johtuu enemmänkin vastatuulen aiheuttamasta mielipahasta, kuin varsinaisesta hyytymisestä. Itse joudun taiteilemaan koko ajan sen kanssa, että edes kohtuullinen vauhti pysyy päällä ja lihakset lämpiminä. Jalat tuntuvat tosi huonoilta. Mieleen hiipii myös pelko siitä, että matka loppuu kokonaan. Täytyy vaan sovittaa askelta ja ruveta hiipimään niin että kengänpohjat raapivat maata. Vauhti putoaa jo 5:15 – 5:25’een, mutta minkäs teet. Pari kilsaa ennen maalia edessäni näkyy vielä yksi kaveri, joka vilkuilee jatkuvasti taakseen. Tuon voisi vielä ohittaa, mutta v#¤@, ei pysty! Reiskat kramppaa heti kun edes yrittää juosta. Ei auta, kun jatkaa hiipivällä tyylillä. Mieleen hiipii väkisin maailman nopeimman hiipijän kuulema kommentti HCM'n katsomosta: "Katso isi, nyt tulee ensimmäinen kävelijä". Mikko tosin pisteli silloinkin 2.XX ajan pöytään. Nyt tämä Paksumaha hiipii viimeistä suoraa paljon hiljempaa.
Maalissa saan raikuvat aplodit kiinalaisilta. Tarvittiinhan sentään 13 kiinalaista voittamaan yksi ulkomaalainen. Maalissa olen siis 14. ajalla 3:19. Siihen on tänään tyydyttävä. Kymmenet kiinalaiset haluavat ottaa valokuvan kanssani, joten ensimmäiset 10 minuuttia menevät kuin suurellakin julkkiksella.
Vettä tihkuttaa vaakassa, tuuli riehuu ympäriinsä ja kylmä iskee. Täytyy "kiiruhtaa" takasin hotellille lämpimään kylpyyn. Jalat ovat siinä kunnossa, että joudun jo nyt käyttämään erään presidentin lanseeraamaa ankkakävelyä. Onneksi kenkäni ovat paremmat ja selviän hotellille ilman laastaria otsassani. Portaat täytyy mennä käsillä kaiteesta roikkuen. Yleensähän tämä vaihe seuraa vasta seuraavan päivänä. Va näillä mennään tänään.
Kaiken kruunaa ja mielen virkistää lämmin kylpy, sauna ja pulahdus uima-altaassa. Sitten buffet-ruokailu. Jostain syystä ei edes v’ta, eihän tästä leipä ole kiinni. Elämä jatkuu huomenna samalla kaavalla maratonajasta riippumatta.

Illan kruunaa Zapataksen "Free flow of draft beer" illanvietto. ROK!

lauantai 3. syyskuuta 2011

maastolenkki hölkäten su 4/9 klo 8.30

startti 8.30.00 Haapalehdon Shelliltä. Peekoota. Reitti polkuja yms kohti Sankivaaraa ja sieltä jotenkin takaisin. Kesto 3h, voi tulla hiukan plussaa.
Tervetuloa!

sporttinen elokuu

Päivityksissä ollut laiskuutta... no, lyhyt yhteenveto kuluneesta kuusta:
- tunturisuunnistus: Wellu ja Mika komeasti toisena P40-sarjassa! meno vahvaa, varmaa ja fiksua. Sepe ja jojo-Kaitsu 6:tena, reitille saatiin sisällytettyä uusi etenemismuoto suouinti, jossa Koolla meinas olla rimakauhua. no kun Sepe alkoi kauhoa, niin eihän siinä auttanu ku hypätä sekaan. pohjatonta mutaa ja mäskiä riitti pariksi minuutiksi ja "rantautuessa" kartta suussa syke oli huipusssaan, happi vähissä ja boonuksena loppumatkalle kramppeja sinne sun tänne! mutta maalissa oli tunturiuskottavan näkönen - rahkan ja ravan kuorruttamana, jota järjestäjät kiitteli ja ihmetteli. Kimmo ja Vesku samassa sarjassa top tenissä ja Kimmoke ja Pasi varmalla kierrolla myös taasen tunturit vallottaneena.
Keli oli loistava ja tällä kertaa näin ensimmäistä kertaa Vuontiskeron hienoja maisemia! Aiemmin silmiin on sattunu kun räntä on hakannut silmiin...








Tuntirisuunnistuksesta jatkettiin Sepen kans Kilpisjärvelle samana iltana ja hyppäsimme vesitasoon, joka kiidätti meidät hetkessä karun kauniille Porojärvelle. Siitä alkoi kalastusmelontaextreme,
josta pidempiä herkkupaloja jaossa tötsän kera saunan lauteilla. Mahtava reissu, runsaasti superhauskaa melontaa huippujoilla, välillä hiukka fyysisempiäkin siirtymiä, isoja harreja, välillä vähä vettä kenkään ja kaikkea kivaa! Poroeno ja Lätäseno tarjosivat makean setin joka kesytettiin Sepen mainiolla Zodiac Jumbolla. Tuonne mennään vielä uudestaan...

Lapista etelään palatessa ehdin juuri ja juuri toppatakkimieheksi Kempele-maralle. Siellähän olikin kovaa suorittamista ja urheilun dramatiikkaa:
- Heikki puolikkaalla loistavasti taasen 1.24
- Masa alle 3.30, kannoilla Mikko ja Jykä rapiat 3.30 ajoilla. Dramaattisesti Jarilla loppu pensa 200m ennen maalia joutuen parin päivän letkutukseen.

Treenejä ja muuta karttarallia jatkettiin tunturista toivuttua. Pakaraprojektia startattiin Sepen ja Yrtsin kans tamppaamalla suu auki Rusko-tunturia. Runtelirallia Kimmon ja Wellun kans 4h, Jani veti alle referenssit ja kiitteli auliisti hirvilavarastia. Hege tarjosi Jatulista lähtien haastavan MTB-rogainen, jossa kävimme PM-triolla Tykinkuula, Phil Collins ja Erä-Jorma ratkomassa Heikin ongelmalautaa, jhon tuntui olevan hankala löytää meno- ja ulostuloreittiä. Pläni oli voittoipläni, mutta matka tökkäs 2.15 kohilla harmittavan vahinkoon Philin tökätessä mun perään ja takavaihtajaan, jossa korvakko sanoi poks ja homma oli game over. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että alkumatkan tangon yli lento oli se joka vituttas koko seuraavan viikon. Ja taas Ismo Alangon (http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU) hittibiisi on rallataellut koko viikon päässä. No Wellu oli lopulta hienosti kolmas, Ana veti huippupitkän lenkin tetsaten rämettä pyöräniskassa 5km ja loppubanketti meni perinteisesti höpsistä makkaroiden, jägerteen ja oluen nuollessa haavoja. Onneksi Eksperttien diagnoosi oli, että puukkoa ei tarvi olkapäähän, ainakaan heti... nyt vedellään kuminauhoja tovi ja laitetaan käsi takas kuntoon.

Illissä Wellu ja Mika ehti vetästä jo aiemmin loistovauhtia, jota Wellu vielä parsi vetäsemällä viime perjantaina alle 17 min ja piikkipaikan! Aivan mahtavaa!!!