maanantai 25. heinäkuuta 2011

Hikeä Rokua Geoparkissa

FreeAdventure Sepen johdolla oli keitellyt hienot systeemit Rokualle! Rokua Geopark challenge tarjosi huikeita pätkiä ja fysiikan raastoa. Ja rapautuhan se roppa palvaavassa helteessä jäkäläkankaalla lopulta ja n 6 tunnin kohilla alko paksumahan reiskat oikiasti ramppaamaan... sitä ennen tapahtunutta PM1-duon osalta:
- pe iltana kohti Rokuaa. matkalla kisasarjan etenemisen kattelua, ihastelua, vaihtopaikalla pyöräviritysten ihmettelyä ja ilta venähti puoleen yöhön ennenkä paksumahapesä laskeutui unen tuhinaan. Korvatulpat on kova sana sanon minä.
- viivalle saatiin neljä paksumahakaksikkoa - mahtavaa! reserviin jäi vielä kovia PM-pareja, joiden hikeä kaivataan kostuttamaan ensi vuonna challenge-kankaita!
- aamupuuron jälkeen tikkana materiaalin jakoon. tiukkaa suunnittelua, kiirettä pitää, pientä epävarmuutta trekkauspätkän varustelusta, joka selvesi Sepeltä kysyttäessä. rullaluistimet ja kypärä pakollisia ja reppuun koko jalottelun ajaksi... lisää löylyä siis, mutta meille tuo lisäpaino on lähinnä pyöristysvirhe, joten antaa saksalaismallisen reiden vaan laulaa.
- 2 tuntia hurahti valmisteluissa heittämällä, hikeä pinnassa niinku normi peekoolla jo ratkasuja miettiessä




-








startti - tosissaan mennään...
- prologi - uinti ok, joksa kiertää ilmakartalla kuntokeskusta. yks rasteista on hukassa. en kerkiä perään, joksa katoaa sisälle, käy kosmetologilla, häipyy minne lie. PM2 ja Mika ja Vellu ettii samaa rastia. karttaa ei oo, talon pään tietämillä kuulemma. Joksaa ei näy ei kuulu. No, kiipeän katolle ja seuraavalle katolle - eipähän sieltä löytyny muuta ku tukiasema-antennit. lopulta josain huuvetaan kaitsua ja siirrytään kohti vaihtoa
- prologilta MTB:lle. Oltiin kuulemma perässä kärkeä palijo. 1 MTB rasti ja nähdään useita tiimejä. heti seuranneessa ylämäesä saadaan rakoa noihin ja jatketaan vauhilla sujuvasti 2:lle, kiireesti kohti kolmosta. Hiekka ylämäessä saadaan joku tiimi kiinni (paljastuu NikoT:n persaukseksi), nuorisohiihtäjät kaahaa vastaan, ollaan ehkä 4min heitä perässä... kiihkeetä, matka jatkuu kohti Ahmasta pikku reittimuutoksen kera, mitä ei pitäisi tehdä. 4:lle pikku töppi ja NikoT:n parivaljakko ja kas, hiihtäjänuoret samaan läjään.
- Nyt kohti melontaa ja kuullaan olevamme reilusti keulaparia perässä. Siellä ne järven toisella puolen jo työntää sinisellä sukkulallaan ja me lähetään hankoamaan helevitillisellä yrityksellä kohti M1:stä. No, paatti ei tunnu liikkuvan ja kanootin pohjan pullistessa 10 senttiä keskeltä sisäänpäin saadaan vettä vasten mukava vastus. ei auta, paskan valitsin ja näillä mennään... NikoT ja kaveri lipluttelee verkkasella melonnalla samaa vauhtia hajuraon päässä ku ite kauhotaan hullun lailla anakynnyksellä! PM2 eli Wellu ja Mikaki vetää ihan tosissaan, jopa strippaavat välillä Kalevalakylässä etsien kisakorttia, mutta se on gone-Wellu-gone... no, vaatteet tais keretä takas päälle ennen kirjainrallia.
- Kalevalakylä: etsi viis kirjainta rakennuksista ja sitte vastaus Maijalle... pikku sekoilun jälkeen kirjaimia talteen ja matka jatkuu. Mutta NikoT ja keulapari painaa n 5-6 min eellä. vielä ehtii...
- päästään paatista eroon ja MTB:lle - kierretään pidemmän kautta järvi ku näyttää lyhyempi reitti menevän talojen piha-alueiden läpi. Tehdään hyvä reittivalinta ja leimataan ihan kärjen tuntumassa CP8, josta noustaan Joksan löylyttäessä kohti vaihtoa keulilla. tunnen kuinka rampit jo kuikkii takareiskoissa...
- vaihto ja sukellustehtävä - "se joka ui menee liivit päällä" tulee ohje. lammessa kolme vedenalaista rastia eri syvyyksillä joista pitää käydä kuikkaamassa kuva. matalimmalla oleva rasti kohteeksi 2 muun tiimin kanssa ja rasti löytyy, mutta sukeltaminen liivin kans on HANKALAA! kuva selveää ja kiireellä kohti vaihtoa joka sujuu sutjakasti ja painetaan rullilla keulassa kohti rokuan taloa. nestehukka painaa, kädet meinaa rampata. Mutta harmi ku luistelupätkä oli lyhyt, tämä kulkee kuitenkin! Supalla oikasen pikitieltä täydestä vauhista polulle, mutta luistoa ei ole, rullat tökkää ja vedän päälleen pesäpallosyöksyn jäkälikköön 30:n vauhista. J.Oksa väistää - kiire, kiire. Q&A läpi ja suunnistaan.
- suunnistus hienosti, Hiiltomiehet painostaa, nuorisopari kiertää toisin päin. Ja vaihdossa kolme duoa läjässä, pojat on ollu pikkasen nopiampia ja lähtee n 1min kaulalla yskimään Rokuan jäkälikköön. Reppuun luistimet, kypärä päässä, 2 litraa mehua repussa jne - tossu on raskas, mutta on se muillaki. hiotaan kisamaku suussa kohti pookia...
- Pookilla hieno palotornikiipeily. ollaan 3 min nuorisoa jäljessä. peli on vielä pelattavissa! Jumari ei oo tuttu, mutta sehän selkiää Hannun oppiminuuttien jälkeen. makeaa kiipeilyä ristikkoa pitkin ja lopulta tikkaita rastille.
- matka jatkuu köpötellen kamat niskassa pakollista reittiä hiiltomiesten hiillostaessa koko ajan peräpeilissä. Perkeleen kuuma! Luistellaan lammen laavulle jäkälärinnettä ja nautitaan spagaateista, joilla napsautetaan vuorotellen molemmat takareiskat ramppiin. Oon filtteröiny cp13 jälkeen kaikki valmistellut 6 litraa juomaa paksun nahan läpi Rokuan jäkälikköön. No, Joksan repusta toivottavasti löytyy lisää limua.
- cp14 koituu meidän kohtaloksi, tekastaan hiiltomiesten kanssa 10 minuutin pummi... nyt kyllä vittu ku vituttaa
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
lisää paskaa niskaa tulee kun oikastaan tielle. reiskat ramppaa ja nyt ei saa ramppia ylitettyä liikkuessa, vaan pakko ravistaa, syön joksan eväät ja juon kaverin limut.
- matka jatkuu, ollaan hiiltomiehistä rullien vaihon verran perässä... sekunnit on minuutteja, kiire jo ois..
- lähetään painaa luistelua, vedän hetken innolla kunnes reiskat leikkailee kiinni. J.Oksa sirklaamaan eteen, kansipojaksi ramppailevilla jaloilla... roikun repussa, kikkailen imussa. vedetään kohti viimestä rastia ja survotaan soratietä tasurilla. se ja sama, vaihto vie aikaa ja käsissä on vielä jotain. rastisuo näkyy, ulostaudun luistimilta ja syöksyn sukkasillaan supaan... Hiiltomiehet vilahtaa, juma - ne on nyt ihan heittoetäisyydellä. ryntään takas luistimille, maha ramppaa, kyljet ramppaa, vedän nauhat umppariiin ja survotaan täysillä tasuria. loppulasku armahtaa vaikka tiukka 90 astetta oikealle meinaa mennä töyssyjen ja soran takia leviäksi... maalissa alle min hiillostajien perässä, kolmantena.












Ja taas KRAMPPAA! Juoksija-lehden mukaan tähän paras lääke on lenkkeily eli poluilla tavataan ja törmäillään...
Näin tällä kertaa, kova setti ja hieno systeemi - kiitoksia Sepe ja kumppanit kuin myös kilpakumpanit ja PM:t ja kannustajat ja kaikki makkaranpaistajat!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Sankivaara la 16.7. klo 10.00

huomenna la klo 10 sankivaarassa parkkipaikalta
- mtb n 1h, värikartta 1:30000
- juoksu n 1,5h, värikartta 1:32000
- päälle kevyt 0,5h rulla, verkka, ei karttaa
- munkkikahvit

värikartat "tuopilla", 10:lle ekalle kartta ;) lopuille kansipoikapaikkoja...
jos kysytäävää, soitelkaa...
tK
*******
Ratalla sokeriton PM-viisikko sateesta nauttimassa... tossuhan tulee kastumaan joka tapauksessa. Pyöräosuudella ajeltiin hissukseen vertaillen erilaisia reitinvalintoja. Eroja löytyy! Eka pummikin koettiin, kun Erä-Jorma paineli innolla alamäkeen ja kartalta ulos. Medipolarin rinteessä oleva viime syksynen Sepen jekkurasti aiheutti koko köörille taas pään vaivaa. Polku oli kivasti piilossa ja löydettiin kiertämällä nöyrästi takakautta.
ratamestarin ihanne aika ylittyi 40minuutilla, joten juoksuosuudelle siirryttiin kellon näyttäessä 1.45 nautiskellen yltyvästä sateesta. 2-jalkarastilta edessä oli valinta: kiertoa 3km tiellä tai suoraan koluten kosken pohjia. Ja tietenkin suoraan puskettiin napavesissä jatkaen parilla otolla kohti Pilpasuon laavua. Seuraava pätkä tarjosi Myllylän herkkua tai nöyrän kierron. Kimmo lähti loikkimaan kohti pitkoksia ja matalan painopisteen miehet päättivät jättää suossa konttaamisen toiseen kertaan. Uusia polkuja ja kankaita koluten päädyttiin jälleen koskiseikkailuun ja löytyihän se taas sopiva kahlaamo - myös kahlaus alkaa sujua tottumattomilla PM:illä jo vikkelämmin vaikka tais yksi mies ottaa konttausasentoa keskellä syvintä nielua koskessa. Hienoahienoa...
Lenkin kruunasi höyrymakkara ja munkkikahvit (tietenkin)! kiitoksia lenkkiseuralle!
tK

tiistai 12. heinäkuuta 2011

rastirännin välipäätös

Tänään tuli kurjuutta taivaalta kaatamalla… Keli ei sinänsä ollu huono, kun liikkeelle pääsi ja varsinkin juoksussa viileys oli mukavaa helteiden jälkeen. Pyöräretkellä jäkälä oli ku pesusientä, hiekkaurat mutavelliä, hyväkulkuiset tiet liejukunnossa, polviin asti rapakoita, kuraa, mutaa paskaa ja kaikkea pärskyi naamalle, kartalle, reisille, suuhun, silimiin. Kaikkea paitsi hikeä, joka on ollut aiemmilla MTB-o-reeneillä melkeinpä suurin haaste.
Ankarissa keleissä ne timantit hioutuu? Ei tuntunu siltä. No takas ajellessa pohdiskellessa kalenterin olis pitäny näyttää tähän väliin palautteluviikkoa. Hiihtoliiton rytmityksessäkin oltas himmailun kohilla. Yks maalimanmestarin valmentaja muuten kauhisteli Wellun reenejä, ite oli sillon pehmittämässä 2 tunnin kohilla Mexicon soutähteä, joka oli yltänyt parraimmillann world top teniin. Niin, reenikirja ois tarpeen. tällä hetkellä aina lenkille lähtiessä tyhjennän mittarissa tilaa uudelle setille poistamalla vanhimman login... Päiväkirja on outo sana. Polarin mittarissa on pylväitä ja niihin pitäs saada sopiva trendi, ei Kiinan muuri ;)

Luonto kertoi aika pian, että menomonot ei ollu sattunu jalkaan. Siinä se harjotuksen seuranta aukes koko aukeamalle ihan itekseen. Roppa on tilassa jossa tossu tökkii, syke ei nouse, kampi ei pyöri ja päässä soi ujelluksen lisäksi säkkijärvenpolokka. 3 viikon reenirastiränni ja mäkitreenit on syöny mehut ja aivoissa jodlaa ulaääni. Suunnassakuluku on ku päissänsä hoipertelis. Lippuja ei nää - Ei vaikka vieressä seisos. Tossu tökkii jäkäläkankaallakin – joka rastivälille mahtuu konttausottoja. Pyöräki mennee minne sattuu ja katse hortoilee muualla kuin kartassa. Kartan heikot polut viuhahtelee ohi kuin luotijunasta kattelis, ei ällyy vaikka kartta sannoo että pian pitäs kääntyä. tai että suoraan pitäs jatkaa. Ja pyörän kans juoksemalla on varmasti nopeampaa ku ajaa vieressä kulkevaa tietä - oikominen on pop.

Heitän MTB:n orrelle (huoltoon), tossut kuivumaan ja luen viikko jotakin ihan muuta ku karttaa. Jään Joksalle kipinämikoksi 1,5 viikoksi ja toivon että hiillos on kunnossa leimahtamaan anakynnykselle la 23/7 klo 8.55.
t KipinäKoo

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Tour de Syöte


Yhä ylös yrittää, huipulle hän kiipe-ääääää...

Viikko on vedetty nyt teemalla mäen tamppaus. Silloin kun on ollut saumaa ja mäkeä tarjolla. JatuliTourin krampit liuoteltua eka setti onnistui Rukalla loistavassa säässä ja tästä innostuneena homma jatkui pari kertaa jalan Vuokatissa helevetin lämpimissä keleissä. Jopa vieraileva Mexicon tähti suli vaaran poluille. Ei oo ihme jos Suomen hevonen kuplii.
Lauantaina mäkiralliin tarjoutui optio Syötteellä ja tuumasta toimeen. Juustolassa aamupala ja kohti Erä-Jorman pesää. Ilma on mukava - ukkostava +25 takaa täyttä palvausnautintoa Syötteen kuusikoissa ja rinteillä. E-J ja Ajokoira aiko lähtä jo aamutuimaan vetämään trekkiä Romevaaran kautta Pytkyyn ja sieltä Huuhkaseen... sitte jotenki KeloSyötteelle, Pikkusyötteen huippua kumartaen takas. Kovaa settiä siis ja ajatuksena kovottaa mieli ja sitko Rokualle. Kyllä, kyllä... varmasti kovoo. Päälle MTB ja ehkä rulla.

Ite myöhästyin reilusti startista, mutta mulla olikin tarkotuksena rullailla aluksi. Vetelin 900m nousumetriä plakkariin ja vaihdoin hitaahkolla 3min vaiholla MTB:lle - nauhat auki, liike jatkuu.

Kihnuttelin seuraavaksi 3x Isosyötteen huipulle paarmojen purressa persettä. Aijaijai, kumpi tekee kipeämpää - sorauran jyrkänteet reidessä vai paarmat perseessä? Kokeilkaa ite. Nyt plakkarissa maili nousua.... 3:nnen nousun jälkeen aattelin hakea lisää vettä ja soittaa Erä-jormalle, mutta kas, ajotukset nappiin ja pojat saapuu juuri vaihtoon. Juoksua takana 4,5h. Ramppaa kuulemma. Hyvä! Se pitää kokea ja oppia. Ei tunnu kivalta - tänä vuonna on jo vedetty ramppi-intervallia ja tuntuma etureidessä on tuolloin räjähtävä. Lipsahdan mukaan PM3:n MTB:lle kartturiksi vaikka tarkotus oli lähteä kalalle. No, tulvaahan siellä joella oli ja harvoin ehtii ajelemaan mukaviin maastoihin. Keula kohti Pytkyä. E-J ja ajokoira taiteilee pitkoksilla. Käväsen mutkan omineen Pytkyssä, vedän vähän aikaa omaa laatuaikaa harjulla, uukkari ja palailen PM3:ta vastaan. Mitäs on tapahtunut - Ajokoira on ottanut mutakylpyä, kunnon rimpisuossa Riihisuon pahimmassa vellissä.

Ei ollu pyörä kääntyny ku ekakertalainen jännitti pitkoksilla enemmän ku pikkupoikana Hitchkokin vilmejä kattoessa. Ja keikkas sitten pää eellä rimpeen. Aijai, no huuhdellaan ne jalat vielä ajattelin, mutten paljastanu paria tulevaa shortcuttia. Nautiskeltiin Pytkynharjun maisemat ja siirryttiin kohti eka oikoa, harjannenokkaa kohti Pärjänjokea... Hups, ei tämä unelmapohjaa ollukkaa. Naamasta näkee, että Erä-Jorma ei tykkää. Ei auta. Luonnetta pitää kovottaa. Pyörä selässä painetaan. Joelle tultua suvantokohta ei näytä kahlaamolta. Oho. Voiko pyörän kans uida? Tetsaan tiedustelijana ja alavirrasta löytyy sopiva kohta joka takaa vilvooitusnautinnot. Poonuksena Erä-Jorma vetää koskitehtävässä kosken ylävirtaan uiden - on reiskassa potkua! mutta tämä kostautuu kohta megakrampeilla....

Nyt on kiire, miljoona sääskeä, kärpästä ja paarmaa iskee apajille. Mutta Erä-Jormaksen kramppaavilla jaloilla ei päästä pakoon. Kartturikin on hiukka hakoteillä, mutta seiftaan jyrkän harjun päälle ja oikasen hiukan suunnitellulta reitiltä. Pitkän paarmahelevetin jälkeen päästään takas Sarakylän tielle ja pikkusen helepottaa. Mutta E-J:n krampit ei... Kiroan samalla superrei'itetyn kypärän. Joka rako oli täynnä paarmoja, sääskiä ja kärpäsiä ja pää on saanu semmosen luonnon akupunktion että hohhoijaa. Erä-Jormalla kramppaa taas. No, survotaan 200gr geeliä ukkoon juoman kera ja matka jatkuu. Edessä vielä kurjuutta Pärjänjokivarressa jossakin Vannekosken yläosalla. Ura päättyy liian aikasin ja joudutaan jalkautumaan ja vetämään shortseissa pyörä niskassa läpi nokkosten ja mudan kohti koskea. Pyörä niskaan, ukot koskeen ja yli ja takas jäkäläkankaille. erä-jormalla ramppaa, mutta apua se ei enää huoli...

Pesälle saaaavuttua pojilla on kasassa 7,5h valmistavaa jalottelua ja kyllä ne Rokuan klaaraa!

Jatulitour 23.6.

kohti Rokua Geoparkkia ja tarkoituksena tehdä pitkä hyvä reeni - "mentäskö hyvä peekoo", juttelin J.Oksalle menomatkalla.



Lämmin keli - Heikillä natsaa taas! Radat kouraan ja miettimään. Selkeää menoa - lajit rullaluistelu, juoksu, mtb, uinti ja jotain hauskaa kellarissa pimeässä.


Hegen suosituksesta suurin osa lähtee rullilla. Joksa tuumaa, notta mulla kuulemma sumenee, katse terävöityy ja huikkaan J.Oksalle: ehottomasti Sepen peesiin ainaki aluksi (Seppki suunnitteli rentoa lenkkiä). No, paukku ja pikku kiihyttelyä, suoralle päästyä Sepe antaa formulaluistimilleen hyvää käskyä. Perässä tullaan, J.Oksa kannoilla aattelen. Hyvä. 1,5km kohilla Sepe kysyy, "repeskö porukka?", vilkaisen ja jep, joukkio on reilusti perässä. Hyvä! Kolmas imumies ihan kannoilla. Nyt mennään eikä meinata! Kohta kommenttia imuttavalle J.Oksalle, mutta... vtu: eihä se ookkaa J.Oksa - Hane painaa imussa tappituntumalla. Ei auta, taisteluparia on ootettava ja Spen startti yli 30km/h tahilla oli turhan sähäkkä PM-turpotiisseliille. J.oksa sirklaa tulemaan 27km/h tahtia jota porukassa jatketaan nätisti seuraavat 30km. Haukiputtaan keskustassa kartturi sitte mokaa. Jumalauta, ei oo tosi, mutta parin minuutin pummi. Karttaaki pitäs muistaa katella. Leuka rintaan ja matka jatkuu eelle kerinneitä kiinni kirien. Kiriminen ja Sepen alkutyrmäys takasi sitten sykkeet tähän peekoohon kohilleen, enarit uusiksi ja kone tappisykkeillä lämpimäksi ekalla tunnilla! Molemmat kellotti enarisyketasoja! Hyvä, hyvä - enää 4 h jäljellä. Oikea vauhdinjako aloittaa 5h setti....

Pimeän tunnelin jälkeen valitsemme juoksun. Sepe ja Ounasvaaran pojat painaa MTB-osuudelle. Kilpailullisen fiiliksen takia ois pitäny tehä sama, mutta nyt lähetään tamppaamaan. Jo eka rastilla tehään pikku pummi. Ei pitäs porista. 2:lle seuraava pummi. ei suju. eikä kuule eikä ällyy vänkärin vinkkejä... 3:lle heikko reitin valinta ja pataan tulee rajusti lisää. sininen joukkue taisi vilahtaa juuri ohi! ei stana. loput rastit ok, mutta suunnistus heikoin suoritus aikoihin ja tossussakin oli lyijyä. Toisaalta mitenpä näillä reisillä gasellimaisesti Suokkosessa pomppiskaan.

Vaihto mtb:lle ja vanhalla rivakalla "nauhat auki matkaan" vaihdolla pääsemme tielle pikkusen ennen sinistä tiimiä. Alku rauhallisesti, antaapa jalkojen pyöriä. Samalla evästä naamaan. Kakkoselle ois persottanu painaa joen yli, mutta ei saatu paikalliselta palolaitokselta lupaa, joten seikkailullinen ratkaisu jää kokematta. Kierretään kiltisti. 2:lle tullaan eri reittejä Hantan kans ja seuraavaksi päätetään tehään oiko Hantta mukana. Pyörä niskaan ja pohjosta kohti. Kärpäs- ja paarmapilvien läpi muutama minuutti tietenki pikkusen suunnasta puoltaen, mutta vanha tien pohja tule lopulta vastaan ja matka jatkuu polkien. Onneksi ei ollu pitempi jotos, pörriäiset veis järjen mutta MTB-vauhissa ne ei pysy ku Syötteen tapponousussa, jossa niiden peukalonmittasten paarmojen erikoisherkkua on hikinen gluteus maximus. No, parit krampit ylittäen matka sujuu moitteetta - mikäs se kesäillassa ajellessa, linnun laulua, hiki tippasee vaakaputkelle kronographin tapaan taaten hyvän biitin 100:n kadenssille. Takas Jatuliin ja kärsimykset alkakoon!

Kilometrin uinti! Ei.

"tahtoisin mennä, mä haluan pois, eikö lenkkini täynnä jo ois..."

Ei - Hege heittää altaaseen! Vttu ko on raskasta. Lyijyjalat imee altaan pohjaan, mutta ei auta. Jo ekalla kolmanneksella kramppailee. "Kramppi on vaan ajatus päässä, Heikki huutelee. Pahinta on käännös. Puolivälissä ei pysty enää potkasemaan vauhtia seinästä käännöksessä. Siinä meni pikku mahollisuus saaha pari halpaa metriä. Kramppikärsimystä loppuun saakka, J.Oksan perässä sitkutellen. Etureiden krampin saa pois ku tärisyttelee vaan jalkoja vaparissa. takareiden ramppi helpottaa vetelemällä hiukan samppia. nivusen krampista pääsee vaihtamalla takas vapariin. J:oksa vaan jauhaa. Jätkä jauhaa ku pattereistaan väsyny vatkain altaassa, paljo poretta, mutta lähes huomaamattomasti kuitenki eteenpäin se menee omalaatuisella tekniikallaan. Tämän huomais selvemmin luontokuvaajien käyttämällä tekniikalla, jossa saadaan taltioitua hyvinkin hitaat muutokset nauhalle. Mutta etenemme, se on pääasia, ei oo heleppoa Ounasvaaaran tiimilläkään ja Hantta yrittää purjehtia selällään, mutta kö ei oo tuulta eikä purjetta... Joksalla on muuten semmonen longlife-tekniikka, että pitkällä lenkilläkään kone ei tarvi ku pikkusen mehua. Mehut se kantaa kiltisti mukana ja niinpä litkua riittää sitten mukana kuplivalle pullukalle tuplamäärät ja kaikki maistuu, virman piikkiin. Yritän imitoida eessä menevää vatkainta ja roikkua vaan. Lopulta aukenee viimenen altaanmitta - hai faiv ja se on juhannus!

Makia Juhannussetti takana - kiitoksia Hegelle hienosta multisporttisysteemistä!!

Ja Sepelle kuuman kiukaan taanneesta alkubiitistä. Ja kaikille muillekin hyvästä fiiviksestä!