Sepe oli vanhana kettuna löytänyt mainion paikan ykköselle.
Kiireisimmät lähtijät vetivät tietä pitkin pitkäksi ja osa Muhosjoen
vartta lähteneistä veti Extreme-sarjan polkemaa uraa väärään notkoon.
Niinpä oltiin yllättäen hölkkästartilla ykkösellä keulassa, hups - ei kuulunut suunnitelmaan. Matka rastille kulki kauniisti kukkivassa jokivarressa... Nokkossoppaa aamu velliksi :)
Jokivarren kauniita kukkia kutittelemassa kiireisien seikkailojoiden kroppia
Kuten
tiedossa oli, kisan alku mentiin tarkkailen ja kyttäilen. Meidän
rankkaama kärkikolmikko kasassa, kaksi PM-joukkuetta ja nuoret
hiihtohirmut. Nuoriso olisi varmaan vetänyt kovempaa, mutta Sepen
siltarumpujekku oli kastellut kartan lähes lukukelvottomaksi, joten
pojat joutuivat hieman turvautumaan PM-supporttiin. Eka vaihdossa
porukka kasassa ja pyörien selkään hypättiin sujuvassa neljän joukueen
letkassa.
Pari porukkaa eteni näkötuntumalla edessä ja
PM-nelikko heti perässä. Kolmoselle oltiin mietitty valmiiksi iskun
paikka pyrkimällä muista poikkeavaan reitin valintaan valmistelemalla pari reittvaihtoehtoa - toinen säälien tuliteriä Cännäreitä Muhosjoen raikkaan ruskealta huuhtelulta. No, keulakaksikko
painelikin juuri sinne minne heidän oletettiinkin menevän. PM-nelikko
jonossa kohden Muhosjoen toista rantaa. Va mitä ihmettä, Kake huutaa
Vellua vetämään kässärikäännöksen ja siirtymään takaisin omalle
tussatulle reitille.
Tiukat takaa-ajajat
Tämä sopii meille.Saadaan työrauha, eikä kukaan
ole peesaamassa. Kaikki on nyt yhden kortin varassa, joko tämä onnistuu
tai sitten ollaan reilusti takamatkalla. Ratkaisun avaimet koodattiin
yliviivauskynällä paria tuntia aiemmin, kun Kaitsu kysyi kynä kädessä
"uitko Muhosjoen poikki jos tarvis?". Cännärin ralla kalakattaa ja papat
puuskuttaa. Kaarto rantaan, jossa Kaitsu ottaa päivän ensimmäiset Matti Nykäset tangon yli. Vehkeet levällään jokipenkassa... Sounot, pyörät parkkiin ja ukot jokeen. Sattui sen
verran matala kohta, että kahlataan kainalovesissä joen yli hakemaan
leima. Nyt vähä ketuttaa, että tuli lähetty'ä "turhaan" kiertämään. Jarkko huutelee vastarannalta, että uitteko yli. Ovat siis
edellä. Vellun ääni kuuluu vasta kun ollaan jo takaisin omalla rannalla.
Ollaan siis oletettavasti kolmantena. Toistaiseksi kaikki hyvin ja nyt
ollaan pyörien kanssa samalla puolella jokea kuin seuraava rasti, toisin
kuin muut kärkinelikon porukat. Kaitsu vetää taas tarkasti meidät
suoraan oikealle, suoraan rastille vievälle polulle. Riipusillalla pyörät parkkiin ja täysillä siillalle ja kas, Kaitsu
ottaa vaihteeksi persmäet kun luistinradaksi vettyneet riippusillan lahonneet lankkussoirot liipasee Sidit salamana kohti taivasta. Ukko pysyy onneksi nipin napin mahtavalla riippusillalla. Haetaan harjuleimat täydellisessä radiohiljaisuudessa. Aivan upea harjanne - Vau!
Nyt ei saa paljastaa muille rastin sijaintia omalla mölinällä. Eipä
silti, aika hiljaisia kavereita ollaan joka tapauksessa kun karttaa
luetaan. Ketään ei kuulu, ei näy, lukuun ottamatta Extreme Gappyä. Pojat
ovat menossa suoraan rastille vaikka katseesta päätellen matka ja
valvottu yö ovat tehneet tehtävänsä, enkä ole ihan varma ovatko kaikki
inkkarit enää kanootissa. Haban katse harhailee paremmin kuin Koivurannan terassilta poistuessa... Näkee että nyt on urheilu tehnyt gutaa.
Takasin ylös jokikanjonista. Kammet laulamaan ja ..vetin kyytiä kohden
seuraavaa rastia.Leimat koskessa killuvasta rastista ja takas kohti melontaa. Risteyksessä vastaan tulevat seuraavat joukkueet. Eroa noin 7 min. Hieno reitin valinta ja parempi toteutus siis. Kyllä
Kaitsu on velho. [kiitos J.Oksa]
Tarkkaa työtä melonnan alkuun. Vaihto menee pitkäksi,
kun mutaiset Sidin remmit eivät tässäkään kisasa meinaa aueteta ja kippari
rupeaa vielä Hannun kanssa pyöräkaupoille. Hannu koeajaa kännäriä kaukalossa - myyntistoori käynnistyy. Onneksi ei nyt kuitenkaan myy
omaa pyöräänsä, va miksi se nyt kesken kisan rupeaa mökkinaapurin
pyörää myymään? "Varaston siivousmyynti" on aina käynnissä... always on-line.
Quest 1 - "K myy Hannulle pyörää..." ja Joksa tarkistaa kellukkeet?!
Kanootin valinta on taas yhtä vaikea ja väärä
kuten aina aiemminkin.
Liian pitkän valkkaamisen jälkeen seuraavalle tunnille napataan pulkka, jonka pohja on prkele löperö. Minkäs teet kun vasta kanootti joessa huomaat,
että kanootin pohja "ei kanna" ja 100m melottua päässä soi erään kokeneen ketun ohjeet - jääköön kertomatta. Perämiehen päässä pyörii kilsan verran Ismo Alangon jollotus pää alaspäin puussa...tiedätte varmaan biisin. Mutta ei auta ku kauhoa!
Näillä
mennään. "Tahti Joksa tahti", tämä mantraa kaikuu takaa Muhosjoessa seuraavan tunnin ajan. Huonompihermosella vois ryveta kätisyttään va ei auta ku lusikoida.Minkäs teet kun geeniperimään on osunut vain yksi ainoa nopea solu, joka
sekin on tapettu jo teinivuosina määrätietoisellä määräharjoittelulla.
Tahti paranisi vain nostamalla mela vedestä ja kauhomalla ilmaa va sekä
ei tule nyt kysymykseen. Takaa ei tule ketään ainakaan näköetäisyydelle
vaihtoon mennessä, joten kaikki on edelleen omissa käsissä. Tunnin virkkaamisen jälkeen könytään kanootti vaihtopaikalle ja siirrytään juoksu-uinti-juoksuosuudelle. Nyt on edessä nopeajalkaisten namiosuus ja pullukan "pelkäämä" jotos - kuis polvi taipuu ja kestää, entä akillekset...
Nyt otetaan
nopea vaihto, myös kartturin sellainen ja syöksytään veteen. Kartturi
menee kuitenkin vaihtoon jo ennen kakkosta, kun edellisestä
suunnistuksesta on lähes vuosi. Jappasuun ei oo aikaa - vedetään floulla vesileikkejä Kirkkosaaren ympärillä. Veshoito auttaa kipeisiin jäseniin, mutta luo sekä yllättäviä että tuttuja muuttujia Pitkällä uintivälillä päätän kiihdyttää vauhtia ja vaihtaa
sammakosta räkärooliin. Vauhti paranee, mutta simpukka vetää sakat
välikorvaan. Rantauduttaessa tasapainoelin luulee paksumahan edelleen uivan,
eikä ukko pysy enää edes pystyssä. Kaislikossa suhisee...
Sepen hommissa menee monesti vettä kenkään...
Pakko nojata polviin ja selvittää
päätä. Oulujoen vesi meni päähän! Koitan hoiperrella vähintään sadan metrin päähän rastista ja
Kaitsusta, va emithän roikkuu mun kaulassa, joten ei auta kuin siksakata
rastille saakka. Onneksi pää selvenee ja meno oikenee, mutta nyt
takareidet tikkuilevatkin rantatörmällä. Ei ..tana, nyt nestettä,
geeliä, patukkaa ja suolaa. Nuoremmat Paksumahat tulevat rannalla
vastaan. 7 min perässä. Nyt tulee tiukkaa. Takaa tulee kevään maratonin
Suomen mestari Wellu ja talvella kolme SM mitalia huuhtonut Kake. Huikataan hep hep puolin ja toisin ja meno jatkuu vakaana reippaana.
Lasketaan pikaisesti, että juostavaa noin 15km ja takaa tullaan varmaan
noin 4:30/km vauhtia.
Takaa-ajajat temmeltää kevein tassuin
Meidän on siis pakko vetää kilometrit viiteen
minsaan, eikä virheisiin ole vieläkään varaa.
Tarkka työ jatkuu ja
rasteilta tullessa vilkuillaan tulosuuntaansa, mutta ketään ei onneksi
näy. Pystytään kellottamaan, että välimatka ei ole ainakaan kaventunut.
Viimeiset juoksukilsat vedetään jo alle viiden, luottaen siihen ettei
meitä pyörällä ajeta kiinni, jollei pummata. Otetaan varman päälle.
Selvät pätkät vedetään kovaa ja kaikki risteykset luetaan tarkkaan,
välillä jopa pysähtyen. Parempi stopata 10 sekunniksi kuin pummata
minuutti. Märät single trackit vedetään niin kovaa kuin osataan ja
uskalletaan. Pyöristä tämä ei ainakaan jää kiinni. Niin komeasti 29"
cännärit nuolevat epätasaisuudet ja kurakot.
Viimeiset kilometrit
laulatetaan kampia vuorovedolla 35km/h vauhdilla. Torniin kiivetään
yhdessä Kaitsun kirotessa, että aamulla luin Kalevasta, että maali on
kunnantalolla, va missä on kunnantalo? ja pitäähän se leima hakia... Ei näy tornistakaan maalia, ei.
Ei auta
kuin kipittää alas ja käyttää vanhaa "ei kysyvä tieltä eksy" taktiikkaa.
Päätetään vetää vauhdilla kylän raitille kysymään. Minä syöksyn tien
yli ja jäsen K tulee perässä kuin suojatielle rauahallisesti rullaten. Augsh!
Vain nopeat refleksit ja hyvä tuuri pelastavat pahimmalta, kun pensaan
takaa tuleekin auto. Lukkojarrutuksen seurauksena Kaitsu ottaa Nykäset vielä
kerran tangon yli suoraan asvalttitielle metrin päähän auton keulasta.
Huh! Ja maalihan oli raitin varressa vaan kun vesitornilleajokin piti optimoida loppuun saakka niin jäi se sitten viimeselle rastille ajaessa bongaamatta...
Lohipatsas tarjoaa raikkaan loppukylvyn ja maaliviivalla vielä nöyrä kiitos hyvästä reissusta, ehjänä säilymisestä ja miellyttävästä kisasta!
Hiihtäjänuorukaiset tulevat arviolta noin 10min myöhemmin
ja yhtä rastia pahasti pummannut toinen PM joukkue kolmantena. Hieno
kisa. Raakaa tekemistä ilman turhaa kikkailua ja bingoilua. Näin sen pitää ollakin...