Eli Paksumahojen Karhunkierros, by TH
Taas oli se aika
vuodesta, että osa Paksumahoista aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti Kuusamoa.
Mukana Paksu-Joksa, Paksu-Timo O, Paksu-Vellu ja Paksu-Timo H.
Porukka
poimittiin kyytiin Vaasa-Oulu-Syöte-Posio akselilta ja matka jatkui Rukalle,
jossa Check in Timo O:n mökille. Illalla pastansyöntiä, saunomista,
nestetankkauksesta huolehtimista sekä MM-futiksen seuraamista.
Taktiikkapalaverissa tehtiin yllätysveto ja päätettiin poikkeuksellisesti
lähteä matkaan ilman Joksan perinteistä minuuttiaikataulu-exceliä!
Herätys sovittiin
klo 4:15, josta päättelin että Vellu vanhana kettuna herää 4:10 ja laitoin oman
herätyksen 4:05, jolloin pääsi vessajonon kärkeen. Aamupuurot naamaan ja kahvia
perään, eväsleipien teko ja varusteet päälle ja taksiin vähän ennen
aamu-viittä.
Tasan klo 5:30
paukku Ristikallion P-paikalta.
Timo O lähti pitkällä, vetävällä
marssiaskeleella patikoimaan kohti Rukaa ja me muut kevyellä kenttähölkällä –
tasaiset kohdat ja loivat alamäet hölkäten ja kaikki muu kävellen. Lisäksihän
reitillä on tosi paljon paikkoja jossa juurakoiden ja kivikoiden takia on pakko
mennä kävellen.
Ristikalliolla
hetki maisemien ihailua ja nestetason laskua. Ja niinpä Timo O marssi meidät
kiinni.
Ensimmäinen
varsinainen tauko pidettiin Oulangan luontokeskuksessa ajassa 2:32,
vesipostista juomapussit täyteen ja eväsleipä repusta käteen ja matka jatkui.
Oulankajoen törmällä reitin parhaimmat juoksupolut ja mahtavat näkymät alas
joelle. Pieni vesitihku vilvoitteli mukavasti. Pikkasen alkaa askel painaa ja
Jussin kämpällä (4:52) pistetään kodan penkeille hetkeksi pötkölleen ja
nostetaan jalat ylös. Tauko pidetään lyhyenä, ettei kangistuta ja matka jatkuu.
Ennen Kitkajokea vesitäydennys purosta.
Kitkan rannassa
kulku muuttuu hitaaksi – juurakkoa, kivikkoa, polkua viettävässä rinteessä – ei
paljon juoksuaskeleita oteta. Kovin montaa patikoijaa ei reitillä tule vastaan
ennen Juumaa. Jossain Siilastuvan paikkeilla lähellä Jyrävää tulee rinnettä ylös
juosten juomareppu selässä kaveri joka jää porisemaan. Kari Varis oli lähtenyt
Rukalta lenkille. Kerrotaan, että ollaan itse lähdetty Ristikalliosta aamulla 7
tuntia sitten ja pyydetään Karia liittymään porukaan ja hölkkäämään meidän
kanssa Rukalle, mutta kiitti tarjouksesta: "en mnä teidän kyytiin lähde" ja sanoi juoksevansa vain kympin
enää.
Ekopisteellä
(7:45) istahdetaan oikein penkille ja kaivetaan repuista energiapatukoita, geelejä ja viimeiset eväsleivät. Joksa vetää lakua ja suolapähkinää naamaan antaumuksella ja
ihmettelee kun ei TAR:lta saatu saksalainen burana auta. Nivusta kolottaa koko ajan enemmän ja enemmän, eikä päivän aikana
otetut kolme tabua ei tunnu auttavan yhtään. ”No mutta tässä paketissahan lukee
100mg, ilmankos ei tehoa”. Onneksi pakista löytyy ehtaa nelisatasta ja kappas,
kolotus katoaa saman tien. Samalla mieleen hiipii epäilys, että onko mökin hyllyltä lähtenyt kyytiin sittenkin väärää tavaraa. Totuus löytyy illalla googlesta: Paketissa lukee "Obsidan". J.Oksa oli vetänyt kolme rautatablettia kolotukseen, heh heh.
Matkan
maisemallisesti tylsin osuus alkaa, ekopiste – Kumpuvaara. Hakkuaukeata, suota,
muutama pätkä metsäautoteitä, joilla saadaan aikaiseksi pikkasen reippaampaakin
juoksua.
Sitten loppuu
vesi. Muistellaan että Kumpuvaaran alarinteellä pitäisi olla lähde, mutta ko
rooppi näyttää seisovalta sadevedeltä. Vellu soittaa Virkkusessa asuvalle kaverillensa,
josko toisi vettä Konttaisen jälkeiselle P-paikalle, mutta kaveri on
Kemijärvellä. Saadaan kuitenkin vinkki purosta ennen Konttaista, joka löytyy ja
saadaan taas pullot täyteen.
Konttaiselle
nousu hapottaa reisissä.
Mutta Konttainen
saadaan huputettua ajassa 10:40 ja sitten Valtavaaran kimppuun. Ensin taas
kivikkoisia polkuja alas ja sitten 3-4 pikkuvaaraa ylös-alas, ennen loppunousua
Valtavaaralle. Katselen kauempaa, kun Joksa vetää Vellun juosten kiinni ja
rinteessä ohi ja Vellu kiilaa takaisin kärkeen. Siinä on rinkkakansalla
ihmettelemistä kun pojat paahtaa Vaaran laelle päivän maksimisykkeet
kellottaen. Reipas maukka yhdentoista tunnin kohdalla tekee eetvarttia. Se on parasta rullahiihdon jälkeen, joka taas on parasta..., joku sanoo.
Valtavaaran
jälkeen pikapalaverissa sovitaan että Vellu lähtee menemään edeltä ja käy
juoksemassa ne Saaruan portaat. Joksan kanssa hölkkäillään rauhallisempaan
tahtiin Valtavaaralta alas. Hetki odotellaan alhaalla Vellua porrasjuoksusta (7
min tieltä portaille ja ylös hissikopille), ja hölkkäillään/kävellään mökille.
Kokonaisaika n 12:10, GPS näytti matkaksi aikalailla 72 km. Mentiin fiiliksillä
ja lopputulos n tunnin nopeampi kuin itse kuvittelin! Sedät jaksaa heilua!
Timo O soitteli
Konttaisen laelta ja käytiin noutamassa poika kotiin Virkkusen tieltä,
Fosters-tölkki kouraan ja palautuminen alkaa! 65 km kävellen Karhunkierrosreittiä
vei aikaa 12 tuntia.
Mökillä
iltaohjelmassa saunomista, rillausta (erityismaininta mahtavasta pihviateriasta
todella maukkaine viineineen!), mitalikahvit avec (XO), Argentiina-Belgia peli,
juomahuoltoa, saunomista taas ja juomahuoltoa. Hollanti-Costa Rica peliä jaksaa
sitkeimmät nippa nappa katsoa eka puoliajan.
Saunan lauteilla
perinteisesti seuraavan spektaakkelin suunnittelua. Vahvin vaihtoehto kuulosti
olevan Davos 2015, jossa vuorijuoksuja maratonista ultraan. Ei pitäisi koskaan
sanoa ” ei enää” :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti