Tällä kertaa kuulumisia maailmalta ja kokemuksia kolmannentoista kerran juostulta Shanghain maratonilta. Matkaksi valikoitu tällä kertaa puolikas.
Roni oli jälleen kerran hoitanut järjestelyhommat mainiosta, eikä paksumahalle jäänyt muuta tehtävää kuin kulkea porukan mukana. Kiitokset järjestelyistä Ronille.
Matkaan lähdettiin Suzhousta lauantaiaamuna 28.11. klo 10.00. Mukaan saatiin Flying Finnsien lisäksi pari Wannabee'tä.Ensimmäisenä etappina oli kisakanslia, josta saatiin numerot ja muu tarvittava rekvisiitta mukaan. Expo veteli jo viimeisiään ja osastoja purettiin jo kovaa vauhtia. Jos siis kiinnostaa expo, niin kannattaa noutaa numerolappu jo edellisenä päivänä. Takaisin bussiin, hotellilla check-in ja saman tien paikalliseen pizzeriaan. Vatsat täynnä olikin aika siirtyä kulttuurin pariin, elikkä copy-markettiin. Tiukkien neuvottelujen jälkeen matkaan tarttui muutama velikut olitsinalkopi. Tankkauksen varmistamiseksi poikkesimme vielä paikalliseen puotiin hankkimaan iltapalatarvikkeet, elikkä ZhingTaot, suklaapatukat ja sipsejä, röyh. Ammattimaista toimintaa alusta loppuun siis. Tulipa samalla reissulla vierailtua ensimmäistä kertaa elämässään apteekki-tavaratalossa. Tarvitsemamme urheiluteippi ja polvituki löytyivät viimein apteekin neljännestä kerroksesta.
Sunnuntaiaamuna kello soi 6:00 paikallista aikaa. Suomessa kello siis 00:00 ja paksumahan sisäinen kello jotain siltä väliltä. Onneksi kaikki oli laitettu numerolappua myöten illalla valmiiksi, joten ei muuta kuin pakolliset aamutoimet ja alakertaan pre-race palaveriin. Lähtöpaikalla oltiin hyvissä ajoin noin 50min ennen starttia. Vaihtovaatteet bussiin ja lähtöviivalle. Vaikka on tullut muutama startti suoritettua, niin koskaan ennen en ole ollut lähtöviivalla 35min ennen paukkua todeten, että olisi pitänyt sittenkin tulla jo aiemmin. Vaikka matkaa viivalle ei ollut kuin noin 5 metriä, niin sille välille mahtui aika monta tiivisti pakattua kiinalaista mummoa villapaidoissaan. Ilmeisesti tarjolla olisi ilmaista mainosaikaa TV:ssä ja paikallislehdissä, ymmärsin. Vilkaisu taakse osoitti, että Roni ja Timo olivat jääneet lähtöpaikan kyynärpäärysyssä noin 5 metriä ja 1000 mummoa vielä minunkin jälkeen.
7:30 paukku. Muutaman mummon ylijuostuani pääsin mukavaan matkavauhtiin. Mitään varsinaista tavoitetta kun ei ollut, niin menin perinteiseen tyyliin ns. mukavuusalueella, elikkä pikkuisen alle Ank’n. Tää on kivaa. Pyrin hakemaan selkiä eteeni, koska lähes koko matkan oli vastatuuli. Lopussa sitten muutama päänahka pienellä kirillä ja niin oli tyytyväinen mies maalissa. Roni istuskelikin jo suu maireassa sub 1:20 hymyssä TV-kameran vieressä. Odoteltiin vielä Timo maaliin ja niin oli Suomi-poppoo maalissa ja komeasti sadan sakissa koko porulla. Ei paha saavutus muutaman tuhannen osanottajan puolikkaalla. Palkinnoksi saatiin mitalit kaulaan ja hienot kiinalaiset lenkkarit, köh.
Hotellilla sitten suomalaisella sisulla uitiin ja saunottiin vaikka paikka oli kiinni. Kunnolla ruokaa kupuun paikallisessa ja paluumatkalle Suzhouhun.
Hieno reissu ja kiva piristys hotellikuoleman partaalla viruvalle Paksumahalle.
Roni oli jälleen kerran hoitanut järjestelyhommat mainiosta, eikä paksumahalle jäänyt muuta tehtävää kuin kulkea porukan mukana. Kiitokset järjestelyistä Ronille.
Matkaan lähdettiin Suzhousta lauantaiaamuna 28.11. klo 10.00. Mukaan saatiin Flying Finnsien lisäksi pari Wannabee'tä.Ensimmäisenä etappina oli kisakanslia, josta saatiin numerot ja muu tarvittava rekvisiitta mukaan. Expo veteli jo viimeisiään ja osastoja purettiin jo kovaa vauhtia. Jos siis kiinnostaa expo, niin kannattaa noutaa numerolappu jo edellisenä päivänä. Takaisin bussiin, hotellilla check-in ja saman tien paikalliseen pizzeriaan. Vatsat täynnä olikin aika siirtyä kulttuurin pariin, elikkä copy-markettiin. Tiukkien neuvottelujen jälkeen matkaan tarttui muutama velikut olitsinalkopi. Tankkauksen varmistamiseksi poikkesimme vielä paikalliseen puotiin hankkimaan iltapalatarvikkeet, elikkä ZhingTaot, suklaapatukat ja sipsejä, röyh. Ammattimaista toimintaa alusta loppuun siis. Tulipa samalla reissulla vierailtua ensimmäistä kertaa elämässään apteekki-tavaratalossa. Tarvitsemamme urheiluteippi ja polvituki löytyivät viimein apteekin neljännestä kerroksesta.
Sunnuntaiaamuna kello soi 6:00 paikallista aikaa. Suomessa kello siis 00:00 ja paksumahan sisäinen kello jotain siltä väliltä. Onneksi kaikki oli laitettu numerolappua myöten illalla valmiiksi, joten ei muuta kuin pakolliset aamutoimet ja alakertaan pre-race palaveriin. Lähtöpaikalla oltiin hyvissä ajoin noin 50min ennen starttia. Vaihtovaatteet bussiin ja lähtöviivalle. Vaikka on tullut muutama startti suoritettua, niin koskaan ennen en ole ollut lähtöviivalla 35min ennen paukkua todeten, että olisi pitänyt sittenkin tulla jo aiemmin. Vaikka matkaa viivalle ei ollut kuin noin 5 metriä, niin sille välille mahtui aika monta tiivisti pakattua kiinalaista mummoa villapaidoissaan. Ilmeisesti tarjolla olisi ilmaista mainosaikaa TV:ssä ja paikallislehdissä, ymmärsin. Vilkaisu taakse osoitti, että Roni ja Timo olivat jääneet lähtöpaikan kyynärpäärysyssä noin 5 metriä ja 1000 mummoa vielä minunkin jälkeen.
7:30 paukku. Muutaman mummon ylijuostuani pääsin mukavaan matkavauhtiin. Mitään varsinaista tavoitetta kun ei ollut, niin menin perinteiseen tyyliin ns. mukavuusalueella, elikkä pikkuisen alle Ank’n. Tää on kivaa. Pyrin hakemaan selkiä eteeni, koska lähes koko matkan oli vastatuuli. Lopussa sitten muutama päänahka pienellä kirillä ja niin oli tyytyväinen mies maalissa. Roni istuskelikin jo suu maireassa sub 1:20 hymyssä TV-kameran vieressä. Odoteltiin vielä Timo maaliin ja niin oli Suomi-poppoo maalissa ja komeasti sadan sakissa koko porulla. Ei paha saavutus muutaman tuhannen osanottajan puolikkaalla. Palkinnoksi saatiin mitalit kaulaan ja hienot kiinalaiset lenkkarit, köh.
Hotellilla sitten suomalaisella sisulla uitiin ja saunottiin vaikka paikka oli kiinni. Kunnolla ruokaa kupuun paikallisessa ja paluumatkalle Suzhouhun.
Hieno reissu ja kiva piristys hotellikuoleman partaalla viruvalle Paksumahalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti