Jo lähes perinteeksi muodostunut PM KK vedettiin männä viikonloppuna aivan loistavassa säässä. Mukaan uskaltautui ennätysmäärä hullunrohkeita Paksumahoja; Wellu, Timot ja Joksa. Kaiken kukkuraksi saatiin vielä maailmanmestareiden tyyliin vastaanottokomitea Kumpuvaaraan (ei nyt ihan hävittäjäsaattuetta kuitenkaan), kun PaksuKoo sauvoi hakemaan pojat metsästä.
Ruka 3.7 klo 02:30
PPrrrrrrrrr!!!!, mitä #*@’a. Miks kello soi 02:30 lauantaiaamuna??? Ai joo, ihanaa!….PM KK. Puurot ja kahvit tulelle ja vessajono pystyyn. Wellu oli maailmaa kiertäneenä rasvamestarina oppinut, että oma kello täytyy laittaa soimaan 5min ennen muita. Jonossa oli siis vain kolme perhosvatsaista Paksumahaa. Puurot naamaa, edellisiltana valmiiksi pakatut reput selkään ja pihalla odottavaan taksiin. Ei lienee kovin tavallista ottaa taksia ravintolan edestä klo 03:15 t-paita päällä, lyhyet trikoot jalassa ja reppu selässä. Nooh, ”tämä nyt vaan on tälläne piiiiitkälenkki”.
Taksin mittari näytti kivat +1c lämmintä saapuessamme Hautajärven lähtöpaikalle. ”Oisko pitänyt sittenkin ottaa pitkähihainen paita tai peräti takki?” tuumasi joku. ”No can do”, sano mäkihyppääjä. Nyt se on myöhäistä. Päätettiin nostaa vauhtia sen verran, että t-paidalla ja shortseilla tarkenee.
Hautajärvi-Savilampi 15km/2:05 (+tauko 10min)
Savilammen taukopaikalla oltiin 25min etuajassa. Alkuperäisenä tarkoituksena oli lähteä liikkeelle kävellen, mutta kylmä sää ja yli-innokkuus antoivat siivet. Suureksi osaksi sorateitä ja helppoja polkuja. Kun 15minuutin tauosta nipistettiin vielä 5 minuuttia niin oltiin kivasti puolituntia edellä. Hyvin menee siis.
Savilampi-Oulangan luontokeskus 12km/1:33 (+tauko 20min). Total 27km/3:48
Tämä etappi edettiin noin 10min aikataulua nopeammin, vaikka piti jo pikkuisen höristää, kun kaikilla oli sykkeet poikkeuksellisen korkealla. Oulangassa saatiin vatsaan uutta tilaa ja täytettiin juomapussit luontokeskuksen seinässä olevasta hanasta. Taukoa pidettiin 5minuuttia aiottua pidempään. Kivalta tuntuu edelleen.
Oulungan luontokeskus-Jussin kämppä 16km/2:02 (+tauko 17min). Total 43km/6:10
Alkuun kierroksen ehkä helpoimmat pätkät. Leveää hiekkaharjua Oulankajoen varrella. Jussin kämppää lähestyttäessä maasto muuttui nopeasti mäkiseksi, juurakkoiseksi ja kivikkoiseksi. Jussinkämpällä karisi aamupuuron keittäjillä unihiekat nopeasti silmistä kun Paksumahat kaarsivat shortsit jalassa lammen rantaan. Saavuttaessa oltiin 40min aikataulua edellä. Kodassa otettiin ihan kengän pois jaloista ja nostettiin koivet kattoon. Lakua, pähkinää ja leipä (se ensimmäinen elikkä toinen). Taukoa kertyi peräti kaksi minuuttia aiottua enemmän. Matkan jatkuessa siis 38min hyvää.
Jussin kämppä-Jyrävän ekopiste 15km/2:41 (+tauko 17min). Total 58km/9:25
Maasto muuttuu haastavammaksi. Juurakkoa, kivikkoa ja mäkiä. Juomasäkit täyteen pienestä purosta hieman ennen Kitkaa. Koko Kitkan varsi mennään tarkasti kävellen ja kiiruhtamatta. Ensimmäinen vaeltaja tulee vastaan vasta tässä vaiheessa, kun Garmin nakuttaa jo 54km’n tolppaa. Mikä tähän kansaan on mennyt? Ennen porukkaa oli ruuhkaksi asti. Harrisuvanto ylitetään tätä nykyä riippusiltaa pitkin. Ennenhän siinä oli vaijerivene. Vastarannalle päästyämme aletaan taas juokseen. Pikku Karhunkierroksella on kuitenkin vielä porukkaa. Onneksi. Lieneekö pieni näyttämisen halu iskenyt päälle kun vauhti kasvaa ja takaa pyydetään jarruttamaan. No jarrutetaan sitten…..ja eikun silmälleen. Pieniä naarmuja käsissä ja jaloissa. Pikainen huuhtelu purossa ja matka jatkuu. Jyrävä ohitetaan siinä uskossa, että Base Camp sattuisi matkan varrelle. Kahvi ja pulla jäävät kiilumaan silmiin kun otetaan penkkitauko ekopisteellä.
Jyrävän ekopiste-Ison Kuikkalammen laavu 12km/1:40 (+tauko 8min). Total 69km/11:13
17 minuutin tauko ekopisteellä oli selvästi liian pitkä. Niin on vaikea saada jalat taas liikkeelle. Maasto on nopeaa kangasta ja hyvin juostavia pitkopuita. Pikkusen ennen Porontimajokea täytetään taas pussit purosta. Edellisestä tauosta viisastuneena taukoa pidetään vain 8min.
Kuikkalammen laavu - Ruka 12km/2:27. Total 82km/13:40
Matka jatkuu taas kävellen, kun noustaan Kumpuvaaraan. Alamäessä tuleekin jo vastaanottokomitea vastaan. Papa Paksumaha ala PaksuKoohan se siellä sauvoja ulkoiluttaa. Kaitsu ottaa uukkarit ja liittyy porukkaan kepeäjalkaiseen. Jostain syystä ”levännyttä” miestä meinaa meidän polvikulmat naurattaa. ”Onko maailman nopein hiipivä saanut vakavasti otettavan kilpailijan”? Matka jatkuu mukavaa vauhtia Konttaiselle. Porukka on niin virkeässä kunnossa, että Konttaiselle aikataulutettu 10min tauko päätetään jättää pitämättä. Matka jatkuu läpi reitin parhaiden näköalojen. Koko porukka tulee edelleen hyvää vauhtia ja jengi pysyy kasassa. Timo H’lle pakkosyötetään vielä viimeiset geelit ja lakut, ja kohta ollaan taas jojossa Timpan saadessa siivet enrgiapommista. K ja W ottavat vielä miehestä mittaa kirimaalissa Rukan huipulle. Meiltä muilta jää näkemättä kumpi sen voitti.
Rukalle saavutaan onnellisesti 45min etuajassa. Porukka on siinä kunnossa, että hyvä että syömään päästään/jaksetaan syödä/päästään takas mökille. Illanvietosta ja jälkipeleistä ei tule yhtään mitään, kun yksi kerrallaan nukahdetaan sohvalle kesken MM-pelin. Kaitsu palaa takaisin TK’lle.
Summa Summarum:
http://connect.garmin.com/activity/39111681
Hieno reissu oli taas kerran. Kiitos kaikille osallistujille! Vaikka illalla päällimmäinen ajatus oli, että onko tässä mitään järkeä, niin aamulla jo suunniteltiin seuraavia koitoksia. ”Pitäiskö vetää pari tuntia kovempaa?”, ”Miten olis Hetta-Pallas-Ylläs?”, ”Yhteen menoon vai yöpymisen kanssa?” Jalat turvoksissa hypättiin aamulla autoon. Joksa pudotettiin Kuusamon kentälle, josta matka jatkui Intian ihmeisiin. Wellu putosi Posion mökille ja Timot jatkoivat kaksistaan Ouluun.
Erityismaininnan ansaitsevat:
- PaksuKoo, joka erityistä tiimihenkeä osoittaen ajoi Taivalkoskelta varta vasten vastaanottamaan PM KK porukan Kumpuvaarasta. Oli siinä kokeneella kestävyysurheilijalla ihmettelemistä, että tuoltako ne kaverit näyttää muutaman tunnin lenkkeilyn jälkeen.
- Wellu, jonka maataviistävä mutta niiii’in vetävän vauhdikas kävelyaskel pisti porukan juoksemaan perässään.
- Timo O, joka pisteli ulkomuistista kestävyysjuoksun tuloksia aina 80-luvulta saakka. Oli nimi mikä tahansa niin ainakin ratamatkojen ennätykset tuli nahkakantisista. Timo O pesi myös koko porukan loppukirissä.
- Timo H, joka periksi antamatonta taistelutahtoa osoittaen pisti vielä juoksuksi Valtavaaran viimeisillä soraosuuksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti