Monta PM-kiloa mukana molemmissa tapahtumissa kisailumeiningeissa - hienoa!
Jungfrau: www.jungfau-marathon.ch/ws2/
Madi-X: http://freeadvetureteam.blogspot.com/
Jungfrau: www.jungfau-marathon.ch/ws2/
Madi-X: http://freeadvetureteam.blogspot.com/
Madi-X aamuna kurvailimme Era-Jorman ja piirimyyja Nikkasen kanssa kisapaikalle. Jo starttipaikalle paasy vaati seikkailullisia ratkaisuja kilpailun jothtajalta :-)
Kartat saatuamme selvisi, etta rastipisteet laudalla tarjoaa haastellisen paivan. Itse hamstrasin suunnitelmaan kauimmaiset pisteet ja tietenkin bonuspaikat, olipa ne hitaita tai ei niin yllaritilanteet ja tehtavat on aina paikallaan... ja loppumatkasta mahdottomaksi osoittauva, ahistukseen johtava reittisuunnitelma takaa loppuloylyt.
Ensimmaiset 1,5h meni aika mukavasti. Valilla piti pysahtya tiiraamaan ja tarkistamaan paikkaa 1:47000 kartalta, mutta vain nopeita jalan maassa kayttoja pari. Kuitenkin ihan hyva alku ajattelin. Ei ois pitany valutella hyvan olon tunnetta aivoihin.
Heti kohta hymy karisi huulilta kun tajusin ajaneeni uskomattomasti lahes 180 astetta vaaraan suuntaan matkatessani kohti hankalimmaksi arvioimaani rastia. Laavulle tuli morjestettua paria retkeilijaa, jotka ihmettelli makkaraa mussutellen karttaa ja rasteja: " tuohan on aivan alyton rata - mika kisa se tommonen on?"... en ehtiny jaada selvittelemaan. Syyna tahan 10min harharetkeen oli voimakas makkaran tuoksu, joka seireenimaisella aromillaan veti minut laavulle. No, rymysin pirullista markaa kivikkopolkua takas ja paatin menna tarkasti rastille. 
Rastimaaritteen kivisuppa paljastuikin sitten isoksi kiviseksi monttualueeksi. Kartasta ei saanut selvaa tarkemmin, millanen monttualue on tarkalleen, mutta olin nakevinani montun ylareunasta suon reunaan monttualueelle laskevan ajouran. Ja rasti pitas olla siina sitten ihan heti oikealla. Tata polkua lahdin etsimaan ja loysinkin sen: "huh - nyt ollaan lahella, kylla tama tasta kohta..." alas suon reunaan ja nyt kohta pitas varmasti lippu nakya. Mutta eipa loytynyt. Laukoin ympari aluetta zuumaillen joka suuntaan, mutten loytanyt lippua. Ou nou... aikaa paloi hukkaan kaikkineen jo nyt paljon ja tanne veivattuani pakko ne 5p on taalta loytaa. Nappasin pyoran talutukseen ja leuka painui rintaan, lompsin depiksessa kohti paskamaiseksi arviomaani siirtymaa. Ja kas, kohtahan se rasti killottikin kivikasan paalla.
Rastimaaritteen kivisuppa paljastuikin sitten isoksi kiviseksi monttualueeksi. Kartasta ei saanut selvaa tarkemmin, millanen monttualue on tarkalleen, mutta olin nakevinani montun ylareunasta suon reunaan monttualueelle laskevan ajouran. Ja rasti pitas olla siina sitten ihan heti oikealla. Tata polkua lahdin etsimaan ja loysinkin sen: "huh - nyt ollaan lahella, kylla tama tasta kohta..." alas suon reunaan ja nyt kohta pitas varmasti lippu nakya. Mutta eipa loytynyt. Laukoin ympari aluetta zuumaillen joka suuntaan, mutten loytanyt lippua. Ou nou... aikaa paloi hukkaan kaikkineen jo nyt paljon ja tanne veivattuani pakko ne 5p on taalta loytaa. Nappasin pyoran talutukseen ja leuka painui rintaan, lompsin depiksessa kohti paskamaiseksi arviomaani siirtymaa. Ja kas, kohtahan se rasti killottikin kivikasan paalla.Ja eiku tehot taas takas veekoolle ja rymysin huonokulkuista pohjaa tovin ennenkuin taas paasi polkemaan... tama oli kylla tiedossakin. No, kierto olisi ollut aivan liian pitka. No, seuraava 9p rasti pitas olla selva. Tieosuuden loputtua kartan ura olikin moottorikelkkauraa - jes, taalla se syke nousee. Tultuani rastin 
lahiristeykseen tutka ei pyorinyt vaan polkua tuijotellen "ajoin" maen paalle ja siella zuumailin rastia: tornin rauniota ja lippua ei nay. Mita kummaa... Poljyyksissani jatkoin polkua eteenpain ja suon reunaan tultua oli uskottava, etta ohi on tultu. Ei muuta ku u-turn ja takas. nyt zuumailin koko ajan metikkoa joka puolelta ja kas, siellahn se risteyksen lahella puukasa olikin, muta heti ei lippua nakyny. No, raunion lahempi tarkastelu tuotti 9p leiman. Nyt oli taysin selvaa, etta loppuajosuunnitelma on muutettava, mutta bonukset kayn, makso mita makso. ne olikin pikatehtavia ja ah, paastiinpa taas koskeen kahlaamaan - tama se on mukavaa!
lahiristeykseen tutka ei pyorinyt vaan polkua tuijotellen "ajoin" maen paalle ja siella zuumailin rastia: tornin rauniota ja lippua ei nay. Mita kummaa... Poljyyksissani jatkoin polkua eteenpain ja suon reunaan tultua oli uskottava, etta ohi on tultu. Ei muuta ku u-turn ja takas. nyt zuumailin koko ajan metikkoa joka puolelta ja kas, siellahn se risteyksen lahella puukasa olikin, muta heti ei lippua nakyny. No, raunion lahempi tarkastelu tuotti 9p leiman. Nyt oli taysin selvaa, etta loppuajosuunnitelma on muutettava, mutta bonukset kayn, makso mita makso. ne olikin pikatehtavia ja ah, paastiinpa taas koskeen kahlaamaan - tama se on mukavaa!Lopputaktiikkaan paatin sitten ottaa 8p, 7p ja 6p ja sitten maukalla maaliin. Mutta Medipolarin raanassa oli viela nopean tiesiirtyman paassa 3p helpon nakoisessa paikassa, jonne sitten hetken hurmoksessa paatin kurvata. "Tuo viela". Ajattelin ettei siina mee kuin 5 min kun sen hakee. Ja taas tuli pataan. eipa loytynytkaan. En tajunnut enaa karttaa ja rannan rakennuksista ja urista oli aika hankala saada kasitysta. Rastipisteitakin naky valilla ympyrassa kolome! tik-tak-tik-tak... prkle, pakko jatkaa matkaa. Nyt taysilla kohti Madekoskea... ja Oulujoen sillan jalkeen kumi tyhja! ei oo tosi. Medipolarin mutka oli siis tosi kohtalokas. No, litkut on kumeissa - ajattelin, etta supersludge tukkii reian, pumppasin kumet ja lahdin ajelemaan. 1,5km ehka meni ja taas oli pumpun paikka. nyt seuraava sprintti oli lyhyempi. Voi v#@@*. Lompsin loppumatkan koulun vieresta 8p rastille ja paatin soittaa Sepolle. Remontti venttiilin tubeless-vanteelta irrotuksineen jne veis liikaa aikaa ja penaltit paukkus reilusti. Ei voi mitaan, tana kesana kalusto ei oo tykannyt rogainingista. Mutta arvatkaa, puhelinkaa ei suostunu toiminaan! Akun irrotuksen jalkeen sain laitettua keskeytyssavumerkit Sepolle. Trekkailin apaattisena Madekoskin kitskalle ja siemasin yhden rauhoittavan totsan kuiviin ikeniin.
Tammonen reissu talla kertaa. Hauskaa ja opettavaista oli taas kerran. Mutta tastakaan suprituksesta ei kannata ottaa mitaan oppia omiin ratkaisuihinne :-o
- rogaine Raikkonen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti