HEP!
Ihanaa…vapauttava paukku ja taas mennään. Mukaan 18. Jungraun alppimaratonille oli uskaltautunut peräti neljä Paksumahaa. Täytynee tosin alkaa huolestua, koska uusin tulokas jäsen TO oli nimittäin vaivihkaa kadottanut mahansa kesän aikana. Kaikkea sitä ihminen voi hukata ;-)
Startattiin kolmistaan lähes eturivistä Vellun ja TH’n kanssa. TO katosi vanhana kisajyränä verryttelemään ennen maraa !!! eikä häntä sen koomin lähtöpaikalla näkynyt. Ensimmäiset tasamaan kilsat paineltiin kukin omaan tahtiimme ja tuntuma kavereiden matkantekoon katosi heti ensimmäiseen mutkaan. Itse aloittelin ensimmäisen kympin n. 4:05-4:10/km vauhdilla. Sen jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa nousemaan hivuttamalla kohden puolimatkan Lauterbrunnenia. Puolivälin väliajaksi sain kirjattua 1:34:20 (TO 1:38:33, Wellu 1:46:11 ja TH 1:49:35). Vauhti siis selvästi hidastui toisella kympillä, mutta toisaalta vertikaalinousua tuolle kympille tuli 225m. Seuraavat 5km mentiin reippaasti jopa hieman laskuvoittoisesti.
26km'n tolppa……mitä v#*#ua. Juoksinko harhaan vai makaanko mahallani, vai miksikö tuossa on seinä edessä, tä? Meni tasamaan tallaajalla jokunen hetki tajuta, että sehän on mäki siis MÄKI! Ei muuta kuin kimppuun. Tässä nousussa vain harva ”juoksee”. Me muut kävellään. Kohta osa juoksijoista tulee selkä edellä vastaan. Jalat kramppaa eka kerran jo tässä. kele….missä vika. Ei auta kuin löysätä ja lyhentää askelta. Nyt täytyy ruveta juomaan ja vetään geeliä ja patukkaa ihan tosissaan. Neljän kilometrin matka mäen juurelta Wengenin kylään kestää 30 minuuttia. Kahden kilsan väli 26km-28km kestää 18min ja mennään sentään lappu rinnassa, tä. Wengenin väliajat kirjataan seuraavasti: J.Oksa 2.29.07, TO 2.37.52, Vellu 2.48.55 ja TH 3.00.33.
Tästä matka jatkuu hivuttavasti nousten aina 38km’n tolpalle asti, jossa taivas aukeaa ja ylämäki katoaa pilvien ja lumen sekaan. Kärrypolku muuttuu pelkäksi vuoripoluksi kivineen ja juurakkoineen. Väliajat rinteen juurella 38km’n kohdalla: J.Oksa 3.23.06, TO 3.33.43 (lähes hakuliset siis), Vellu 3.58.21 ja TH 4.11.55.
Matkaa maaliin siis 4km ja aikaa neljän tunnin rikkomiseen lähes 37 minuuttia. Pitäis riittää hyvin varsinkin kun voimia tuntuu olevan. Naps….ja koko jalka hirttää kiinni. Ensin kramppaa reisi, sitten pohje ja sitten kääntyy koko jalkaterä ympäri. Siltä se ainakin tuntuu. Vähän löysiä ja tunnustelevaa menoa. Menikö ohi? Kirrataan taas. Ai tana, ei pytty…kaameen kiipeetä, pakko löysätä ja ruveta sipsuttaan. Nyt syö miestä. Mäki mennään kanan loikalla. Ukkoa ja akkaa painaa ohi vasemmalta ja oikealta. Välillä on pakko pysähtyä ja venyttää koipia. Hitain kilometri kestää 14:30. Niin vaan 2200m’n huippu saavutetaan ja alkaa vapauttava viimeinen kilometri alamäkeen. Nyt on juoksut juostu. Pitää hyppiä jalat suorina mäkeä alas. Laskua viimeiselle kilometrille tulee 100m. Naiset painaa ohi ja jättää viimeisellä kilometrillä yli 4 minuuttia!
Niin vain maalivaate saavutetaan. Onnistumisen tunteesta ei ole tietoakaan vaan seitsemän minuutin pettymys valtaa mielen. Maisemat on kyllä hienot.
Pian on koko PM-poppoo taas kasassa ja uurteisilla kasvoilla pilkistelee hymyn kareet. Kannatti tulla.
Loppuajat kirjataan seuraavasti:
· Paksu J 4:06:35
· Paksu TO 4:13:40
· Paksu W 4:45:30
· Paksu TH 5:05:15
Ihanaa…vapauttava paukku ja taas mennään. Mukaan 18. Jungraun alppimaratonille oli uskaltautunut peräti neljä Paksumahaa. Täytynee tosin alkaa huolestua, koska uusin tulokas jäsen TO oli nimittäin vaivihkaa kadottanut mahansa kesän aikana. Kaikkea sitä ihminen voi hukata ;-)
Startattiin kolmistaan lähes eturivistä Vellun ja TH’n kanssa. TO katosi vanhana kisajyränä verryttelemään ennen maraa !!! eikä häntä sen koomin lähtöpaikalla näkynyt. Ensimmäiset tasamaan kilsat paineltiin kukin omaan tahtiimme ja tuntuma kavereiden matkantekoon katosi heti ensimmäiseen mutkaan. Itse aloittelin ensimmäisen kympin n. 4:05-4:10/km vauhdilla. Sen jälkeen ruvettiin pikkuhiljaa nousemaan hivuttamalla kohden puolimatkan Lauterbrunnenia. Puolivälin väliajaksi sain kirjattua 1:34:20 (TO 1:38:33, Wellu 1:46:11 ja TH 1:49:35). Vauhti siis selvästi hidastui toisella kympillä, mutta toisaalta vertikaalinousua tuolle kympille tuli 225m. Seuraavat 5km mentiin reippaasti jopa hieman laskuvoittoisesti.
26km'n tolppa……mitä v#*#ua. Juoksinko harhaan vai makaanko mahallani, vai miksikö tuossa on seinä edessä, tä? Meni tasamaan tallaajalla jokunen hetki tajuta, että sehän on mäki siis MÄKI! Ei muuta kuin kimppuun. Tässä nousussa vain harva ”juoksee”. Me muut kävellään. Kohta osa juoksijoista tulee selkä edellä vastaan. Jalat kramppaa eka kerran jo tässä. kele….missä vika. Ei auta kuin löysätä ja lyhentää askelta. Nyt täytyy ruveta juomaan ja vetään geeliä ja patukkaa ihan tosissaan. Neljän kilometrin matka mäen juurelta Wengenin kylään kestää 30 minuuttia. Kahden kilsan väli 26km-28km kestää 18min ja mennään sentään lappu rinnassa, tä. Wengenin väliajat kirjataan seuraavasti: J.Oksa 2.29.07, TO 2.37.52, Vellu 2.48.55 ja TH 3.00.33.
Tästä matka jatkuu hivuttavasti nousten aina 38km’n tolpalle asti, jossa taivas aukeaa ja ylämäki katoaa pilvien ja lumen sekaan. Kärrypolku muuttuu pelkäksi vuoripoluksi kivineen ja juurakkoineen. Väliajat rinteen juurella 38km’n kohdalla: J.Oksa 3.23.06, TO 3.33.43 (lähes hakuliset siis), Vellu 3.58.21 ja TH 4.11.55.
Matkaa maaliin siis 4km ja aikaa neljän tunnin rikkomiseen lähes 37 minuuttia. Pitäis riittää hyvin varsinkin kun voimia tuntuu olevan. Naps….ja koko jalka hirttää kiinni. Ensin kramppaa reisi, sitten pohje ja sitten kääntyy koko jalkaterä ympäri. Siltä se ainakin tuntuu. Vähän löysiä ja tunnustelevaa menoa. Menikö ohi? Kirrataan taas. Ai tana, ei pytty…kaameen kiipeetä, pakko löysätä ja ruveta sipsuttaan. Nyt syö miestä. Mäki mennään kanan loikalla. Ukkoa ja akkaa painaa ohi vasemmalta ja oikealta. Välillä on pakko pysähtyä ja venyttää koipia. Hitain kilometri kestää 14:30. Niin vaan 2200m’n huippu saavutetaan ja alkaa vapauttava viimeinen kilometri alamäkeen. Nyt on juoksut juostu. Pitää hyppiä jalat suorina mäkeä alas. Laskua viimeiselle kilometrille tulee 100m. Naiset painaa ohi ja jättää viimeisellä kilometrillä yli 4 minuuttia!
Niin vain maalivaate saavutetaan. Onnistumisen tunteesta ei ole tietoakaan vaan seitsemän minuutin pettymys valtaa mielen. Maisemat on kyllä hienot.
Pian on koko PM-poppoo taas kasassa ja uurteisilla kasvoilla pilkistelee hymyn kareet. Kannatti tulla.
Loppuajat kirjataan seuraavasti:
· Paksu J 4:06:35
· Paksu TO 4:13:40
· Paksu W 4:45:30
· Paksu TH 5:05:15
Matkalla takas Zurichiin päätetään vielä käydä repimässä jalat verille Pilatus-vuoren piikkipensaisiin ja takiaisiin. Kyllä PM on sitten fiksu, vai mikä se oli, tä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti