Saami Skirace

Tämän vuoden reittiä oli sitten hieman helpotettu jättämällä alun nousu pois. Vastavuoroisesti matka oli jatkunut viime vuoden 89km'stä 92km'iin by Garmin. Matkaan lähdettiin PM-poppoolla; Vellu, Mika ja Joksa. Alku mentiin ihan hyvää matkavauhtia, tosin veturin paikalle ei meinannut aina vauhdinpitäjää löytyä. Ilmeisesti vauhti oli siis kaikille sopiva. Reilun 20km'n kohdalla löytyi sitten vetäjä, joka nosti vauhdin reiluun loppet-vauhtiin. Porukka alkoikin heti rakoilla. Näkkälän jäällä kaveri veteli jo sellaista vauhtia, että rupesi arveluttaan notta noinkohan kaveri nuoruuden innossaan ymmärtää matkan pituuden. Nooh, oishase pinäny arvata; kaveri olikin 30km'n hiihtäjä ja kurvasi Näkkälässä maaliin. Vilkaisu taakse ja totesin, että vain Vellu perässä, sitten noin 100m Mikaan ja loppuletka saman verran Mikan perässä. Lyhyt taktiikkapalaveri Vellun kanssa: lähtäänkö vetään kaksistaan (kun Mikakin viittoili että menkää vaan) vai jäädäänkö odottaamaan letkaa kun matkaakin jälkellä vielä 60km. Paksumaha on paksumaha eikä mikään kansipoika, joten päätettiin jatkaa kaksistaan lyhyillä 1km'n vetovuoroilla. Näin matkaa taitettiin ja takana oleva letka katosi takavasemmalle samalla kun edestä alkoi tulla miehiä selkä edellä vastaan. Hups, yhtäkkiä meidän letkaan liittyi nuori norjalaisnainen. Tarjottiin heti reilusti tietä, kun näytti että tytöllä oli vauhti reilusti meitä kovempaa. Meidän vauhti oli kuulemma kuitenkin ihan OK, joten kerrottiin reilun pelin säännöt, elikkä jokainen vetää vuorollaan 1km'n. Homma toimi hienosti 2km'iä kunnes tuli norskin vuoro vetää. Niinhän siinä kävi, että taas meikäläisiä vietiin. Tyttö katosi horisonttiin yhtä nopeasti kuin oli sieltä ilmestynytkin. Palattiin siis kahden miehen vuoroihin. Noin 70km kohdalla saatiin isohko letka kiinni. Mukana tuttu loppet kaveri; itse Peräkylän Jarru. Liityttiin letkaa ja juteltiin niitä näitä. Jossain 75km'n letka taas repesi ja huomasin, että olen taipaleella yksi. Nooh, kait se viimeiset 15km menee näinkin. Viimeiset 10km oli kyllä hankalaa kun tuuli kääntyi vastaiseksi ja nupesi satamaan. Jollei olisi ollut viime vuodesta tuttu reitti niin usko olisi loppunut, kun ladun suuntaa piti välillä arpoa ja koittaa pongata "aurausviitat". Maaliin kuitenkin päästiin vaikka vielä viimeisessä nousussa jouduin taipumaan norjalaiselle yhdistetyn MM-kultamitalistille (Håvard Klemetsen). Keulassa mentiin sen verran lujaa, että eroa kertyi peräti 50min. Toisaalta voittaja olikin Oslon MM-kisoissa 50km'llä about kymmenes (Petter Eliassen). Kaveri oli kuulemma vain tanssinut suksilla samalla kun suomaliset loppet-gurut Mursu ja Varis roikkuivat jojon nokassa. Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Hyvät järjestelyt ja mahtavat maisemat. Ei voi kuin suositella. Tulokset: www.saamiskirace.fi/tulokset.