perjantai 3. kesäkuuta 2011

Rastiralli ja ramppi-intervalli...

Ensin a-rata hölkkää/kävelyä, ka syke 124, silti. (alla ke-to yö kalalla ja nuotiolla - makkaraa ja muuan törppö)… takareistä kyllä jyyti hiukka, mutta niinhän se aina mulla biisonimarssilla. Pari mukia mehua ja hölköttelemään b-rataa. Muuten ok, mutta yks paha pummaus montturastista, montut ei oo mun juttu. Ei kaasuttelua yhtään, mutta keskisyke jo 150. Juoksukunto on lasu. “Pitäsköhän kiertää C-rataki vielä”, mietin… “ehtis kyllä” ja ku HKaikkonen yllytti että “kierräppä kaikki ratat”, johon kerkesin vähä uhotakin. No, Pari mukia mehua, päätös maitoilusta eli kamojen vaihtoon. Joku kerta se C:kin sitten. Geeli ja palautusjuoma naamariin. Ilmat kummeihin alhaselle tasolle ja 15min verkkapyörittely jaloille. Kakkospyörässä sentään toimii vaihteet, mutta joku tuossa kamelissa “ei maita”.

Sitte ratalle ja kaasua. Alkuhan oli mukavaa uraa, mutta sitte vittu mikä hiekkaura ykköselle. Tosin hiekka se on namia, hiki tulee ja kiuas lämpenee. Pohkeita tikkuilee?! Sou not. Kakkoselle väärän kautta valinta, mutta sitä sattuu kun polkukuvaus ei kerro ajettavuutta. Seuraavaksi “hanavälille”. Päästyäni tielle “ei saatana”, takareisi rupiaa ramppaamaan. Ei kestä lyödä kaasua tiellä, paska homma! Hiimataan hiukan, ei auta - se on parempi ku huutaa kurkkusuorana ja maata ojanpientareella räjähtäneet jalat suorana. Helpottaa ja kohti rastin ottoa sujuvasti kevyemmällä kammella. Sitte jalkautuminen kun nämä ei ollu oikiat pysu-rastit - ei viitti ajaa takavaihtajaa/korvakkoa paskaksi. 50m juoksua ja Jumalauta! nyt pohkeet ramppaa!! Kävelyksi. koietan venytyttää pohetta. Pyörän päällä lisää pohkeiden venytystä. Ei voi kunnolla polokia ku pohkeet leikkaa kiinni. Himmausta hiukan ja menoa jatkettava painamatta “voimalla” kampea. Pyörältä nouseminen rastin leimaamiseen tuskaa, jalat ramppailee. Kohti kutosta, risu vaihtajaan – se äkkiä pois ja hanaa! Alkupätkä vauhilla mutta kohta tuttua tutinaa jaloissa ja tielle päästyä etureidet ramppaa, tämä on paha pyörällä. Hetki hiimausta, vähän rullaten ja taas helepottaa, etenen pysähtymättä ja huutamatta. Kutone talteen ja seiskalle. Rastilta lähtiessä etureidet ramppaa. Nyt pikku tönkyrä on tuskaa. Ajelua pelonsekaisin tuntein “kohta se tulee se jytkyramppi” 8:lle ja supan jälkeen pyörän päälle noustessa nivuset ramppaa. Jumalauta!! Tien kautta kohti maalia ja homma helepottaa. Pari mukia mehua ja verkkaamaan jödeä pois. 20 min jengailua, jonka aikana 3 krt kävelypätkä ku reidet ramppaa. Ka syke 165, max 174. sykkeellisesti kova pätkä, tunne ”ei paha”.

Vain gluteus maximus jäi ramppaamatta. Illalla jalat jatkoi omaa eloaan nytkytellen siellä sun täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti