HongKong 100km trail run

Paksumahan lauantai alkaa tänäkin aamuna about tavalliseen aikaan kellon tuutatessa 5:15. Aina niin raikkaan JinJi Hu’n järvi-ilman sijaan tänä aamuna kiduksiin vedetään 7 miljoonan asukkaan pilvenpiirtäjäkaupungin raikasta meri-ilmaa. Mukana kinkereissä tällä kertaa turkulaiskiinalainen wannabe, Mr. Roni, joka tulee viihdyttämään meitä matkalla lähes loputtomilla tarinoillaan elävästä elämässä höystettynä muutamalla urbaanilla legendalla ;-) Tällä reissulla ei tule ainakaan aika pitkäksi.

Valmiiksi pakatut reput selkään ja eikun taksiin. Lähtöpaikalla ollaan hyvissä ajoin, reilu tunti ennen paukkua. Parempi näin päin. Jääpähän hieman aikaa tsekkailla, että millaisilla varusteilla muut lähtevät matkaan.
http://www.vibramhk100.com/

Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, töttöröö (ja sama Kanttoniksi) ja sitten mentiin. Vanha viisaus osoittautuu jälleen todeksi, ei niin pitkää matkaa etteikö jollain olisi aivan mieletön kiire päästä paranteleen sijoitustaan kapeilla vuoripolulla kun matkasta ollaan taivallettu alle 5%. Met olemma pojjat sen verran kokehneita jottemma ala hötkyihleen. Insinöörintarkalla aikataululla lähdetään naputteelleen CP by CP 15 tuntin vauhtia. Tuli nimittäin luvattu kotijoukoille, että jos ei mene alle 16 tunnin niin meistä sen jälkeen kuulu. 15 tunnin vauhti jättää joka tapauksessa kivasti joustoa molempiin suuntiin. Jos lopussa on paukkuja ja intoa niin sub 15h on mahdollinen. Toisaalta voimien ehtyessä tai muiden liikunnallisten vaivojen iskiessä ei olla heti tavoitteen saavuttamattomissa.

Ennen kuin sukelletaan seikkailuun sisään, niin paikallaan lienee hieman statistiikkaa. Matkana siis täydet 100km HongKongia ympäröivillä vuorilla. Joo’o kyllä siellä vuoria on jos sitä sattuu epäileen. Kokonaisnousua matkalla kertyi 4,600m ja laskua lähes saman verran. Peruskoulun lyhyellä matematiikalla jokaiselle kympille saadaan siten keskiarvona 460m nousua ja saman verran laskua. 300-400 metrin kertanousuja on useita. Portaita oli tuhansia, eikä niistä muistaakseni yksikään ollut saman korkuinen tai pituinen. Grande finaalina 83km’sta lähtevä kolmen huipun nousu, joka päättyi 96 km’n kohdalla 920metrin korkeuteen meren pinnasta (jossa käytiin useaan otteeseen hakemassa vauhtia seuraavaan nousuun). Mistään helposta rastista ei siis ollut kyse. Check pointteja matkalla oli yhdeksän, siis noin 10 km’n välein, joten ihan kaikkea ei tarvinut kantaa mukana. Eilkä muuten ole koskaan maistunut duudelikeitto ja pähkinävoi niin hyvältä kuin nyt pilkkopimeässä HongKongin illassa. Suuri kiitos järjestäjille (vaikka ei ne tätä lue, saati ymmärrä). Silti, kiitos!

Start – SP 11km (East Dam): Alun asvalttikiihdytyksen jälkeen sukelletaan rinteeseen, mutkaisille vuoripoluille, jota tosin kestää harmittavan vähän aikaa asvaltin alkaessa polttaa jalkoja. Jo muutaman kilometrin jälkeen näköalat ovat upeat turkoosin meren hohtaessa jossain 100m meidän alapuolella. Padon päässä olevalla SP’llä napataan vesipullot kyytiin ja jatketaan matkaa.

SP-CP1  21km (Ham Tin): SP’n jälkeen otetaan tuntumaan tulevasta, kun noustaan meren rannasta jyrkästi 320m’iin. Nousussa kuitataan muutamia päänahkoja. Jyrkässä betoniporraslaskussa me taas ollaan jarruna. Uskomatonta millaisella vauhdilla sekä miehet, että naisten päästelevät meidän ohi. Yksi virhe askel ja (jos hyvin käy) löydät itsesi jostain portaikon alapäästä. Ei uskalla, ei pysty, ei pääse. Matkalla päästään myös nauttimaan tasamaasta, kun saadaan kerättyä hieman hiekkaa kenkiin. CP1’llä ~10min edellä 15 tunnin vauhtia. Tästä on hyvä jatkaa.

CP1-CP2  28km (Wong Shek): Kiharaista menoa merenrannan tuntumassa. Yksi 150m’n nousu, muuten pyöritään 0m-50m merenpinnasta.

CP2-CP3  36km (Hoi Ha): Enimmäkseen betonista näköalapolkua merenrannassa. Jyrkimmät pätkät portaissa ja kapeimmat kohdat kivassa kivikossa, josta kaikki ei tykkää. Ei muuta kuin hanaa ja suoralla linjalla kivien yli, kuin tykinkuula MTB’llä. Ronin kamera käy tasaiseen tahtiin ja juttua riittää. Kaikki siis rok!

CP3-CP4  45km (Yung Shue): Alun betonipätkän jälkeen kivaa polkujuoksua kapeilla ja mutkaisilla vuoripoluilla. Korkeuserot suht pieniä. No probs.

CP4-CP5  52km (Kei Ling Ha): Pari todella jyrkkää  nousua 400m’iin. Eikä ne laskut olleet sen loivempia. CP5 oli ainoa paikka, jonne järjestäjät kuljettivat osallistujien heille etukäteen toimitetun huoltopussukan. Juomapussi siis täyteen vettä ja muutama geeli sekaan ja menoksi. Reissun pisin pit-stop; 6min. Siitä huolimatta edetään edelleen 15h’n vauhdissa, eikä ongelmista ole tietoakaan. Tämähän alkaa kohta kulkeen vanhallakin, heh.

CP5-CP6  65km (Gilwell Gamp): Todella hienoa pätkää. 13km’n välille käytetty ~2:30 kertoo omaa kieltään korkeuseroista, sekä nousujen ja laskujen jyrkkyydestä. Kertanousuna 560m’iin. Pari kakssatasta siihen päälle ja ollaan partiolaisten järjestämässä huollossa. Palvelu on jälleen kerran erinomaista ja duudelisoppa hyvää. Tällä rastilla kuullaan myös suomen kieltä, kun eräs partiolaisten mukana oleva herrasmies tulee esittäytymään ja kyselemään kuulumisia selevällä suomella. Kiva piristysruiske matkalla.

CP6-CP7  73km (Beacon Hill): Upea väli 300-500metrin korkeudessa vuoren rinteellä. Suoraan alapuolella pilvenpiirtäjien täyttämä HongKong illan pimetessä ja neonvalojen syttyessä. Kukin tavallaan todetaan. Me nautitaan nyt tästä. Lamppu on pakko sytyttää suunnitelman vastaisesti jo ennen huoltoa, kun sukelletaan metsän pimeyteen ja aloitetaan nousu kukkulan huipulle. Tunnelma nuotion loimussa on hieno ja vastaanotto lämmin. Viritellään myös jäsen R’n valot kuntoon. Edelleen 15h’n vauhdissa.

CP7-CP8  83km (Shing Mun Dam): Aloitetaan 300m’n porraslaskeutuminen 465 metristä majakkamäen huipulta. Pimeässä yössä apinat hyppivät ympärillä ja astun elämäni ensimmäisen kerran suoraan lämpimään apinan paskaan. Tämän pitäisi olla viime vuoden tulosten perusteella keskivauhdiltaan nopein CP to CP. Ei uskoisi. Jyrkkää portaikkoa, mutkaista polkua, pala asvalttia ja lopussa 150 vertikaalia ylös. Hetken jo luulimme olevamme väärässä (tai väsyneitä), mutta CP tuleekin vastaan 2km ennen reittikirjaan merkittyä tolppaa. Se niistä kilometrivauhdeista siis. Huolto pelaa ja saadaan lämmin suositus vetää tuulitakkia päälle tässä vaiheessa. Viime vuonna oli ylhäällä ollut +2c ja navakka tuuli. Se tuntuu märässä t-paidassa ja shortseissa. Matkaan lähdettäessä ollaan hieman perässä 15h vauhtia, mutta tavoitehan olikin sub 16h.

CP8-CP9  90km (Lead Mine Pass): Tästä se lähtee, aaah. Nousu 200m’stä 550metriin. Takas 400metriin. Ylös 630 metriin. Alas 400 metriin. IHANAA! Aina tämä asvaltin ja betonin voittaa. Roni ottaa jyrkässä alamäessä ensimmäiset ja ainoa lipat. Tuurilla, taidolla ja raa’alla voimalla tästäkin selvitään ja ukko on parin perkeleen jälkeen tikkana pystyssä. Viimeisellä CP’llä otetaan ns. lentävä huolto ja syöksytään vauhdilla viimeisiin kinkamiin.

CP9-Finish 100km: Viiden kilometrin matkalla noustaan reilut 500 metriä täydellisessä pimeydessä kivenjärkäleiden seassa sankassa sumussa. Pitää olla todella tarkkana, että pysyy reitillä, kun näkee vain muutaman metrin eteensä vaikka Petzlit on nakattu täydelle teholle. Huippu koittaa 96km’n kohdalla, josta alkaa jyrkkä asvalttilasku kohden maalia. Ainoa vaihtoehto reitillä pysymiselle on seurata valkoista keskiviivaa, kun mitään muuta ei näe. Aina niin nopeista kintuistanikin on tässä vaiheessa tapettu myös nopeimmat hitaat solut. Minut tuntevat tietävätkin, että niitä nopeita minulla ei ole koskaan ollutkaan kuin yksi, joka sekin tapettiin jo nuoruusvuosina määrätietoisella kestävyysharjoittelulla, heh. Muutama juoksija vetää heittämällä ohi. Ei ihme. Viimeiset asvalttikilometrit alamäkeen menee yli 8min/km vauhdilla. Maali yllättää minut kuin faxi entisen ministerin. Täydellisestä pimeydestä ja hiljaisuudesta se vain hyppää eteeni viimeisen mutkan jälkeen. Kello pysähtyy ajassa 23:33, joka antaa loppuajaksi 15:33. Kaikki alle 16 tuntia juosseet saavat Gold Award pytyn ja hupparin, joten sellaiset lyödään meillekin käteen. Suuta messingille ja taksin keula kohden hotellia. Väsyneet päät painuu tyynyyn 01:30.

http://connect.garmin.com/activity/151025832