Taksien kuskatessa väsyneitä juhlijoita takaisin koteihinsa Suzhoun sadoista baareista, seisomme Sarin kanssa sunnuntaiaamuna 3:50 bussipysäkillä odottomassa kyytiä YangZhoun puolikkaalle. Roni's tour on jälleen kerran hoitanut hommat ammattitaidolla eikä meille jää muuta tehtävää kuin seurata matkanjohtajan siniristilippua suuraavien tuntien ajan. Horizonista napataan kyytiin muutama tuttu lisää ja niin on bussi valmiina urheilulliseen vapun avaukseen. Kyydissä hieman toistakymmentä suomalaista ja muutama Wanna-be suomalainen, joiden riemuksi bussin stereot soittavat suomimusiikin helmiä menneiltä vuosilta. Matka noin kolmen tunnin päässä odottavaa YangZhou'ta on valmis alkamaan. Eikun peruukit päähän ja arskat silmille ja menoksi.
Numerolaput haetaan perillä meidän kiinalaisten tuttavien hotellilta, jossa koetaan mitä hienoimmalla tavalla kiinalainen vieraanvaraisuus ja suvaitsevaisuus. Bussista kun ryntää viitisentoista rakkoaan puristelevaa trikoopöksyä, niin hotelli antaa käyttöömme hotellihuoneiden WC't. Siis aivan mieletöntä! WC-jonotuksen jäädessä kokonaan pois. olemme hyvissä ajoin matkalla starttiin.
Vuodenaikaan nähden sää ei ole se kaikkein pahin, mutta kyllin paha pohjoisen pojille ja tytöille. Lähes tuulettomassa kelissä, lämpömittari näyttää aamulla kahdeksalta 22c, ilmankosteuden ollessa n. 85%. Lähtöpaikalla seistessä, kun hiki virtaa selkää pitkin niin tietää, että tänään ei tule olemaan vauhtijuoksupäivä. Ne jotka eivät sitä vielä tässä vaiheessa hoksaa, tulevat sen kyllä huomaamaan viimeistään puoliväliin mennessä.
Tönimisen kiihtymisestä päätellen startti on tapahtunut. Ollaan jääty Ferdin kanssa porukan keskelle kaikenlaisten reppuselkien ja työporukoiden keskelle, joten ryysis on juuri sellainen kuin vappuna tapaakin olla. Tönimistä ja tuuppimista riittää. Ensimmäiset turistiluokan eturivistä lähteneet kävelevät jo 100 metrin kohdalla. Olisi näköjään pitänyt seurata matkanjohtajaa lähtöpaikalle saakka. Meidän muu porukka oli puhunut itselleen paikat heti eliitin perästä.
Matka alkakoot. Lähdin matkaan sykemittarin ohjaamana. Tarkoituksena juosta ensimmäiset 10-15km alle AnK'n ja sitten antaa sykkeen nousta jos siltä tuntuu. Yleensähän se tarkoittaa vauhdin pitämistä vähintäänkin samana, koska syke nousee joka tapauksessa matkan ja lämmön vaikutuksesta. Matkalla kaatuu porukkaa ihan suorilta jaloilta, jota en kovinkaan usein ole puolimaratooneilla nähnyt. Nyt näin kuitenkin näkyy käyvän. Matkan varrella näen useita juoksijoita makaamassa jalat taivasta kohden, sumeiden silmien pelatessa hedelmäpeliä. Kukkuu ja pimpelipom. Sään täytyy varmaankin olla vaativampi kuin pelkät numeeriset faktat osoittavat. Matka taittuu samojen tuttujen kanssa suunnilleen samoja vauhteja; Ferdi, Mari ja Jason menevät välillä edellä ja välillä takana. Maaliin saavutaan muutaman minuutin sisällä. Jason ja Mari n. 1:34, minä n. 1:35 ja Ferdi n. 1:37. Timo, Natta ja Jari juoksevat tavoitevauhtinsa mukaisesti alle kahden tunnin. Mutta missä on Sari? Mutta missä on Pasi? Ilmeisesti sää on vaatinut osansa ja tossu on alkanut painaa matkan varrella. Sari kurvaa kokoontumispaikalle ajassa 2:32, Pasin saapuessa vajaat 10 minuuttia myöhemmin. Molemmat tuskailevat "huonoa" kuntoaan ja hiostavaa keliä. Kelpo loppuaikoja joka tapauksessa tässä kelissä. Roni käy vielä näppärästi jonon ohi hakemassa koko porukan Chip-depositit. Hienoa.
Reissu päättyy yhteiselle iltapäivälounaalle Casa Zoe'n ulkoterassille.
Kiva reissu ja erittäin suositeltava 1/2-maraton Kiinassa, jos satutte täällä päin liikkumaan. Järjestelyt olivat aivan huoppuluokkaa. Lieneekö osasyynä se, että samalla ratkottiin Kiinan kansantasavallan puolimaraton mestaruudet.
Hikinen ja hieno reissu... Hyvää Wappua kaikille!
VastaaPoista