Lapponia hiihto viikko alkoi tutun kaavan mukaan lauantaina, kylläkin minu osalta pitemmän ajomatkan kautta. Olin pari päivää imatran sm hiihdoissa voitelemassa ja ajoin sitten lauantai illaksi kotiin ja sunnununtai aamuna olokselle. Mökki oli tuttu, josa olemme viettäneet monta viikkoa samoissa merkeissä. Nuoripari Outi ja Ari saivat täten yhden nautinnolisen kuhertelu illan lapin lumossa. Sunnuntaina tutut täpinät alkoi suksi testillä ja ilta huipentui suksen voiteluun ja Arin höpinöihin. Maanantaina oli tuttu jännitys ilmassa lisä jännitystä toi alkanut lumisade, jota oli ehtinyt tulla ennen starttia reilun viisi senttiä. Tuttuun tapaan tehitiin Joukot ja marrsittiin ihan keulamiesten perään, papauksen kuultua ja ensimetreillä huomasin että saan hyvät asetelmat ja siittä on hyvä jatkaa kärkimiesten kyytiä kohti sammaltunturia. sammaleen nousu mentiin aika kovilla sykkeillä kun mittari näytti 180/min. siinä meinasin eka kerran jäädä, mutta onneksi Varis tuli veto hommista pois ja vauhti muuttui sopivaksi. Siinä letkassa hiihdettiin aina jerikseltä pois ja kun järvi muuttui särkijärveen pojat alkoi mittelöimään kärki sijoista ja siinä sitten tipahti vellu kyydistä ja yksin hiihtelyä oli kymmenen kilometriä. Siittä eka vitosen jaksoin pitää kohtuullista vauhtia mutta sitten meni kävelyksi ja kaksi meni ohi ennen maalia. kuitenkin sijoitus oli kahdeksas, eli eipä olis ennen paukkua uskonut todeksi tällaista hiihtoa, keski syke 162. Tiistai päivä meni tutun kaavan mukaan ja käytiin pertsaa lipsuttelemassa, nyt tällä kertaa torassiepissä munkki kahvilla. Jotka jäi syömättä ja juomatta kun paikka oli laitettu kiinni.
Illalla saimme matalaan mökkiin uusia lapponia hiihtäjiä Tarja ja Juhani, jotka oli ihan neitsyt matkalla lapponia hiihtoon ja pääsivät heti keskiviikkona korkkaamaan lapponia hurmoksen. Tiistai illan ohjelmaan kuului vielä tuttu suksen voitelu sessio. Keskiviikkona linja-autolla vuontispirtille. Asettuminen lähtöviivalle ja nyt pääsi ihan virallisesti eturivin mieheksi. Aina ollaan mietitty nousun alussa olevaa pullonkaullaa kuinka se on kapia ja aikaa vievä kohta. Aija patinoissa on tähänkin kohtaan tullut vaikka minkälaista parannus ehdotusta. Mutta mulla on kaikkein paras ehdotus. Kun pamahtaa, hiihdä tarpeeksi kovaa jotta olet pullon kaulassa ekana, ei muuten ole ahdasta. Kannattaa kokeilla, ainut huono asia siinä on että on suuri pelko että joutuu nousun vetämään, mutta ei sekään huono vaihtoehto ollut, sai hiihtää omaa vauhtia. Elikkä vedin sitten koko letkan ylös ja monnttelin mutkassa näin ensi kerran letkan taakseni, kärkiletka seitsemän hiihtäjää jonka jälkeen tuli reilun minuutin väli jossa tuli pää joukko, joka taasen aiheutti hämmennystä maalais pojan päässä. Varis sitten lähti alamäessä karkuun lujemmalla alku vauhdilla, jota sitten muut kärki miehet alkoivat hurjana ajamaan takaa ja tavallinen tallaaja taasen pyritti päätään että, mihin tässä taasen joutui. No Varis meni menojaan ja vellu roikkui muitten perässä, Pallaksella oli noin minuutti eroa Varikseen. Matka jatkui kohti maalia ja pikku hiljaa siittä muutama jäi ja toiset jopa pääsivät karkuun. Kovan taistelun jälkeen sijoittuin kuudenneksi ja keski syke kertoo vauhdin jota mentiin, joka oli 172. tämä oli hurja hiihto, taisteltiinhan siinä edellisen viikon sm mitali miehen kanssa samoista sijoista. Torstaina upeassa auringon paisteessa makkaran paisto lenkki pertsalla. Perjantai aamun noustessa pakkanen oli kirinyt oloksella -15 asteeseen ja matkalla auton mittari näytti jopa -28 astetta pakkasta. Lähtöä siirettiin puoli tuntia, joten startti tapahtui yhdeksältä ja pakkanen oli lauhtunut -15 asteeseen. startti tapahtui ja eipä tämä poika jaksanut enään ampasta kärkeen vain jäi kiltisti kären taakse. jossa roikuttiin vähän aikaa, jonka jälkeen jouduin antamaan periksi. mutta reilun kympin jälkeen sain kärki letkan uudestaan kiini, jossa roikuin sioskurun nousuun asti. Tämän jälkeen matkan teko jatkui yksin kun eräs toinen edellisen viikon sm mitalli mies oli sen verran kaukana takana etten jaksanut sitä odottaa ja vauhti olisi ollut sellaista että retki hiihtäjätkin olis hiihdelleet ohi. Sain kuitenkin muutaman miehen matkan vanhetessa kiini joitten kanssa hiihdeltiin sitten lähemmäs maaliin, jonka jälkeen ratkottiin loppu sijat. Erot oli pallaksella kuusi ja puoli minuuttia ja maalissa kymmenen minuuttia. Tämä hiihto oli väsyneen miehen taistelua ja päättyi kuitenkin mielestäni voittoon kun eroa kärkeen ei tullut sen enempää ja kuitenkin sija oli loistava seitsemäs. Koko viikko oli loistava, kokonais kilpailun kuudes ja en olis itsekkään lyönyt näitten sijojen puolesta rahojani likoon. Omat tavoitteet olivat sielä viiden toista kahdenkymmen joukossa. Palkinnoilta tiputtiin mutta ei haitannut, koska paras palkinto oli sisällä, oma mieli ja onnistumisen tunne.
Viikkohan ei tietenkään tähän jäänyt kilpailujen osalta, sillä matka jatkui lauantaina hettaan ja paloaseman kellariin, Sunnuntai aamuna starttaa saami ski race johon lähden rennommin mielin. Kylmä keli jatkuu, lähdössä -20 pakkasta ja ilmassa pakkas sumu, joten aurinko ei pääse lämmittämään. Lisäksi matkalla oli vasta tuuli, joka teki kelistä todella kylmän ja palelutin naamani aika pahasti, sillä paleltumat meni ja on nyt tummana. osista on nahkakin kuoriutunut Säntäsin matkaan kakkos letkassa, jonka vauhti tuntui mukavan leppoiselta, vaikka siinä oli samat hiihtäjät kenen kanssa hiihdin kilpaa vuosi sitten. Keski syke oli 65km.iin saakka 142. Jonka jälkeen lähdin hiihtämään 150 sykkeellä ja letka pieneni vähitelle ja 80km:in kohdalla huomasin olevani yksin. Maaliin tulin seitsemäntenä 12 minuuttia kärjelle hävineenä. Raskas oli viikko, mutta mieli kevyt onnistumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti