7. Muddy-X ja Kelluvat Pitkospuut

Muta-X on varma kevään merkki, vaikka talvihan ei ole tänä vuonna vielä edes päättynyt. Isosyötteelläkin on vielä huippuhiihtokelit yöpakkasten siivittämänä. Mutta ei auttanut kuin etsiskellä MTB-varustusta urheiluvälinevaraston uumenista. Tänä vuonna tiedossa oli puoliurbaania menoa ja Sepen sekoitukset arvaten myös varmasti kuran, mudan, lumen ja jään liukastamia mutapolkuja sekä tulvivia ojia... Kahden vuoden takaa vielä takaraivossa jyskytti painajaismainen Kalimenojan tetsaus kulkusia myöden ravassa, eikä tälläkään kertaa tämä etiäinen ei ollut turha...
MTB:tä ei ole vielä ehtinyt ulkoiluttaa - viime viikot on tunteja ja pisteitä keräilty rutosti Finnairin siivillä. Pyöräreisi pääsee siis talviturkista, mutta  sounot - viivalle on mentävä...
Edellisillan pastaparty lipsahti paksumahaiseen tapaan pitkäksi: pastaa upposi kattilallinen ja punaviinin siivittämänä jälkiruokaviinien kanssakin tuli tehtyä quatro-bogi. Aamu olikin sitten tunkkainen ja ennusteen mukaisen ihanan räntäsateen lisäksi silmien haukan katseen tilalla oli jo lähtiessä utua.
Kartat saatua reittisuunnittelu oli suurpirteinen. Nyt ei jaksanu hirveästi pohdiskella. Pyöräteitä kun ajellaan niin matkaa saa nätisti mittariin, mutta loppumatkaan on  varattava variaatioita a-la intuitio.Alku meni letkajenkan tahdissa, mutta Jussilla tuntui olevan reiskassa kipinää ja kaveri veti kaulaa heti alkumatkasta useita minuutteja. Onkohan peli jo pelattu? Alkumatkasta urbaanirastien jälkeen päästiin Kalimenojan tulvivassa laaksossa maistelemaan Sepen houkutteita Kalimenojan tulviessa satoja metrejä alavilla räme/niittyalueella. Pitkoksien  päässä rastilla näin että Jussihan siellä pitkoksilla tetsaa. Ei jumalauta, siellä se menee keskellä valtamerta - vettä tulvii joka puolella! Kaukola nappas rastilla kiinni ja huikkas: "tottakai suoraan on mentävä..." ja niinhän siinä meikäläistä taas vietiin.Vesi on hyistä, parin askeleen jälkeen huomiona, että kelluvat pitkokset ei kelluta paksumahaa. Polvia myöten aluksi, sitten reiskaa myöten, ja sillan jälkeen antikliimaksi - kulkusia myöten kohmeveessä. Meno vaan parani tulva-aluetta hortoillessa ja lopuksi josain montussa tai ojassa  kainaloita myöten pyörää pään päällä kannatellen. voi PRKELE. ei ollu pikataival ja boonuksena kokovartalokylmäspray. Takas kuivemmalle maalle lumeen päästyä oli pakko hölkötellä verta kiertämään jaloissa. Rasti talteen ja mutapolulle...
Alkumatkasta oli ketjut tipuneet 2 kertaa – tuore ketju pitäs ehtiä ajaa sisään sano mekaniikko. No muttakö ei ehtiny lenkille, ni sitte voimasiirto paukkui ja naksui. Kolmas kerta ketjut irti todensanoi ja  korjaus lennosta ajaessa johti eturenkaan sortamiseen ja  lipsautti paksumahan tienvieriojaan pää eellä... ja ojahan olki täynnä lumisosevettä. Vettä kauluksesta sisään, lämpökinttaat täynnä vettä, joten näilläkö nyt mennään? matkaa ei oo onneksi ku kolme tuntia enää hyytävässä viimassa. Voi PRKELE.
Meno jatkui tökkien ja seuraavilla rasteilla tuli lunta tupaan huonomman reitin ja taasen hoopoiluvirheen takia. Tunnelma ohjaamossa alkoi olla sään mukainen...

Jäälin montulta meno jatkui kuiteskin taasen hyvänä ja Saaran tallille asti pätkä meni ihan jees. Kunnes taas Ritaharjuun päästessä keskittyminen herpaantu kioskiajeluksi ja aattelin että josain vaiheessa oikialle ja päähän ni sieltä se rasti itekseen vastaan tulee, muttei tullukkaan ja kaiken kukkuraksi vejin kunniakierroksena mäntykankaalla 400m täyttä laukkaa. Ei ollu rastia. Aivan pölijää hommaa - ei ajatuksen häivääkään ohjaamon puolella. Pysähyin tutkiskelemaan karttaa ja V-S-P:n siivittämänä löysi helposti rastille. Kartta on suunnistajan ystävä.
Tästä lannistuneena päätin jättää iki-ihanan Kalimenkylän tänä vuonna morjestamatta ja käänsin paskanmakusen Cuben kohti Patelaa. Ajellessa imin pahaa dexalia ja ruoskin itse itsekseni tuttua pölijää.
Piristeenä onneksi Patelasta Sepe oli löytänyt hyvät rastipisteet ja ne hissukseen kierrrettyä suunnitelmana oli ajaa varman päälle 71 ja siitä nautiskelemaan bonuksille. 81:ltä lähtiessä hooposin puolivallattomasti vielä lisäminuutteja hukkaan kiertämällä Patelan puolta. Meno ei maistunut reidelle, mutta aikaa oli vielä soppelsiti. Minkkitarhalle kartan mukaan piti päästä kasvitieteellisen helposti kautta... MUTTA eessä korkia AITA. Uukkari ja kiertämään, salamannopea uusreititys. Lähin kiertämään ja päädyin tetsaamaan suolla pyörä niskassa tovin - ei, ei, ei - sulaako tähän bonusrastien mahkut!? Minkkitarha kuiteski löytyi ja kello tikitti jo sekunteja pulssin tahtiin. Leima lappuun, leuka rintaan ja etiäpäin lumihangessa sano mummoki joskus. Päätin että aita ei ole este vaan hidaste ja heitin cuben aidan yli ja floppasin 2-metrisen aidan yli vetreillä reiskoilla. Enää jäljellä oli vielä humanistinen tutkinto yliopistoalueella, joka alkupyörtyilyn ja kartan pyörittelyn jälkeen oli tosinasta bonusrata, hauskaa ja lopulta maaliinki ehti rullailla reilusti ennen kongin kumahtamista. Ois tuosa vielä Kaijon grillillä ehtiny ekstrabonukset noukkaamaan...
Kummallista reissussa oli se, että mehua ei menny ku litra ja mitään muua en saanu rikki tällä kertaa kuin pääni... Loppu kuiteski hyvin ja Sepen sauna sulatti kohmeiset varpaat ja synkimmät fiilikset. Päälle vielä makiat fajitakset ja vire alkoi kääntyä mukavan puolelle reilusti ;) Nyt sitte oliki jo kiire seuraavalle voileipäkakulle...

Suurkiitokset Sepe taas kunnon takuusetistä - hyvä rata "tutuhkolla" alueella ja maittavia uusia pisteitä!

http://www.tulospalvelu.fi/gps/20120506muddyx/?v=4