sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Transalpinen maalissa!

Onnittelut raakan urakan läpitarpomisesta!

Reissuhan ei oo mitään nuorisuomi-meininkiä. Välillä hurjia nousuja, jyrkkää jotosta jopa 1,5km ylöspäin tauotta ja ne alamäet... Kivikkoa, irtokiveä, mutaa.
Hurjia vuorenharjanteita, vesiputouksia, vaijereilla höystettyjä laskuja ja nousuja huikeilla Alpeilla. Tässä tuntemuksia tuoreeltaan suoraan Italiasta Sextenistä tavoitetuilta maalissa olutta hörppiviltä paksumahoilta PM tietotoimiston eilisestä sumuisesta haastattelusta:
"Eka pävät, ei jarruttelua, meno maittaa ja on reipasta. 3 päivänä  royal stage, joka rauhallisemmin. Wengenin syöksyrinne ylös, ah! Valitettavasti sumussa näkyvyys huono.
Jalat kovilla:
2 pv jälkeen kynnet mustana. Kynsien läpi omatoimisesti itseoppineena mengelenä mätä pois, kuumalla lemmarilla  poraten reiät pottuvarpaan kynsiin. Toimii! No, TAR-Lekurit puistelee päätä...
Keltasta visvaa tursuaakin salomoneista loput päivät ja Salomonitkin lopulta pettää vielä, repiää varpaiden kohilta. 
5 päivä alamäki voittosta... Pikkuvarpaat pazkana. Kengät hajos sivusta, mutta ei auta, mukana olevat muut parit ei mee jalakan ku jalat uber-turvoksissa! Reklamaatiota - Salomonille vai varpaiden valmistajille?!
6pv Kake joutuu valitettavasti sivuun polven sanoessa ei enää, vaikka pää ei sano! Tylsä etappi, jolla paljo asvalttia mutta lopussa 23-30  sairas 1,5km nousu, helevetin jyrkkää mäkiä ylös. Ja sokerina huipulla, pirullinen lasku alas reijet huutaa apua alaspäin mennessä koko ajan.
7 pv ja todellista jaakopin painia: kuuma, vaikeita nousuja ja laskuja irtokivillä. Liukastelua, jyrkkää. Aivan Sairas pätkä. Eväätki on lopussa. Äijä aivan niitissä. Ei jaksa syyvä, horkasssa. Väkisin pitsa naamaan, toinen takataskuun kotimatkalle ja kyytipojaksi kokistakin. 
Viimenen päivä sinnillä (tainnu olla jo pikkusen aiemminki käytössä), varmasti maaliin!! Taasen tavaramerkiksi muodostetulla sauvakävelyllä pojat maaliin! Loppuviitotuksella kuiteski hyvääkin oloa, huippufiilis - kidutus lopussa. 

Maalissa pohkeet 2 kiloa turvoksissa. Wellu veti viikon hymy naamalla. Ei mitään ongelmia, alun jäläkeen helppoa menoa. Tylyä. Kone.

Ens vuonna uuvestaan? 'numero johon yrititte soittaa,  ei ole tavoitettavissa'...
Tämä Alppi-mysli herkkukokkareineen hiljenee Paksumahojen osalta tähän. Mission accomplished ja kuulemma tämä herkuttelu on nyt tässä. 

Poijjaat lienee Anonymous Runners klubilla ens viikolla. Ja oon varma että lipsahtavat mukaan happy hourille, mitä on tarjolla esim Syötteen Huippukympillä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti