Shanghai Marathon

Takana jälleen viikonlopun mittainen maratonmatka. Kohteena tällä kertaa naapurikaupunki Shanghai. Matkan hauskin ja samalla myös hermoja raastavin osuus oli automatka pelipaikoille. Kuskiksi oli, tottahan toki,  valikoitunut paikallinen uusavuton urpo, joka ajaa auton vaikka mereen taikka talon seinään jos navigaattori niin sanoo. Tulipahan taas todistettua että lyhin reitti ei aina ole se nopein. Etenkään jos kyseessä on lähes 20 miljoonan asukkaan suurkaupunni ;-)

Pienien seikkailujen jälkeen saatiin joka tapauksessa haettua laput kisatoimistosta ja parkkeerattua bussi hotellin pihaan. Pikainen check-in ja aikainen illallinen viereisessä italialaisessa ravintolassa; pizzaa ja kaljaa, niillä kulkee, heh.

Iltakahvin saaminen tuottikin jo tuskaa, kun kaksi löytämäämme SB’tä oli kiinni ja kolmatta ei selväsanaisista kiinalaisohjeista huolimatta löytynyt: ”kääntykää oikealle ja kävelkää niin pitkään, että SB tulee vastaan”. Heh heh, kaupungissa jossa noita nojatuolikahvikoita on enemmän kuin Suomessa korttelibaareja, SB tulee varmasti vastaan ennemmin tai myöhemmin, kun kaupungin läpi vievällä kadullakin saattaa olla mittaa kymmeniä kilometrejä. Meiltä loppui usko ja ryypättiin iltakaffet Pasific Coffeessa hotellia vastapäätä.

Aamu alkoi auvoisasti kellon kilistessä 4:30. Ei kait se auta, sämpylä ja banaani naamaan, ja sitä rataa. Vilkaisu verhon välistä syventää potkurin jälkiä kuivilla otsilla, vettä sataa. Sääennusteen mukaan sen pitäisi loppua noin 6-7 aikaan, siis starttiin mennessä. Ei muuten loppunut. Lämmintäkin alle kymmenen astetta.

Kuudelta syöksyttiin jätesäkkeihin verhottuina hotellin ovesta ulos ja lähdettiin kahlaamaan kohden Bundia. Sata metriä hotellin ovelta ja minä astun suoraan kunnon rapakkoon. Voi hevon#$%, kenkä on vartta myöten märkä ja ihana lotinaa tuleekin seuraamaan minua seuraavat neljä tuntia. Vaihtovaatteiden saamisessa bussiin koetaan jälkeen kiinalaista organisaatiokykyä parhaimmillaan. Minulla käy säkä, kun bussi on n. 50 lähtöviivasta ja muulta liikenteeltä suljetulta kadulla. Osa busseista on parkissa kadun laidassa, jossa aamun pimeydessä huristelee valottomia autoja ja salakavalan äänettömiä sähkömopoja. Selvitään kuitenkin kaikki kaaottiselle starttipaikalle. Kiinalaiseen tapaan lähtökarsinassa muiden seassa on lapset, siskot, veljet, mummot, vaarit, jne saattamassa sukulaista matkaan. Koita siinä sitten juosta, kun osa porukasta ei liikahda lainkaan, vaan vilkuttavat horisonttiin katoavalle iskälle.

Itse pääsin lähtemään maratoonareiden A-ryhmästä läheltä lähtöviivaa tietämättä että meidän lähtöryhmän eteen pääsettiin jossain välissä arviolta noin pari tuhatta parasta kaveria ja oikean puolueen jäsentä takaamaan, että TV-kuvissa näkyy oikeat henkilöt. Onneksi lähtöpaikkani oli kuitenkin siedettävä ja noin 500 metrin tönimisen ja roskakasassa kahlaamisen jälkeen tie oli auki omavauhtiseen juoksuun. Edellisen blogin mukaisesti tavoitteena oli juosta omien maratonien top kolmoseen, elikkä alle 3:14. Sen vuoksi Garminiin oli säädetty kilometrivauhdiksi 4:30. Tarkoitus oli myös pitää sykkeet alle AnK’n. Homma pelittikin hyvin ja tavoitevauhti säilyi tarkkana koko matkan ja keskisykekin jäi reilusti alle rikkomattoman kynnyksen. Kilometrikohtaista heittoa vauhdissa toki tulee ruuhkista, korkeuseroista, juomapaikoista, tuulesta, yms johtuen. Sen verran piti tasaisesta vauhdista poiketa, että vaikka näissä ruuhkaisissa massatapahtumissa on pakko mitata vain nettoaikaa, niin loppusuoralla piti ottaa pikku ryykeli, jotta myös bruttoajan saisi painettua alle tavoiteajan. Tarkasti otettuna sekunnin alle eli 3:13:59, nettoajan ollessa 3:13:23. Tuolla ajalla näissä kinkereissä saa sijoitukseksi 268, luvun josta moni maraton Suomessa olisi tyytyväinen, siis jos se olisi osallistujamäärä. 

Sarikin juoksi oman ennätyksensä puolikkaalla vaikka ensimmäiset kilometrit menivät ruuhkasta johtuen 6-7 min/km vauhdilla. Kun lähtee sieltä mistä ohjeiden mukaan kuuluukin niin brutto- ja nettoaikojen eroksi tulee 5 min. Sanomattakin selvää, että lähes kaikilla sadan joukkoon puolikkaalla juosseella lokaalilla tuo ero oli vain sekunteja vaikka puolikkaan juoksijoiden piti lähteä maratoonareiden perästä. Ennätyksiä tuli myös muilla meikäläisillä. Henkka takuuvarmaa kehitystä osoittaen nipisti taas muutaman minuutin ajastaan heti Mikon, nuoren ensikertalaisen perässä. Jari takuuvarmasti bussin parhaana puolikkaan juosseena miehenä. Naisten sarjassa Mari ja Natta nappasivat Niken palkintokassit mainioilla ajoilla top satasessa. Timo urheasti vaimon vierellä loppuun saakka. Vierailevana tähtenä, mutta vaki Paksumahana Timo H läpsytteli maran kevyellä jalalla ja negatiivisellä splitillä huippuaikaan (varmaan ensimmäistä kertaa vasten omaa vakiotaktiikkaansa: ”kannattaa juosta alku kovaa, kun lopussa sippaa kuitenkin” ;-). Hangzhoun pariskunta käsikädessä ja korvasuussa maisemista nauttien.

Iltapäivän saunomisten ja brunshin jälkeen parin tunnin bussimatka kotiin odottamaan uusia seikkailuja, elikkä uudenvuoden kymppiä ja tammikuun maratonia Honkajoelle, jonne olisi tarkoitus mennä sen kolmannen, Bentleystä haaveilevan Timon kanssa.