Mission Lapponiahiihto yksillä sauvoilla.
Kun on kolmessa edellisessä Lapponiassa katkaissut sauvansa ja kerran murtanut kätensä niin tavoitteena ei voinut olla enempää eikä vähempää kuin ehjänä ja yksillä sauvoilla.
Day 1: Keimiön Kiekerö 60km
Ensimmäinen päivä on aina lähdön kannalta kriittisin, kun kaikilla on virtaa ja kiire. Se täytyy ottaa varovaisesti. Vuokattihiihdosta viisastuneena päätin viedä sukset viivalle hyvissä ajoin, ensimmäisenä J. Paukusta matkaan kapealla luistelulla ja lyhyellä sauvatyönnöllä, jotta selviäisi ehyenä pahimman yli. Vellu ei selviä aivan yhtä hyvin vaan pääsee matkaan vasta lunta suudeltuaan. Kovana lähtijänä hän kuitenkin nappaa keulan kiinni jo eka nousuun. Oma paikkani löytyy helposti ja matkaa taitetaan leppoisasti. Sammaleen nousussa päätän parannella asemia tasaisen reippaalla ana-k-vauhdilla. Mäen päällä vielä kiristys, jotta saan edellä menevän letkan kiinni. Tästä on hyvä jatkaa. Jeriksen jäällä päästään yhteisymmärrykseen vetovuoroista. Jokainen vetää minuutin kerrallaan. Jos vetovuoro ei maistu niin sitten ei ole lippua tähän junaan vaan täytyy tyytyä hiihtelemään yksikseen sopivan matkan päässä. Lopussa tasaisella vauhdilla sijoitus nousee vielä muutaman pykälän. Hyvä avaus Paksumahoilta. Sari 8. Vellu 25. J.Oksa 32. Mika 37. Arska huoltomiehenä. NARKS!
Day 2: Himmelriikki 50km
Joskus olen toivonut, että lähtösuora jäällä olisi pidempi, mutta nyt tuntui ettei se lopu koskaan. Vaikka vetää nasta laudassa niin porukkaa vetää ohi vasemmalta ja oikealta. Armahtava nousu tasaa vauhdin ja pääsen parantelemaan sijoituksia matkalla Montellin majalle. Syvä kumarrus tälle pyhälle paikalle. Meno tuntuu helpolta ja leppoisalta. Eka juottopaikan jälkeen nykäisen edellä menevän ison letkan kiinni. Paljon tuttuja näköjään. Leppoisaa menoa, välillä jopa pk-sykkeillä aina Toraslammelle, jossa Lapponian veteraanin Vuollon kanssa kiristetään vauhtia ja päästään hieman karkuun. Suojuotilla, vastatuulessa iso letka ajaa meidät kuitenkin uudelleen kiinni. Odotellaan siis seuraavaan mutkaan, jotta päästään sivutuuleen ja nousuihin, joissa peesistä on vähemmän hyötyä. Mika nykäisee ja ollaan kahdestaan. Takaa tulee vielä pari kaveria mukaan kirraamaan vauhtia. Mika vetää viimeiset nousut reippaasti ja lopussa otetaan miehestä mittaa ihan tosissaan. Eroa 0,1 sek, josta toipuminen puhekuntoon ottaa muutaman minuutin molemmilta. Sari 8. Vellu 16. J.Oksa 35. Ja Mika 36. Arska huoltomiehenä. NARKS!
Day 3: Karra Huikonen 80km
Kuninkuusmatka, jossa hitaatkin ehtivät letkan vauhtiin. Suksi on metsän siimeksessä todella nihkeä ja sykkeet korkealla. Va ei se auta, tuo letka on saatava kiinni. Tunturissa armoton tuuli hillitsee menohaluja ja letkasta putoaa pysyvästi jos rako edellä menevään kasvaa. Suksikin alkaa taas huilata. Hyvä letka tutussa seurassa ja sopivalla vauhdilla. Pari kilsaa ennen Pallasta Heli nykäisee letkan palasiksi ja matka jatkuu 4-5 hiihtäjän vuorovedoilla. Homma tuntuu erityisen hyvältä silloin, kun muiden vetovuoroilla meno tuntuu leppoisalta. Ennen Toraslampea edellä näkyy iso letka. Sovitaan, että vedetään se kiinni ennen suojuottia ja sen jarruttavaa vastatuulta. Näin tehtiin ja vauhti tuntui lähes pysähtyvän letkassa. Parantelen sijoitusta letkassa matkalla ollakseni valmis kirraamaan samassa paikassa kuin Keskiviikkona. Viimeiset 3km tasaisen reippaasti ja osa letkassa sipanneista jää tällä matkalla jopa minuutteja.
Sari taas 8. (sauvarikosta huolimatta). Vellu 17. J.Oksa 29. Mika 47. Arska toipilaana ja kylmiltään 64.
Kokonaistuloksissa Sari 7. Vellu 18. J.Oksa 27. Mika 32. Hyvät sijoitukset veteraaneille.
Niin ja niistä sauvoista…. Niinhän siinä taas kävi, että sauvakaupoille jouduttiin tälläkin kertaa. Nyt sain omani katkaistua keskiviikon loppuverkassa, kele. Outi katkaisi omansa torstain makkaranpaistolenkillä ja Sari perjantain lähdössä. Kiitos Rintamäen Janille joka puhelinsoitolla nosti hyllystä sauvat sivuun odottamaan ostajaansa. Vellu taikoi Tokolla taas sellaiset luistot pohjaan, että sai suu korvissa hiihdellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti