Kärkkäinen Challenge

Saavuimme aamulla klo 7 Iihin Illinsaareen. Edessä oli Kärkkäinen Challenge, 12 tuntia suunnistusta, pyöräilyä, uimapatjailua, rullaluistelua ja jotain muuta. Loppu selviää myöhemmin kunhan saadaan kartat, tai viimeistään tehtävärasteilla. Paksumahojen joukkueessa tällä kertaa mukana Kake, Joksa ja Vellu.

Ennen kisamateriaalin jakoa kävimme vielä lyhyen keskustelun siitä kuka ottaa suunnistusvastuun. Valinta oli helppo sillä Joksa ei näe karttaa ja Vellulla on vähemmän kokemusta suunnistuksesta, joten vastuu suunnistuksesta oli Kakella.

Hyvissä ajoin ennen paukkua saatiin kartat ja kisaohjeet. Reitti laadittiin kohtuu nopeasti ja pläni oli valmis. Pientä hermostuneisuutta oli havaittavissa, vaikka osalle joukkueen jäsenistä kisa-alue oli jo ennestään tuttu:)

Kisa alkoi prologilla. Illiin oli ripoteltu läjä rasteja, jotka sai käydä vapaassa järjestyksessä Rogaining tapaan. 12 tunnin kisa-aika jyskytti kaikkien päässä ja jokainen hoki vuorollaan että nyt rauhallisesti, ei passaa aloittaa liian kovaa, pk:lla mennään. No, aloitettiin sitten hiljaa ja ero kärkeen venähti yli kolmeen minuuttiin lyhyellä pätkällä.

Vuorossa oli rullaluistelu. Kulku oli hyvää ja etenemme rennon reippaasti ensimmäiseen Questiin Kärkkäisen pihalle. Tehtävänä oli laskea parkkiruutuja määrätyltä alueelta. Laskettiin ruudut hitaasti ja varmasti, kahteen kertaan. Nyt ei passaa ottaa penalteja. Ilmoitimme tuloksen ja oho, ei menny ku vajaalla 100 ruudulla pieleen. Ei voi olla totta! Aloimme jo epäillä järjestäjän laskeneen ne väärin, mutta ei mennyt selitys läpi. Ei siinä auttanu muu kuin jäädä nöyränä kärsimään 15 minuutin aikasakko ja katella ku moni muu jatkoi matkaa... Viimein pääsimme jatkamaan matkaa kohti Virpiniemen hyppytornia, edelleen rennon reippaasti pk:lla, välissä lipsahti vähän vk puolelle. Meno tuntui helpolta.

Hyppytornilla odotti seuraava Quest. Pienen odottelun jälkeen saimme valjaat päälle ja kiipesimme ylös: tehtävänä kiertää torni alakautta ympäri ja leimata rasti. Tehtävä suoritettu, paitsi yks bonustehtävä. Vellulla tipahti sykemittarin lähetin tornista maahan ja se piti etsiä ennen kuin matka jatkui.

Rullaluistimet kohti Illiä ja syy helppoon menoon selvisi kaikille heti. Vastatuuli koko matkan, vaan se on kaikille sama. Mono oli syönnillään ja otimme kärkeä kiinni.

Seuraava osuus oli ennakkoon eniten mietityttänyt uimapatjailu. Ei muuta kuin enempiä miettimättä patja kainaloon ja kohti ensimmäistä rastia. Ekassa rantapajukossa kuului "Piuuu..." ja perään epämääräistä muminaa. Vellun patja meni puhki... Vesistön ylitykset meni sitten kaavalla: puhalletaan patja täyteen, vesistön yli ja taas puhalluksia ennen ylitystä. Viimeinen ylitys meni jo rutiinilla eikä patja ehtinyt tyhjentyä liikaa ylityksien aikana:) Niin ja muuten se sykemittarin lähetin jota vaivalla etsimme Virpiniemessä, on nyt remmeineen jossain Illin suvannon pohjassa:)

Frisbeen heitto pienen renkaan läpi onnistui rutiinilla. Pääsimme nopeasti juoksuosuudelle kohti Kestilän piippua, jossa odotti seuraava rasti. Muutama rasti metsässä ja taas puuduttava juoksu takaisin Illiin. Meno hidastui ikäänkuin huomaamatta mukavuusalueelle niitä näitä poristessa.

Vuorossa oli puujalkakävely, kamppeiden vaihto ja pyöräosuus. Edessä oli piiiiitkä väli seuraavalle rastille Yli-Iin ja Kiimingin välimaastoon sekä viimeinen Quest.

Oulurastit oli sattumalta Viitajärvellä, ja tehtävään kuului suunnistus rasteilla. Suunnistuskengät jalkaan, tai voihan olla että joku lähti matkaan pelkillä pyöräilykengillä:) Luonnollisesti ekalle rastille piti siirtyä ison märän suon yli. Kartturi juoksin keulassa nenä kiinni kartassa suonsilmään, ja tietenkin kaikki muut paksumahat perässä. Viilentävä mutakylpy ja ihan ilmaiseksi! Jotkut kuulemma maksaakin näistä:) Kierrettiin rastit rutiinilla ja takaisin tullessa osattiin jo välttää suon pehmein kohta. Taas pyörän selkään ja loppuja rasteja hakemaan. Rasteja tuli ja meni kunnes lähdettiin etsimään rastia jossa pitäisi olla joku muinaisjäännös. Rastille piti mennä jalan. Suon yli oikealle kankaalle ja rastia kohti. Tä... kartassa on keltainen alue, ikään kuin aukea ja edessä näkyy laaja hakkuu. Kartta ja maasto ei vaan tunnu täsmäävän. Hakkuu on eri suunnassa ja koko eri kuin kartan keltainen alue. Nyt ei enää tajua, pyöritään kankaassa ja toivotaan että rasti löytyisi, vaikka sattumalta. No ei löydy, rastin on oltava jossain muualla. Onneksi porukassa on vielä joku järkevä joka sanoo ettei muinaisjäänne voi olla hakkuulla. Jatketaan nöyrästi eteenpäin ja viimein rasti löytyy.

Nyt ei muuta kuin maalia kohti! Välillä on vielä muutama rastipiste, ja ne löytyy helposti. Matkalle mahtuu ilmaveivi tangon yli, muttei mitään ihmeellistä:) Loppua kohti meno kiihtyy, ja saavumme maaliin ihmeen hyvävoimaisina. Tuloksena kolmas sija ja aikaa kului reilu 10 tuntia, kuitenkin reilusti alle ratamestarin arvion.