Kärkkäinen Challenge 2015 - tavoitteena "Häröilemättä oman suunnitelman mukaisesti"

Kello nakutteli jo iltakymmentä päivää ennen Iin Kärkkainen challengea (http://karkkainen-challenge.fi/), kun Tykinkuulan kanssa vielä mittailtiin rastivälejä ja puntaroitiin vaihtoehtoja tyhjentyneessä Autokeitaassa. Homma vaikutti olevan bueno. Alun rogainingissa poimitaan pisteet järkevästi ja säästetään aikaa juoksuun ja bensaa pyöräilyyn. Melontaosuus askarrutti, mutta tehdään mitä pyydetään ja reagoidaan Questiin "rauhassa". 

Tussia karttalehtiin ja muovit pintaan. Näillä mennään. Hetkeksi takaisin Ouluun kokeilemaan, tulisko uni silmään. Viivalla aamulla vastassa näytti olevan kovakulkuisia ja kevytjalkaisia nuorisojoukkioita... mutta peli ei oo pelattu ennen loppuleimauksia.

Prologi

Joskus aiempina vuosina ennakoimme prologissa jopa yli ratamestarin kujeet ja tuloksena kehitimme rimpuiluja esim. Rokuan hotellin katolle ja ryntäyksen kampaamoon ilahduttamaan permanentattavia. Nyt otamme startin "rauhassa": onko ratametsuri tehnyt jäynän? Yritetään olla oivaltamatta liikaa, mutta samalla bongata jutun juju. Tajuttiin aika heti muutaman muun joukkueen kanssa, että on ihan turha rynnätä Kärkkäiselle sisään. Arvataan suoraan, annetaan väärä vastaus (parempi kuin vanha nallekarkkien hotkasutaktiikka), otetaan Jukalta verbaalista piiskaa ja rynnätään sakkokierrokselle nipussa. Ratkaisumalli kelpaa valvojalle - sakkoringille siis... Viime vuonna nimittäin vatuloitiin 15 minuutin parkkiruutulaskemisen jälkeen väärä vastaus ja odoteltiin korvat punaisina ja reiskat kuumina penalty loppuun.

Osuus 1 - maastopyörä + melonta ja vesileikit

Prologista suoraan maastopyörillä melat tanassa teipattuina pyöriin kohti Questia ja melonnan starttia. Wellu pisti 26”:n sellaiseen lentoon, ettei tarvinnut huudella vetovuoroja ja yhdessä luikauksessa oltiin rannassa. 

Quest: puhalla kumivene, kaks melloo, yks ajjaa MTB:llä tietyille melonnan rasteille. Wellu puhalsi veneen varalta kahesti täyteen - eka yrityksellä ilmaa liikaa (?) ja tulppa tussahti pois paikaltaan ja eiku uusiksi. Onneksi Wellulla happi huilaa. Ohjeet luettiin tarkkaan ja moneen kertaan: "Kumivene kulkee mukana koko ajan, GPS pitää olla melojilla, tietyillä rasteilla tulee olla MTB:n kanssa yhtäaikaisesti, jne." 

Matkalla näkyi monenlaista taktiikkaa ja ohjeiden soveltamista veneen ja GPS:n kuljettamisen suhteen. Sounot, me mentiin ohjeistuksen mukaan oma reitinvalinta lukittuna. 

Pitkällä melontapätkällä tosin Wellulle arvuuttelin, että niinköhän tehtiin oikea ratkaisu kun siirryttiin vesille sen sijaan, että oltaisiin tehty rantautuminen ja jatkettu matkaa jalan kumivene kainalossa. Samalla poristiin, että nyt pääsi Hänkki helpolla, kun ajelee rauhassa polkuja pitkin, kun me tällä tahkotaan melat tanassa. Niemen nokassa Tykinkuula taas vastassa, läpsyt ja matka jatkuu. (MTB mies sai kuulemma tarpoa aika mukavan märkiä ja syviä uria. Hjuva hjuva!)

Hyvin vedettiin kuitenkin ja taktisesti jätettiin rasti 31 väliin. GPS-seurannan perusteella nopeimmat  "juoksivat veneineen" hakemaan tämän rastin 3min/km vauhtia J. Me ei oltais siihen pystytty. Ja muutenkin tuo kolme pistettä olisi vaatinut meiltä liian paljon bensaa, joten setämiehet päättivät säästää suunnitellusti paukkuja iltapäivään. Paluumatkalla taas Wellulla virtaa reisissä ja matka taittuu hymyssä suin?!

Osuus 2 - rullille. Tykinkuula kartturina lintulaudan kanssa. Lintulauta ei menny ensin repun päälle tietenkään ja sitte ku ilman reppua se saatiin köytettyä paikalleen, niin reppu unehtu vaihtopaikalle! Pikku prkeleen ja täsmäintervallin kautta reppu mukaan ja lappamaan rennosti ympari Iitä. Wellu taas kovakuntoisimpana työhevosena halkomassa tuulta. 

Yks pieni kupru koululla, kun nuohottiin koululta kaikki aidat ja niiden vierustat ennen kuin palattiin takaisin tien varteen jo lähes kaivamaan puhelinta ja kyselemään ratamestarilta, notta olisko joku vienyt rastin. No mutta siinähän se rasti köllöttää silmien edessä leikkitelineessä just niin kuin kartta kertookin. Wellu ketterimpänä kiipeilyhommiin. Pitäis vissiin opetella 2000-luvun rastimääritteet. Noita ei nimittäin juurikaan ollut 70-luvun kartoissa. Rastit talteen Iin länsipuolelta rennosti ja taktinen väistö rastista 22. Kaks pistettä ja 20min, ei sovi setämiehille.

Lopuksi vielä eteläisintä rastia kohti ja taivas näyttää synkkenevän. Niskaan saadaan kaatosade hetkeksi viilentämään tunnelmaa ja rouhasemaan uusia rulliksien laakereita. No, näissä peleissä ei kannata alkaa miettimään vehkeiden tai kropan tilaa - antaa mennä vaan... 8p-rasti vielä plakkariin ojatunnelin läpi 4-tien ali kahlaamalla ja vaihtoon...

Osuus 3 - juoksu

Kartturin vaihto. Ennakkoon olimme ajatelleet, että saamme hippasta juosten rasteja hienoilla kangaspätkillä Kärkkäisen lähistöllä, mutta pieleenhän se meni: ratamestari tarjosi märkyyttä ja kurjuutta juoksuosuudella, mutta niistä aineksista nämä kisat on monesti keitetty. Taktiikan mukaisesti oltiin pedattu tälle pätkälle extra-aikaa, koska pojojen keruu käytännössä pakotti käymään kääntöpisteessä hakemassa isoimmat bojot. AerK:llä rastit tarkasti kasaan. Levykompassimiehen maastoa. Osuuden opetus: pidetään suut vaan kiinni, kun suunnistetaan ja jos kartturi pysähtyy näyttämään pikkuveijarille karttaa, niin silloin kannattaa muidenkin pysähtyä. Vaikkapa myös pissalle tai ainakin yrittää :-) . Tai sitte olla vaan ihan hiljaa ja nauttia Etelä-Iin hulppeista metsämaisemista... hengitellen hiljaa ja tasaisesti, ettei kartturin flow häiriinny. 

Huoltotauko

Kaikki mennyt juuri niin kuin pitikin ja vauhti noin AerK-keskivauhdilla seitsemisen tuntia. Hienoa! Ollaan hyvillä pisteillä ihan ensimmäisten joukossa huollossa ja kisassa "mukana" valmiina viimeselle ratkasevalle MTBO-osuudelle. Pitkä huoltotauko tarjoaa mahkut vaihtaa kuivat päälle samalla kun sudoku täyttyy. Ja laitella kaikki seuraavan osuuden kamat valmiiksi ja jopa ehtiä sisälle syömään! Lihapullat vai keitto... vai buffetti 😉 5min PM-pikaevästys ja päälle ruokalepo. 

15min ennen osuuden alkua sovitusti tilanteen tasaus ja pisteiden tarkastus - kannattava ratkaisu tämäkin. Melonnasta puuttuu 9 pistettä. Reklamoimaan äkkiä ja järjestäjien suorittama tarkastus GPS-jäljestä ja leimausrecordista tuo puuttuvat pisteet tauluun. Molemmista löytyy evidenssi leimauksesta, joten pisteet olivat vain jääneet pois excelistä. 5 min kärjen perässä MTB-osuudelle. Kyttäyspaikka... Nam.

Osuus 4 - MTB takaa-ajo. 

Kartat saadaan 5min ennen starttia. Aika paha tuo yks väli tuolla, tuumaa Tykinkuula.

Kongi meille kumahtaa 5min kärjen perään ja nuorisotrio starttaa vauhilla ja asenteella - eiku peesiin. Nyt on kyllä vauhti kohallaan. Välillä pientä peliä ja risteyksessä huikkaus "ajakaa suoraan vaan" nuorisotriolle. Polkekaa, polkekaa -  ei se ketju lopu! Kampi laulaa ja matka taittuu - maastorengas hurisee kiitollisena. Nyt mennään eikä meinata. Eikä porista. Isoksi yllätykseksi ollaan selvällä tieosuudella piikissä jo ennen ykköstä. 5 min kiinni keulaa muutaman kilometrin matkalla. Kannatti passailla alkumatkasta... Pikku himmaus vauhtiin ja kartturi  miettii edessä ilmeisesti tulevaa ratkasevaa väliä. Hyvä niin. Koska käväisi jo mielessä, että jos pojat tykittää tätä vauhtia koko MTB:n niin minun aurinkokansipaikan joutuu vaihtamaan lapiohommiin konehuoneen puolelle. 

2-3 välillä on edessä vain ikäviä vaihtoehtoja. Ei löydy nopeaa uraa - sinistä suota, kaukaa kiertoa, ratamestari varmaan kattelee seurannasta virne suupielessä, mitä ratkasuja nyt nähdään. Karsu valitsee erilaisen reitin kuin me oltiin suunniteltu. Nyt jäitä hattuun. Mitäs me sovittiinkaan - tee omat ratkaisut: "Häröilemättä ja oman suunnitelman mukaisesti." Tsekkaus ennen linjalle painumista, että jäikö jotain huomaamatta. Ei ainakaan tajuta - siis oman suunnitelman mukaisesti osin umpilinjaa puskien.

Välillä polvia myöten, välillä kulkusia kastellen märässä maastossa ja ojien pohjia potkien. Hidasta on. Ja märkää. Ja raskasta. Siis hjuva pätkä. Työtä, työtä, työtä. Nuorisotrio puskee idempää samoin muutama muu joukkue, Karsu lännestä, me ja Palju, Väsyneet Isät ja muita perässä keskeltä....

Palju tetsas lähietäisyydellä takana n 4min päässä, mutta jatkoi linjan nautiskelusta hieman pidemmälle... Soratielle ja Tykinkuula vetää keulassa tasaisen tappavaa vauhtia. 

Miten pystyykin lukemaan karttaa tuossa vauhdissa. Jokaiselta rastilta palatessa tulee Karsu vastaan. Kellotetaan aina ero: 1 min kolmosella, lisää painetta kampiin, sitte 2,5 min nelosella. Ojien ylityksiä, vettä ja mutaa, vitosella 4 min ja takaisin polvia myöten mudassa välillä pyorää tunkaten. Kiire, kiire, kiire. Paikoin kunnon ryttyytystä ja maastoajoa niinkuin pitääkin (kiitos ratamestarille!) - hyvä, hyvä, tätä lisää, tätä me ollaan treenattu... Hyvin menee, mutta virheisiin ei ole vara ja ehjänä pitää kulkea. Tuntuu hyvältä huomata (toimittajan huomio: ei saa Joksa tuntua hyvältä!), että ero tulee reiskalla. Siitä huolimatta tätä ei saa jättää loppukirin varaan.

Voi veljet, että tuntuu hyvältä ajaa viimeiset sadat metrit Kärkkäisen pihaan! Tuuletukset ja hienot fiilikset! Joukkueena erittäin onnistunut ja hieno suoritus kokonaisuutena taktisesti, fyysisesti ja sujuvasti suorittaen tuo makean voiton 😃 

	Miehet 12h
	Joukkue	Kapteeni	2-jäsen	3-Jäsen	Aika
1	Paksumahat	Jouko Höynälä	Kai Ojala	Veli-Matti Niskanen	10:37:39
2	Karsu.fi	Jaakko Leppänen	Pekka Sorjonen	Janne Mononen	10:41:21
3	Nopean toiminnan joukot	Juhani Tolonen	Tuomas Säily	Sampo Rahko	10:45:17
4	palju.eu	Joni Haataja	Vesa-Pekka Jurvelin	Perttu Hietala	11:03:00
5	Väsyneet Isät	Jussi Mäkelä	Tuomo Vuopala	Antti Hurskainen	11:14:20
6	Team 1Life bertta	Harri Ruuska	Kari Kokkinen	Arto Karjalainen	11:46:20
7	Shaman Adventure	Daniel Lehtonen	Jaakko Keskikuru	Veikko Lehtonen	11:51:38
8	XC Adventure	Joni Jääskeläinen	Janne Lämsä	Jukka Maaninka	12:07:26
9	Sonni Adventure	Ville Lappalainen	Harri Vaarala	Henri Tervo	12:27:11
10	Team ToJuKa	Tommi Sillanpää	Jukka Heikkilä	Kaj Fredriksson	12:29:37

...tulokset: http://karkkainen-challenge.fi/?page_id=1907

Jos meidän aktiiviaikoina, silloin viisikymppiset isämme, olisivat tällä tavalla metsissä pyörien ja vesillä kumiveneiden kanssa rypeneet, niin ihan hulluinahan me oltaisiin niitä pidetty. Mutta ei passaa kattoa mittariin, sillä mukavaahan siellä taas oli omalla kummallisella tavallaan. Ja vaikka taas ennen kisaa Tykinkuulan kanssa  puhuttiin, että kyllä me aletaan olla jo liian vanhoja ja rikkinäisiä näihin hommiin,  niin eihän sitä tiedä jos ”vielä kerran pojat” - oisko vielä one for the road  and challenge trails joskus edessä...

Isot kiitokset Heikille, Jukalle ja muille järjestäjille! Konsepti toimii hyvin. Ja kiitokset kanssakisailijoille hyvästä fiiliksestä ja kaikille myöskin mukavasta annoksesta kisafiilistä!

text by pääosin Joksa & seassa Tykinkuulan mausteet, kuvat Jarno Siurua