Lähtö tasaselta maalta kello 7:40am. Yhteensä kisassa 283 osallistujaa. Suurin osa ajoi 65 mailia. Noin 90 ukkoa ja naista oli lähdössä 100 mailin rypistykseen. Lähtöhetkellä vielä siedettävä alle 20C lämpötila.
Lähdössä kiilailin itteni kakkos ryhmään, kun ykkösen kaverit oli pääasiassa neliskanttisilla reisillä varustettuja luurankoja ja menossa 65 mailin matkalle. Ykkösporukka katoskin aika äkkiä mutkien taakse näkymättömiin. Kakkonen veteli tasaista 35 - 40km/h ensimmäiset 5 mailia. Sitten rupes tulemaan mäkiä vastaan ja vauhti tippui kovasti. Se oli sitten vuorotellen ylämäkeä 15km/h ja alamäkeä 55km/h. Yritin pitää pulssin alle 150 lukemissa mutta vaikeeta se oli kun 3/4 ajasta mentiin oululaisittan jyrkkää ylämäkeä. Välillä pulssi kävi 160 paikkeilla mutta kuitenkin kontrollissa. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon että meinattiin kolaroida lehmän kanssa kun se oli päättänyt lähteä laitumelta karkuun ja liittyä pyöräilyjengiin. Niin ja sitten koirat lähti perään pariinkin otteeseen. No siinä tilanteessahan ei tartte olla nopeempi kuin koirat, vaan ainoastaan nopeampi kuin kaverit :-)
25mailin kohdalla "rolling hills" muuttui sitten isoksi vuoreksi. Nousun jyrkkyys pääasiassa 5% paikkeilla, välillä kuitenkin nousi 8%:iin. Jatkuvaa nousua 13 mailia eli 20km. Huippu 4000 jalkaa eli reilusti yli kilometri Tuossa piti pitää pää kylmänä kun innokkaimmat lähti ohitte sprinttailemaan ylämäkeen. Tulihan ne sitten myöhemmin perä eellä vastaan. Pulssi pysyi koko nousun 160 +-2. Kone meinas lämmetä kun ilman lämpö oli jo lähtenyt nousuun. En kyllä tiedä paljonko oli lämpöä mutta liikaa kuitenkin suomalaiselle. Onneksi huipun lähellä tuli sitten pieni sadekuuro joka jäähdytti mukavasti. Nousuun meni 1h30min.
Ylhäällä oli juotto ja syöttöpaikka josta sai suolaista, makeaa ja nestettä. Pullot täyteen ja menoksi.
Sitten tultiinkin hurjaa kyytiä alamäkeen. Pahimmillaan laskun jyrkkyys 12% ja välillä tiukkaa mutkaa mutkan perään. Yhdeltä kaverilta meni mun edessä rengas puhki ja siinä sai tehdä ihan tiukan väistöliikkeen ettei tullut kolaria. Laskun jälkeen oltiin puolivälissä. Tuossa kohtaa jos ois ollut viisas niin olisin pysynyt aiemmassa päätöksessä ja lyhentänyt ajon 65 mailiin, kun lämpö huiteli jo 32C:n paikkeilla. Tosta kun jatkoi sitä pidempää reittiä niin ei enään voinut kääntyä takaisin. Eipä sitä tietenkään voi olla viisas kun meillä ei anneta periksi.
No sitten pääsinkin hyvään kyytiin noin 15mailin matkalle. Porukan keulalla ajoi tandemi joka ei kaivannut vetoapuja. Vauhti nousi nousuissa 30km/h hyvässä imussa ja sitten alamäkeen mentiin välillä jopa yli 60km/h. Olipa haipakkaa. Kerkesin jo toiveikkaasti ajatella että jos tässä jaksan roikkua niin pääsee maaliin nopeeesti eikä lämpö ehdi nousta enään niin paljoa. Pulssi kipusi tuossa kyydissä pikkuhiljaa lämmön avittamana yli 165:n. 75 mailin kohdalla oli sitten pakko tiputtautua tuosta porukasta kun syyläristä puhalsi jo sankkaa vesihöyryä. Porukassa ei silloin enää muita ollutkaan kuin minä ja yks toinen kaveri tandemin lisäksi. Kaverit katos horisonttiin heti kun tipuin imusta. Kun siinä sitten ajoin paita auki molemmat rintakarvat tuulessa lepattaen niin yks perkeleen ampiainen meni sitten sinne paidan alle ja pisti pariin kertaan ennen kuin sain sen taputeltua kuoliaaksi. Pikku kipun muuhun tuskan rinnalla.
Juottopaikalla olikin sitten pakko tehdä jäävedessä kastellusta talouspaperista päähän jäähdyttävä turbaani istuskella muutama minuutti varjossa. Oli varmaan ihan hauskan näköinen. Kone oli keittänyt niin pahasti että vauhti meni ihan kävelyvauhdiksi ja jalat kramppaili edestä ja takaa. Polviniveltä ei voinut yhtään suoristaa lukkoon asti kun reidet paukahti välittömästi täyteen jännitykseen. Ohi ajanut kaveri huomas tuskan neuvoi että pitää syödä sinappia tuossa tilanteessa ja ojensi muutaman sinappipussin. No ajattelin että kun olo on jo näin paha niin ei se tästä varmaan ainakaan pahene. Imaisimpa sitten pari pussillista sinappia ja yllättäen krampit loppuivat. Mene ja tiedä oliko sinapilla tuon kanssa mitään tekemistä. Voimia ei kyllä enää ollut jäljellä joten vauhti ei siitä kohentunut.
Aurinko paahtoi niskaan ja siinä sitten loppumatkan taiteilin tajunna rajamailla kypärä kallellaan, naamavalkoisena ja silmät hiestä kirvellen. Tuossa vaiheessa pienetkin kukkulat tuntui isoilta vuorilta. Juottopaikan kaveri lohdutti että "You are going to like the last miles. They are totally flat". Flat my ass sanon minä. Matemaattisesti sanottuna korkeuden derivaatta oli koko ajan joko pitkästi plussalla tai pitkästi miinuksella ja nollakohdat ohitettiin yhdellä kammen kierroksella.
Tulihan se maali sieltä vastaan lopulta. Anne oli odottamassa perinteiseen tapaan kylmän oluen kanssa. Halausta en saanut kun haisin niin pahalle. Kisapakettiin kuului ilmainen hieronta sehän tuntui mukavalta.
Tuloksia en muistanut tarkistaa, mutta viimeisellä juottopaikalla oli noin 20:s ja 3 kaveria meni ohi viimeisellä pätkällä. Arvailisin että aikaa meni lähelle 7h.
KS @Virginia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti