Matkana puolikas ja taustalla monenlaisia, osalla kummallisia ja osalla myöskin oikeita valmistautumisia starttiin... Kuvassa kala kuivalla maalla. Joukkopotrettu tulossa...
No, pyörällä kisakeskukseen, jotta voi maalin jälkeen nauttia pari vissyä. Verryttelyksi 20min hölkkää ja pari rentoa kisavauhtipätkää. Hyvä lämpö päällä viivalle ja spekuloimaan tuttujen kans vauhtia matkalle: "liian kovalla vauhilla ei pidä lähteä, rennosti...".
Syke lähdössä jo lähellä aeroopista kynnystä - kone on valmiina ja käy kierroksilla kuin F1. Paukku - rennosti liikkeelle. 2 eka kilsaa n 4.10 vauhtia, mukava juosta, Polari ei kyllä lupaa hyvää. Mutta ei se pijä paikkaasa, tunteella vaan eteenpäin... pato nousuun himmaten ja sitte taas takas matkavauhtiin. Ok menee, sykkeiden kans on kyllä ihmettelemistä. Hinttaan tullessa tunne on ok, mutta vauhti alkaa hiipua selkeästi. Aina joku tyyppi ohittaa, 8 km kohilla Kokon Kari, joka niisti samalla kohtaa huippukympillä. Kirkon kellotko siellä jo soivat... eihän me olla vielä ees Myllyojalla. Lyhyen tilannekatsauksen jälkeen Kari häipyy pikkuhiljaa näköpiiristä. Samoin 1.30 lössi. No, vauhti on säilytettävä rentona, yhtään ei voi antaa kaasua, kun sykelukemat on olleet kohta 20min Kaikkosen matolla saavutetuissa maximeissa, siis 174 lähellä. Läpyttelen rennosti 173 tasolla ja ihmettelen homman kulkua. Talvella tämä lukema tarkotti 14 mmolia happoja ja se tuntuu normaalisti jo kohtuullisesti ropassa... vai mitä?
No, Oulujoella ei soikaan kirkon kellot vaan HELLS BELLS. Mikko kuittas kevyesti ohi, kannustukset singahti molempiin suuntiin. Matka jatkuu. Pannuhuone on punasena mutta juoksu sinänsä on helppoa. Vauhti vaan tippuu ja päätän juosta tuijottelematta aikoja - rennosti maaliin.
Matkalla tulee ohjetta ja kannustusta ja tuttua ohjetta kokeneilta toppatakkimiehiltä: "...alappa JUOKSEEN". Joo, minähän oon vetäny polla punasena Hintasta lähtien. Mutta ei se silti satu - ei tunnu hankaleelta. Luonto hoitaa vauhdin kohilleen...
Erkkolan sillalla saan lisäkannustusta: "hyvä tK"... Kakehan se kannusti pyyhkäistessään ohi. Ei mitään jakoa mukaan. Rennosti vaan...
Koivurassa kuvauspiste ohi tuplaleukaa esitellen, rinta rottingilla. Jarikin kannustaa - kiitoksia, kaikki piristeet auttaa kohti maalia. Jatkan piisonimarssia kohti Lasarettia, kassun kohalla nakkaan kaks mukia mehua rinnuksille, suuhun taisi mennä puoli desiä. Porukkaa lappaa ohi... Matka jatkuu ja kone keittää. Saa nähä. Ei oo vaikeeta, helppoa ei hapota. Mutta askel lyhenee.
Pikisaaressa sama meininki jatkuu. Tutut kannustaa juostessaa ohi - on mukava saada kannustusta niin paljo pitkin matkaa! Yritän pariin peesiin - ei pysy ja pannuhuone alkaa näyttää ennätyslukemia, yli 180 paukuttelee. Pikkusen ennen Naltsua taustapeiliin ilmestyy Jyrkin hahmo eikä aikaakaan kun Jykä vetää heittämällä ohi, yritän peesiin. Ei mitään jakoa. viimenen puolikilsaa ja maalivissy pelastaa. Olipa suoritus. Keskisyke 173 ja max 188. Teoriahan sanoo, että iän myötä maksimit tippuu, mutta tulipahan todistettua toista.
No, hauska reissu ja kertaus on opintojen äiti. Voin tulla maratonkouluhuin puhumaan vauhdinjaosta - harjoittelen sitä peilin edessä nyt viikottain.
Siirryn kylpylään ja virvoitan raskaita reisiä muutamalla "visyllä". Tämähän toimii ja parin pirtelön jälkeen lyijyt on huuhdeltu, niin reiskoista kuin mielestä ja katseet jo siirtyneet seikkailukisaan ja tunturisuunnistukseen...
PM-seihin / reeneihin osallistuneista kaikki juoksivat hienosti: Yrtsi 1.27, Kimmo 1.29, Mikko ja TimoO 1.30, Kake ja Mika 1.33, Jussi 1,34, A-P ja Jyrki ja Juha 1.37, Tykinkuula 1.38, Erä-Jorma pikkusen alle 2h. W-vedot voitti testaus kirkkaasti!
Mitalit on nyt kaulassa ja enää ei vituta yhtään!
t Tykinkuula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti