Aamu ei meinannut aueta millään, liekkö syynä jetlag ja kilokaupalla ribsejä vai mikä, mutta lopulta litra kahvia rytkäsi pötsin käyntiin ja raotti luomia yhden peekoon verran...PPoudan mukaan aamu piti sarastaa aurinkoisena ja kuivana, mutta Pekan derivaatat menee niinku menee ja tiet ja metsä olivat sateen jäljiltä likomärkiä. No, tästä huolimatta Kaken ja A-P:n kans kohti Kalimenlammen luontopolkua mukana Sepen kartta Muddy-X:stä syksyltä 2009. Reitti oli vasta hahmottumasssa...
Kalimenvaaraa kohti mentäessä Arska puski kelpo kyytiä ja seurailime Kaken kanssa taustalla ihmeissään kiukaan lämpenemistä. Noin tunnin ajon jälkeen ehdittiin tekniikkaosioille, jota Kake ehti tovin kaipaillakin. No nyt sitä rytkytystä saa! Juuret ja kivet olivat niljakkaita, mutta vanhalla "vauhilla vaan" -reseptillä tuntu pärjäävän mukavasti. ukko kyllä roikku välillä jauhosäkkinä ohjaintangosa rungon jatkaessa eteenpäin - samalla mukavaa "core"reeniä yläropankin taiteillessa hikikarpaloita nostaen. Edelleen polku sisältää pari paikkaa, jossa jalkakosketus on väistämätön nykytaidolla! Prkle. Tänä kesänä se on mentävä puhtaasti!
Isokankaan laavulla tekasin loppulenkin suunnitelman jonka kööri hyväksyi:
coolisti Isokankaan jäkäläkankaiden läpi, välilämmöt mutaisella peltotiellä, coolisti
Sanginjoen tietä joen ylityksellä A eli siltaa... (ei kelvannu 4km shortcutti (onneksi ;))) sitten Sepon yöllä "löytäömälle" polulle ns PESUKADULLE (oli muuten tämä "polku" hanurista märkänä ja hiattomilla vermeillä läpiajettuna! polkua ei "näe" päiväsaikaankaan vaan ajetaan päin viidakoksi kasvaneita mäntyjä tuskalliset pari kilsaa), sykkeennostoa turvesuolla, coolisti Pilpajärven takana ja sitten tutustuen pätkä Oulu-Rokua reitin pohjaa kohti Pilpasuon laavua. Pilpakankaalla vielä koukku teknistä, sieltä rauhassa Niileskankaalle jossa viimeset rytkytykset. Niileksellä A-P:n höyryjuna vihelsi vaisuhkosti anoen päätepysäkkiä... oli aika taittaa kotia kothi iltapäiväsatua ja tomaatin syöntiä!Nousimme Valkeisen tielle ja vastaan polki hahmo pysy-telineellä - kukas se täällä mietiskelin. Ja Sepehän se siinä! Nopea armeijaäänellä tervehdys ja havahdutti Sepin tunnistamaan Paksumahat läpi 48tuntia rogainia nauttineiden spanielisilmiensä. Käännytettiin Sepe verryttelemään oikeaan suuntaan vähättelemättä yhtään tuon kestävyyshirmun kuntoa ja loppumatkalla kuulimme lyhennelmän Viron kisan voittoon johtaneesta tapahtumaketjusta. Kisoja, joissa aina tapahtuu kommellluksiakin ja voivottelemalla ei pärjää vaan podiumit vaatii rautasen kunnon, sitkeyden ja huipputaidon! Onnittelut FreeAdventuren ykkössatsille taas kisamenestyksestä!
Kisamenestystä oli muutenkin viikonlopun aikana: Kimmo no-1 Pikkaralassa, Weluxi ennätykseen maralla Tukholmassa (MAHTAVAA!) Joksan kirittäessä jetlaagista huolimatta lähes kannoilla, Jarno tavoitteeseen eka maralla samalla ratalla - HIENOA, HIENOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti