Kello on lauantaiaamuna 7.00 kun noin 1400 juoksijaa aloittaa Swiss Alpinen päämatkan K78 lyhenteellä tunnetun 79 km reitin valloittamisen Davosin Sportcentrumista. Samalla lähtevät lyhyemmät alamäkeen juostavat matkat 30 km ja 42 km liikkeelle, heitä on yhteensä noin 800 juoksijaa. K42 ja K78 reittien loppuosaa on tänä vuonna muutettu siten, että ne menevät Sertigpassin kautta aikaisemman Scalettapassin sijaan. Reitti käy siis hieman korkeammalla ja tulee eri laaksoa pitkin maaliin.
K42 reitin startti on Bergünissä, kaksi starttiryhmää tunnin välein ja yhteensä n 1200 juoksijaa. Bergüniin on Davosista kolmen vartin junamatka Filisurin kautta. Mutta miten jouduin tähän junaan? Tammikuussa 2010 olin hiihtolomalla Davosissa jolloin hiihdellessäni puron ja junaradan vartta alaspäin vastaani tuli hiihtäjä jolla oli OHS:n asu. Sanoin huolettomasti ”Terve!”, kaveri myös tervehtii ja kääntyy ympäri; Kaitsuhan se täällä hiihtelee. Käymme yhdessä vajaan tunnin lenkin. Kuulen ensi kertaa jostain Paksumahoista jotka osallistuvat pitkiin seikkailukisoihin ja syövät salmiakkia lenkillä. Nyt istun junassa joka menee tämän hiihtoladun ohi ja vie minut toiselle alppimaratonilleni.
Bergün on pieni unelias alppikylä, aurinko paistaa monen sateisen ja kolean päivän jälkeen. K78-sarjan kärki tulee sopivasti ennen meidän starttia, ruotsalainen Jonas Budiin on menossa viidenteen voittoonsa. Lähtöpaikka on pieni tienpätkä pellon reunassa, korkeus 1365 m ja pian ollaan samalla reitillä K78-sarjalaisten kanssa. Reitin profiilia tarkastellessa voi pohtia taktiikkaa, miten nousta vuorelle siten että jaksaa pudotella puolimaratonin alamäkeen ja sitä ennen hölkätä 14 km yli 2000 metrissä? Nousua luvassa 1810 metriä vertikaalia ja laskua 1630 metriä.
Lähtö tapahtuu täsmällisesti klo 10.30 ja noin 600 juoksijaa säntää liikkeelle. Otan alun rennosti sykettä ja vauhtia tarkkailen. Loivan laskun jälkeen alkaa ylämäki jota piisaakin 15 km. Kympin kohdalla on noustu lähes 500 metriä ja aikaa mennyt melkein tunti. Mäki jyrkkenee ja vauhti putoaa kävelyksi. 12. kilometri on kova, nousua 200 metriä ja aikaa menee yli 13 minuuttia. Taivas on mennyt pilveen ja lämpötila laskee. 16 km kohdalla saavutaan Keschhüttelle, 2632 metriä ja aikaa mennyt 1.51. Lääkäri katsoo silmiin ja kysyy onko kaikki kunnossa? Vakuutan olevani ok ja pääsen jatkamaan matkaa. Alkaa jyrkkä alamäki, paikalliset loikkivat louhikossa molemmilta puolin ohi. Joudun jarruttelemaan, jalat eivät tuommoista kestä ja viimeinen järjenhiven sanoo, ettei tarvitse edes yrittää. 300 metrin laskun jälkeen lähdetään nousemaan ja ohitetaan kaksi kaunista alppijärveä 2500 metrissä. Mäki jyrkkenee samalla kun alkaa vesisade. Seuraavaksi tullaan korkeimmalle kohdalle Sertigpassiin, 2739 metriä. Edeltäneellä 5,4 km pätkällä meni aikaa melkein 50 minuuttia! Maassa on lumilaikkuja ja maisemat varmaan hienot. Taivas on tummunut, ei ehdi ihailemaan näkymiä. Taas henkilökunta kyselee vointia, saan jatkaa matkaa. Huipun jälkeen alkaa pitkä jyrkkä alamäki. Kylmä pohjoistuuli lyö hyytävästi vastaan, lämpötila ei ole montaa astetta plussan puolella. Nyt on oltava tarkkana, mäki on jyrkkä ja polku kapea, harha-askel olisi kohtalokas. Mietin että hakisivatko helikopterilla vai polkisivatko raadon kivien väliin? Tämän kepeän pohdinnan myötä vauhti kiihtyy ja laakso lähestyy. Sade yltyy, nyt päästään onneksi leveämmälle polulle. Kädet ovat kylmästä täysin turtana. Reitti loivenee ja nyt parhaat kilometrit menevät lähelle neljää
minuuttia. Loppu pitäisi olla loivaa alamäkeä ja erehdyn jo ajattelemaan että tämä olikin helppo reitti. Vaan ei, polulta pois pellolle, joka on märkä ja liejuinen. Pari kilometriä lehmänpaskassa ja palataan tielle. Taas ylämäki, Sankivaaran tai Virpiniemen kokoiset nousut ovat paikallisten mielestä ilmeisesti tasamaata. Sitten tulee se vahinko mitä ylempänä pelkäsin, 20 metriä ennen juottoasemaa loivassa alamäessä kompastun ja syleilen alppimaan kamaraa. Polvet ja kämmen auki, juottoasemalla huuhtelen haavat urheilujuomalla.Saan laastarin käteen, verta tulee niin paljon että se irtoaa saman tien. Matka jatkuu, vielä 9 km maaliin. Reitti siirtyy metsäpoluille jotka kiemurtelevat vuoren rinnettä ylös ja alas. Vauhti hidastuu ja ihmettelen mielessäni miksi reitin loppuosa on pitänyt tehdä näin vaikeaksi. Davosin kaupunki häämöttää puiden välistä, enää ei ole montaa kilometriä. Jakobshornin kabiinilinjan alituksen jälkeen päästään asfaltille, reilu kilometri enää. Paras suomalainen K78-reitin juoksija Juha Jumisko saa minut kiinni ja ohittaa. Päätän puristaa viimeisetkin ulos ja pääsen kaverin peesiin. Landwasser-puron ylityksen jälkeen urheilukenttä näkyy, ohitan vielä itävaltalaisen miehen joka on samassa sarjassa, rytmi säilyy maaliin saakka. Helpotus, se on ohi.
Maalissa aina jostain syystä naurattaa?
Jälkimmäisen puoliskon aika 1.51 ja loppuaika 4.31, sija 105. kaikista ja Pojat45-sarjassa 16. Garminin mukaan nousua tuli 1890 metriä ja laskua 1710 metriä, keskisyke on 152. Saan mitalin ja kävelen ensiapuun. Tomera täti komentaa käymään suihkussa ja sitten pääsee paikattavaksi. On muitakin komuroita, K78-voittajalla on maaliintulokuvassa komiasti polvet ja käsi auki. Kaatumisen jälkeen paras puhti oli kieltämättä poissa, tavoite oli päästä enää maaliin.
Sää ei tapahtumaa suosinut, Sertigpassissa oli satanut räntää. Aiempien päivien sade oli muuttanut polut liejuisiksi ja kivet liukkaiksi. Loppupään juoksijat - varsinkin K78 - olivat varmasti lujilla. Pitkän matkan voittoaika oli huonoin kymmeneen vuoteen. Huolto pelasi hyvin ja pisteitä oli riittävästi. Edellisen syksyn Jungfrau maratoniin verrattuna reitti tuntui kovasti haastavammalta. Sää oli nyt paljon huonompi, mikä luonnollisesti vaikuttaa fiilikseen. Jungfraussa oli Paksumahojen ryhmä tukemassa suoritusta ja nyt joutui pärjäämään omillaan, siinä se ero tuli.
@PM-Timppa
www.swissalpine.ch
Maalissa aina jostain syystä naurattaa?
Jälkimmäisen puoliskon aika 1.51 ja loppuaika 4.31, sija 105. kaikista ja Pojat45-sarjassa 16. Garminin mukaan nousua tuli 1890 metriä ja laskua 1710 metriä, keskisyke on 152. Saan mitalin ja kävelen ensiapuun. Tomera täti komentaa käymään suihkussa ja sitten pääsee paikattavaksi. On muitakin komuroita, K78-voittajalla on maaliintulokuvassa komiasti polvet ja käsi auki. Kaatumisen jälkeen paras puhti oli kieltämättä poissa, tavoite oli päästä enää maaliin.
Sää ei tapahtumaa suosinut, Sertigpassissa oli satanut räntää. Aiempien päivien sade oli muuttanut polut liejuisiksi ja kivet liukkaiksi. Loppupään juoksijat - varsinkin K78 - olivat varmasti lujilla. Pitkän matkan voittoaika oli huonoin kymmeneen vuoteen. Huolto pelasi hyvin ja pisteitä oli riittävästi. Edellisen syksyn Jungfrau maratoniin verrattuna reitti tuntui kovasti haastavammalta. Sää oli nyt paljon huonompi, mikä luonnollisesti vaikuttaa fiilikseen. Jungfraussa oli Paksumahojen ryhmä tukemassa suoritusta ja nyt joutui pärjäämään omillaan, siinä se ero tuli.
@PM-Timppa
www.swissalpine.ch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti