Mikähän on kattava melontavarustus? se selviää aloittejilla tarinan loppupäästä...
Monenlaisia hikihetkiä on takanapäin oikeassa Suomen suvessa miljoonine sääskine ja mäkäräisneen. Huippuhyvä JatuliTour V erinomaisine karttoineen, Rukan ja Syötteen tonneja, tasuria, ja rasteja rasteja. Mäkeä on tampattu, pyörää rynkytetty poluilla, rullahiihtoa tapailtu ja välillä pulahdeltu koskessa uiden, ei omasta tahdosta vaan luonnon voimille antautuneina...
Pari lajia on ollu paitsiossa ja ex tempore visiitti joelle kanootilla oli paikallaan ennen Rokua Geopark Challengen starttia.
Torstain suunnitelmat muuttui alkuperäisestä ja jätettiin väliin rastiralli + mtb reipas. No tilalle tarjoutui sauma Syötteellä rullailuun ylämäkeen ja yllätysbonuksena Syöte MTB reitti ympäri muutaman oululaisen MTB-kuskin hiostamana. Korvikereenisetti olikin sitten hyvinkin hikinen ja kyllä Syötteellä tullaan kisassa happea haukkaamaan ja reitti tulee lämmittämään myös reittä ja muuta roppaa... Oijoiaijai - ja haastava loppunousu tulee pumppaamaan kaikki käytettävissä olevat millimoolit piimää reisiin!
No, tänään aamulla ehittiin perua jo kaikki päivän liinkuntasuunnitelmat kun joka puolella olemusta tuntui olevan lyijyä, mutta iltapäivällä tilanne oli toinen ja päätöksenä äkkiseltään pisto joelle kertaamaan mitä melonnassa pitäs tehä samoin kuin kumpi on tahtipuikko ja kumpi kippari peräsimessä. Tämä hahmottui aika nopiasti ku Oulujoen leveys ei meinannu riittää kaarteluun ja pläni on selevä, nyt ei ehitä reenamaan uutta istumajärjestystä.
Muutaman äksiisin jäläkeen saatiin kanootti hienoon plaaniin ja nyt se on vaan sitten tahtipuikon ojentajien temmosta kiinni kuinka kovaa kisassa mennään.
Tämän kerran melontavarustus oli vähintäänki eriskummallinen, ku tahtipuikko hokas rannassa, että "hei, mullahan on läppäri mukana... ja kännykkä". No onko ne pussissa, vois olla tarpeen pussin pitää vettä? "no ei". mikäs siinä, vettä sataa tihenevästi, melotaan ja tähän mennessä molemmat kanoottiin mukaan hypänneet "ensikertalaiset" on tehneet Sepen mukaan oppikirjan mukaiset kanootinkaadot (tosin kunnon koskiaalloissa)... hyvät ainekset, mutta ei kai se auta, reppu selkään ja melomaan! Hyvän äksiisin lisäksi bonuksena reppu säilyi sisälmyksineen kuivana ja yllätyksekseen loppumatkasta tahtipuikko huomas että kypäräki on näkäöjään päässä, miksiköhän mutta hyvä siihen on tottua, se on monilla osuuksilla pakollinen varuste. Tä?
Ens viikolla ois tarpeen kopasta kanoottia vielä kertaalleen ennen kisahässäkkää... Kohti Rokua mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti