Pari viikkoa aiemmin Vellun kanssa lenkillä juteltiin TransAlpine Run hullunrohkeasta reissusta. Koko kevät ja kesä ollaan tallattu tasaisia Oulun seudun lakeuksia eikä nousumetrejä ole mittariin paljon tullut. Päätettiin että nyt on aika ottaa TAR porukalla tuntumaa nousuihin ja erityisesti laskuihin. Eli porukalla Syötteelle tampaamaan rinnettä ylös-alas. Päivän reissu saa riittää, nousujohteisuus tulee muistaa näissä hommissa..
Timon Audin keula suunnattiin aamuvarhain Syötettä kohti. Puitteet oli kunnossa: roppa täynnä energiaa (paitsi Joksalla reisi oli aika tyhjä edellisen päivän 3h Rogainista) ja tyhjä mökki kamppeitten kuivatteluun odotteli Syötteellä. Ei muuta kuin reenikamppeet niskaan ja suoraan rínteeseen. "Otetaan alkuverkka rinteessä" puhuttiin porukalla. No, eka mies oli jojossa jo alkuverkassa. Nyt ei ole kaikki kohdillaan, pöpöä ropassa tai jotain... Loppujen lopuksi kuitenkin hyvä reeni: 6 nousua ja laskua, kokonaisnousua 1078m. Hyvä alku nousujohteiselle reenille: "Tämähän on jo puolet TAR:n päiväkohtaisesta noususta, eikä etappeja ole kuin 8 ja nekin peräkkäisinä päivinä".
Va olipa makeeta vetää Rintamäen ihkauusilla Salomoneilla.
Reenin jälkeen Timo valmisti porukalle kunnon pastat. Parempaakin kulinaristista nautintoa oli etukäteen luvassa mutta kun aamulla oli tarttunut jääkaapista mukaan väärä törppö. Pasta Carbonaret jäi jääkaappiin, mutta saimme tilalle erittäin maittavat tonnikala- ja kanttarellikastikeet sekä anopin kiisselin. Paras PM-leirilounas koskaan! Silti jäi mieltä kaivelemaan, että kuinka hyvää olisikaan ollut tuo Timon kovasti mainostama Pasta Carbonara. Meibinekstime.
Lyhyen tauon ja vartin päikkäreiden jälkeen päätettiin lähteä toiselle lenkille, ei tänne asti kannata ajaa yhden lenkin takia. Kevyt lenkki Syötehölkän reittiä seuraillen, hyvä palauttava reeni. Varmaan palauttavan lenkin ansiota ettei seuraavana päivänä raportoitu muuta kuin yksi kipeä pottuvarvas. Jollakin saattoi epävirallisesti olla myös reiskat kipeinä...
-KH-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti