Siinäpä sitä on kelle vaan mallia ykspotkusesta!
No, alkulämmössä saatiin jo oriit höyryämään. Sankivaaran paanahan on kokenut hienon muodonmuutoksen ja nyt tänä talvena kelpaa jengata kaupungin parasta hiihtouraa levennetyllä ja pohjustetulla tasaisella uralla joka on saanut kaunistuksekseen uudet lamput. Kiitos Oulun kaupunki! nyt ei kannata laulella tässä kohtaa Röyhkän loruja...
Verkan jälkeen hurmooshenkiseen rynkytykseen viritti meidät Tatu lausumalla Noposmaiseen tyyliin unelmien kultalinnun toisen hypyn selostuksen Galgarystä:
http://www.youtube.com/watch?v=DGB-ZrEjhTw
Koneet valmiina ja menoks! Kake vetää jäntevillä loikilla korskuvaa orilaumaa ylös alas. Kylmenevässä syysilmassa tuttu rinne alkaa sumeta sankemmin höyryävien selkien usvasta. Selistä kuumana nouseva höyry on sakempaa kuin vieressä vuolaana virtaavan Sanginjoen kosken usva. Hiljaisuuden rikkoo kuorossa kohiseva huohotus. Puheet vähenee, ensimmäisten nousujen uho talttuu, keuhkotorvi korahtelee, pakaroita nipistelee - tämän sanattoman mäkituokion jälkeen kropan olo lähenee sporttista nirvanaa...
Nämä pakettimatkat rivakampiin jalkoihin jatkuvat ensi viikon torstaina samassa paikassa klo 18.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti