http://www.mtv3.fi/urheilu/hiihtolajit/maastohiihto/uutiset.shtml/2013/02/1701175/roponen-ripittaa---puita-pilkkova-palomies-pitaa-paihittaa
Kisaraportti halkopinon takaa:
Alkuperäinen suunitelma oli mennä jämille vain ohs:n suksihuoltoon. Jani O otti joulukuussa puheeksi mahdollisuuden jämillä hiihtämisen, silloin sovimme että minä hiihdän lauantaina vapaan matkan ja Jani sunnuntain pertsan matkan. No hiihdetään ku mahdollista on, oli ajatus. Aika kului ja koitti to aamu jolloin hellun kanssa hypättiin rellun kyytiin ja nokka kohti jämiä. Perillä oltiin kolmen pintaan. Vaatteet vaihtoon ja valosan aikana latuun tutustuminen. Rata oli 2 x 7,5km, rata profiili oli kuin minulle tehty. Sillä minun pitkät ja kestävät jalathan tykkää, oikein nauttivat pitkistä ja jyrkistä nousuista. Varsinkin kuokka nousut on kutaa ja niitähän sielä oli riittävästi. Koppi pystyyn ja illaksi hotelliin valmistautumaan perjantain sprintin huoltoon. Perjantai koitti ja hommat hoidettiin. Illalla tunnin hiihto ja tuumaus; näillä löysillä lihaksillako pitäis huomenna hiihtää kovaa. Oli vissiin pojalla lievästi jännitystä ilmassa. Lauantai valkeni ja seiskalta kohti kisa paikkaa. Edessä oli normi huolto päivän kuviot, testi sukset voiteisiin ja testaamaan. Testi hiihdossa huomasin että, eilinen löysyys on tipo tiessään ja tänään hiihdetään kovaa. Muutama parin voitelu ja kisa vaatteitten puku, ei muutako verkkaamaan. Käytin suhteita hyväksi ja käytin pitkä aikaista ystävääni apuna omien suksien voitelussa. Seuras monta samaa kysymystä eri henkilöiltä; miten voit luottaa kun aina olet voidellut omat sukseni. Oli helppo luottaa kun Mikan kanssa monet vuodet saman pöydän ääressä tuhistiin suksia kuntoon pitkin europpaa. Verkka oli tuttun pitkä ja kolme reipasta vetoa, valmista tuli. Ei muutako kohti lähtöä. Arpa onni oli suosinut ja pääsi säntämään ladulle numerolla yksi. Kisa meni taktiikalla tasaisen kovaa alusta alkaen. Eka kierros meni hyvin ja alkoi toisen kieroksen taistelu. Sehän taisteltiin hyvin ja sain nousu johteisen hiihdon ja nostin toisella kieroksella kymenen sijaa. Hiihto ei tuntunut miltään eriskummalliselta, mutta se alkoi vasta sitten tuntumaan hyvältä kun kisa alkoi loppumaan. Mukava oli hiihtää ku yleisö ja kaverit kannusti ja varsinkin kun oma kulta oli hengessä mukana. Sitähä sai odotella tovin aikaa kun ensinmäisen ja viimeisen lähtijän välissä oli puolitoista tuntia. Loppu verkassa soittelin isä ukolleni ja hän kertoi että olet 70 joukossa, sekin tuntui hyvältä. Mutta kun lopulta kisa oli ohi jä näki että, olen sijalla 43, tuntui uskomattomalta. Jäi monta nuorta kovaa taakse, ero kärkeen oli 4'26" ja ero moniin muihin maan kärki hiihtäjiin talven aikana supistunut. Tuumasin hellulle että, illalla juhlitaan pihvin ja viinin kera, näin tehtiin. Sunnuntaina jatkui huolto hommat ja ne tehtyä koti matka alkoi hymyssä suin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti